5.5 Sosiaalisen tuen jakaumat taustamuuttujien mukaan
Taulukossa 6 tarkastellaan äidin sosiaalisen tuen tarvetta ja saamista äidin iän, perhemuo-don ja koulutuksen eri luokissa. Vain perhemuoperhemuo-don eri luokat olivat tilastollisesti merkit-tävästi yhteydessä äidin sosiaalisen tarpeeseen ja saamiseen. Yksinhuoltajien ja uusper-heen äitien välillä erot olivat kuitenkin hyvin pieniä. Ydinperuusper-heen äidit kokivat yksin-huoltajia ja uusperheen äitejä selvästi enemmän, ettei heillä ollut tarvetta sosiaaliseen tu-keen. Yksinhuoltajat ja uusperheen äidit kokivat myös ydinperheen äitejä enemmän, että he olivat saaneet apua, joka oli auttanut heitä.
Ikäryhmittäin tarkasteltuna erot sosiaalisen tuen tarpeiden ja saamisen välillä olivat ai-neistossa aika pieniä. Kaikkein vanhimmat vastaajat ilmoittivat hiukan enemmän, ettei
Lapsi Työ
Äidin ikä (N=2748)
20-29 vuotta 11 11 29
30-39 vuotta 9 14 21
40-49.vuotta 10 16 19
50 vuotta tai yli 13 16 11
χ2=2,3, df=3 χ2=5,2, df=3 χ2=18,1 df=3
***
Perhemuoto (N=2741)
Ydinperhe 9 14 19
Yksinhuoltaja 13 14 33
Uusperhe 12 16 30
χ2=5,6, df=2 χ2=0,6, df=2 χ2=39,5, df=2
***
Koulutus (N=2735)
Perusaste 15 4 30
Toinen aste 8 14 22
Korkea-aste 12 16 19
χ2=14,6, df=2 χ2=14,1, df=2 ** χ2=8,4 df=2
** *
Tilastollisen merkitsevyyden tasot: p<0,001***, p<0,01**, p<0,05*
Yleinen elämäntilanne
heillä ollut tarvetta sosiaaliseen tukeen. Alle 30-vuotiaat äidit puolestaan olivat useimmi-ten saaneet apua ja se oli auttanut heidän tilannettaan. He kokivat myös vähiuseimmi-ten, etteivät olleet saaneet tarvitsemaansa tukea. Vaikkei tilastollista eroa ollut, ainoastaan peruskou-lun käyneet tai vailla mitään koulutusta olevat vastaajat kokivat selvästi muita enemmän sosiaalisen tuen tarvetta. He kokivat myös vähiten saaneensa sellaista apua mikä oli aut-tanut heidän tilannettaan. Tämä viittaa siihen, että matalammin koulutetut vanhemmat eivät jostakin syystä hae niin helposti ammattiapua vanhemmuuden ongelmiinsa.
TAULUKKO 6. Äidin sosiaalisen tuen tarve ja saaminen taustamuuttujien eri luokissa (%). (Ristiintaulu-kointi, χ2-testi.)
Äidin ikä
20-29 vuotta (N=332) 73 15 12
30-39 vuotta (N=1527) 71 13 15
40-49 vuotta (N=782) 73 13 14
50 vuotta tai yli (N=63) 75 11 14
χ2=3,81, df=6 Perhemuoto
Ydinperhe (N=2263) 75 11 14
Yksinhuoltaja (N=282) 59 25 17
Uusperhe (N=152) 56 26 18
χ2=69,18, df=4 ***
Koulutus
Perusaste (N=112) 62 16 22
Toinen aste (N=1449) 72 14 14
Korkea-aste (N=1131) 72 13 14
χ2=5,32, df=3
Tilastollisen merkitsevyyden tasot: p<0,001***, p<0,01**, p<0,05*
Ei tarvitse tukea
Saanut tukea
Ei saanut tukea
5.6 Ensisijaisten stressitekijöiden yhteydet toissijaisiin stressitekijöihin
Seuraavaksi raportoidaan monimuuttujamenetelmillä tehtyjen analyysien tulokset, joiden avulla pyritään vastaamaan tutkimuskysymyksiin. Ensimmäiseksi tarkastellaan ensisi-jaisten stressitekijöiden yhteyttä toissijaisiin stressitekijöihin sekä stressitekijöiden vai-kutusta sosiaalisen tuen tarpeeseen. Tämän jälkeen siirrytään tarkastelemaan äidin käyt-tämään henkiseen, lievään- sekä vakavaan fyysiseen väkivaltaan yhteydessä olevia teki-jöitä. Lopuksi keskeisiä tutkimustuloksia havainnollistetaan kuvioiden avulla.
Ensisijaisten stressitekijöiden yhteyttä toissijaisiin stressitekijöihin tutkitaan logistisessa regressiossa. Taulukossa 7 näkyvät ensisijaisten stressitekijöiden vakioidut yhteydet tois-sijaisiin stressitekijöihin. Niillä äideillä, joilla oli sairas tai terveysongelmallinen lapsi, tai jotka kokivat taloudelliseen tilanteeseen liittyvää stressiä, oli suurempi todennäköisyys kokea myös lapsesta aiheutunutta stressiä. Yhteys oli suurin ja merkitsevin lapsen sairau-den tai terveysongelman kohdalla: näillä äideillä oli yli kaksi kertaa (Exp(B) =2,225, p<0,001) muita äitejä todennäköisempää kokea lapsesta aiheutuvaa stressiä. Taloudelli-seen tilanteeTaloudelli-seen liittyvän stressin yhteys lapTaloudelli-seen liittyvään stressiin oli selvästi pienempi (Exp(B) =1,399, p<0,05).
Taloudelliseen tilanteeseen liittyvä stressi (Exp(B) =1,313, p<0,05), hieman yllättäen, sekä lapsuuden ja nuoruuden kurituskokemukset (Exp(B) =1,354, p<0,05) lisäsivät jon-kun verran äitien todennäköisyyttä kokea myös työhön liittyvää stressiä. Ehkäpä talou-dellisten asioiden kanssa kamppailevien äideillä voi esiintyä esimerkiksi pelkoa työn me-nettämisestä, joten siitä syystä koetaan stressiä myös työstä selviytymisestä. Äidin kor-keampi ikä lisäsi jonkun verran (Exp(B)=1,033, p<0,01) hänen työhön liittyvää stressiä.
Myös koulutus oli vahvasti yhteydessä työhön liittyvään stressiin: korkean koulutuksen (Exp(B) =9,389, p<0,01) käyneillä äideillä oli kaikkein suurin riski kokea työhön liittyvää stressiä ja ammatillisen koulutuksen (Exp(B) =7,216, p<0,01) käyneillä tätä jonkun ver-ran matalampi riski kokea työhön liittyvää stressiä verrattuna äiteihin, jotka ovat käyneet pelkän peruskoulun. Tämä on toki ymmärrettävää, sillä työn vaatimukset saattavat lisään-tyä sellaisessa työssä, jota korkeasti kouluttautuneet tekevät. Koulutuksen yhteys työhön liittyvään stressiin tuli esiin jo kuvailevissa menetelmissä, mutta tämä malli osoittaa, että
yhteys on itsenäinen riippumatta muista demografisista tekijöistä ja ensisijaisista stressi-tekijöistä. Sen sijaan äidin ikä ei ollut aiemmin yhteydessä työhön liittyvään stressiin.
Vanhemmat äidit kokevat siis työhön liittyvää stressiä silloin kuin kokevat myös muita stressitekijöitä.
Äideillä, joilla oli taloudelliseen tilanteeseen liittyvää stressiä sekä lapsuuden ja nuoruu-den kurituskokemuksia, oli suurempi tonuoruu-dennäköisyys kokea myös yleiseen elämäntilan-teeseen liittyvää stressiä. Kuten oletettavaa on, oli taloudellinen tilanelämäntilan-teeseen liittyvällä stressitekijällä kaikista suurin yhteys tähän stressitekijään: taloudellista huolta kokevilla äideillä oli melkein kolme kertaa suurempi riski (Exp(B) =2,829, p<0,001) kokea elä-mäntilanteeseen liittyvää stressiä verrattuna muihin äiteihin. Lapsuudessa ja nuoruu-dessa ruumiillisen kurituksen kohteeksi joutuneilla äideillä riskiluku oli vain noin 1,5-kertainen (Exp(B) =1,545, p<0,001). Demografisista tekijöistä äidin nuori ikä (Exp(B)
=0,969, p<0,001) ja yksinhuoltajuus (Exp(B) =1,959, p<0,001) lisäsivät todennäköi-syyttä, että äidit kokivat myös elämäntilanteeseen liittyvää stressiä. Vaikeata elämänti-lannetta näyttäisi siis määrittävän huono taloudellinen tilanne, yksinhuoltajuus, aikai-semmat elämänvaikeudet sekä nuoruus.
TAULUKKO 7. Äidin ensisijaisten stressitekijöiden yhteys toissijaisiin stressitekijöihin. (Logistinen regressioanalyysi.)
Exp(B) Exp(B) Exp(B)
Äidin ikä 0,989 0,965 1,014 1,033 ** 1,012 1,055 0,969 ** 0,951 0,987
Koulutusaste (ref. perusaste)
Korkea-aste 1,236 0,621 2,461 9,389 ** 2,269 38,841 0,927 0,552 1,556
Toinen aste 0,714 0,359 1,419 7,216 ** 1,749 29,775 0,88 0,53 1,462
Perhemuoto (ref. ydinperhe)
Yksinhuoltaja 1,358 0,871 2,117 1,002 0,663 1,517 1,959 *** 1,416 2,71
Uusperhe 1,071 0,58 1,978 1,035 0,602 1,779 1,336 0,86 2,075
Ensisijaiset stressitekijät
Taloudellinen tilanne 1,399 * 1,011 1,934 1,313 * 1,006 1,715 2,829 *** 2,167 3,693
Lapsen sairaus tai terveysongelma 2,225 *** 1,635 3,028 1,29 0,977 1,704 1,279 0,996 1,643
Kurituskokemukset 1,327 0,981 1,794 1,354 * 1,05 1,745 1,545 *** 1,232 1,939
Nagelkerke 0,049 0,038 0,098
Tilastollisen merkitsevyyden (Waldin testisuure) tasot: p<0,001***, p<0,01**, p<0,05*, ref.=referenssiryhmä, Exp(B)=ristitulosuhde (kategoriset muuttujat:
kyseisen luokan ja referenssiryhmän välillä), 95% luottamusväli
Luottamusvälit 95%
Lapsi Työ Yleinen elämäntilanne
Luottamusvälit 95% Luottamusvälit 95%
5.7 Stressitekijöiden vaikutus sosiaalisen tuen tarpeeseen
Taulukossa 8 tarkastellaan stressitekijöiden vaikutusta äidin vanhemmuuden ongelmiin liittyviin sosiaalisen tuen tarpeeseen. Suurin osa äidin stressitekijöistä oli yhteydessä äi-din lisääntyneeseen sosiaalisen tuen tarpeeseen. Vain taloudelliseen tilanteeseen ja työ-hön liittyvällä stressillä ei ollut ollenkaan yhteyttä asiaan. Lapseen liittyvä stressi lisäsi eniten äidin sosiaalisen tuen tarvetta: sitä kokevat äidit tarvitsisivat ammattiapua yli kolme kertaa (Exp(B) =3,241, p<0,001) todennäköisemmin kuin muut äidit. Yleiseen elä-mäntilanteeseen liittyvä stressi lisäsi myös äidin ammattiavun tarpeen todennäköisyyttä suhteellisen paljon (Exp(B) =2,528, p<0,001). Lapsen pitkäaikaissairaudella ja terveys-ongelmalla (Exp(B) =1,711, p<0,001) sekä lapsuuden ja nuoruuden kurituskokemuksilla (Exp(B) =1,732, p<0,001) vaikutus oli tätä jonkun verran pienempi. Näiden lisäksi per-hemuodolla näyttäisi olevan yhteyttä äidin sosiaalisen tuen tarpeeseen. Yksinhuoltajat ja uusperheen äidit tarvitsivat muita enemmän ammattiapua vanhemmuuden ongelmiin.
Äidin stressitekijöiden vaikutusta hänen sosiaalisen tuen tarpeeseen testattiin lisäksi mul-tinominaalisen regressioanalyysin avulla niin, että tarvitsemaansa tukea saavat ja tällaista tukea vailla olevat äidit eroteltiin toisistaan. Kumpaakin ryhmää verrattiin niihin äiteihin, jotka eivät ylipäätänsä tarvinneet sosiaalista tukea. Näiden kahden tarkastelun kohteena olevan ryhmän välillä ei esiintynyt kovin suuria eroavaisuuksia. Suurin ero oli se, että perhemuoto oli yhteydessä vain ammattiavun saamiseen: yksinhuoltajat olivat muita äi-tejä jopa yli kaksi kertaa (Exp(B) =2,373, p<0,001) ja uusperheen äidit lähes kolme kertaa (Exp(B) =2,922, p<0,001) useammin avun piirissä. Ammattiapua vailla olevilla äideillä riskikertoimet olivat suurempia useampien stressitekijöiden kohdalla. Poikkeuksena oli vain lapsen sairaus tai terveysongelma. Voidaan siis todeta, että äidit, jotka ovat yksin-huoltajia tai asuvat uusperheessä, ja joilla on sairas tai terveysongelmallinen lapsi, saavat muita äitejä useammin tarvitsemaansa ammatillista sosiaalista tukea.
TAULUKKO 8.. Demografisten tekijöiden sekä ensisijaisten ja toissijaisten stressitekijöiden yhteys äidin sosiaalisen tuen tarpeeseen. (Logistinen regressioanalyysi.)
5.8 Äitien lapsiinsa kohdistamaa väkivaltaa selittävät tekijät
Seuraavaksi tarkastellaan äidin lapseensa kohdistamaan henkiseen, lievään sekä vaka-vaan fyysiseen väkivaltaan yhteydessä olevia tekijöitä. Henkisen ja lievän fyysisen väki-vallan analysointiin käytettiin lineaarista regressioanalyysia ja vakavan fyysisen väkival-lan analysointiin logistista regressioanalyysia. Kaikki regressioanalyysit toteutettiin sa-malla kaavalla. Demografiset tekijät ovat tässä tutkimuksessa sivuroolissa, mutta jotta eri vaikutuksista saataisiin monipuolinen kuva, kartoitettiin aluksi niiden yhteydet äidin käyttämään väkivaltaan ilman stressitekijöitä. Sen jälkeen malliin lisättiin ensisijaiset stressitekijät, sitten toissijaiset stressitekijät ja lopuksi sosiaalista tukea kuvaavat muuttu-jat.
Exp(B)
Äidin ikä 0,996 0,979 1,014
Koulutus (ref.perusaste)
Korkea-aste 1,011 0,601 1,7
Toinen aste 0,993 0,596 1,656
Perhemuoto (ref.ydinperhe)
Yksinhuoltaja 1,776 ** 1,278 2,466
Uusperhe 1,981 ** 1,322 2,97
1.sijaiset stressitekijät
Taloudellinen tilanne 1,117 0,889 1,404
Lapsen sairaus tai terveysongelma 1,711 *** 1,355 2,16
Kurituskokemukset 1,732 *** 1,397 2,147
2.sijaiset stressitekijät
Lapsi 3,241 *** 2,352 4,464
Työ 1,229 0,919 1,645
Yleinen elämäntilanne 2,528 *** 1,982 3,223
Nagelkerke 0,158
Tilastollisen merkitsevyyden (Waldin testisuure) tasot: p<0,001***, p<0,01**, p<0,05*, ref.=referenssiryhmä, Exp(B)=ristitulosuhde (kategoriset muuttujat: kyseisen luokan ja referenssiryhmän välillä), 95% luottamusväli
Luottamusvälit 95%
Koulutusasteen referenssiryhmäksi valittiin peruskouluaste, eli korkean ja toissijaisen koulutuksen käyneitä äitejä verrataan tähän. Peruskouluasteen koulutuksen käyneitä äi-tejä on kuitenkin sen verran vähän, että henkisen väkivallan kohdalla muuttujasta käyte-tään 0-1 luokitusta: korkeaa koulutusastetta verrattiin alempiin koulutusasteisiin. Näin saatiin yhteyksiä paremmin esille. Perhemuodon kohdalla referenssiryhmänä toimii ydin-perhe, johon uusperheen äitejä ja yksinhuoltajia verrataan. Sosiaalista tukea kuvaavissa muuttujissa vertailuryhmäksi on asetettu ne äidit, jotka eivät tarvitse ammattiapua van-hemmuuden ongelmiin. Äitejä, jotka saavat ja eivät saa tarvitsemaansa ammattiapua, ver-rataan tähän ryhmään.
Henkinen väkivalta
Taulukossa 9 on esitetty äidin käyttämän henkisen väkivallan regressiomallit. Ensimmäi-sessä mallissa näkyy koulutuksen ja ensisijaisten stressitekijöiden vaikutus tähän väki-vallan muotoon. Mallin selitysaste on vain 3 prosenttia. Äidin korkea koulutusaste (β=0,057, p<0,05), silloin kuin sitä verrataan alempiin koulutusasteisiin, lisää hieman äi-din käyttämää henkistä väkivaltaa. Kun testattiin ainoastaan demografisten tekijöiden yh-teyttä äidin käyttämään henkiseen väkivaltaan, millään näillä tekijöillä ei ollut yhyh-teyttä.
Korkeasti koulutetuilla äideillä on siis aavistuksen verran muita suurempi riski käyttää henkistä väkivaltaa silloin, kun heillä esiintyy kyseessä olevia ensisijaisia stressitekijöitä.
Kaikki ensisijaiset stressitekijät lisäävät äidin henkisen väkivallan käyttöä tilastollisesti merkitsevästi. Taloudellista huolta kokevilla (β=0,054, p<0,05) äideillä ja niillä äideillä, joilla on sairas tai terveysongelmallinen lapsi (β=0,061, p<0,01), nämä vaikutukset ovat suhteellisen pieniä. Niiden äitien, joiden omat vanhemmat ovat kurittaneet heitä lapsuu-dessaan tai nuoruulapsuu-dessaan, yhteys henkisen väkivallan käyttöön on selvästi muita äitejä suurempi (β=0,149 p<0,001).
Toissijaisten stressitekijöiden lisääminen seuraavaan malliin paransi selitysastetta huo-mattavasti nostaen sen 13 prosenttiin. Toissijaiset stressitekijät ovat siis ensisijaisia stres-sitekijöitä tärkeämpiä äidin henkisen väkivallan selittäjiä. Korkea-asteen koulutus ei enää tässä mallissa ollut yhteydessä äidin väkivaltaan, mikä viittaa siihen, että toissijaiset stres-sitekijät välittävät koulutuksen yhteyttä henkiseen väkivaltaan. Korkea koulutus on täten
epäsuorasti yhteydessä äidin henkiseen väkivaltaan, sillä se on yhteydessä toissijaisiin stressitekijöihin ja nämä edelleen väkivaltaan.
Ensisijaisista stressitekijöistä taloudelliseen tilanteeseen liittyvä stressi sekä lapsen sai-raus ja terveysongelma menettävät tässä mallissa tilastollisen merkitsevyytensä: nekin näyttäisivät olevan yhteydessä äidin väkivaltaan toissijaisten stressitekijöiden kautta.
Lapsuuden ja nuoruuden kurituskokemukset sen sijaan säilyttävät erittäin merkitsevän yhteytensä (β=0,120 p<0,001), mutta niiden regressio-kerroin pienenee hieman. Niillä on siis edelleen vahva suora yhteys äidin henkisen väkivallan käyttöön, jonka lisäksi ne vai-kuttavat hieman äidin väkivallan käyttöön toissijaisten stressitekijöiden kautta. Kaikki toissijaiset stressitekijät ovat erittäin merkitsevästi yhteydessä äidin henkisen väkivallan käyttöön. Kaikista suurin yhteys on elämäntilanteesta aiheutuvalla stressillä (β=0,215 p<0,001), lapsesta aiheutuvalla stressillä tätä vähän pienempi (β=0,174 p<0,001) ja työstä aiheutuvalla stressillä näitä selvästi pienempi yhteys (β=0,086 p<0,001).
Viimeisessä mallissa, jossa on mukana sosiaalista tukea kuvaavat muuttujat, selitysaste on muutamaa prosenttiyksikköä (16%) suurempi kuin edellisessä mallissa. Ne äidit, jotka saavat tarvitsemaansa ammattilaisapua vanhemmuuden ongelmiin, sekä ne äidit, jotka ei-vät tällaista apua tarvitse, käyttäei-vät vähemmän väkivaltaa kuin kyseistä apua vailla olevat äidit. Suojaava vaikutus on selvästi suurin (β=-0,251 p<0,001) ja merkitsevin niiden äi-tien kohdalla, jotka eivät tarvitse ammatillista sosiaalista tukea ollenkaan. Sosiaalisen tuen saaminen tarpeeseen puolestaan suojasi vain hieman (β=-0,078, p<0,01) äitejä hen-kisen väkivallan käytöltä.
Mallista näkyy edelleen, että sosiaalista tukea kuvaavat muuttujat välittävät jonkun verran stressitekijöiden yhteyttä äidin henkiseen väkivaltaan. Kaikkien muiden paitsi työstä ai-heutuneen stressin regressiokertoimet pienenivät, kun malliin lisättiin ammattiapua ku-vaavat muuttujat. Taloudelliseen tilanteeseen liittyvä stressi sekä lapsen sairaus ja ter-veysongelma pysyivät tilastollisesti merkitsemättömänä ja niiden regressiokertoimet pie-nenivät lähelle nollaa. Lapsuuden ja nuoruuden kurituskokemukset pysyivät erittäin mer-kitsevinä, mutta regressiokerroin oli vähän pienentynyt edelliseen malliin verrattuna (β=0,096 p<0,001). Myös lapsesta aiheutuva stressi (β=0,138 p<0,001) ja yleisestä elä-mäntilanteesta aiheutuva stressi (β=0,179 p<0,001) pysyivät tilastollisesti erittäin merkit-sevinä, jonka lisäksi regressiokertoimissa oli havaittavissa jonkun verran pienenemistä.
Yhteenvetona voidaan todeta, että äidin lapseensa kohdistamaa henkisen väkivallan käy-tön riskiä lisäsivät äidin lapsuuden ja nuoruuden aikaiset kurituskokemukset sekä lap-sesta-, työstä- ja yleisestä elämäntilanteesta aiheutuva stressi. Näistä eniten vaikutusta oli yleisestä elämäntilanteesta aiheutuneella stressillä. Ne äidit, jotka olivat korkeasti koulut-tautuneita, kokivat taloudellista huolta ja joilla oli sairas tai terveysongelmainen lapsi, käyttivät henkistä väkivaltaa silloin, kun he kokivat lapsesta, työstä tai yleisestä elämän-tilanteesta aiheutuvaa stressiä. Sosiaalisen tuen saaminen tarpeeseen suojasi äitiä hieman väkivallan käytöltä, mutta erityisen suuri suojaava vaikutus oli ylipäätään sillä, ettei so-siaaliselle tuelle ollut tarvetta. Sosiaalisen tuen tarve, erityisesti silloin kun tarvittavaa tukea ei saada, näyttäisi siis olevan yksi merkittävä väkivallan käytön riskitekijä.
TAULUKKO 9. Demografisten tekijöiden, ensisijaisten ja toissijaisten stressitekijöiden sekä sosiaalisen tuen yhteys äidin henkisen väkivallan käyttöön. (Lineaarinen regressioanalyysi.)
Malli 1 Malli 2 Malli 3
β β β
Äidin ikä -0,011 0,004 0,003
Koulutus (ref.alemmat koulutusasteet)
Korkea-aste 0,057* 0,039 0,038
Perhemuoto (ref.ydinperhe)
Yksinhuoltaja 0,023 -0,006 -0,018
Uusperhe -0,003 -0,011 -0,022
Ensisjaiset stressitekijät
Taloudellinen tilanne 0,054* 0,009 0,002
Lapsen sairaus tai terveysongelma 0,061** 0,024 0,006
Kurituskokemukset 0,149*** 0,12*** 0,096***
Toissijaiset stressitekijät
Lapsi 0,174*** 0,138***
Työ 0,086*** 0,08***
Yleinen elämäntilanne 0,215*** 0,179***
Sosiaalinen tuki (ref.ei saa tukea)
Saa tukea -0,078**
Ei tarvitse tukea -0,251***
R² 0,034 0,121 0,159
N 2019 2006 1990
Tilastollisen merkitsevyyden tasot: p<0,001***, p<0,01**, p<0,05*, ref.=referenssiluokka, β=
standardoitu beta-kerroin
Lievä fyysinen väkivalta
Taulukossa 10 näkyvät äidin lapseensa kohdistaman lievän väkivallan regressiomallit.
Pelkästään demografisia tekijöitä tarkastelevassa mallissa käy ilmi, että äidin iällä on suh-teelliseen voimakas ja erittäin merkitsevä negatiivinen yhteys (β=-0,166, p<0,001) äitien lievän väkivallan käyttöön: nuoremmat äidit kurittavat muita äitejä enemmän lapsiaan fyysisesti. Uusperheen äidit käyttävät kuritusväkivaltaa hieman (β=-0,061, p<0,01) ydin-perheen äitejä vähemmän.
Seuraavaan malliin on lisätty ensisijaiset stressitekijät. Näistä merkitykselliseksi nousi lapsuuden ja nuoruuden kurituskokemukset erittäin vahvalla yhteydellä ja suhteellisen suurella regressiokertoimella (β=0,162, p<0,001). Muilla ensisijaisilla stressitekijöillä ei ole yhteyttä tähän väkivallan muotoon. Toissijaisten stressitekijöiden lisääminen malliin laski hieman äidin iän sekä lapsuuden ja nuoruuden kurituskokemusten regressiokertoi-mia. Tämä viittaa niiden toissijaisten stressitekijöiden kautta tulevaan, epäsuoraan yhtey-teen. Toissijaisista stressitekijöistä lapsesta aiheutuneella stressillä (β=0,078, p<0,000) ja yleisestä elämäntilanteesta aiheutuneella stressillä (β=0,099, p<0,000) on erittäin merkit-sevä positiivinen yhteys äidin lievän väkivallan käyttöön. Niiden regressiokertoimet ovat kuitenkin suhteellisen pieniä, joten ne eivät lisää väkivallan käyttöä kovin paljoa.
Viimeiseen malliin on lisätty sosiaalista tukea kuvaavat muuttujat. Myös tämän väkival-lan muodon kohdalla se, ettei äiti tarvitse ollenkaan sosiaalista tukea, näyttäisi suojaavan häntä eniten (β=0,178, p<0,000) väkivallan käytöltä verrattuna siihen, ettei tarvittua tukea saada ollenkaan. Sosiaalisen tuen suojaava vaikutus (β=0,063, p<0,05) osoittautui varsin pieneksi. Muut yhteydet säilyivät tässä mallissa lähes ennallaan. Kaikkien merkitsevien stressitekijöiden eli, lapsuuden ja nuoruuden kurituskokemusten, lapsesta aiheutuneen stressin sekä yleisestä elämäntilanteesta aiheutuneen stressin, regressiokertoimet piene-nivät hiukan. Tämä viittaa jälleen siihen, että sosiaaliseen tukeen kuuluvat muuttujat vä-littävät stressitekijöiden yhteyttä väkivaltaan. Selitysaste nousi aika tasaisesti, kun mal-leihin lisättiin uusia muuttujia: malliin lisätyt muuttujat selittivät askel askeleelta parem-min äidin lievää väkivallan käyttöä.
Johtopäätöksenä voidaan sanoa, että äidin lievän väkivallan käyttöä lisäsivät suhteellisen paljon äidin nuori ikä sekä lapsuuden ja nuoruuden kurituskokemukset. Lapsesta ja ylei-sestä elämäntilanteesta aiheutuneella stressillä oli sen sijaan vain hyvin lievä vaikutus.
Uusperheen äideillä oli hieman pienentynyt riski käyttää lievää väkivaltaa. Äidin ammat-tilaisilta saaman sosiaalinen tuki suojasi tältä väkivallan muodolta vain hieman. Suurempi suojaava vaikutus oli sillä, ettei äiti tarvitse ammattilaisten tarjoamaa sosiaalista tukea.
TAULUKKO 10. Demografisten tekijöiden, ensisijaisten ja toissijaisten stressitekijöiden sekä sosiaalisen tuen yhteys äidin lievän väkivallan käyttöön. (Lineaarinen regressioanalyysi.)
Malli 1 Malli 2 Malli 3 Malli 4
β β β β
Äidin ikä -0,166 *** -0,157 *** -0,149 *** -0,149 ***
Koulutusaste (ref.perusaste)
Korkea-aste 0,067 0,097 0,091 0,097
Toinen aste 0,083 0,08 0,081 0,088
Perhemuoto (ref.ydinperhe)
Yksinhuoltaja -0,022 -0,013 -0,025 -0,03
Uusperhe -0,061 ** -0,071 ** -0,075 -0,08 ***
Ensisijaiset stressitekijät
Taloudellinen tilanne 0,026 0,006 0
Lapsen sairaus tai terveysongelma 0,015 0 -0,011
Kurituskokemukset 0,162 *** 0,151 *** 0,135 ***
Toissijaiset stressitekijät
Lapsi 0,078 *** 0,053 *
Työ 0,034 0,033
Yleinen elämäntilanne 0,099 *** 0,075 **
Sosiaalinen tuki (ref. ei saa tukea)
Saa tukea -0,063 *
Ei tarvitse tukea -0,178 ***
R² 0,032 0,055 0,72 0,091
N 2707 2018 2005 1989
Tilastollisen merkitsevyyden tasot: p<0,001***, p<0,01**, p<0,05*, ref.=referenssiluokka, β= standardoitu beta-kerroin
Vakava fyysinen väkivalta
Taulukossa 11 kuvataan äidin vakavan fyysisen väkivallan regressioanalyysimallit. Mit-kään demografiset tekijät eivät olleet yhteydessä äidin käyttämään vakavaan väkivaltaan, joten niitä ei esitetä taulukossa. Ensisijaisista stressitekijöistä ainoastaan lapsuuden tai nuoruuden aikaiset kurituskokemukset (Exp(B) =4,217, p<0,000) ovat vahvasti yhtey-dessä tähän väkivallan muotoon. Lapsuudessa tai nuoruudessa oman vanhemman kuri-tuksen kohteeksi joutuneet äidit käyttivät muita äitejä jopa yli neljää kertaa todennäköi-semmin vakavaa väkivaltaa.
Kun malliin lisättiin toissijaiset stressitekijät lapsuuden ja nuoruuden kurituskokemusten ristivetosuhde laski jonkin verran (Exp(B) =3,859, p<0,001) viitaten muuttujan toissijais-ten stressitekijöiden kautta tulevaan epäsuoraan yhteyteen. Toissijaisista stressitekijöistä lapsesta aiheutuneella stressillä (Exp(B) =1898, p<0,001) ja yleisestä elämäntilanteesta aiheutuneella stressillä (Exp(B) =2,109, p<0,001) on aika suuri positiivinen yhteys vaka-van väkivallan käyttöön. Näistä asioista stressiä kokeneet äidit käyttivät jopa kaksi kertaa muita äitejä todennäköisemmin vakavaa väkivaltaa lapsiansa kohtaan.
Viimeisessä mallissa on mukana sosiaalista tukea kuvaavat muuttujat. Sillä, ettei äidillä ylipäätänsä ole tarvetta ammattilaisilta saatuun tukeen verrattuna siihen, ettei tarvittua tukea saada, on jälleen merkittävä suojaava vaikutus. Näillä äideillä riski käyttää vakavaa väkivaltaa oli tukea vailla olevia äitejä lähes kolme kertaa pienempi (Exp(B) =0,366, p<0,001). Sosiaalisen tuen saaminen tarpeeseen ei puolestaan vähentänyt äidin vakavan väkivallan käyttöä tilastollisesti merkitsevästi. Vakavan väkivallan käytön riskiä näyttäisi siis ylipäätään lisäävän se, että äidillä on tarvetta vanhemmuuden ongelmiin liittyvään sosiaaliseen tukeen.
Viimeisessä mallissa uusperhe tulee merkitykselliseksi. Uusperheen äideillä on nyt ydin-perheen äitejä jopa viisi kertaa pienempi riski (Exp(B) =0,233, p<0,05) käyttää lapsiinsa kohdistamaa väkivaltaa. Uusperheen äideillä näyttäisi siis olevan pienentynyt riski väki-valtaiseen käytökseen, silloin kuin heillä ei esiinny vanhemmuuden ongelmiin liittyvää sosiaalisen tuen tarvetta. Lapseen liittyvä stressi ei ole enää merkitsevä tässä mallissa.
Tämä viittaa tämän stressitekijän aiheuttamaan epäsuoraan yhteyteen: lapseen liittyvä
stressi saa äidin käyttämään vakavaa väkivaltaa, silloin kun hänellä esiintyy myös van-hemmuuden ongelmiin liittyvää sosiaalisen tuen tarvetta. Lapsuuden ja nuoruuden kuri-tuskokemukset (Exp(B) =3,502, p<0,001) sekä yleiseen elämäntilanteeseen liittyvän stressin (Exp(B) =1,839, p<0,01) riskikertoimet pienenevät jonkun verran tässä mallissa hieman. Niillä on suoran yhteyden lisäksi epäsuoraa yhteyttä tähän väkivallan muotoon.
Mallin selitysaste nousi aika tasaisesti, kun malliin lisättiin muuttujia.
Äidin lapseensa kohdistaman vakavan väkivallan käytön kärkiselittäjiksi osoittautui siis äidin lapsuudessa ja nuoruudessa koetut kurituskokemukset, vanhemmuuden ongelmiin liittyvä sosiaalisen tuen tarve, sekä yleiseen elämäntilanteeseen liittyvä stressi. Uusper-heen äideillä vanhemmuuden ongelmiin liittyvä sosiaalisen tuen tarve lisäsi huomatta-vasti heidän vakavan väkivallan käytön todennäköisyyttä.
TAULUKKO 11. Demografisten tekijöiden, ensisijaisten ja toissijaisten stressitekijöiden sekä sosiaalisen tuen yhteys äidin vakavan väkivallan käyttöön. (Logistinen regres-sioanalyysi.)
Exp(B) Exp(B) Exp(B)
Äidin ikä 0,991 0,959 1,024 0,996 0,964 1,03 0,998 0,965 1,032
Koulutusaste (ref.perusaste)
Korkean asteen koulutus 1,102 0,417 2,909 1,031 0,386 2,757 1,043 0,384 2,835
Toisen asteen koulutus 0,911 0,347 2,393 0,914 0,344 2,425 0,925 0,343 2,495
Perhemuoto (ref.ydinperhe)
Yksinhuoltaja 1,078 0,579 2,008 0,934 0,496 1,756 0,897 0,475 1,694
Uusperhe 0,254 0,061 1,053 0,241 0,058 1,004 0,233 * 0,056 0,977
Ensisijaiset stressitekijät
Taloudellinen tilanne 1,105 0,723 1,687 0,936 0,604 1,452 0,883 0,566 1,378
Lapsen sairaus tai terveysongelma 0,978 0,618 1,548 0,861 0,537 1,381 0,797 0,494 1,286
Kurituskokemukset 4,217 *** 2,567 6,929 3,859 *** 2,342 6,36 3,502 *** 2,117 5,795
Toissijaiset stressitekijät
Lapsi 1,898 * 1,109 3,246 1,622 0,94 2,8
Työ 1,343 0,812 2,22 1,38 0,835 2,28
Yleinen elämäntilanne 2,109 ** 1,363 3,263 1,873 ** 1,199 2,928
Sosiaalinen tuki (ref.ei saa tukea)
Saa tukea 0,673 1,049 3,225
Ei tarvitse tukea 0,366 *** 1,687 4,421
Nagelkerke 0,068 0,094 0,121
Tilastollisen merkitsevyyden (Waldin testisuure) tasot: p<0,001***, p<0,01**, p<0,05*, ref.=referenssiryhmä, Exp(B)=ristitulosuhde (kategoriset muuttujat: kyseisen luokan ja refrenssi ryhmän välillä), 95% luottamusväli
Luottamusvälit 95%
Luottamusvälit 95% Luottamusvälit 95%
Malli 1 Malli 2 Malli 3
5.9 Stressitekijöiden ja sosiaalisen tuen vaikutus äitien lapsiinsa kohdistamaan vä-kivaltaan
Seuraavaksi analyysien päätuloksia havainnollistetaan kuvioiden avulla. Tutkimuksen ensimmäinen ja toinen tutkimuskysymys käsitteli stressitekijöiden suoria ja epäsuoria vaikutuksia äitien lapsiinsa kohdistamaan henkiseen, lievään sekä vakavaan fyysiseen väkivaltaan. Kuviossa 3 havainnollistuu nämä yhteydet. Kaikki stressitekijät olivat jol-lakin tapaa yhteydessä äidin käyttämään väkivaltaan, mutta useimmat vaikutukset oli-vat epäsuoria. Vain yleiseen elämäntilanteeseen liittyvä stressi sekä lapsuuden ja nuo-ruuden kurituskokemukset olivat suoraan yhteydessä äidin käyttämiin kaikkiin väki-vallan muotoihin.
Kolmas tutkimuskysymys käsitteli äidin ammattilaisilta saaman sosiaalisen tuen roolia stressitekijöiden ja väkivallan käytön välisessä suhteessa. Tuloksista käy ilmi, että lähes kaikki stressitekijät olivat yhteydessä siihen, että äiti tarvitsi ammattilaisten tarjoamaa sosiaalista tukea vanhemmuuden ongelmiinsa. Sen sijaan ammattilaisilta saatu sosiaa-linen tuki ehkäisi vain hieman äidin henkisen ja lievän väkivallan käyttöä. Vakavan väkivallan kohdalla yhteyttä ei löytynyt lainkaan. Kaikista suurin suojaava vaikutus oli kaikkien väkivallan muotojen kohdalla sillä, ettei äidillä ollut tarvetta ammattiapuun.
Näin ollen ammatillisen sosiaalisen tuen tarve toimi välittävänä tekijänä stressitekijöi-den ja väkivallan käytön välillä: stressitekijät lisäsivät äidin sosiaalisen tuen tarvetta, joka edelleen lisäsi äidin väkivallan käytön todennäköisyyttä. Tätä on havainnollistettu kuviossa 4. On kuitenkin hyvä huomioida, että sosiaalista tukea saavat äidit käyttivät selvästi vähemmän väkivaltaa kuin ne äidit, jotka eivät tällaista tukea saaneet. Seuraa-vaksi tutkimustuloksia käydään läpi tarkemmin tuoden esiin niihin liittyviä päätelmiä.
jät Toissijaiset stressitekijät Stressin lopputulos Ensisijaiset stressitekijät
Lapsen sairaus
Kuritusko-kemukset
Lapsi
Työ
Yleinen elä-mäntilanne
Henkinen vä-kivalta
Taloudelli-nen tilanne
Lievä väki-valta
Vakava väki-valta
KUVIO 3. Ensisijaisten stressitekijöiden yhteys toissijaisiin stressitekijöihin ja näiden yhteys äidin lap-seensa kohdistamaan henkiseen, lievään ja vakavaan väkivaltaan.
Taloudelli-nen tilanne
Lapsen sairaus
Lapsi
Työ
Väkivalta -henkinen
-lievä -vakava
Kuritusko-kemukset
Yleinen elä-mäntilanne
Saa tukea/ei saa tukea Sosiaalisen tuen tarve
Stressitekijät Stressin lopputulos
KUVIO 4. Sosiaalisen tuen tarve välittävänä tekijänä stressitekijöiden ja väkivallan välisessä
KUVIO 4. Sosiaalisen tuen tarve välittävänä tekijänä stressitekijöiden ja väkivallan välisessä