Kaavoittajan huomioimia ja painottamia tekijöitä

Vaikka suunnittelija nojaa työssään ensisijaisesti faktoihin, on hänelläkin omat arvonsa, jotka vai-kuttavat suunnittelutyöhön. Näiden arvojen tunnistaminen on vaikeaa ottaen huomioon suunnittelu-työn erityisluonne. On myös huomattava, että vaikkei suunnittelu ole salaista, se on silti tavallaan ei-julkista: Kansalaisilla ei ole suoraa keskusteluyhteyttä suunnittelijaan, eikä suunnittelijalla kansa-laisiin. (Suomen maakuntien liitto 1992, 125)

Joensuun kaupungin kaavoitusarkkitehdin mukaan kaupunkilaisten mielipiteitä osayleiskaavaluon-noksesta tulee puhelimitse, sähköpostitse ja asukastilaisuuksissa. Kaikki mielipiteet kirjataan ylös ja käydään läpi suhteessa kaavahankkeeseen. Usein palaute on siinä mielessä hyvää, että se ohjaa han-ketta johonkin suuntaan.

”Et se on vaan tiedon puutetta ettei asiaa oo viety. Sit on monesti, tulee mielipiteitä, jotka eivät johda toimenpiteisiin, et ne käydään läpi ja ne punnitaan suhteessa niinku niihin kaikkiin muihin kaavan laatimisen periaattteisiin siinä ja ehkä suhteessa muihin mielipiteisiin ja sit voidaan vaan todeta, että tää mielipide ei johda toimenpiteisiin. Mutta kyllä ne kaikki käydään läpi. Ja tutkitaan.” (Kaavoittajan haastattelu 2012)

Kaavaa laatiessa kaavoittajalla on olemassa iso paletti erilaisia asioita, jotka pitää ottaa huomioon.

Yksi mielipide voi olla se, ettei joku halua naapuritontille rakennettavan. Mielipidettä on punnittava suhteessa kaavan tavoitteisiin ja lopulta hankkeen kokonaishyöty määrää sen, rakennetaanko tontil-le vai ei. Julkisella hyödyllä ja kokonaiskuvalla on suurempi painoarvo kuin yksittäisen ihmisen mielipiteellä. Yksittäisellä mielipiteelläkin on kuitenkin merkitystä jos se paljastaa uutta tietoa tai on aivan uudenlainen avaus, jota ei ole aiemmin huomattu ottaa tarkasteluun.

Haastatteluissa ilmi noussut huoli puistoista ja viheralueista on kantautunut kaavoittajan korviin, samoin moni muu kaupunkilaisten tärkeänä pitämä seikka. Kaupunkilaisilta on ylipäänsä tullut paljon palautetta kaavaluonnoksesta:

”No varsin voimakas kantahan on ollu tässä rakennussuojelukysymyksessä tää Jokela, jossa tota vastutetaan sit kovasti, että Jokelaa ei suojeltais. Se on ihan selkee. Sit on nää liikenteelliset kysymykset herättäny jonku verran huolta, osaltaan ne saattaa olla ihan väärinkäsityksiä, sit tota viheralueiden säilymisen ja niiden luonteen säilymisen ja kehittämisen osalta on herännyt huolta…” (Kaavoittajan haastattelu 2012)

Rakennussuojelukysymyksissä mielipiteitä suojelun puolesta ja sitä vastaan on kaavoitusarkkitehdin mukaan tullut aika tasaisesti. Toki on myönnettävä, että suojelua vastustavat kommentit ovat usein kiinteistöjen omistajien kommentteja. Koko keskusta-alueella on voimassa asemakaava, jossa tonteilla on paljon rakennusoikeutta ja jos tontilla sijaitseva vanha rakennus suojellaan niin rakennusoikeus jää tällöin käyttämättä, eikä se ole omistajan taloudellisten etujen mukaista.

Kaavoittajan mukaan osayleiskaavaluonnoksessa suojeltavaksi esitettyjen kiinteistöjen omistajille lähetettiin kysely heti kun alkoi selvitä, mitkä kohteet olisivat mahdollisesti suojeltavia. Kyselyssä selitettiin, mitä suojelu käytännössä merkitsisi ja kysyttiin, mitä mieltä omistajat olisivat suojelusta.

Omistajien kanssa käytiin neuvottelut ja joidenkin omistajien kanssa käytiin neuvottelut ihan

kasvokkain mikäli he sitä olivat toivoneet. Osayleiskaavaluonnoksen kanssa on tehty paljon työtä ennen kuin se on julkaistu.

Maanomistajilla on Suomessa perinteisesti ollut vahva omistusoikeudellinen asema, mutta rajoituksia on ajan myötä jatkuvasi lisätty. Kaavoituksella omistusoikeuteen voidaan puuttua hyvinkin paljon, sillä kunnilla on vastuu kaavojen laadinnasta ja niillä on oikeus päättää kaavojen sisällöstä. On kuitenkin huomattava, että maanomistajalla on oikeus olla mukana kaavan laadinnassa, oikeus tehdä aloite maa-alueidensa kaavoittamisesta tai tehdä maankäyttösopimus kunnan kanssa maidensa kaavoittamisesta ja toteutuksesta. Tämän lisäksi maanomistajat ovat kuntalaisiin ja asukkaisiin verrattavia osallisia, joita koskee samat tiedottamis- ja osallistumissäännöt kuin muitakin osallisia. Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan maanomistajat on huomoitava kaavan laadinnassa, joten omistajien näkemyksille annetaan kaavoitusasioissa lainkin puolesta huomattavaa painoarvoa. (Laakso, Loikkanen & Mattila 2001, 46)

Kysyttäessä omistajien mielipiteiden painoarvosta kaavoittaja toteaa, että omistajilta on ehkä tullut lisäinformaatiota kohteesta, sen historiasta, nykyisestä kunnosta ja omistajien mahdollisista suunnitelmista kiinteistön osalta. Kaavoittaja kiistää, että omistajien mielipiteillä suojelusta olisi ratkaisevaa vaikutusta suojelupäätöksen kannalta vaikka mielipiteen siitä onkin saatu ilmaista:

”Mutta tämmösessä arvottamistouhussa niin nää pitää olla ne tietyt kriteerit, joiden mukaan tätä arvotetaan ikään kuin yläpuolelta, ja siinä mielessä ei oo niinku kysytty kiinteistön omistajalta, että mitä mieltä olisit jos suojeltais. Ja sit et, ei suojella ku et halua.”

(Kaavoittajan haastattelu 2012)

Savo-Karjalan Luontopiirin edustajan mukaan kaupunki yrittää tehdä rakennussuojelukohteiden valinnassa kompromisseja yhdistelemällä intressejä. Kun omistajat vastustavat rakennussuojelua ja asiantuntijat katsovat niillä olevan kulttuurihistoriallista arvoa niin kaupunki yrittää sovittaa ristiriitaa antamalla rakennuksille kh-r -kaavamerkinnän, joka ei estä rakennusten purkamista.

Kaavoitusarkkitehti myöntää, että taloudellisilla intresseillä on iso painoarvo kiinteistöasioissa.

Suojelupäätökset ovat tietyllä tapaa kompromisseja, sillä kaavoitus katsoi muitakin kaavatavoitteita laatiessaan lopullista suojelulista. On olemassa kohteita, joista on käyty kiivasta keskustelua mutta jotka on jätetty suojelun ulkopuolelle esimerkiksi kaavan liikenteellisten tai täydennysrakentamistavoitteiden takia.

Vuonna 2005 laaditussa kansalaisjärjestökyselyssä (Wallin & Ristisuo 2005, 33) Suomen Luonnonsuojeluliitto totesi vaikutusmahdollisuuksiensa olevan kaavoitusprosesseissa riittävä mutta kaavojen sisältöön vaikuttavat sen mukaan kuitenkin enemmän maanomistus sekä kunnan omat tavoitteet ja linja kaavoituskysymyksissä. Myös muut tutkimukseen osallistuneet yhdistykset olivat samoilla linjoilla: Mikäli yhdistykset haluavat vaikuttaa kaavaan, tulee niiden olla oma-aloitteisia, ajoissa liikkeellä, tuntea oikeat henkilöt ja tarjota vaihtoehtoisia ratkaisuja (emt.). Valtaosa yhdistyksistä oli kuitenkin sitä mieltä, että kunnan toimintatapojen muutoksen suunta on kohti parempaa avoimuuden lisääntymisen ja osallistumisen sekä kuulemisen parantumisen myötä (emt., 35).

Mäntysalon ja Schmidt-Thomén (2008, 9) mukaan kulttuuriperinnön arvolle olisi annettava taloudellisesti laskettava ulottuvuus, sillä sen kieltäminen johtaisi helposti kulttuuriperinnön arvojen marginalisoimiseen kokonaisuudessaan poliittisesta päätöksenteosta, jossa päätösehdotuksia arvioidaan usein ”budjettilinssin” läpi.

Rakennussuojeluun liittyvä budjettikysymys on kuitenkin ongelmallinen instrumentti.

Kulttuuriperinnön arvot eivät yhtäältä ole rahassa laskettava ominaisuus eikä niille voi laittaa yksiselitteistä hintalappua. Toisaalta nykyisessä budjettivetoisessa hallintokulttuurissa arvoille on asetettava jokin hinta tai niillä ei ole painoarvoa. Vain rahassa ilmaistavilla asioilla on arvoa.

Savo-Karjalan luontopiirin edustaja kritisoi keskustelua hallitsevaa budjettinäkökulmaa, sillä se asettaa uhan sellaisten kulttuuri- ja rakennushistoriallisesti merkittävien kohteiden säilymiselle, joiden kunnossapito ei ole halpaa. Sakan edustaja arvioi varhaisfunktionalismia edustavien rakennusten säilyttämisen ja suojelun olevan puutalojen suojelua halvempaa, sillä rakennustyyli vastaa sitä rakentamisen ja tilankäytön tehokkuutta, mitä tiivistyvältä yhdyskuntarakenteelta haetaan:

”Mut mä pahoin pelkään, et siinä vaan se arvo, mitä siinä sit eniten palvotaan on se taloudellinen arvo, ettei niinkään et ois arvotettu eri aikakaudet arvokkaammiks vaan sen takii, että siinä on menty helpoimman kautta, et suojeluesityksen on saanu ne talot, joista ei aiheudu liikaa kustannuksia omistajalle eikä sit kaupungille, jonka pitäis mahdollisesti tulla vastaan.” (Sakan haastattelu 2012)

Kauppakatu 3b:n edustajan mielestä suojelukysymysten ratkaisemiseen tarvitaan asiantuntijoita:

”Sieltä löytyy varmaan ammattilaisia kaupungilta siihen hommaan. Ottaa heidän näkökulmansa huomioon eikä se, että ’hei nämä pitää suojella, että minusta tuntuu, että nää pitää suojella’. Jotenki vaan tässä yhteiskunnassa on, et pitää kehittyä, mut jotenki vaan tää suojelu on vähän pinnalla.” (Edustajan haastattelu 2012)