Aineiston perusteella opintojen loppuvaiheessa olevilla opiskelijoilla ja koulutuksesta vastavalmis-tuneilla oli tunnistettavissa yhteneväisiä piirteitä oman asiantuntijuuden kokemisen ja tarkastelun
suhteen. Keskeisimpänä osa-alueena jokaisessa haastattelussa korostui vuorovaikutukseen liitty-vän osaamisen merkitys osana ohjausasiantuntijuutta. Lisäksi tämä sama vuorovaikutuksellinen osaaminen heijastui myös jaettuun ”ohjaajuuden” identiteettiin, mitä kuvaan myöhemmin. Vuoro-vaikutusosaamisen lisäksi vahvaksi osaksi asiantuntijuutta koettiin eettinen osaaminen sekä näkö-kulmien laajuus ja kokonaisvaltaisen ajattelun merkitys, joita valittiin kuvaamaan laaja-alaisen ajattelun käsitte. Kokemuksia muista keskeisistä osaamisalueista tarkastellaan ohjausasiantuntijan muu tärkeä osaaminen käsitteen kautta.
Ohjausasiantuntijuuden ydinosaamisena vuorovaikutustaidot
Ohjausasiantuntijuuden kokemuksien ja kuvaamisen näkökulmasta yksi merkittävimmistä tutki-mustuloksista oli se, että jokainen haastateltava painotti eniten ohjausasiantuntijan vuorovaiku-tusosaamista ja yksilöohjauksessa tapahtuvan kohtaamisen merkitystä keskeisimpänä osaamisalu-eena. Tämä havainto on yhteneväinen aiempien Itä-Suomen ja Jyväskylän yliopistojen ohjaajan kompetensseja käsittelevien pro gradu –tutkielmien kanssa. Vuorovaikutusosaaminen oli kaikissa niissä yksi vahvimmaksi kehittynyt osaamisalue koulutuksen aikana. (Kaartinen & Mathos 2019, Nevalainen 2018, Turunen 2020.) Ohjausasiantuntijuuden ydinosaamisesta puhuttiin ikään kuin ohjaajuuden kautta. Osa haastateltavista kuvasi tätä osaamisen aluetta myös ohjausprosessin hal-linnan kautta. Käytän tässä luvussa myös termiä ohjaajuus kuvaamaan tätä ohjaajan yksilöohjauk-sen ja vuorovaikutusosaamiyksilöohjauk-sen osa-aluetta. Osa haastateltavista totesi suoraan vuorovaikutus-osaamisen olevan keskeinen osa-alue työympäristöstä riippumatta. Kaikki haastateltavat liittivät vuorovaikutusosaamiseen keskeisenä osa-alueena nimenomaan kohtaamisen taidon.
H3: Yks yhdistävä asia, mikä niinku on riippumatta siitä missä sä teet ohjaustyötä, ni on kohtaaminen. Se on mun mielest semmonen aika ydinasia siinä. Että, et sä et voi tavallaan niinku auttaa, on se sit asiakas tai oppilas tai kuka tahansa, jos sä et niinku pysähdy sen asian äärelle.
H5: Kyl jotenki itellä se niinku tiivistyy ainaki tällä hetkellä just siihen semmoseen, no onks se sit niinku vuorovaikutusosaamista. Tai niinku mut jotenki niinku siihen sem-moseen, et niinku millä tavalla niinku kohdataa niinku ihmisiä, mut millä tavalla koh-dataan myös niitä asioita.
H7: Se oma ehkä ohjausote varsinkin ajatellen näitä kahden kesken kohtaamista oh-jattavan kanssa, niin sen koen semmoseks niinkun missä on varma ja helppo itsellä olla, et se ohjaustilanne siinä kahden hengen ohjauskeskustelussa.
Ohjaajuudessa korostettiin myös toimijuuden tukemisen merkitystä sekä ohjaajan roolia vaihtoeh-tojen lisääjänä ja mahdollistajana. Lisäksi painotettiin ohjauksen yhteistoiminnallisuutta ja yhdessä ohjattavan tavoitetta kohti menemistä. Osa haastateltavista kokikin osittain roolinsa ohjaajana ole-van auttaja ja auttamisalan ammattilainen.
H1: Kyl mä varmaan ehkä lähtisin nyt pohtimaan semmosia tota niinkun opiskelijoiden toimijuuden tilaa ihan eri tavalla ja sit lähtee vähän ehkä ohjaamaan silleen. Varmaan vähän semmoselt enemmän tommosil avoimilla kysymyksillä ja tämmösel niinkun Peavymäisellä sosiodynaamisella lähestymistavalla.
H6: Se on just sellast niinku yhteistyötä ja sen niinku sen ohjattavan jotenki sellast oman toimijuuden tukemista, mutta kuitenki niinku kuitenki niiden vaihtoehtojen li-säämistä tai jotenki sen ohjattavan niinkun näkökulman kasvattamista.
Ohjauksen yhteistoiminnallisen luonteen kuvaus ja kokemukset ohjaajasta vaihtoehtojen lisääjänä ja mahdollistajana lähenevät Onnismaan (2011) ja Vehviläisen (2014) määritelmiä ohjauksen luon-teesta. Kokemukset ohjaajasta auttajana taas menevät lähelle aiemmin kuvattua Peavyn (2007) määritelmää ohjaajasta. Yksi haastateltavista tunnistikin suoraan omaksuneensa ohjaustapaansa vaikutteita sosiodynaamisesta ohjauksesta. Ohjaustyötä on myös aiemmissa tutkimuksissa käsi-telty suhteessa muihin auttamisammatteihin, kuten psykologin tai sosiaalityöntekijän työhön (mm.
Mellin et al. 2010). Osana vuorovaikutusosaamista korostettiin myös tunnetaitojen merkitystä. Ko-kemuksissa omasta asiantuntijuudesta nostettiin esiin tunteet ja tunteiden kohtaamisen taito ja toisaalta niiden käsitteleminen. Keskusteluissa painottui kokemukset siitä, että tärkeää on niin oh-jattavan tunteiden kohtaaminen ja empaattinen myötäeläminen kuin toisaalta omien tunteiden ym-märtäminen ja käsittely. Empatiaa kuvattiin taitona, jonka avulla tunnistetaan ja myötäeletään ohjattavan tunteita, menemättä kuitenkaan mukaan tunnetilaan. Empatian ja tunnetaitojen oppi-mista pidettiin tärkeänä osana hyvää ohjaajuutta.
H3: Kyl mulle on ainaki tosi tärkeetä et kuulee niitä ohjattavan ajatuksia ja tun-teita. Ja itseasias nyt ku puhutaa tästä, et millanen ohjaaja olis niin totaa, et mä tosi paljon niinku puhun tunteista mun ohjauksessa ja myös niinku kysyn, et miltä sust tuntuu tää asia. Et jotenki se on mulle tosi semmonen luonteva tapa lähestyy asioita.
H4: Tähän työhön kuuluu monenlaisii tunteita, et jos puhutaan tunnepuolesta. Tässä-hän käsitellään monenlaista tunnetta, ni kylläTässä-hän niihin iteki, koska on kuitenki em-paattinen ihminen, ni kyllähän niihin tunteisiin samaistuu, et varsinki, jos tulee oppi-laalta, mut sit myös se et mä oon myös tosi semmonen, et mä oon tunteella mukana.
Vuorovaikutusosaamisen kannalta muina keskeisinä osaamisen osa-alueina esille nousi kuuntele-misen taito, kysymysten esittäminen ja keskustelun ohjaaminen, ohjattavan ymmärtäminen sekä ohjattavan kokemusmaailman lähelle pyrkiminen. Kuuntelemiseen liitettiin erilaisia taitoja kuten hiljaisuuden sietämistä, oman toiminnan ja puheen suhteuttamista ohjattavan puheeseen sekä ko-kokoavien ja tarkentavien kysymysten esittämistä. Osana ohjattavan kokemusmaailman ymmär-tämistä korostettiin omien liian nopeiden tulkintojen vältymmär-tämistä. Ohjauksen vuorovaikutusosaami-nen ja ohjaajana toimimivuorovaikutusosaami-nen tunnistettiin useimmista haastatteluista vahvimmaksi osaamisalueeksi ja siitä puhuttiin myös hiljaisena tietona.
H2: Must tuntuu et mä pystyn jotenki hyödyntää sitä kaikkee osaamista jotenki nyt eri alueilta tässä -- Mä luulen et se vaikuttaa ihan tiedostamattomasti siihen, miten mä toimin ohjaajana niinku kaikki.
H6: Se (vuorovaikutusosaaminen) on toisaalt semmonen asia, mikä tulee mun mielest vähän luonnostaakin, et on jotenki sellanen luonteva ja pystyy ehkä luomaan semmo-sen niinkun rennon ja kannustavan ilmapiirin.
H7: Koen luontevana siin tilanteessa olemisen sen ihmisen kohtaamisen -- et se tulee tietyl taval vähän niinkun selkäytimestä.
Jos vuorovaikutusosaamista tarkastelee suhteessa Juutilaisen ja Vanhalakka-Ruohon (2011) kom-petenssiviitekehykseen (Liite 1), kuvaukset heijastelevat niin vuorovaikutusosaamiseen kuuluvia taitoja ja toimijuuden tukemiseen liitettäviä taitoja kuin ohjausmenetelmien osaamiseen luokitel-tavaa ohjauskeskustelutaitoja. Tulosten perusteella vuorovaikutusosaamisen tunnistaminen hil-jaiseksi tiedoksi lähenee Lehtisen ja Palosen (2011) esittelemiä asiantuntijan työtä ja päätöksen-tekoa ohjaavaa Bereiterin ja Scardamalin määrittelemää vaikutelmatiedon käsitettä. Vaikutelmiin perustuvaa päätöksentekoa ei usein tunnisteta, eikä vaikutelmien taustalla olevia selityksiä pysty usein avaamaan.
Ohjausasiantuntijan eettinen osaaminen
Yhtenä erillisenä osaamisalueena vastauksissa korostui ohjaajan eettinen osaaminen. Eettisen osaamisen kuvailtiin sisältävän taitoja kuten ohjauksen arvopohjan tunnistaminen ja toteuttaminen omassa ohjaustyössä sekä omien arvojen ja ajatusten tunnistaminen. Osa haastateltavista sanoitti suoraan eettisen osaamisen olevan jo opintojen loppuvaiheessa ja valmistumisen jälkeen vahvaa.
Myös tämä havainto on yhtenäinen aiempien ohjauksen yliopistokoulutuksen tuottamia valmiuksia koskevien tutkimusten kanssa (Kaartinen & Mathos 2019, Nevalainen 2018, Turunen 2020). Osassa vastauksissa eettinen osaaminen ilmeni enemmänkin erilaisten tilanteissa toimimisen kuvausten kautta, kuten ohjaustilanteissa tapahtuvan luottamuksellisuuden kautta. Luotettavuuteen liittyen painotettiin myös, että ohjaajan tulee olla ohjaustilanteessa oma itsensä ja työtä tehdään myös persoonalla. Toisaalta yhteisenä asiana painotettiin helposti lähestyttävyyden merkitystä.
H1: Olen omasta mielestä helposti lähestyttävä ja sillee lämmin persoona.
H4: Opona koen olevani ehkä sellanen niinku, tottakai persoonallahan tätä tehdään ja mun persoona on semmonen -- tai et mä tykkään huumorista, mut se tavallaan ja semmosest hyväst fiiliksestä.
H7: Just semmonen luotettavuus ja aitous ehkä on ne mitkä ittellä korostuu siel vah-vimmin. Luottamus just siinä, että tilanteeseen voi tuoda mitä tahansa esiin ja pää-sääntösesti se on luottamuksen alaista -- ja se aitous näkyy myös siinä, et ollaan aidosti läsnä omana itsenään juurikin.
Eettiseen osaamiseen voidaan liittää myös haastatteluissa esille noussut ohjattavan kunnioittami-nen. Joitakin mainintoja oli myös taidosta ja halusta moninaisuuden huomioimiseen.
H6: Sil eettisel osaamisel just sen niinku, kunnioitan sitä ohjattavaa, hänen niinku näkemyksiään, et just et hän on kuitenki sen oman asiansa asiantuntija sinänsä. Ja sitten sillä myös et suhteutan sitä omaa toimintaani niinku siihen ohjattavaan. -- ja tietysti sellasta et aina niinku just se luottamuksellisuus.
H3: Tämmösestä niinkun sukupuolisensitiivisestä suhtautumisesta ja sit niinku must tuntuu et meijän koulutuksessa ylipäätänsä ollaan jotenki tosi tarkkoja siitä, et ei ta-vallaan loukkaa ketään tai ei mee kenenkään rajojen yli. Et se tulee ehkä jokaisella kurssilla jotenki. Et kunnioitetaan sitä ohjattavaa.
Myös Juutilainen ja Vanhalakka-Ruoho (2011, 233) korostavat eettisen osaamisen merkitystä oh-jaustyössä. Ohjauksen eettisessä arvopohjassa korostuu kunnioittava ja arvostava suhde yksilöön ja eettiset näkökulmat toistuvat niin suhtautumisessa ohjattavaan kuin laajemmin työyhteisöön ja toisaalta myös ohjauksen asemassa yhteiskunnassa. (Juutilainen & Vanhalakka-Ruoho 2011, 233.)
Ohjausasiantuntijan laaja-alainen ajattelu
Kolmantena kokonaisuutena tutkittavien kokemuksissa painottui ohjausasiantuntijan laaja-alaisen ajattelun tärkeys. Osa haastateltavista kertoi ymmärryksen lisääntymisestä ja näkökulmien laaje-nemista ja osa ajattelun kehittymisestä. Laaja-alaiseen ajatteluun yhdistän tässä myös kokemukset siitä, että ohjausasiantuntijaksi kasvamisen keskiössä on ollut ymmärryksen syveneminen ohjauk-sesta tieteenalana sekä toisaalta ohjauksen toimintaympäristöjen moninaisuudesta. Toimintaym-päristöjen moninaisuuden ohella haastateltavat kokivat, että ymmärrys siitä, miten laajaa osaa-mista ohjausasiantuntijalla on ja missä sitä voidaan hyödyntää, oli laajentunut. Useimmat koke-mukset liittyivät siihen, että opintojen alussa ohjaus ajateltiin pitkälti oppilaitoskontekstissa tapah-tuvan ohjauksen näkökulmasta, mutta opintojen edetessä ymmärrys ohjaustyön moninaisuudesta oli kasvanut.
H2: Jotenki siis se yhteiskunnallinen tai semmonen niinku semmoset sosiologiset il-miöt. Mä nään et on niinku vahvasti niinku lisääntyny mun ajattelussa, et semmonen, et nään ohjauksen viel enemmän niinku semmosena, et se antaa niinku näkökulmii eri alueilta. No sit, ku oli taas se psykologinen näkökulma, oli silloin jotenki sellain, et no niinku näin, mut sit jotenki, ku tuli tänne ni sitte jotenki se muualta tuleva, kun se yksilöstä tuleva, ja ne vaikutukset se kaikki. Ni et se jotenki siinä. Et se jotenki mun mielest ohjausajattelu on mulla niinkuu kasvanu siihen suuntaan. -- No se ehkä linkit-tyy tohon äskeisee mut just se et tietty semmonen niinku eri tieteenalojen niinku jotenki yhdistävä ote siihen ja et niitten näkökulmien huomioiminen.
H7: Nyt niinkun opintojen kautta laajentunut se tuntemus, että ihan just tällee uraoh-jauspuolta oli sitten HR tehtävissä tai esimerkiks vaikka siellä vankilassa tai just nää ruorit tai ohjaamot, yksityisen puolen tai niinkun ei kunnallisen puolen palvelut tai tälleen näin mitä on tarjolla. Sit ku on kuitenki ohjausyrittäjiäkin kuitenkin aika vo-kaalisesti paikalla ohjauksen ammattiryhmissä, niin sekin puoli tottakai tullut esiin ja sit tottakai myös toi tutkimuspuoli omalta osaltaan.
Toisaalta laaja-alainen ajattelu kattaa myös kokemukset siitä, että ohjausalan asiantuntijana ym-märtää paremmin erilaisia kokemusmaailmoja ja toisaalta yhteiskunnallisten rakenteiden
vaikutusta. Haastateltavat kertoivat osaamisestaan kohdata erilaisia ihmisiä sekä pyrkimyksestä olla kiinnostuneita ja ymmärtää erilaisia tapoja ajatella ja suhtautua maailmaan, mitä kuvattiin myös edellytyksenä tehdä yhteistyötä erilaisten ihmisten kanssa. Yhteiskunnallisella tasolla osaa-mista kuvattiin yhteiskunnallisten rakenteiden moninaisuuden ja monimutkaisuuden ymmärtämi-senä. Lisäksi korostettiin ymmärrystä siitä, miten rakenteet vaikuttavat yksilön päätösten ja elä-mänkulun taustalla.
H1: Ohjauksessa kuitenkin on eduksi se, että on sellanen laaja ajattelutapa, joka ei oo poteroitunu vaa jotenki yhtee semmoseen tiettyyn. Koska tehään kuitenki yhteis-työtä niin monien ihmisten kanssa ja niin erilaisten ihmisten kanssa. Et sit pitää pitää oppia näkemään niitä taustoja, mutta myös niiden niinkun läpi tietyllä tapaa. Siis se, että ei anna niiden liikaa määrittää. Sitte se, että ymmärtää, et ihmiset tulee eri taus-toista ja ne ehkä näkee sen takia asiat eri tavalla.
H5: On niinku tosi hedelmällistä pohtii sitä, että okei, että minkä takia toi niinku ajat-telee noin. Että sit taas -- se vahvistaa sitä omaa näkemystä, et on niinku tärkee ajatella niitä asioita mitä vaikka niinku meillä koulutuksessa oikee sit tulee, mut niinku se auttaa myös ymmärtämään, et ei kaikki ajattele kuitenkaan samalla tavalla.
H6: Tarkotan sillä sitä, että niinku sellasta, et mä en halua kattoo niitä asioita vaa siit yksilöstä käsin tai jotenki must tuntuu varsinki ehkä nyt niinku koulumaailmassa ja ehkä just lukiossakin et se ohjaus on tosi sellast yksilölähtöistä niin jotenki. Se että mul on kyl aina ollu alusta asti niinkun huomannu sen et kyl yhteiskunnas on semmosii rakenteita, mitkä vaikuttaa yksilöön, ja jotenki yksilön valintoihin ja ne pitää ottaa huomioon.
Nämä kuvaukset ovat verrattavissa Peavyn (2006) ajatuksiin siitä, että yksin psykologiatieteen tarkastelukulma ei riitä ohjauksen toteuttamiseen, vaan ohjaaja tarvitsee useamman tieteenalan näkemyksiä havainnoidakseen ja ymmärtääkseen ihmistä. Myös Ruohotie liittää asiantuntijuuteen tiedollisten valmiuksien lisäksi keskeisenä osa-alueena ajattelun kehittymisen, asioiden kriittisen tarkastelu sekä itsesäätelytaitojen ja itsereflektion hyödyntämisen osana asiantuntijatyötä. (Ruo-hotie 2006, 106.) Laaja-alaista ajattelua voidaan tarkastella myös Juutilainen ja Vanhalakka-Ruo-hon (2011) kompetenssiviitekehyksen valossa, jolloin se kuvastaa muun muassa elämänkunlkuun, kasvuun ja kehitykseen liittyvää osaamista sekä ymmärrystä yksilöllisen ja yhteisöllisen suhteesta ja merkityksestä ohjauksessa. Toisaalta Laaja-alaisessa ajattelussa näkyy myös Juutilaisen ja Van-halakka-Ruohon kuvaamia yhteiskunnallisten ja kulttuuristen rakenteiden ja prosessien tiedosta-miseen ja ymmärtätiedosta-miseen liittyvien osaamisten piirteitä. (Liite 1)
Ohjausasiantuntijan muu tärkeä osaaminen
Ohjaajan vuorovaikutustaitojen, eettisen osaamisen ja laaja-alaisen ajattelun lisäksi kokemuksissa välittyi yksittäisiä mainintoja ohjausasiantuntijan muiden osaamisalueiden merkityksestä. Se mitä muita osaamisalueita asiantuntijuudessa koettiin opintojen lopussa ja vastavalmistuneena vahvaksi tai tärkeäksi, vaihteli kuitenkin paljon haastateltavien välillä. Haastatteluissa puhuttiin esimerkiksi
teoreettisen tiedon tärkeydestä ohjaustyön pohjana sekä ohjauksen tutkimusperustan ymmärtä-misen merkityksestä. Parissa haastattelussa korostettiin myös substanssiosaaymmärtä-misen merkitystä ja sen ylläpitämistä. Esimerkiksi tiedon päivittämistä työelämätietouteen ja koulutusjärjestelmän muutoksiin pidettiin tärkeänä. Myös itsereflektion merkitys mainittiin ohjaajan tärkeänä taitona.
H4: Se on niinkun osaltaan semmosta niinkun tiedollista osaamista, et tavallaan ns tieteellist teoreettist osaamista mitä saa niinku koulutuksessa mut sit taas myös se asiantuntijuus ei tuu pelkästään sieltä vaan se asiantuntijuus on myös sitä et mä niin-kun hahmotan sen mun työn et tavallaan mitä mun, jos mä mietin mun työpöytää esimerkiks, et mä hahmotan mitä kaikkii osioit siinä on.
H5: Siihen niinku tavallaan kuuluu se semmonen niinku sen kaiken kontekstin ym-märtäminen, sen että missä sitä ohjausta niinku toteutetaan -- Ehkä enemmän sitä teoreettista (kontekstia), kyllä koska tota se, että minkälaisia ilmiöitä ja niinku missä ne niinku tapahtuu.
H6: Mun mielest ohjaajal on tosi tärkeet pysyy ajantasalla vähän kaikesta ja siinä et mä oon niinkun tosi hyvä ottamaan asioista selvää ja jotenki yhdistelemään sitä tietoo ja nii et nii et semmosta niinku et et pysyy mukana siin niinku semmosessa. just vaik koulutuksee liittyvässä ja työelämää liittyvässä.
Esille nostettiin myös yhteistyötaidot ja verkosto-osaaminen. Opettajataustaisilla opiskelijoilla ryh-mänohjaustaidot koettiin vahvaksi osaksi omaa asiantuntijuutta jo opintojen loppuvaiheessa.
H4: Semmonen ehkä yhteistyötaidot mä nostaisin siihe, verkostot myös.
H1: Mut mä oon jotenki tosi tottunu siihen, että ryhmänohjaukset ei mee koskaan suunnitelman mukaan ni sit se et sitten ku se jossain kohtaa se alustava suunnitelma vähän kosahtaa nii sitte se ei kuitenkaa se ei aiheuta mulle mitään paniikkia et sit on vaan sillee et jaha no nyt tehääki sitten vähä eritavalla.
Ohjausasiantuntijan muu tärkeä osaaminen käsitteen alle koottujen havaintojen haastateltavien puheesta voidaan ajatella kuvastavan niitä eroavaisuuksia, joita haastateltavien kokemuksissa omasta asiantuntijuudesta opintojen loppuvaiheissa tai heti valmistumisen jälkeen näyttäytyy.
Henkilökohtaiset kokemukset asiantuntijuudesta
Edellä kuvatun mukaisesti kaikissa haastatteluissa korostui vuorovaikutukseen liittyvän ja yksilö-ohjaukseen painottuvan osaamisen merkitys, minkä lisäksi jaettuja kokemuksia asiantuntijuudesta olivat eettinen osaaminen ja laaja-alainen ajattelu. Koetussa asiantuntijuudessa huomattiin jo eroja tarkasteltaessa ohjaajan muun tärkeän osaamisen osa-alueita, minkä lisäksi jokaisella haastatel-tavalla oli henkilökohtaisia pohdintoja ja kokemuksia siitä, miten he kuvasivat asiantuntijuuttaan ja minkälaista pohdintaa he olivat siihen liittyen opiskelujen aikana tehneet.
Asiantuntijuus ymmärrettiin ja koettiin usein teoriatietoa ja käytännön kokemusta yhdistävänä kä-sitteenä. Pohdinta ja kokemus omasta asiantuntijuudesta ja sen kehittymisestä liittyi viidellä
haastateltavalla siihen, että koulutuksen alussa oli ajatellut ohjausasiantuntijuutta nimenomaan opinto-ohjauksen kautta ja koulutuksen aikana käsitys opinto-ohjaajan asiantuntijuudesta oli laa-jentunut. Seuraavat otteet haastatteluista kuvaavat tätä kokemusta ajattelun laajentumisesta.
H5: Sillon ku niinku tuli opiskelemaa niin se opoidentiteetti ja se niinku ymmärrys siitä asiantuntijuudesta oli se pikku pallura siellä suppilon päässä ja sit mitä enemmän opiskeli ja mitä enemmän täällä on niinku ollu, ni se on niinku laajentunu niinku ihan älyttömästi ja niinku tosi nopeesti. Et niinku tavallaan sillon sen niinku aatteli vaan et niinku okei opo – koulu – valmis pätevyys – töihin ja näin et se oli tavallaan tosi semmonen niinku kapeekatsantakanta mihin niinku haki.
H7: On toki nyt niinkun opintojen kautta laajentunut se tuntemus, että ihan just tällee uraohjauspuolta oli sitten HR tehtävissä tai esimerkiks vaikka siellä vankilassa tai just nää ruorit tai ohjaamot, yksityisen puolen tai niinkun ei kunnallisen puolen palvelut tai tälleen näin mitä on tarjolla. Sit ku on kuitenki ohjausyrittäjiäkin kuitenkin aika vo-kaalisesti paikalla ohjauksen ammattiryhmissä niin sekin puoli tottakai tullut esiin ja sit tottakai myös toi tutkimuspuoli omalta osaltaan.
Vaikka käsitys ohjausasiantuntijuudesta oli laajentunut, moni haastateltavista koki kuitenkin asi-antuntijuutensa painottuvan vahvimmin koulumaailmaan tai haluavansa kehittää nimenomaan osaamista opinto-ohjaajana ja koki varmimmaksi aloittaa työskentelyn oppilaanohjaajana tai opinto-ohjaajana koulumaailmassa. Yksi haastateltavista koki vahvasti oman asiantuntijuuden ra-kentuvan teorioiden pohjalta. Haastateltava tunnisti itsekin, että kokemukset ja kuvaukset omasta asiantuntijuudesta pohjautuvat paljolti teoriaan.
H1: Mulla pohjautuu nää aika vahvasti sellasiin teorioihin, että Peavyn sosiodynaami-seen, että pitää osata katsoa ihmisen elämäntilanneta tosi kokonaisvaltasesti, että ei pelkästään jotain yksittäistä asiaa. No sit myös Vehviläisen näitä, et mitä kaikkee niinku ohjaajan tai ohjauksen orientaatioihin kuuluu.
Lisäksi yhdessä haastattelussa asiantuntijuuden kokemuksen pohjalla oli selkeästi ajatus omasta asiantuntijuudesta osaamisen kautta. Kyseinen haastateltava kuvasi omaa asiantuntijuuttaan oh-jaajan kompetenssien kautta ja oli alusta asti ajatellut opintojen kehittävän nimenomaan osaa-mista, eikä niinkään painottanut opinto-ohjaajan pätevyyden merkitystä.
H6: Joo mul on nää ohjaajan kompetenssit täällä ni mä mietin näistä.
H6: Jotenki emmä oo jotenki missään vaihees suhtautunu siihen sillee et se koulu-maailma ois ainoo vaihtoehto -- on aatellu enemmän sillee, et sieltä koulutuksest saa jotain sellasii välineitä ja osaamista ja sit sitä voi käyttää oikeestaa mis vaa ite niinku haluaa.
Ohjauksen koulutuksessa käytetään opintojen aikana asiantuntijuuden reflektoinnin pohjana muun muassa Juutilaisen ja Vanhalakka-Ruohon (2011) ohjaajan kompetensseja, mikä saattoi olla vai-kuttamassa siihen, että kyseinen haastateltava koki luonnolliseksi tarkastella asiantuntijuutta ky-seisen kompetenssiviitekehyksen tuella.