+ +
+ -
STRESSIN LOPPU-TULOS
-henkinen väkivalta -lievä väkivalta -vakava väkivalta ENSIJAISET
STRES-SITEKIJÄT
-taloudellinen tilanne -lapsen sairaus -kurituskokemukset
TOISSIJAISET STRESSITE-KIJÄT
-lapsi -työ
-yleinen elämäntilanne
SOSIAALISEN TUEN TARVE
(vrt. ei tarvitse tukea)
SOSIAALINEN TUKI (vrt. ei saa tukea)
KUVIO 2. Muuttujien väliset suhteet äidin stressiprosessissa, jonka lopputuloksena on väkivalta.
4 AINEISTO JA MENETELMÄT
Ennen varsinaiseen analyysiin siirtymistä käsitellään aineistoon ja menetelmiin liittyviä asioita. Ensimmäiseksi kuvaillaan tutkimuksessa käytettävää aineistoa. Sitten käydään läpi, miten eri väkivallan muotojen mittarit on muodostettu. Sen jälkeen tarkastellaan se-littävien muuttujien kuvauksia ja niille tehtyjä muunnoksia. Lopuksi tuodaan esiin kes-keisiä asioita tutkimuksessa käytettävistä menetelmistä.
4.1 Aineiston kuvaus ja kerääminen
Aineistona tutkimuksessa käytetään Noora Ellosen Poliisiammattikorkeakoululle kerää-mää Lasten turvallisuus 2011–kyselyä (kysymyslomake liitteenä 1.). Aineisto saatiin käyttöön Yhteiskuntatieteellisestä Tietoarkistosta kirjallisen pyynnön avulla. Ellosen ky-selyn pääteemat liittyivät lasten kokemaan turvallisuuteen ja turvattomuuteen sekä van-hempien näkemykseen kasvatuksesta. Aihealueet käsittivät perhettä ja taloutta, lapsen terveyttä, kasvatusta sekä lapseen kohdistuvaa väkivaltaa ja muuta kiellettyä toimintaa.
(Lasten turvallisuus 2011.)
Aineisto on kerätty 12.10.2011-20.1.2012 välisenä aikana. Perusjoukkona on Manner-Suomessa vakinaisesti asuvat suomen - ja ruotsinkieliset 0-12-vuotiaat lapset, joista poi-mittiin 6000 lapsen otos systemaattisella otannalla Tilastokeskuksen tietokannasta. Otok-seen valitun lapsen nimellä lähetettiin kirje, jossa yhtä hänen huoltajaansa pyydettiin vas-taamaan kyselyyn joko paperilomakkeelle tai internetissä. (Lasten turvallisuus 2011, 1-4.) Vastausprosentti kyselyyn oli 53, eli 3170 huoltajaa vastasi kyselyyn (Ellonen 2012, 41-42).
Aineistossa lähes 88% (n=2752), eli selvä enemmistö, oli äitejä. Isiä oli vain 12 prosenttia (n=378). Näin vino aineisto ei anna totuudenmukaista tietoa molempien vanhempien käyttämästä väkivallasta, joten on tarkoituksenmukaista keskittyä äitien väkivaltaan jo tilastollisesta näkökulmasta. Kohderyhmän rajaaminen äiteihin on myös hedelmällistä teoreettisesta näkökulmasta, sillä äitien ja isien väkivallan käyttöä on Suomessa useim-miten tutkittu yhdessä (ks. esim. Fagerlund 2014, 47-56; Sariola & Ellonen 2008, 57-67).
Tarkastelussa on mukana niin biologiset, adoptio- kuin sijaisäidit. Käytännössä lähes kaikki (99,3%) äidit ovat kuitenkin lapsen biologisia vanhempia.
Alustavan tarkastelun perusteella aineistossa ei näyttänyt olevan paljon puuttuvaa tietoa, joten aineiston laatu todettiin kelvolliseksi. Aineistossa oli valmiina kaksi painomuuttu-jaa, sillä toisessa tutkimuksessa selvitetyn katoanalyysin perusteella otoksessa esiintyi joitain vinoutumia perusjoukon suhteen (ks. Ellonen 2012, 43). Painomuuttujien vaikutus analyysin keskeisiin muuttujiin, eli henkiseen-, lievään ja vakavaan väkivaltaan testattiin.
Nämä vaikutukset olivat hyvin pieniä, joten niitä ei otettu analyysissä huomioon.
4.2 Henkisen sekä lievän ja vakavan fyysisen väkivallan mittarit
Tutkimuksen pääasiallisessa analyysissä selitettävinä muuttujina toimii äitien lapsiinsa kohdistama henkinen sekä lievä ja vakava fyysinen väkivalta. Kyselylomakkeessa esiin-tyvät vanhemman väkivaltaista käytöstä kartoittavat kysymykset on muodostettu Murray Strausin Conflict Tactic Scale- mittariston ruotsalaisen muunnelman perusteella (ks. El-lonen 2012, 39; Janson ym. 2011, 68). Conflict Tactic Scale -mittariston lähtökohtana on katsoa perheväkivaltaa konfliktin näkökulmasta. Konfliktin ratkaisutavoista otetaan huo-mioon niin neutraalit keinot kuin henkisen ja fyysisen väkivallan käyttö. Kysymykset etenevät konfliktin positiivisimmista ratkaisutavoista vaiheittain kielteisimmiksi ja sosi-aalisesti vähiten hyväksytyiksi ratkaisutavoiksi. (Straus 2005, 189-190.)
Kyselylomakkeessa vanhemmilta kysyttiin heidän väkivaltaisten tekojen määrää viimei-sen vuoden aikana, silloin kun hänen ja lapviimei-sen välillä oli ilmennyt erimielisyyksiä (Kuinka monta kertaa olet viimeksi kuluneiden 12 kuukauden aikana ristiriitatilan-teissa...). Vastausvaihtoehdot oli muodostettu Likertin asteikolla seuraavasti: 1=ei kertaa-kaan, 2=1-2 kertaa, 3=3-10 kertaa, 4=useammin kuin 10 kertaa, 5= olen toiminut näin, mutta en muista monta kertaa. Väkivaltaisia tekoja mittaavat muuttujat muutettiin ana-lyysiä varten dikotomisiksi, jossa 0=ei ole käyttänyt väkivaltaa ja 1=on käyttänyt väki-valtaa. Tällainen luokitus osoittautui parhaimmaksi vaihtoehdoksi tulevia analyysejä var-ten. Toisenlainen luokitus olisi ollut hankala ”olen toiminut, mutta en muista monta ker-taa” vastausvaihtoehdon vuoksi.
Kustakin väkivallan muodosta tehtiin oma mittari, joka koostui sille ominaisista väkival-taisista teoista. Erilaiset väkivaltaiset teot jaoteltiin kuuluvan kuhunkin väkivallan muo-toon aiempien suomalaisten tutkimusten perusteella (ks. Ellonen 2012, 77-78, 82-84; El-lonen ym. 2015, 75; Fagerlund ym. 2014, 47-48; Sariola & ElEl-lonen 2008, 58). Näin niihin oli helppo säilyttää vertailtavuus. Henkisen ja lievän väkivallan analyysiin käytettiin li-neaarista regressioanalyysiä, jossa selitettävän muuttujan pitää olla jatkuva, vähintään vä-limatka-asteikollinen muuttuja (Metsämuuronen 2001, 59-61). Dikotomisista osa-muut-tujista muodostettu summamuuttujaa voidaan pitää jatkuvana muuttujana, sillä sen arvot vaihtelevat mukaan otettavien muuttujien lukumäärän ja niiden arvojen mukaan. Logisti-sessa regressiossa selitettävän muuttujan pitää olla dikotominen, joten myös vakavan kivallan- summamuuttuja muutettiin dikotomiseen muotoon, jossa 0=ei ole käyttänyt vä-kivaltaa ja 1=on käyttänyt vävä-kivaltaa.
Henkisen väkivallan mittari luotiin muodostamalla summamuuttuja seuraavista muuttu-jista: lapsen kutsuminen tyhmäksi, ilkeäksi tai muun vastaavan ilmaisun käyttö (K16I), lapselle kiroileminen tai äyskiminen (K15D), murjottaminen tai kieltäytyminen puhu-masta lapselle (K15E), ovien paiskiminen tai huoneesta/huoneistosta/talosta ulosmarssi-minen (K15F), lapsen loukkaaulosmarssi-minen sanoin (K15H), esineiden heittäulosmarssi-minen, potkiulosmarssi-minen tai rikkilyöminen lapsen nähden (K15I), lapsen uhkailu lyömisellä tai esineellä heittämi-sellä (K15J) ja lasta esineellä heittäminen (K15K).
Lapsiin kohdistuvan väkivallan tutkimuksissa ravistelu määritellään usein vakavammaksi väkivallaksi silloin, kun se kohdistuu alle 2-vuotiaaseen lapseen (ks. esim. Ellonen ym.
2015). Tämän ikäisillä lapsilla aivot ovat vielä sen verran kehittymättömät, että ravistelu voi aiheuttaa vakavia seurauksia (Salokorpi, Sinikumpu & Serlo 2015). Tämän perus-teella ravistelu laskettiin kuuluvan lievään väkivaltaan, silloin kuin se kohdistui 2-vuoti-aaseen ja sitä vanhempaan lapseen ja vakavaan väkivaltaan silloin kun se kohdistui alle 2-vuotiaaseen lapseen. Lapsen ravistelua (K15O) koskevasta muuttujasta luotiin kaksi eri muuttujanmuunnosta näiden ikäehtojen mukaan.
Lievän väkivallan mittari koostui 2-vuotiaan ja sitä vanhemman lapsen ravistelun lisäksi seuraavista muuttujista: lapsen töniminen tai hänestä kiinni tarttuminen (K15L), lapsen tukistaminen (K15M), luunapin antaminen lapselle (K15N) ja lapsen läimäyttäminen tai
lyöminen (K15Q). Vakavan väkivallan summamuuttujassa muuttujat olivat alle 2-vuoti-aan ravistelun lisäksi lapsen pureminen (K15P), lapsen potkaiseminen tai nyrkillä lyömi-nen (K15R), lapsen esineellä lyömisen yritys (K15S) sekä lasta esineellä lyömilyömi-nen (K15T). (ks. Ellonen 2012, 81, 83) Regressioanalyysissä vakavaan väkivaltaan lisättiin myös läimäyttäminen ja lyöminen (K15Q), sillä vain alle prosentti äideistä oli käyttänyt muita vakavan väkivallan muotoja eikä regressioanalyysi olisi onnistunut näin. Läimäyt-täminen ja lyöminen voidaan kuitenkin katsoa myös vakavaksi väkivallaksi (ks. esim.
Ellonen ym. 2015).
Ennen väkivalta- mittareiden luomista tarkistettiin niihin liittyvien osa-muuttujien relia-biliteetti, eli kuinka hyvin nämä mittaavat samaa asiaa. Yksi yleinen tunnusluku reliabili-teetin mittaamiselle on Cronbachin alfa, jonka suuremmat arvot kertovat korkeammasta reliabiliteetista. (ks. Heikkilä 2014, 178.) Henkisen väkivallan summamuuttujan Cronbachin alfa oli 0,7 ja lievän sekä vakavan fyysisen väkivallan Cronbachin alfa oli 0,5. Nämä ovat jo suhteellisen hyviä kertoimia tällaisessa aineistossa, joten kutakin mit-taria voidaan pitää yhtenäisenä.
4.3 Analyysissä käytettyjen selittävien muuttujien kuvaukset ja niille tehdyt muun-nokset
Tutkimuksessa selittäviä tekijöitä ovat ensisijaiset ja toissijaiset stressitekijät, sosiaalinen tuki sekä demografiset tekijät. Ensisijaisia stressitekijöitä ovat taloudellinen tilanne, lap-sen sairaus tai terveysongelma sekä äidin lapsuuden ja nuoruuden aikaiset kurituskoke-mukset. Taloudelliseen tilanteeseen liittyvää stressitekijää kuvaava muuttuja muodostet-tiin kysymyslomakkeen kysymyksestä numero 8 (”Oletko huolestunut omasta (tai koti-taloutesi) taloudellisesta tilanteesta?). Muuttuja oli mitattu Likert-asteikolla (1=En lain-kaan, 2=jonkin verran huolestunut, 3= melko huolestunut, 4=hyvin huolestunut, 5=ei mielipidettä asiasta). Analyysejä varten se muutettiin dikotomiseksi muuttujaksi, jossa 0=ei lainkaan huolestunut taloudellisesta tilanteesta ja 1=huolestunut taloudellisesta ti-lanteesta. “Minulla ei ole mielipidettä asiassa” koodattiin puuttuviksi tiedoiksi.
Lapsen mahdollisia sairauksia ja terveysongelmia oli kysymyslomakkeessa kartoitettu monivalintakysymyksellä numero 9 (”Onko lapsellasi jokin lääkärin, psykologin tai lo-gopedin toteama pitkäaikaissairaus tai terveysongelma?”), jossa oli lueteltu 20 eri fyy-sistä ja psyykkistä sairautta tai terveysongelmaa. Kaikista eri vastausvaihtoehdoista oli luotu erikseen dikotomiset muuttujat, jossa 1=mainittu ja 0=ei mainittu. Nämä kaikki muuttujat yhdistettiin yhdeksi summamuuttujaksi. Vain muutamalla prosentilla (3%) lap-sista oli useampi kuin yksi sairaus-tai terveysongelma, joten tämäkin summamuuttuja ko-ettiin parhaaksi muuttaa dikotomiseen muotoon.
Vanhemman lapsuuden aikaisia kurituskokemuksia kysyttiin kyselylomakkeen kysy-myksessä numero 19 (”Muistele omaa lapsuuttasi niin kauas taaksepäin kuin pystyt muis-tamaan, ja siitä 12. ikävuoteesi saakka. Rankaisiko äitisi (tai äitipuolesi tai vastaava) tai isäsi (tai isäpuolesi tai vastaava) sinua ruumiillisesti, esimerkiksi läimäytettiinkö tai lyö-tiinkö sinua?”). Nuoruuden aikaisista kurituskokemuksista kysyttiin kyselylomakkeen kysymyksessä numero 20 (”Muistele teini-ikääsi 13:sta ikävuodesta eteenpäin. Rankai-siko äitisi (tai vastaava) tai isäsi (tai vastaava) sinua ruumiillisesti?”). Molemmissa ky-symyksissä oli eritelty äidin ja isän tekemä väkivalta.
Lapsuuden ja nuoruuden kurituskokemuksia oli myöskin mitattu järjestysasteikolla (1=ei koskaan 2=satunnaisesti 3=usein 4=koko ajan 5=en muista 6=kasvoin ilman äitiä/isää).
Vastausvaihtoehdot ”en muista” ja ”kasvoin ilman äitiä/isää” koodattiin puuttuviksi tie-doiksi. Tutkimuksessa ollaan ylipäätänsä kiinnostuneita siitä, oliko äiti kokenut äitinsä tai isänsä tekemää ruumiillista kurittamista lapsuudessaan tai nuoruudessaan, joten kaikki neljä kurituskokemusta kuvaavaa muuttujaa yhdistettiin yhdeksi summamuuttajaksi.
Tämä summamuuttuja muutettiin edelleen dikotomiseksi.
Toissijaiset stressitekijät liittyivät tutkimuksessa lapseen, työhön ja yleiseen elämäntilan-teeseen. Monivalintakysymyksessä numero 17 kysyttiin äidin erilaisia tunnetiloja silloin kun hänen ja lapsen välillä esiintyi erimielisyyksiä
(”
Muistele viimeisintä kertaa, jolloin sinulla ja lapsellasi oli erimielisyyksiä. Miten itse voit silloin, tai millaiselta sinusta tun-tui?”). Äidit saivat vastata yhteen tai useampaan esitettyyn vaihtoehtoon. Näistä vaihto-ehdoista otettiin tarkasteluun seuraavat muuttujat: ”olin stressaantunut lapseni takia”,”olin stressaantunut työtilanteeni takia” tai ”olin stressaantunut yleisen elämäntilanteeni
takia”. Kaikista kysymyksistä oli valmiiksi muodostettu erikseen dikotomiset muuttujat, joissa 1=mainittu ja 0=ei mainittu.
Tutkimuksessa sosiaalisesta tuesta huomioidaan sekä sosiaalisen tuen tarve että koettu sosiaalinen tuki. Sosiaalisen tuen tarvetta tarkastellaan stressitekijöiden aiheuttamana seurauksena ja koettua sosiaalista tukea väkivallalta suojaavana tekijänä. Kumpaakin kä-sitettä mitataan samalla muuttujalla (kysymyslomakkeen kysymys 18), jossa kysytään äi-din tarvetta ammattiapuun vanhemmuuteen liittyvissä ongelmissa (”Oletko koskaan tar-vinnut tai saanut ammattiapua vanhemmuuteen liittyvien ongelmien ratkaisemisessa?”).
Vastausvaihtoehtoja on kuusi: 1= en ole koskaan tarvinnut ammattiapua, 2= olisin joskus tarvinnut ammattiapua, mutta en ole hakenut sitä, 3=olen hakenut, selvitys käynnissä, 4=olen hakenut apua, mutta en ole saanut, 5=olen saanut apua, ja se on auttanut tilannet-tani, 6=olen saanut apua, mutta se ei ole auttanut tilannettani.
Kuvaavissa menetelmissä tarkastellaan äitien jakautumista tutkimuskysymysten kannalta kolmeen olennaiseen ryhmään, joten muuttujasta tehtiin kolmeluokkainen versio. Ensim-mäiseen luokkaan kuului ne, jotka eivät ole koskaan tarvinneet ammattiapua. Toinen luokka käsitti koetun sosiaalisen tuen, eli ne äidit, jotka olivat saaneet ammattiapua ja se oli auttanut heidän tilannettaan. Kolmannessa luokassa olivat kaikki loput, joita yhdisti se, että he olivat tarpeesta huolimatta jääneet vaille riittävää ammattiapua. Suojaavaa vai-kutusta tutkittaessa on hyödyllistä vertailla juuri niitä äitejä keskenään, jotka ovat saaneet sosiaalista tukea ja niitä, jotka eivät ole sitä saaneet. Regressioanalyysejä varten muuttu-jasta muodostettiinkin kaksi dummy-muuttujaa: ammattiavun tarvetta kuvaava muuttuja ja koettua sosiaalista tukea kuvaava muuttuja. Näitä molempia ryhmiä vertailtiin niihin äiteihin, jotka eivät tarpeesta huolimatta saaneet ammattiapua. Ammattiavun tarpeen tut-kimista varten luotiin kaksiluokkainen muuttuja, jossa 0=”ei tarvitse ammattiapua” käsitti ensimmäisen vastausvaihtoehdon ja 1=”tarvitsee ammattiapua” loput vastausvaihtoehdot.
Taustamuuttujina analyysissä käytettiin äidin ikää, koulutusta ja perhemuotoa. Tutkimus-tiedon valossa näillä asioilla on jonkinlainen yhteys äidin käyttämään väkivaltaan (ks.
esim. Ellonen 2012; 77-78, 82, 86-87; Fagerlund ym. 2014; 149-150, 154, 156; Stiht ym.
2009; Perron ym. 2014). Äidin ikä oli luonteeltaan jatkuva muuttuja, joten sitä käytettiin regressioanalyysissä sellaisenaan. Kuvaavia menetelmiä varten muuttuja luokiteltiin nel-jään eri luokkaan: 20-29-vuotiaat, 30-39-vuotiaat, 40-49-vuotiaat ja yli 50-vuotiaat äidit.
Koulutusta kuvaava muuttuja (Mikä on korkein suorittamasi tutkintoon johtanut koulu-tus?) oli alun perin 6-luokkainen muuttuja, joten luokkia koettiin parhaaksi yhdistää jo-tenkin. Luonnollisin vaihtoehto oli tehdä siitä kolmeluokkainen, jossa 1=peruskoulu tai ei lainkaan tutkintoa, 2=toisen asteen tutkinto ja 3=korkeakoulututkinto. Tällaista jaotte-lua on käytetty myös jossain muissa vanhemman väkivaltaa käsittelevässä tutkimuksessa (ks. esim. Ellonen 2012, 82). Perhemuotoa kuvaava -muuttuja sopi kuvaaviin menetel-miin hyvin sellaisenaan. Siinä kysyttiin, oliko vanhempi 1=yksinhuoltaja, 2=naimisissa tai avoliitossa lapsen toisen vanhemman kanssa, 3= naimisissa tai avoliitossa jonkun muun kuin lapsen toisen vanhemman kanssa. Koulutus- ja perhemuoto- muuttujat olivat kolmeluokkaisia muuttujia, joten niistä muodostettiin kaksi dummy-muuttujaa regressio-analyysejä varten.
4.4 Tutkimuksessa käytettävät menetelmät
Tässä tutkimuksessa tullaan käyttämään sekä kuvailevia että monimuuttujamenetelmiä.
Kuvailevien menetelmien tarkoituksena on kartoittaa äidin stressitekijöiden esiintymisen sekä ammattiavun tarpeen ja saamisen kontekstia. Siinä tarkastellaan, miten stressitekijät sekä ammattiavun tarve ja saaminen jakautuvat tutkimukseen valittujen taustamuuttujien, äidin iän, perhemuodon ja koulutuksen, mukaan. Sopivimmaksi analyysimenetelmäksi valikoitui ristiintaulukointi, koska suurin osa selittävistä muuttujista oli jo valmiiksi luo-kitteluasteikollisia muuttujia ja osa muutettiin sellaisiksi myöhempiä analyysejä varten.
Ristiintaulukoinnin avulla voidaan tutkia sekä muuttujien jakautumista erilaisiin luokkiin että niiden välisiä riippuvuuksia (KvantiMOTV 2017a).
Varsinainen analyysi suoritetaan monimuuttujamenetelmien avulla. Siinä käytetään pää-asiassa lineaarista ja logistista regressioanalyysiä, sillä niiden avulla pystytään parhaiten vastaamaan tutkimuskysymyksiin. Pääperiaate on näissä molemmissa regressioanalyysin muodoissa sama, eli niissä tarkastellaan usean eri tekijän yhteyttä kiinnostuksen kohteena olevaan asiaan (Metsämuuronen 2001, 59). Tässä tutkimuksessa keskeisenä huomion kohteena on stressitekijöiden ja sosiaalisen tuen vaikutukset äidin lapseensa kohdista-maan väkivallan käyttöön. Näiden yhteykisen tutkimiseen regressioanalyysi soveltuu hy-vin. Se käy hyvin myös ensisijaisten stressitekijöiden ja sosiaalisen tuen tarpeen välittä-vien vaikutuksien tutkimiseen. Kyseessä on niin sanottu pakotettu, eli konfirmatorinen,
regressioanalyysin käyttötapa, jossa selittävät muuttujat on valittu valmiiksi malliin teo-rian pohjalta eikä niitä pyritä enää poistamaan tai lisäämään niiden selitysvoiman vuoksi (ks. Metsämuuronen 2001, 65).
Äidin käyttämän henkisen ja lievän väkivallan analysointiin käytettiin perinteistä, lineaa-rista regressioanalyysiä. Lineaarisessa regressioanalyysissä selittävän muuttujan olisi hyvä olla jatkuva muuttuja, joka on jakautunut normaalisti (Metsämuuronen 2001, 59, 61). Henkisen ja lievän väkivallan summamuuttujat olivat muodoltaan jatkuvia ja niiden katsottiin olevan myös riittävän normaalijakautuneita, vaikka ne eivät täysin noudatta-neetkaan normaalijakaumaa.
Lineaarisessa regressioanalyysissä, nimensä mukaisesti, tutkitaan tilannetta, jossa selitet-tävän muuttujan Y ja selittävien muuttujien X välillä vallitsee lineaarinen yhteys: toisen arvon muuttuessa myös toisen arvo muuttuu (Jokivuori & Hietala 2007, 40). Analyysin tulkinnan kannalta olennaista on tietää, kuinka paljon vaikutusta erilaisilla stressitekijöillä ja muilla selittävillä tekijöillä on kuhunkin äidin käyttämään väkivallan muotoon. Tästä kertoo painokerroin β (beeta) (Metsämuuronen 2001, 62). Tämän lisäksi tärkeää on mal-lin hyvyys, eli miten kaikki selittävät muuttujat pystyvät yhdessä selittämään äidin käyt-tämää väkivaltaa. Tämän saa selville mallin selitysasteen R2 avulla. (emt., 66.) Nämä mo-lemmat asiat on raportoitu analyysitaulukoiden yhteydessä.
Vakavan väkivallan summamuuttujan jakauma oli sen verran kaukana normaalija-kaumasta (vinous 6,7 ja huipukkuus 61,5), joten sen analyysiin päätettiin käyttää logis-tista regressioanalyysiä. Siinä ei selittävän muuttujan tarvitse olla normaalijakautunut ja muutenkin perusoletukset eivät ole niin tarkkoja kuin lineaarisessa regressioanalyysissä (Metsämuuronen 2001, 78-79). Selittävä muuttuja on siinä kaksiluokkainen, 0-1 arvoja saava muuttuja (Jokivuori & Hietala 2007, 58). Vakavan väkivallan -summamuuttuja oli aika lailla dikotominen jo luonnostaan, joten logistinen regressio oli myös siinä mielessä luonteva vaihtoehto. Lisäksi logistista regressiota käytettiin ensisijaisten ja toissijaisten stressitekijöiden sekä stressitekijöiden ja ammattiavun tarpeen yhteyksien tarkasteluun, sillä selittävät tekijät olivat molemmissa niihin liittyvissä analyyseissä dikotomisia.
Toisin kuin lineaarinen regressioanalyysi, logistinen regressioanalyysi ei kerro selittävien ja selitettävien muuttujien riippuvuuden määrää vaan riippuvuuden todennäköisyyden ja
tämän suuruuden. Riskin (odds) käsite on tässä keskeinen. Siinä tutkittavan asian esiinty-misen todennäköisyys suhteutetaan esiintymättömyyden todennäköisyyteen. (Kvanti-MOTV 2017b.) SPSS:ssä riskistä kertovat Exp(B) sarakkeessa olevat riskiluvut. Ne ker-tovat riskitason muutoksen silloin, kun selittävä muuttuja muuttuu yhden yksikön verran.
Riskiluvun ollessa suurempi kuin 1 todennäköisyys asian tapahtumiselle lisääntyy, ja sen ollessa pienempi kuin 1 todennäköisyys asian tapahtumiselle vähenee. Riskilukua verra-taan asetettuun referenssiryhmään eli vertailuryhmään, joka saa arvon 1. (Jokivuori &
Hietala 2010, 71-72.)
Riskiluvun yhteydessä on tarpeellista ilmoittaa myöskin luottamusväli, joka kertoo riski-luvun vaihtelun perusjoukossa. Mitä suurempi vaihteluväli, sitä huonommin riskiriski-luvun suuruutta pystytään ennustamaan. Etenkin arvo 1 kertoo huonosta selittävän muuttujan ennustusvoimasta. (emt., 61-62.) Logistisessa regressioanalyysissä ei pystytä saamaan tarkkaa selitysastetta. Selitysastetta mitataan erilaisilla indikaattoreilla, joista Nagelkerke R Square on helpoiten tulkittavissa oleva vaihtoehto. Se vaihtelee 0 ja 1 välillä. Mitä lähempänä yhtä se on, sitä paremmin se pystyy mallia selittämään. (emt., 67-68.)
Stressitekijöiden vaikutusta sosiaaliseen tuen tarpeeseen tarkastellaan multinominaalisen regressioanalyysin avulla, sillä selitettävä muuttuja on siinä kolmeluokkainen, luokittelu-asteikollinen muuttuja. Multinominaalinen regressionalyysi on periaatteiltaan sama kuin logistinen regressioanalyysi, erona on vain se, että selitettävä muuttuja voi saada useam-man kuin kaksi arvoa. Yksi luokka asetetaan vertailutasoksi, joihin muita luokkia verra-taan. Siinä siis selvitetään selittävien tekijöiden riskiä kuulua tiettyyn luokkaan verrattuna vertailutason luokkaan. (emt., 78.)
Sekä lineaarisessa että logistisessa regressiossa edellytetään, että havaintoja on riittävästi malliin mukaan otettavien muuttujien nähden (Metsämuuronen 2001, 61, 79). Tässä tut-kimuksessa ei ole havaintojen määrän suhteen ongelmia: lähemmäs 2800 äidin otos on jo aika suuri. Regressioanalyysissä on myös yleisesti tärkeää tarkistaa, ettei selittävien muuttujien kesken ilmene liian vahvaa korrelaatiota (emt., 59-60). Liian voimakas yhteys saa aikaan multikollineaarisuudeksi kutsutun ilmiön, jossa jokin muuttuja voi näyttää se-litysvoimaiselta vain sen vuoksi, että se korreloi selitysvoimaisen muuttujan kanssa (emt., 61, 79).
Multikollineaarisuus voidaan tarkistaa lineaarisessa regressiossa mittojen Tolerance ja VIF avulla (emt., 68). Tolerance vaihtelee 1 ja 0 välillä, kun puolestaan VIF 1 ja äärettö-män välillä. Multikollineaarisuus on sitä pienempää, mitä suurempi Tolerance on ja mitä pienempi VIF on. Viitteellisenä rajana pidetään usein Tolerancin kohdalla arvoa 0,2 ja VIF:in kohdalla arvoa neljä. (Jokivuori & Hietala 2010, 50.) Tämänkään suhteen ei ana-lyyseissä ilmennyt ongelmia: selitettävien muuttujien VIF- ja Tolerance arvot olivat suu-rimmaksi osaksi lähellä yhtä. Ainoastaan lievän väkivallan kohdalla koulutus -muuttujien VIF-arvot olivat 6-7, eli hieman koholla.
Lineaarisessa regressioanalyysissä oletetaan myöskin, että residuaalit ovat jakautuneet normaalisti (Metsämuuronen 2001, 61). Tätä voidaan tarkastella normal probability plot -kuvan avulla, jossa residuaalit on asetettu janalle suuruusjärjestykseen. Suurin piirtein suora linja tarkoittaa, että residuaalit ovat jakautuneet normaalisti. (emt., 68.) Henkisen väkivallan kohdalla residuaalien muodostama linja oli suhteellisen suora ja lievän väki-vallan kohdalla hieman kaartelevampi. Seuraavaksi siirrytään tutkimuksen tulososioon.
5 TULOKSET
Tämä luku jakautuu kahteen eri osa-alueeseen: luvuissa 5.1-5.5 käsitellään aineistoa ku-vaavia tuloksia ja 5.6-5-9 luvuissa keskitytään monimuuttujamenetelmillä tehtyihin ana-lyyseihin. Kuvaavassa tarkastelussa kartoitetaan tutkimuksen taustoja. Ensimmäiseksi esitellään keskeisiä tietoja otokseen valikoituneista äideistä. Sitten tarkastellaan äitien vä-kivallan käytön yleisyyttä eri vävä-kivallan muotojen ja niistä koostuvien yksittäisten väki-valtaisten tekojen osalta. Sen jälkeen kuvaillaan stressitekijöiden ja sosiaalista tukea ku-vaavien muuttujien jakaumia sekä erikseen että valittujen taustamuuttujien luokkien mu-kaan.
5.1 Taustatietoja äideistä
Taulukossa 1 esitellään äitien taustatietoja. Tiedot on jaoteltu äitiin-, lapseen- sekä per-heeseen ja ympäristöön liittyviin tekijöihin. Tällaista jaottelua käytetään usein myös muissa vanhempien väkivaltaa selittävissä tutkimuksissa (ks. esim. Ellonen ym. 2015, 76). Informaation tiivistämisen vuoksi joitakin muuttujien luokkia on yhdistetty.
Suurin ikäluokka tutkimuksessa oli 30-39-vuotiaat äidit, joita oli yli puolet vastanneista.
Lähes kolmannes oli 40-49-vuotiaita ja noin joka kymmenes 20-29 -vuotiaita. Äidit ja-kaantuvat koulutuksen suhteen kahteen suureen ryhmään: noin puolet oli käynyt ammat-titutkinnon tai muun koulutuksen ja melkein yhtä moni korkeakoulun. Vain hyvin pieni osa oli käynyt ainoastaan peruskoulun tai ei sitäkään. Suuri enemmistö äideistä oli joko töissä, yrittäjänä tai opiskelijana. Vanhempainvapaalla tai kotiäitinä oli lähes neljännes ja työttömänä tai sairaana vain viisi prosenttia vastanneista.
Kyselyyn vastanneista äideistä selvä enemmistö asuu kaupungissa. Yli neljä viidestä vas-tanneista asui lapsen toisen vanhemman kanssa. Yksinhuoltajia oli noin joka kymmenes vastaajista ja uusperheessä asuvia kuusi prosenttia. Lapsen sukupuolijakaumat jakaantui-vat aika lailla tasan. Muiden tutkimusten tavoin lapset on jaoteltu iän mukaan pieniin lapsiin, leikki-ikäisiin ja kouluikäisiin (ks. esim. Ellonen 2012, 82). Lähes puolella vas-taajista oli 7-12-vuotias lapsi, noin kolmanneksella 3-6-vuotias lapsi ja neljänneksellä 0-2-vuotias lapsi. Alle 2-vuotiaita lapsia oli aineistossa alle kymmenes.
TAULUKKO 1. Taustatietoa äideistä (% ja n).
5.2 Äidin väkivallan käytön yleisyys eri väkivaltaisten tekojen mukaan
Taulukossa 2 kuvaillaan äidin väkivallan käytön yleisyyttä eri väkivallan muotojen ja niistä koostuvien yksittäisten tekojen mukaan. Kuten olettaa saattaa, vanhempien vas-tauksien mukaan henkisen väkivallan käyttö oli kaikkein yleisintä: yhdeksän kymmenestä äidistä raportoi joitakin henkisen väkivallan tekoja. Lapselle kiroileminen ja äyskiminen olivat kaikkein yleisimpiä tekoja: lähes yhdeksän kymmenestä äidistä oli joskus tehnyt näin. Varsin yleisiä tekoja olivat myös lapsen loukkaaminen sanoin, kutsuminen tyhmäksi sekä oven paiskominen ja murjottaminen. Hieman vakavampaa henkistä väkivaltaa edus-tavat esineiden rikkominen lapsen edessä sekä esineellä lyömisen uhkailu olivat selvästi harvinaisempia kuin muut teot.
Lievään väkivaltaan kuuluvat teot olivat myös varsin yleisiä: lähes puolet äideistä rapor-toi siihen kuuluvia väkivaltaisia tekoja. Näistä teoista lapseen kiinnitarttuminen oli kaik-kein yleisintä: noin kolmannes äideistä raportoi näin. Myös tukistaminen ja luunapin an-taminen olivat aika yleisiä. Nämä ovat yleisimmin käytettyjä kurittamiskeinoja (ks. Ello-nen 2012, 83; Sariola 2014, 10), joiden käytön vanhemmat usein hyväksyvät helpommin (ks. Sariola 2014, 8). Läimäyttäminen ja lyöminen sekä yli 2-vuotiaan lapsen ravistelu olivat selvästi muita tekoja harvinaisempia. Niitä raportoi vain muutama prosentti vastaa-jista.
Äidin vakavan väkivallan käyttö oli, onneksi, edellisiä muotoja paljon harvinaisempaa.
Ainoastaan viisi prosenttia äideistä raportoi näitä tekoja silloin kun tekoihin oli laskettu
Ainoastaan viisi prosenttia äideistä raportoi näitä tekoja silloin kun tekoihin oli laskettu