Torikatu 10 ja 12

Torikatu 10 ja 12 sijaitsevat Joensuun keskustassa puutalokorttelissa. 3. kaupunginosassa. Torikatu 10:n päärakennus on vuonna 1862 rakennettu, satulakattoinen yksikerroksinen puurakennus. Ra-kennuksen yhteydessä on jäljelle jäänyt vanha puurakennusten pihapiiri. Rakennus on toiminut vii-meksi aktiivikäytössä myymälätilana. Torikatu 12 on vuonna 1902 valmistunut puinen yksikerroksinen liikerakennus. Se sijaitsee Torikatu 10:n vieressä Suvantokadun ja Torikadun riste-yksessä. Torikatu 12:n pohjakaavio on lähes suorakaiteen muotoinen ja sen päädyissä olevat satula-katot ovat kohtisuoraan keskiosan satulakattoa vastaan. Kattopinnoilla on useita pieniä ikkunoita ja puuverhoillut julkisivut on jaettu kolmeen vaakasuoraan kenttään ja ikkunoita ja ovia ympäröi run-sas listoitus. (Piiparinen 2011) Rakennus toimii edelleen myymälätilana vaikka rakennuksesta puut-tuu kokonaan muun muassa juokseva vesi (Nuorisojohtajan haastattelu 2012). Torikatu 10 ja 12:n omistaa Joensuun kaupunki ja niitä hallinnoi kaupungin tilakeskus. Tilakeskus ei suostunut haastat-teluun vedoten siihen, että (rakennussuojelu-) asian käsittely on kesken eikä heillä ole asiasta in-formoitavaa. Rakennussuojelukysymys on tilakeskukselle ilmeisen kiusallinen sillä kaupunki haluaa rakennukset suojeluun mutta kaupungin omistama tilakeskus vastustaa suunnitelmaa talou-dellisiin seikkoihin vedoten.

Torikatu 10 ja 12:lla on seudullista arvoa (Piiparinen 2011). Kumpaakaan rakennusta ei ole toistai-seksi suojeltu mutta Piiparisen laatimassa selvityksessä ne on esitetty suojeltaviksi. Kaupunginhal-litus määräsi kohteet rakennuskieltoon 27. joulukuuta 2011.

Torikatu 10:n päärakennus kertoo omalta osaltaan joensuulaisesta pienkauppiasperinteestä ja -rakentamisesta, jotka ovat olleet luonteenomaisia seikkoja puutalovaltaisen Joensuun aikoihin.

Pienkauppiaiden rakennuksia ei ole enää juurikaan ruutukaavalla jäljellä sillä Joensuun rakennus-suojeluperinne ei ole aikaisemmin ottanut huomioon pienkauppiaiden rakentamista ja heidän kaup-patilojaan. Torikatu 10 edustaa myös itäisen kulttuuripiirin vaikutusta Joensuussa, sillä rakennuksen rakennuttajana oli Laatokan Karjalasta Joensuuhun tullut kauppias. Rakennus kuuluu saumattomana osana korttelin 48 muuhun puutalokantaan, kuten Torikatu 12:kin, sekä ylipäätään Rantakadun alu-een vanhaan puutalojen miljöösalu-een. Torikatu 10:n nykyinen ulkoasu on vuodelta 1922 ja se edustaa klassismia. (Piiparinen 2011)

Sanomalehti Karjalainen uutisoi 24. helmikuuta 2012 käynnissä olevasta osayleiskaavaprosessista ja siihen liittyvistä suojelukysymyksistä todeten kaupungin tilakeskuksen hyväksyvän pitkin ham-pain muut uudet suojelurakennukset, mutta ei Torikatu 10 ja 12 suojelua, sillä ne tilakeskus purkaisi (Jalkanen 2012). Tilakeskus ilmoitti lausunnossaan 3. toukokuuta 2011 täsmällisemmin syyn Tori-katu 10: suojelun vastustamiselle:

”Tilakeskus ei kannata rakennuksen suojelua sen huonokuntoisuuden vuoksi. Rakennusten peruskorjaus on merkittävä taloudellinen rasite ja liiketaloudellisesti ajatellen taloudellisesti kannattamaton.”

Sen sijaan, että rakennus suojeltaisiin, tilakeskus esitti, että se purettaisiin. Samaa se esitti myös Torikatu 12:lle. Vaihtoehtona purkamiselle tilakeskus näki, että rakennukset voitaisiin myydä ni-melliseen hintaan sellaiselle taholle, joka haluaa vastata niiden säilyttämisestä. Myöhemmin 13.

kesäkuuta käydyissä neuvotteluissa tilakeskus toisti pitkälti kantansa, jonka mukaan sillä ei ole mahdollisuuksia kustantaa Torikatu 10:n ja 12:n päärakennuksia nykyisten vaatimusten mukaisiksi.

Suojelu edellyttäisi, että rahoittaja löytyisi jo etukäteen. Myöskään kiinteistöjen piharakennuksia tilakeskus ei halunnut ottaa suojelun piiriin. Osayleiskaavaehdotuksestaan antamassaan viranomais-lausunnossa tilakeskus vastusti edelleen Torikatu 10 ja 12 suojelua. Lausunnot molempien raken-nusten suojelun vastustamiselle ovat identtiset:

”Huolimatta siitä, että rakennus kuuluu korttelin 48 kokonaisuuteen esittää tilakeskus talou-dellisiin näkökohtiin ja rakennuksen huonoon henkilöturvallisuuteen vedoten, että rakennus puretaan sen huonokuntoisuuden vuoksi… [S]en kunnostaminen ei ole taloudellisesti kannat-tavaa. Mikäli rakennus halutaan suojella, tulee rakennuksesta tilakeskukselle merkittävä ta-loudellinen rasite ja liiketaloudellisesti ajatellen taloudellisesti kannattamaton investointi.

Tilakeskus esittää rakennuksen suojelun sijaan kortteliin sen miljööseen sopivaa täydennys-rakentamismahdollisuutta.”

Sanomalehti Karjalainen uutisoi 25. lokakuuta 2011 Joensuun rakennussuojelutilanteesta mainiten Torikatu 10 olevan Joensuun ensimmäinen suojelusyistä vallattu talo (Sorjonen 2011). Väkijoukko valtasi vuosia tyhjillään olleen rakennuksen 1. toukokuuta 2009 ja piti taloa hallussaan kuukauden ajan. Valtauksen tarkoituksena oli suojella kauan tyhjillään ollutta, kaupungin viimeiseen puutalo-kortteliin kuulunutta rakennushistoriallista kohdetta. Väen taloksi nimetty Torikatu 10 jäi tyhjilleen kaupungin sovittua valtaajien kanssa uusista tiloista Jokikatu 8:ssa ja Väen talo on jatkanut toimin-taansa siellä kaupungin vuokralaisena. Väen talon aktiivit pitävät Torikatu 10:n suojelemista kui-tenkin yhä tärkeänä asiana. (Väen talo 2012)

Torikatu 10:n ja 12:n suojelua pidetään yleisesti tärkeänä. Jokainen haastattelemastani henkilöstä on ollut sitä mieltä, että kaupungin viimeisen puutalokorttelin rakennukset tulisi suojella. Joensuun nuorisotoimen nuorisojohtajan mukaan kortteliin on ideoitu erilaisia käyttömahdollisuuksia. Torika-tu 10:een on suunniteltu esimerkiksi nuorisojärjestöjen ylläpitämää kahvilatoimintaa (Nuorisojohtajan haastattelu 2012). Torikatu 12, joka on rakenteeltaan Torikatu 10 paremmassa kunnossa, tarjoaa edelleen tilat kaupalliselle toiminnalle.

19. tammikuuta 2012 järjestetyssä osayleiskaavaluonnosta koskevassa yleisötilaisuudessa Joensuun kaavoituspäällikkö ilmoitti suunnitelmista määrätä kohteet kaavassa suojeluun. Sisäpihan rakennuk-sia ei kuitenkaan asetettaisi suojeluun vaan niiden tilalle voitaisiin tehdä täydennysrakentamista.

Päällikön mukaan Torikatu 10 tulee suojella, sillä ”kaupungilla on moraalinen velvoite” suojella sille kuuluvia arvokkaita kohteita sen vuoksi, että se edellyttää samaa useilta yksityisiltä tahoilta.

Osayleiskaavaluonnoksessa Torikatu 10 ja 12 ovat siis saaneet kaavamerkinnän sr, eli ”[r]akennusta ei saa purkaa eikä sen ulkoasuun saa tehdä sellaisia muutoksia, jotka vaarantavat kohteen kulttuuri-historiallisen arvon säilymisen. Suojelun yksityiskohtainen toteuttamistapa ja lisärakentamismah-dollisuudet ratkaistaan asemakaavassa” (Joensuun kaupunki 2011b).

3.6 Haastattelut

Haastattelut suoritettiin keväällä, maalis-toukokuussa vuonna 2012. Puolistrukturoituihin teema-haastatteluihin valikoitui seitsemän henkilöä, joista jokainen edustaa jonkinlaista rakennussuojelu-kysymyksiin liittyvää intressitahoa. Alkuperäisen suunnitelman mukaisesti haastatellut henkilöt olisivat tulleet jaotelluiksi nykyistä rakennetta selkeämpiin intressiryhmiin; omistajiin, suojelijoihin ja informantteihin. Suunnitelma selkeästi jaotelluista intressiryhmittymistä peruuntuivat Torikatu 10 ja 12 päärakennusten hallinnoitsijan, tilakeskuksen, kieltäydyttyä haastattelusta kokonaan. Tilakes-kuksen ilmaistua haluttomuutensa haastatteluun pyysin haastattelua kaupungin nuorisotoimelta, jolla on sekä ideoita että intressejä Torikatu 10 ja 12 päärakennusten tulevaisuuden käytölle.

Joensuun kaupungin kaavoitusarkkitehdin haastattelu oli erittäin antoisa informaatio- ja asiasisäl-tönsä puolesta, ja haastattelun tulokset toimivat tutkimukseni tieto- ja asiapohjana, johon vertaan muiden tahojen tietoja ja näkemyksiä. Haastattelu tarjosi tietoa sekä kaavoittajan näkökulmasta kaavoitusprosessiin että tietoa kaavoitukseen vaikuttavista tekijöistä. Tutkijan haastattelu tarjosi puolestaan syvemmän aspektin rakennussuojeluun ja kulttuuri- ja rakennushistoriallisen selvityksen tietopohjaan sekä rakennussuojelullisen näkökulman kaavoitusprosessiin. Edellä mainitut haastatel-lut toimivat tutkimuksessa pääasiallisesti informantteina.

Rakennus- ja ympäristönsuojelullista, ennen kaikkea elinympäristön viihtyisyystekijöitä valottavaa informaatiota sain haastattelemalla kahta Joensuussa toimivaa ympäristönsuojelujärjestöä, Savo-Karjalan luontopiiriä sekä Joensuun seudun luonnonystäviä. Tehdyt haastattelut olivat mielenkiin-toisia erityisesti niiden ympäristönsuojelunäkökulman vuoksi, sillä kulttuurihistorian ja rakennuspe-rinnön suojelu on osa ympäristön ja ihmisen elinympäristön suojelua. Haastattelut tarjosivat syvällisemmän katsauksen siihen, miten tärkeää ihmisen on voida viihtyä ja vaikuttaa omaan ympä-ristöönsä ja miten tärkeää rakennussuojelu on ihmisen paikkaan juurtumisen kannalta.

Lisäksi haastattelin Sepänkatu 14 kiinteistön omistajaa sekä Kauppakatu 3b:n omistajan edustajaa.

Omistajien haastatteleminen tarjosi tutkimukseeni rakennussuojelussa usein vahvana argumenttina toimivan taloudellisen intressin näkökulman. Haastattelut paljastuivat mielenkiintoiseksi ja infor-matiivisiksi myös muista syistä: omistajat kertoivat rakennusten historiasta, tulevaisuuden suunni-telmista ja omista mielipiteistään rakennussuojelusta. Kokemuksellisesti hienointa haastattelujen teossa oli päästä itse kiertämään ja katsomaan Sepänkatu 14 konttori- ja asuinrakennusta ja saada kuulla sen historiasta suoraan omistajaltaan.