Toissijaiset stressitekijät ja lapsiin kohdistuva väkivalta

Seuraavaksi siirrytään tarkastelemaan äidin toissijaisia stressitekijöitä, eli lapsesta, työstä sekä yleisestä elämäntilanteesta aiheutunutta stressiä. Lapseen liittyvä stressi voi olla en-sinnäkin olla yleistä huolestuneisuutta liittyen lapsen hyvinvointiin. Vuoden 2012 Lapsi-perhekyselyssä äitien yleisimmät huolenaiheet liittyivät lapsen fyysiseen terveyteen ja

elämäntapoihin. Myös lapsen sosiaalisista suhteista, tunne-elämästä, kiusaamisesta, käyt-täytymisestä ja oppimisesta oltiin huolissaan. (Halme & Perälä 2014, 219.) Toiseksi lap-seen liittyvä stressi voi liittyä lapsen käyttäytymilap-seen. Esimerkiksi lapsen erilaiset psyyk-kiset oireet ja käytöshäiriöt on yhdistetty vanhempien stressiin (Vaughan ym. 2012). Tut-kimuksissa tarkastellaan usein, miten juuri niiden lasten, joilla on jokin diagnosoitu sai-raus tai terveysongelma, ominaisuudet vaikuttavat äidin stressiin (ks. esim. Baker-Erick-zén ym. 2005; Vaughan ym. 2011; Woodman 2014). Näillä lapsilla voi olla enemmän tällaisia ominaisuuksia, mutta samantapaisia piirteitä ja oirehdintaa saattaa esiintyä myös niin sanotuilla terveillä lapsilla.

Lapsen ongelmallinen käyttäytyminen on yleinen lapseen liittyvä tekijä, joka on yhtey-dessä vanhemman käyttämään väkivaltaan. Stihtin ja kollegoiden (2009) tutkimuksessa tuli ilmi, että lapsen käytöshäiriöt lisäsivät vanhemman väkivallan käytön riskiä. Ellen Whipplen ja Carolyn Webster-Strattonin (1991) tutkimuksessa väkivaltaiset äidit rapor-toivat enemmän lapsen käyttäytymisongelmia kuin ei-väkivaltaiset äidit (emt.). Neuvo-laikäisten turvallisuuskyselyssä lapsen toiminta ja arjen rutiinien toimimattomuus olivat keskeisiä tekijöitä, joilla vanhemmat perustelivat lapsiinsa kohdistamaa psyykkistä, lie-vää ja vakavaa väkivaltaa. Nämä molemmat asiat liittyvät jollakin tapaa lapsen negatii-viseksi koettuun käyttäytymiseen, kuten tottelemattomuuteen ja kiukutteluun. (Hentilä ym 2010.) Nämä asiat saattavat olla sidoksissa myös lapsen temperamenttiin. Lapsen vai-keaksi koettu temperamentti onkin havaittu olevan yhteydessä äidin käyttämään kuritus-väkivaltaan (MacKenzie ym. 2011). Muita hankalaksi koettuja ominaisuuksia voi olla lapsen huonot sosiaaliset taidot ja psyykkiset oireet, joilla niin ikään on todettu yhteys äidin käyttämään väkivaltaan (Stiht ym. 2009).

Aiemmin tuli esille, miten äidin ja lapsen suhde voi olla kaksisuuntainen prosessi, jossa molemmat osapuolet voivat vaikuttaa toisiinsa (ks. Deatard-Deckard 2004, 8). Äiti voi siis omalla toiminnallaan myötävaikuttaa lapsen ongelmalliseen käyttäytymiseen. Myös äidin oma näkemys voi vaikuttaa siihen, minkälaista lapsen käyttäytymistä hän pitää on-gelmallisena. Äiti voi nähdä lapsen käyttäytymisen kielteisemmässä valossa kokiessaan stressiä. Esimerkiksi Monica Österbergin ja Berit Hagekullin (2013) tutkimuksessa äidit raportoivat sitä enemmän lapseen liittyviä käytöshäiriöitä, mitä enemmän he itse kokivat stressiä.

Vanhemman negatiivinen näkemys lapsesta onkin yhdistetty hänen lapseensa kohdista-maan väkivallan käyttöönsä. Stithin ja kollegoiden (2009) tutkimuksessa vanhemman nä-kemys lapsesta ongelmana oli enemmän yhteydessä väkivallan käyttöön kuin muut lap-seen liittyvät tekijät. Myös Di Lauron (2004) tutkimuksessa tuli esille samantapainen yh-teys: lapsen näkeminen vaikeana lisäsi vanhemman väkivallan käyttöä. Whipple ja Webs-ter-Strattonin (1991) tutkimuksessa fyysisesti väkivaltaiset äidit kokivat kanssakäymisen lapsensa kanssa negatiivisempana kuin ei-väkivaltaiset äidit.

Äidin yleiseen elämäntilanteeseen liittyvää stressi on laaja ja hieman epämääräinen kä-site. Ei voida tarkalleen tietää miten kukin äiti on asian käsittänyt. Stressiprosessimallia soveltaen se voi tarkoittaa niin äidin kokemia pysyviä vaikeuksia kuin erilaisia elämän-tapahtumia (ks. Pearlin ym. 1981, 338-339). Pearlinin (1989, 245) mukaan krooniset han-kaluudet liittyvät usein arkielämään ja sosiaalisiin päärooleihin, kuten aviopuolison ja vanhemmuuden rooliin, joten äitiyteen liittyvät asiat voivat olla yksi stressin aihe (emt.).

Äitiyden stressaavuus voi johtua esimerkiksi siitä, että äideillä voi langeta päävastuu sekä lapsen että kodin hoidosta.

Vuoden 2012 tasa-arvobarometrin mukaan äidit kokivat isiä enemmän olevansa liikaa vastuussa niin lapsen hoidosta ja kasvatuksesta kuin kotitöistä. Lapsen hoidon ja kasva-tuksen suhteen äidin ja isän väliset erot olivat kuitenkin pieniä. Kotitöiden erot olivat suuremmat: jopa kaksi viidesosaa äideistä koki olevansa usein tai silloin tällöin liikaa vastuussa kotitöistä, kun isistä vain alle kolmannes koki samoin. (Kiianmaa 2012, 56-57.) Myös vuoden 2012 Lapsiperhekyselyssä äidit kokivat isiä useammin olevansa yksinäisiä ja yksin vastuussa vanhemmuudestaan. Näiden asioiden lisäksi muun muassa parisuhde-ongelmat ovat yleinen huolenaihe niin äideillä kuin isillä. (Halme & Perälä 2012, 220.)

Kaikki äidin elämän vaikeudet eivät liity äitiyteen vaan elämässä voi olla muita pysyviä vaikeuksia, kuten työttömyyttä. Vuoden 2012 Lapsiperhekyselyn mukaan sekä oma että puolison työttömyys lisäsi hieman vanhempien kokemien huolten määrää (Halme & Pe-rälä 2014, 222). Työttömien ja toimeentulotuen varassa elävien hyvinvointi on todettu olevan työssäkäyviä huonompi. Esimerkiksi suomalaisten elämänlaatua tarkastelevassa tutkimuksessa tuli esiin, että nämä molemmat ryhmät kokivat elämänlaatunsa muita huo-nommaksi ja heillä oli muita enemmän asumiseen ja terveyteen liittyviä riskejä. Lisäksi

työttömillä oli muita enemmän psyykkistä kuormittuneisuutta ja huonommat ihmissuh-teet. (Varama, Mukkila & Hannikainen-Ingman 2014, 29.)

Elämäntilanne voi myös aiheuttaa äidissä stressiä erilaisten elämäntapahtumien vuoksi.

Aiemmin on tullut esiin, että erilaiset elämäntapahtumat, kuten avioero ja työttömäksi jääminen, ovat stressaavia erityisesti silloin kuin ne koetaan negatiivisiksi (Whipple &

Webster-Stratton 1991). Toisaalta positiivisetkin elämänmuutokset voivat viedä paljon ylimääräistä energiaa. Lapsiperheissä kun energiaa tarvitaan myös vanhemmuuteen ja perheen pyörittämiseen. Vuoden 2012 Lapsiperhekyselyn mukaan niin muutto toiselle paikkakunnalle, avo- tai avioero ja perheenjäsenen sairaus tai kuolema olivat kaikki yh-teydessä vanhempien lisääntyneeseen huolien määrään. (Halme & Perälä 2014, 223-224.)

Yleisen elämäntilanteen stressaavuus on luultavasti aika merkittävä äidin lapseensa koh-distaman väkivallan käytön selittäjä. Ruotsalaisen tutkimuksen mukaan äidin yleisestä elämäntilanteesta johtuva stressi oli lapsesta ja työstä aiheutuvaa stressiä vahvemmin yh-teydessä äidin käyttämään lievään väkivaltaan. (Janson ym. 2011, 86) Vaikeilla elämän-tapahtumilla näyttäisi myöskin olevan yhteys äidin lapsiinsa kohdistamaan väkivaltaan.

Muun muassa Whipplen ja Webster-Strattonin (1991) tutkimuksessa kävi ilmi, että fyy-sistä väkivaltaa käyttävillä äideillä oli enemmän negatiivisiksi koettuja elämäntapahtumia verrattuna niihin äiteihin, jotka eivät käyttäneet fyysistä väkivaltaa.

Äidin kokema työhön liittyvä stressi tulee perheen ulkopuolelta, mutta vaikuttaa toki lä-heisesti sekä perhe-elämään että vanhemmuuteen (ks. Pearlin & Turner 1987, 57). Enem-mistö lapsiperheiden äideistä käy ansiotöissä. Vuoden 2012 Lapsiperhekyselyn mukaan äideistä 77 prosenttia kävi joko palkkatöissä tai toimi yrittäjänä (Salmi & Lammi-Taskula 2014a, 33). Pienten lasten äitien kohdalla luku on kuitenkin pienempi, sillä he pitävät muita useammin perhevapaita. Tilastokeskuksen tietojen mukaan alle 3-vuotiaiden lasten äideistä noin puolet oli ansiotöissä. (Työvoimatutkimus 2011.) Lisäksi alle kouluikäisten lasten äidit tekevät muita äitejä enemmän osa-aikaista työtä tai ovat useammin määräai-kaisessa työsuhteessa (Salmi & Lammi-Taskula 2014a, 30).

Työ voi olla itsessään stressin aihe esimerkiksi erilaisten vaatimusten ja aikapaineiden vuoksi. Lapsiperheiden työ voi kuormittaa äitejä muita enemmän, sillä työn lisäksi he ovat usein päävastuussa lapsista ja perheestä (ks. Kiianmaa 2012, 56-57). Vanhemman

työn stressaavuutta tutkitaankin enimmäkseen siitä näkökulmasta, miten työhön liittyvä stressi vaikuttaa negatiivisesti perhe-elämään. Puhutaan niin sanotusta työn ja perheen yhteensovittamisen ristiriidasta. (ks. esim. Goodman & Crouter 2009; Weckström 2011.) Ensinnäkin äidit kokevat usein työn väsyttävän niin, että energiaa ei välttämättä jää enää niin paljon kotiasioiden hoitamiseen. He kokevat myös, että työ vie aikaa perheeltä. Li-säksi työasiat painavat heidän mieltään jonkun verran vapaa-aikanakin. (Salmi & Lammi-Taskula 2014b, 41, 45; Weckstöm 2011, 83.)

Sitä, miten nimenomaan äidin työhön liittyvä stressi purkautuu lapseen kohdistuvana vä-kivaltana, ei ole juuri tutkittu. Ainoastaan ruotsalaisessa tutkimuksessa työhön liittyvä stressi osoittautui olevan yhteydessä joihinkin vanhemman lapseen kohdistamiin lievän väkivallan tekoihin (Janson ym. 2011, 86). Tästä syystä asiaa on mielenkiintoista tutkia myös Suomen kontekstissa. Voidaan lisäksi olettaa, että työhön liittyvillä negatiivisilla tunteilla voisi olla vaikutusta äidin ja lapsen väliseen suhteeseen aiheuttaen esimerkiksi konfliktia heidän välillään (Pearlin & Turner 1987, 152-154). Weckströmin (2011, 83) tutkimuksessa muun muassa äitien pitkät työpäivät ja aikapaine töissä sekä vähensi äidin perheenjäsenille riittävää aikaa, että saivat perheenjäsenet turhautumaan äidin työhön liit-tyviin kiireisiin.

3.3 Ensisijaisten stressitekijöiden epäsuorat vaikutukset äitien lapsiinsa