Kaupunki ei ole vain suuri ihmisten, lähinnä arkkitehtien ja insinöörien aikaansaama objekti, joka kasvaa ja kehittyy ajan saatossa, vaan sillä on myös omia, sitä kuvaavia ja muista erottavia piirteitä.
Tällaisia piirteitä ovat esimerkiksi kadut, torit, puistot, julkiset rakennukset ja asuintalot, joilla kai-killa on oma historiansa ja muotonsa. Kaupunki on alueellinen ja ajallinen projektio ja sen rakentu-minen edellyttää tietynlaista itsetietoisuutta ja samalla se kerää muistoja. Kaupungin kehitys ja muovautuminen on ainutlaatuista ja sen seurauksena sekä kaupunki itsessään että siihen liittyvät muistot ja sen muoto edustavat tiettyjä arvoja. Kaupunki on samaan aikaan paikka (engl. place) ja tila (engl. space) ja samalla myös taloudellinen, sosiaalinen ja kulttuurinen muodostuma. (Daragó et al. 2008, 17-18)
Restrukturaation teoria korostaa jossain määrin liikaa jyrkkiä muutoksia yhteis- ja yhdyskunnissa.
Muutokset rakenteissa eivät välttämättä ole niin dramaattisia ja niin nopeita kuin voisi ymmärtää.
Aikakauden jyrkkyyttä painottavien vaiheteorioiden sijaan esimerkiksi Kortelainen (1996, 56) nä-kee parempana lähestymistapaa, joka korostaa eri aikakausina syntyneiden yhteiskunnallisten ker-rostumien samanaikaista ilmentymistä ja aikakausien rajojen hämäryyttä. Tällainen lähestymistapa on esimerkiksi alueellisen työnjaon teoria, jonka mukaan yhteiskunta ja alueet eivät muutu hetkessä vaan eri aikoina muodostuneet yhteiskunnalliset kerrostumat jarruttavat muutosta ja kantavat muka-naan aiempien kausien sosiaalisia piirteitä.
Joensuun keskustassa käynnissä oleva rakenteellinen muutos ei ole silmänräpäyksessä kaupungin yleisilmettä muuttava myrsky, mutta rakennussuojelua koskeva kaavaprosessi on jouduttanut vielä jäljellä olevien kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten purkamista. Kaavaprosessi, jonka tarkoituksena on ollut saattaa useampia rakennuksia suojeluun, on johtanut joidenkin rakennusten purkamiseen ennen kuin ne olisi kaavassa ehditty suojella.
Lodeniuksen (1995, 155-156) mukaan asuinkerrosten lisääminen, rakennusrunkojen jatkaminen ja korttelirakenteen tiivistäminen johtaa maan arvon nousuun. Kiinteistöjen hinnan kohoamisen
tuo-mat taloudelliset edut puolestaan on aikanaan valjastettu ruutukaavakaupunkien saneerauksien ra-hoittamiseen. Verratessa tilannetta nykyisyyteen herää kysymys, millainen vaikutus maan hinnan nousulla on kulttuurihistoriallisten kohteiden säilymiseen tänä päivänä. Esimerkiksi Joensuun kes-kustassa rakentamis- ja täydennysrakentamispaine on kova ja maan arvo on jo nykyisellä tasollaan korkea. Yhdyskuntarakenteen tiivistäminen aiheuttaa merkittäviä paineita vanhojen rakennusten purkamiselle, esimerkkeinä kaikki kolme esittelemääni kohdekokonaisuutta Joensuun keskustassa.
Niihin kaikkiin kohdistuu kovia, taloudellisia, purkamiseen tähtääviä intressejä.
On ehkä syytä miettiä myös sitä, ketä tiivistyvä yhdyskuntarakenne palvelee ja ovatko tiivistymises-tä johtuvat vaikutukset edullisia kaupunkilaisille. Purettavien vanhojen rakennusten tilalle suunni-tellaan asuinkerrostaloja. Tavoite palvelee kaupunkilaisia lisääntyvänä asuntotarjontana ja mahdollisuutena yhä useammalle asua keskusta-alueella. Toisaalta asuntojen hinnat keskustassa ovat korkeat, erityisesti uusissa kohteissa. Pohtia voisi myös sitä, millaista asuinympäristöä vanhaa tuhoava ja uutta luova kehityskulku tarjoaa.
Vilkaisu Joensuun kaupungin kehityshistoriaan kertoo surullista tarinaa siitä, ettei kaupunki ole osannut arvostaa kulttuuriperintöään. Pohjois-Karjalan museon (ks. Hiltunen ym. 1997, 25) tietojen mukaan 50- ja 60-lukujen joensuulaiset häpesivät kaupunkiaan sen vanhanaikaiseksi ja pysähty-neeksi mielletyn puutalokaupunkileimansa vuoksi. Monet puutalot olivat huonokuntoisia eikä niihin kuulunut moderneja mukavuuksia. 60-luvulla kaupunki sai ajalleen tyypillisen mattokaavan, joka jyräsi silloisen kaupunkirakenteen täysin ja korvasi sen pääasiallisesti nelikerroksisilla lamelliker-rostaloilla.
60-luvun mattokaava, tiivistahtinen maaltamuutto, kaupungistuminen ja kasvuoptimismi takasivat sen, että Joensuu tuhosi valtavan märän rakennusperintöään, historiaansa ja sille luonteenomaisia piirteitään. Kaupungissa näkyvä aikaulottuvuus heikentyi ja entisten paikkojen tilalle syntyi paikat-tomuutta ja samankaltaisuutta, jota on tarjolla useimmissa samaan aikaan rakennetuissa suomalai-sissa kaupungeissa (Hiltunen ym. 1997, 25). Joensuuta voisi perustellusti kutsua kadonneeksi puukaupungiksi, sillä puutalokaupungin muinaisesta olemassaolosta muistuttavat enää Rantakadun paraatijulkisivu ja pienet muruset, joita on ikään kuin ripoteltu kerrostalojen ahtaisiin väleihin.
Keskustan osayleiskaava pyyhkii omalta osaltaan, tahattomasti tai tahallisesti, jäljellä olevia muru-sia pois. Kauppakatu 3b:n Sininen talo, työväen luokkaa edustava jugend-tyylinen hirsirunkoinen talo siirretään pois kerrostalojen välistä ja sen tilalle rakennetaan asuinkerrostalo. Sepänkatu 14
konttori- ja asuinrakennus puretaan pois ja sen tilalle rakennetaan asuinkerrostalo. Torikatu 10 ja 12 päärakennusten, vanhojen puutalojen, kohtalo on auki. Rakennuksia esitetään suojeltavaksi mutta niiden korjaaminen tulisi maksamaan omistajalle liikaa, eivätkä ne nykyisessä kunnossaan säily pitkälle tulevaisuuteen.
Rakennuskannan käyttöikään vaikuttaa voimakkaimmin se, hyväksytäänkö olemassa oleva rakenne ja rakennuskanta kaavoituksella pysyväksi osaksi yhdyskuntarakennetta. Eri vuosikymmeniltä ja eri aikakausilta peräisin oleva rakennuskanta säilyy ainoastaan jos niiden halutaan säilyvän, ja kaavoil-la on tässä merkittävä rooli. (Osara 2003, 24) Joensuussa jäljellä olevat rakennussuojelukohteet, arvokkaiksi mielletyt puutalot ja kaikki muut suojelemisen arvoiseksi koettu säilyy vain, jos kaavat sen sallivat. Iso osa tulevan vuosisadan kestävistä rakennuksista on jo rakennettu. Niiden säilymi-nen edellyttää, että niiden kunnossapidosta kohtuullisin voimavaroin pidetään huolta (emt.).
Nikulan (2004, 9) mukaan taloudellisten arvojen yksinvalta on noussut julkisessa keskustelussa ja päätöksenteossa niin brutaaliksi, että rakennettu ympäristö on vähintään yhtä uhanalainen kuin luonnonympäristö. Mattinen (2003, 43) on samaa mieltä; Rakennusperintö on kuin sukupuuttoon kuolemassa olevat eläin- ja kasvilajit, joita tulisi vaalia ympäristön monimuotoisuuden säilymisen takaamiseksi. Vanha rakennuskanta ei ole missään olosuhteissa luontaisesti uudistuvaa kansallisva-rallisuutta vaan jokainen rakennus on ainutkertainen ja purettuna lopullisesti tuhottu. Tämän päivän uutisotsikot eivät anna minkäänlaista viitettä siihen suuntaan, että ymmärrettäisiin taloudellisten arvojen olevan aina pelkkiä välinearvoja vaan niitä kohdellaan kuin ne olisivat itseisarvoja. (Nikula, 2004, 9)
7 Lopuksi
Joensuu on nykyisessä muodossaan oman historiansa lopputulos, joskaan ei lopullinen sellainen.
Kaupunki muovautuu koko ajan. Kaupunkirakenteen kehitykseen ja uudelleenmuovautumiseen ovat aina vaikuttaneet ja vaikuttavat yhä kunkin ajan ilmiöt ja intressit. Se, mitä näemme Joensuun kes-kustassa nyt, on kerrostuma aiempien aikojen tuotoksia.
Ne rakennukset, jotka muodostavat kaupunkimaiseman ja kaupungin persoonan, ovat rakennuksia, jotka ovat säilyneet, jotka on tietoisesti haluttu säilyttää. Rakennussuojelulla on merkittävä osa sii-nä, millaiselta kaupunki näyttää ja mitä se katsojalleen kertoo. Rakennussuojelun avulla säilyneistä kohteista ja kaupungin ulkonäöstä ovat nähtävissä ne arvot, jotka yhteiskunnassa ovat kulloinkin
voimissaan. Niistä näkee myös sen, millaiseksi ihmiset ovat halunneet kaupunkinsa identifioituvan.
Vaikka kaupunkirakenteen suurista linjoista määräävät muutkin kuin paikalliset tekijät, kuten esi-merkiksi globaalit markkinat ja kilpailuasetelmat, muokkaavat kaupunkimaisemaa myös sen asuk-kaat. Asukkaat tekevät kaupungista näköisensä ja jokaisella on omat intressinsä sen kehittämisen suhteen.
Intressit ja niiden taustalla vaikuttavat, toimintaa ohjaavat arvot vaikuttavat siihen, millaisessa kau-pungissa ihmiset haluavat asua ja millaiseksi he sitä haluavat kehittää. Joensuulaisten intresseissä olisi haastattelujen perusteella tiivistää keskustan rakennetta, säilyttäen kuitenkin kaupungille omi-naiset puutalot, kehittäen kävely- ja pyöräilymahdollisuuksia ja sosiaalista, yhteisöllistä toimintaa.
Erityisen tärkeäksi koettiin viheralueiden ja puistojen sekä kaupungin historian säilyttäminen mai-semassa. Lähes kaikki arvot ja intressit kietoutuivat käsitykseen viihtyisyydestä.
Toisaalta kaupunkirakenteen kehitykseen kohdistuu merkittäviä taloudellisia paineita. Tonttimaa on arvokasta ja intressi omakoti- ja puutalojen purkamiselle uusien kerrostalojen tieltä on kova. Talou-delliset intressit muokkaavat kaupungin sisäistä rakennetta merkittävästi ja niillä on kiistatta suuri painoarvo myös kunnallisessa päätöksenteossa, etenkin nykyään, kun Joensuukin pyörittää eri toi-mintojaan liiketoimintalogiikalla.
Vaikka on kiistämätön tosiasia, että Joensuu on hävittänyt valtavat määrät sille ominaisia puutaloja, olisi mielestäni väärin väittää Joensuun olevan hengetön ja ruma kaupunki. Nykyiselläänkin se on huomattavan viihtyisä verrattuna moneen muuhun suomalaiseen kaupunkiin. Joensuuta kuvaa mie-lestäni paremmin sitä jo vuosikymmeniä riivannut itsehäpeä. Kuten tutkielmassani on tullut ilmi, joensuulaiset häpesivät aikanaan vanhoja puutaloröttelöitään ja halusivat niistä eroon saavuttaak-seen kenties ulkopuolistenkin silmissä hyväksyttävämmän modernin ulkomuodon. Jälkeenpäin on nolottanut myöntää, että koko puutalokaupunki tuli hävitettyä. Nykyään 60- ja 70-luvun persoonat-tomia lamellikerrostaloja ja keskustan kauppahallia katsotaan lievästi kiusaantuneina.
Anderssonin (1993, 7) väite siitä, että postmodernissa urbaanissa maisemassa vanhaa rakennettua ympäristöä uudelleenkehitettäisiin ja historiallisesti ja tietyille toiminnoille määritetyt rakennukset ja alueet saisivat uuden sosiaalisen ja kulttuurisen merkityksen, on ainakin jossain määrin arvoky-symys: vanha rakennettu ympäristö säilyy vain jos sen halutaan säilyvän (Osara 2003, 24) ja sille kehitetään uutta käyttöä vain jos se koetaan mielekkääksi. Anderssonin kuvailemaa rakennetun
ym-päristön uudelleenkehittämistä voisi tapahtua enemmänkin Joensuun keskustassa, mikäli se nähtäi-siin toivotuksi kehityssuunnaksi.
Suomessa alettiin 90-luvun lamassa kehittää kovalla vauhdilla maailman kärkikaartissa kulkevaa informaatio-Suomea, jotta syvällä työttömyys- ja velkasuossa rämpivä valtio saataisiin nostettua jälleen pystyyn. Samalla romutettiin osa hyvinvointivaltion ihanteista ja katsottiin samanlaisella tulevaisuudenuskolla vapaita markkinoita ja kansainvälistymistä kuin sotien jälkeisellä uudelleenra-kennuskaudella katsottiin hyvinvointiyhteiskunnan ihanteita ja urbaania asumista. Vuonna 2012 Suomi on osa globaalia informaatioyhteiskuntaa. Mielenkiintoinen kysymys kuitenkin on, mikä on seuraava vaihe? Mikä on seuraava kehityksen aallonharja, ja millainen työ ihmisiä tulevaisuudessa työllistää? Ja ennen kaikkea: millaisia vaikutuksia sillä on kaupunkirakenteeseen?
Jos ajatellaan Joensuun keskustan kaupunkirakennetta ja sitä, jos Joensuun historiasta voitaisiin ot-taa oppia tulevaisuuden varalle, toivoisin sen olevan, ettei kaupungin rakennetta ja sille ihmisten mielissä ominaisimpia asioita lähdettäisi vauhtisokeasti ja edistysuskoisella innolla purkamaan. Jo-tain saa purkaa, kaupungin on kehityttävä, mutta muutos ei saisi johtaa kaupungin hengen ja histori-an katoamiseen. Joensuu henkii nyt ennen kaikkea 60- ja 70-lukua, joten histori-antakaamme sen tehdä niin. Pitäkäämme kuitenkin huoli, että myös aiemmat – ja myöhemmät – vuosikymmenet näkyvät kaupunkimaisemassa. Uutta voi ja pitää rakentaa, mutta muistoja, myös noilta moneen kertaan kiro-tuilta vuosikymmeniltä, on hyvä jättää.
Jälkisanat
Kuten tutkimuksessani selvisi, ei Torikatu 10 ja 12 päärakennusten kohtalo ole varma. Kauppakatu 3b:n Sinisen talon uusi sijoituspaikka on myös yhä mysteeri. Sepänkatu 14 kiinteistölle laaditaan parhaillaan asemakaavaa, joka mahdollistaisi kaksi kerrostaloa.
Tapaustutkimukseni kohde on käynnissä oleva prosessi, ja se jatkuu edelleen. Joensuun keskustan osayleiskaavaprosessi on edennyt jo loppusuoralle ja kaava viedään kaupunginvaltuuston hyväksyt-täväksi 26. marraskuuta 2012. Tuolloin on määrä tehdä - näennäisesti - lopullinen päätös siitä, mit-kä rakennukset suojellaan ja mitmit-kä ei. Kaupunginvaltuusto voi palauttaa asian myös uudelleen valmisteltavaksi. On jo ennakkoon oletettavissa, että kaavan hyväksymistä koskevasta päätöksestä valitetaan. Osayleiskaava määrää niin monesta kaupunkirakenteeseen ja kaupunkimaisemaan vai-kuttavasta tekijästä, että valituksia voi tulla useista eri aiheista; liikenteellisistä ratkaisuista,
puisto-alueiden ottamisesta rakennuskäyttöön ja rakennussuojelupäätöksistä. Rakennussuojelukysymyksis-tä ennen kaikkea Wanhan Jokelan kohtalo on puhuttanut kaupunkilaisia ja arvioisin keskustelun ja taistelun jatkuvan kiivaana valtuuston päätöksen jälkeenkin.
8 Lähdeluettelo
Aaltola, Juhani ja Raine Valli (toim.) 2007. Ikkunoita tutkimusmetodeihin I. Metodin valinta ja aineiston keruu: virikkeitä aloittelevalle tutkijalle. WS Bookwell Oy. Juva.
Ahjopalo, Janne 2012. Poliitikkojoukko ärähti: Jokela ja puutalokortteli suojeltava. Yle Uutiset Pohjois-Karjala.
http://yle.fi/uutiset/poliitikkojoukko_arahti_jokela_ja_puutalokortteli_suojeltava/6368444 (luettu 8.11.2012)
Ahonen, Kalevi 1985. Joensuun kaupungin historia I. Joensuun kaupunki 1848-1920. Kirjapaino Oy Maakunta. Joensuu.
Ahonen, Kalevi 1986. Joensuun kaupungin historia II-IV. Joensuu kaupunki 1921-1953. Kirjapaino Oy Maakunta. Joensuu.
Andersson, Harri 1988. Economic and Social Restructuring of Urban Centres. Turun yliopiston maantieteen laitoksen julkaisuja N:o 122. Turku: DATUTOP N:o 13.
Andersson, Harri 1993. Rakennettu ympäristö - kaupunkirakentamisen modernina projektina.
Painosalama Oy. Turku.
Couch, Chris, Jay Karecha, Henning Nuissl & Dieter Rink 2005. Decline and Sprawl: An Evolving Type of Urban Development - Observed in Liverpool and Leipzig. European Planning Studies 13:1, 117-136.
Daragó, Lázló, Péter Rabb & András Szalai 2008. Architecture and Value Protection - Analysis of the Historic Town of Köszeg. Teoksessa Mälkki, Mikko, Raine Mäntysalo & Kaisa Schmidt-Thomé. Economics and Built Heritage - Towards New European Iniatives.
Multiprint Oy. Espoo.
Elsinen, Pertti 1998. Joensuun historia osa VI. Vuodet 1954-1980. Joensuun kaupunki. Jyväskylä.
Eskola, Jari 2010. Laadullisen tutkimuksen juhannustaiat. Laadullisen aineiston analyysi vaihe vaiheelta. Teoksessa Aaltola, Juhani & Raine Valli (toim.). Ikkunoita tutkimusmetodeihin II.
Näkökulmia aloittelevalle tutkijalle tutkimuksen teoreettisiin lähtökohtiin ja analyysimenetelmiin. WS Bookwell Oy. Juva, 179-203.
Eskola, Jari & Jaana Vastamäki 2007. Teemahaastattelu: Opit ja opetukset. Teoksessa Aaltola, Juhani & Raine Valli (toim.). Ikkunoita tutkimusmetodeihin I. Metodin valinta ja aieistonkeruu: virikkeitä aloittelevalle tutkijalle. WS Bookwell Oy. Juva, 25-43.
Hague, Cliff, Euan Hague & Carrie Breitbach. 2011. Regional and Local Economic Development.
Palgrave Macmillan.
Heinonen, Sirkka 2007. Kaunis ja kestävä arki. Ekoestetiikkaa ihmisen ympäristösuhteessa.
Teoksessa Ilmonen, Mervi, Panu Lehtovuori & Terttu Pakarinen. Prospectus. Kirjoituksia kaupungista ja suunnittelusta. Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskuksen julkaisuja C 63. Espoo, 287-298.
Hentilä, Helka-Liisa 2007. Liikunta ja elinympäristö. Teoksessa Ilmonen, Mervi, Panu Lehtovuori
& Terttu Pakarinen. Prospectus. Kirjoituksia kaupungista ja suunnittelusta.Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskuksen julkaisuja C 63.
Espoo, 299-315.
Hiltunen, Mervi Johanna, Satu Huttunen, Jaana Nevalainen & Aija-Marita Näsänen 1997. Neljä kaupunkimaantieteellistä kuvaa Joensuusta. Joensuun yliopistopaino. Joensuu.
Hirsjärvi, Sirkka & Helena Hurme 2001. Tutkimushaastattelu. Teemahaastattelun teoria ja käytäntö.
Yliopistopaino. Helsinki
Hokkanen, Pirjo (toim.) 1997. Kestävä kehitys kaavoituksessa. Menetelmiä kaavojen arvioimiseksi.
Alueelliset ympäristöjulkaisut 33. Keski-Suomen ympäristökeskus. Jyväskylä.
Huttunen, Pasi 2012. Kamppailu puutalojen puolesta käynnistyy taas. Uljas, Itä-Suomen
ylioppilaslehti. http://www.uljas.net/kamppailu-puutalojen-puolesta-kaynnistyy-taas/ (luettu 8.11.2012)
Härö, Merja, Liisa Piironen, Matti Vesikansa & Sari Vesikansa 1980. Viihtyisä ympäristö.
Ympäristökasvatuksen virikekirja. Suomen arkkitehtiliiton (SAFA) julkaisuja.
Kunnallispaino. Vantaa.
Itä-Savo 7.11.2011. Hallinto-oikeus kumosi Pyhäjärven kaavan. http://www.ita-savo.fi/Uutiset/11720787.html (luettu 1. 8. 2012)
Jalkanen, Marita 2011. Sepänkadun varikosta kahta ilmaa. Karjalainen 18.11.2011.
Jalkanen, Marita 2012. Keskustassa vielä selvitettävää. Karjalainen 24.2.2012.
Joensuun kaupunki 2011a. Päättäjien iltakoulu 14.12.2011, esitykset: 1. Luonnos-esitys.
http://www.jns.fi/dman/Document.phx?documentId=eg34911105651129&cmd=download (luettu 16.12.2011)
Joensuun kaupunki 2011b. Osayleiskaavaluonnos 14.12.2011.
http://www.jns.fi/dman/Document.phx?documentId=dn34811150418394&cmd=download (luettu 19.11.2012)
Joensuun kaupunki 2012a. Joensuun keskustan osayleiskaava: Luonnosvaiheen lausunnot ja mielipiteet 14.3.2012.
http://www.jns.fi/dman/Document.phx?documentId=yv07412083610182&cmd=download (luettu 5.7.2012)
Joensuun kaupunki 2012b. Ruutukaava-alue (I-IV kaupunginosat).
http://www.jns.fi/Resource.phx/sivut/sivut-tekniset/kaavoitus/vireilla/ruutukaava.htx (luettu 4.7.2012)
Joensuun kaupunki 2012c. Osayleiskaavaehdotuksen selostus.
http://www.jns.fi/dman/Document.phx?documentId=nn23712082837804&cmd=download (luettu 30. Elokuu 2012)
Joensuun kaupunki 2012d. Tällä hetkellä nähtävinä olevat kaavat ja kaavamuutokset.
http://www.jns.fi/Resource.phx/sivut/sivut-tekniset/rakentaminen/kaavatkuulutukset.htx (luettu 19.11.2012)
Joensuun nuorisotoimi 2012. Kortteli 48 - luova osaamisyhteisö - hanke. Julkaisematon moniste.
Järnefelt, Heljä 2003. Koulu paikallisen perinteen siirtäjänä. Teoksessa Linnanmäki, Seija, Marja Sahlberg, Harri Hakaste & Heljä Järnefelt (toim.). Rakennettu kestämään - tutki ja opi. F.G.
Lönnberg. Helsinki, 11-14.
Kaavoitus 1995. Joensuu 1995: Kulttuuri- ja rakennushistorialliset kohteet. Painokanava Oy.
Joensuu.
Kaipiainen, Maarit 1998. Tiivis ja matala puurakentaminen. Suomen ympäristö 270.
Ympäristöministeriö. Oy Edita Ab. Helsinki.
Kavonius, Veijo & Mari Anttikoski 2012. Valtakunnalliset alueiden kehittämistavoitteet 2011-2015. Taloudellisesti, sosiaalisesti ja ympäristöllisesti kestävä Suomi. Alueiden kehittäminen 5/2012. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja.
Kempas, Jouko 2012. PT-taloa ei esitetä suojeluun. Karjalainen 23.3.2012.
Kiviniemi, Kari 2010. Laadullinen tutkimus prosessina. Teoksessa Aaltola, Juhani & Raine Valli (toim.). Ikkunoita tutkimusmetodeihin II. Näkökulmia aloittelevalle tutkijalle tutkimuksen teoreettisiin lähtökohtiin ja analyysimenetelmiin. WS Bookwell Oy. Juva, 70-85.
Kortelainen, Jarmo 1996. Tehdasyhdyskunta talouden ja ympäristötietoisuuden murrosvaiheessa.
Joensuun yliopiston yhteiskuntatieteellisiä julkaisuja N:o 24. Joensuu.
Kortelainen, Jarmo & Perttu Vartiainen 2000. Kohti ekomodernia kaupunkiseutua? Teoksessa Kortelainen, Jarmo (toim.). Vihertyvä kaupunkiseutu. Suunnittelun ja hallinnan ekomoderni käänne. Jyväskylän yliopistopaino. Jyväskylä, 9-31.
Kortelainen, Jarmo 2001. Joensuun Hasanniemi: uuden kaupunkisuunnittelun koetinkivi. Teoksessa Kortelainen, Jarmo & Minna Tanskanen (toim.) 2001 Myrkkyjä ja konflikteja. Hasanniemi ja Penttilä joensuulaisen kaupunkisuunnittelun koetinkivinä. Joensuun yliopisto, maantieteen laitos. Monisteita - Mimeographs No 5. Joensuu, 9-18.
Kotakorpi, Elli 2011. Tulevaisuuden Tampere - Suomen Freiburg? Teoksessa Harju-Autti, Pekka, Aleksi Neuvonen & Louna Hakkarainen (toim.). Ympäristötietoisuus. Suomalaiset 2010-lukua tekemässä.Ympäristöministeriö. Rakennustieto Oy. Helsinki, 82-88.
Laakso, Seppo 2004. Näkökulmia rakennusperinnön säilyttämisen ristiriitoihin. Teoksessa Ympäristöministeriön ja Rakennustieto Oy. Rakennusperinnön tulevaisuus. Puheenvuoroja teemavuoden aiheista. Tammer-Paino Oy. Tampere, 59-62.
Laakso, Seppo, Heikki A. Loikkanen & Maija Mattila 2001. Maankäytön ohjauksesta kaupunkialueilla. Kaupunkitalouden näkökulma. Suomen ympäristö 517.
Ympäristöministeriö. Alueidenkäytön osasto. Edita Oyj, Express-pikapaino. Helsinki.
Lahti, Pekka, Irmeli Harmaajärvi & Heimo Tolsa 1989. Asuinympäristön aiheuttamat sosiaaliset seuraukset ja kustannukset: Kirjallisuustutkimus. VTT Tiedotteita 1029. Valtion teknillinen tutkimuskeskus (VTT). Espoo.
Lahti, Pekka & Kimmo Koski 1992. Avaintekijöistä yhdyskuntien ja yhdyskuntarakenteiden tulevassa kehityksessä/VTT, yhdyskunta- ja rakennussuunnittelun laboratorio. Suomen Kärkikolmio -projektin julkaisu 5. Varsinais-Suomen seutukaavaliitto. Espoo.
Lahti, Pekka & Paavo Moilanen 2010. Kaupunkiseutujen yhdyskuntarakenne ja kasvihuonekaasupäästöt. Kehitysvertailuja 2005-2050. Rakennettu ympäristö. Suomen ympäristö 12/2010. Ympäristöministeriö, Rakennetun ympäristön osasto. Edita Prima Oy.
Helsinki.
Lindström, Aslak 2003. Rakennettu ympäristö ja kestävä kehitys opetuksessa. Teoksessa Linnanmäki, Seija, Marja Sahlberg, Harri Hakaste & Heljä Järnefelt (toim.). Rakennettu kestämään - tutki ja opi. F.G. Lönnberg. Helsinki, 7-8.
Lodenius, Staffan 1995. Avoin lähiö - terve lähiö. Teoksessa Lapintie, Kimmo, Briitta Koskiaho &
Tuula Ikonen (toim.). Ekopolis. Ekologisen kaupungin juuria etsimässä. Tammer-Paino Oy.
Tampere, 130-166.
Loukola, Marja-Leena 2003. Vanha rakennuskanta ja kestävän elämäntavan opiskelu. Teoksessa Linnanmäki, Seija, Marja Sahlberg, Harri Hakaste & Heljä Järnefelt (toim.). Rakennettu kestämään - tutki ja opi. F.G. Lönnberg. Helsinki, 16-17.
Maanmittauslaitos 2012. Avoimien aineistojen tiedostopalvelu.
https://tiedostopalvelu.maanmittauslaitos.fi/tp/kartta (luettu 19.11.2012)
Mansikka, Mikko 1992. Teoksessa Lahti, Pekka & Irmeli Harmaajärvi. Yhdyskuntarakenne ja kestävä kehitys. Kansainvälisiä kokemuksia. Tutkimusraportti 1/1992. Ympäristöministeriö, Kaavoitus- ja rakennusosasto. Helsinki.
Mattinen, Maire 2003. Vaali kestäväksi kehittynyttä rakennusperintöä. Teoksessa Linnanmäki, Seija, Marja Sahlberg, Harri Hakaste & Heljä Järnefelt (toim.). Rakennettu kestämään - tutki ja opi. F.G. Lönnberg. Helsinki.
Mäntysalo, Raine & Kaisa Schmidt-Thomé 2008. Introduction. Teoksessa Mälkki, Mikko, Raine Mäntysalo & Kaisa Schmidt-Thomé. Economics and Built Heritage - Towards New European Iniatives. Centre for Urban Regional Studies Publications B 92. Multiprint Oy.
Espoo.
Niemi, Olli & Tarja Nurmi 1989. Teollisuustilojen uudelleenkäytön kehittäminen.
Sovelluskohteena Tampereen keskusta. Tampereen teknillinen korkeakoulu. Tampere.
Nikula, Riitta 2004. Rakennetun ympäristön arvoista. Teoksessa Ympäristöministeriön ja Rakennustieto Oy. Rakennusperinnön tulevaisuus. Puheenvuoroja teemavuoden aiheista.
Tammer-Paino Oy. Tampere.
Ojankoski, Teija 1998. Oikea pieni kaupunki. Maantieteen ja asukkaiden näkökulma suomalaiseen pikkukaupunkiin. Sarja C osa 142. Turun yliopiston julkaisuja. Painosalama Oy. Turku.
Osara, Leo 2003. Kestävä rakennus on ekologinen. Teoksessa Linnanmäki, Seija, Marja Sahlberg, Harri Hakaste & Heljä Järnefelt (toim.). Rakennettu kestämään - tutki ja opi. F.G. Lönnberg.
Helsinki, 18-24.
Pakarinen, Terttu 2000. Ekologinen modernisaatio ja hallintatapa. Teoksessa Kortelainen, Jarmo.
Vihertyvä kaupunkiseutu. Suunnittelun ja hallinnan ekomoderni käänne. Jyväskylän yliopistopaino. Jyväskylä, 209-211.
Pennanen, Vuokko 1988. Viihtyisä asuinympäristö: kirjallisuuskatsaus. Lapin seutukaavaliitto.
Rovaniemi.
Piiparinen, Pekka 2011. Kulttuuri- ja rakennushistoriallinen selvitys: Selvityksen rakennus- ja miljöökohteet.
http://www.jns.fi/dman/Document.phx?documentId=tm34811150212682&cmd=download (luettu 16.12.2011)
Piiparinen, Pekka 2012. Kulttuuri- ja rakennushistoriallisen selvityksen loppuraportti.
http://www.jns.fi/Resource.phx/sivut/sivut-tekniset/kaavoitus/vireilla/keskustanosayleiskaava.htx (luettu 28.9.2012)
Ramboll Oy 2011a. Osayleiskaavan selostusluonnos.
http://www.jns.fi/dman/Document.phx?documentId=zu34811150517096&cmd=download (luettu 16.12.2011)
Ramboll Oy. 2011b. Joensuun osayleiskaava 14.12.2011.
http://www.jns.fi/dman/Document.phx?documentId=dn34811150418394&cmd=download (luettu 16.6.2012)
Rannikko, Pertti & Jarmo Kortelainen 1992. Yhdyskunta ja restrukturaatio: Tutkimuksia tehdasyhdyskuntien rakenteellisesta uusiutumisesta. Karjalan tutkimuslaitoksen julkaisuja N:o 104. Joensuun yliopston monistuskeskus. Joensuu.
Sairinen, Rauno & Tuija Mononen 2010. Yhdyskuntarakenteen eheyttäminen maaseudulla.
Teoksessa Hirvonen, Timo & Kaisa Schmidt-Thomé (toim.). ESPONin ytimessä ja ympärillä. Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskuksen julkaisuja B100. Espoo, 93-110.
Savage, Mike, Alan Warde & KevinWard 2003. Urban Sociology, Capitalism and Modernity.
Second Edition. Palgrave Macmillan.
Savisalo, Anssi 2008. Eheästi eteenpäin. Teoksessa Eheät yhdyskunnat - Taikasanasta elinympäristöksi. Suomen ympäristö 15/2008 Uudenmaan ympäristökeskust. Edita Prima Oy. Helsinki, 73-79.
Savisalo, Anssi & Rauno Sairinen 2008. Sosiaalinen ja kulttuurinen eheys. Eheät yhdyskunnat - Taikasanasta elinympäristöksi. Suomen ympäristö 15/2008. Edita Prima Oy. Helsinki, 63-71.
Sorjonen, Olli. Keskustan kohtalo: Yli sata suojelukohdetta. Karjalainen 25.10.2012.
Staffans, Aija, Marketta Kyttä & Tiina Merikoski (toim.) 2008. Kestävä yhdyskuntarakenne.
Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskuksen julkaisuja C 69. Sokkeli Oy.
Helsinki.
Suomen maakuntien liitto 1992. Suomalaisten elinympäristö: Toiveet ja todellisuus. Suomen maakuntien liiton julkaisuja A2. Länsi-Savo Oy. Mikkeli.
Tuomi, Jouni & Anneli Sarajärvi 2009. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Gummerus Kirjapaino Oy. Jyväskylä.
Turvallinen kaupunki 2012. Turvallisuus rakennetun ympäristön suunnittelussa.
http://www.turvallinenkaupunki.fi/turvallisuusteemat/sosiaalisesti-turvallinen-elinymparisto/suunnittelun-suuntaviivoja/kaikille-avoin-kaupunki/saavutettavuus (luettu 8.10.2012)
Urry, John 1986. Locality research. The case of Lancaster. Regional Studies 20.
Urry, John 1987. Society, space and locality. Environment and Planning D: Society and Space 5.
Valanta, José 1997. Kaavoitus: Kansan- vai asiantuntijavaltaa? Teoksessa Mäntysalo, Raine, Kaj Nyman & José Valanta (toim.). Törmäyksiä. Vallankäytöstä, tulkinnoista ja osallisuudesta yhdyskuntasuunnittelussa. Oulun yliopisto. Arkkitehtuurin osasto. Julkaisu B 14. Oulu University Press. Oulu, 53-68.
Vartiainen, Juha-Pekka 2011. Joensuun keskustan osayleiskaava. Päättäjien iltakoulu 14.12.2011, esitykset: 3. Rakennussuojelu.
http://www.jns.fi/Resource.phx/sivut/sivut-tekniset/kaavoitus/vireilla/keskustanosayleiskaava.htx (luettu 12.11.2012)
Vartiainen, Perttu 1988. Restrukturaation idea ja yhdyskuntien tuleva kehitys
Vartiainen, Perttu 1988. Restrukturaation idea ja yhdyskuntien tuleva kehitys