Seuraavaksi tarkastellaan sitä, miten äidin saama sosiaalinen tuki vaikuttaa stressitekijöi-den ja äidin väkivallan käytön välisessä suhteessa. Huomion kohteena on, miten stressi-tekijöille altistuminen voi vaikuttaa äidin sosiaalisen tuen tarpeeseen ja sosiaalinen tuki tai sen puute edelleen hänen lapseensa kohdistamaan väkivallan käyttöön. Sosiaalisella tarkoitetaan tässä tutkimuksessa äidin ammattilaisilta saamaansa apua ja neuvoja van-hemmuuden ongelmien ratkaisemiseen.
Sosiaalisesta tuesta on tehty monia tutkimuksia ja käsitteen voi määritellä monella tavalla (ks. esim. Cobb 1976, 300; House &Kahn 1985; Pearlin & Bierman 2013, 331; Thoits 2011; Turner & Turner 2013) Ross Thompsonin (1995, 43) mukaan sosiaalinen tuki on sosiaalisissa suhteissa tapahtuvaa tarpeellisten resurssien, kuten tietojen, palveluiden ja avun, tarjoamista vanhemmalle (emt). Määritelmä kattaa sekä epämuodollisten suhtei-den, kuten ystävien ja perheen, että muodollisten suhteisuhtei-den, kuten erilaisten ammattilais-ten ja asiantuntijoiden, tarjoaman sosiaalisen tuen (Thompson 2015, 21). Tässä tarkaste-lunkohteena on erilaisten ammattilaisten tarjoama sosiaalinen tuki. Nämä ammattilaiset toimivat luultavasti sosiaali- ja terveyspalveluissa.
Tässä tutkimuksessa ammattilaisilta saadun sosiaalisen tuen on tarkoitus auttaa äitejä van-hemmuuteen liittyvissä ongelmissa. Thompsonin (2015, 21) mukaan ammattilaisten tar-joama sosiaalinen tuki voi estää lapsen kaltoinkohtelua muun muassa edistämällä van-hemman hyvinvointia ja tukemalla hyvää vanhemmuutta (emt.). Tämä onnistuu luulta-vasti parhaiten, jos äiti kokee hyötyvänsä tuesta jotain. James House ja Robert Kahnin (1985, 86-87, 95) mukaan sosiaalisen tuen tutkimuksessa voidaan keskittyä joko sosiaa-lisen tuen määrään tai sen riittävyyteen (emt.). Tässä huomion kohteena on niin sanottu
koettu tuki (perceived support), eli sellainen sosiaalinen tuki, jonka henkilö itse kokee auttaneen hänen tilannettaan (ks. House & Kahn 1985, 95; Turner &Turner 2013, 342).
Lasten ja perheiden palveluihin keskittyvässä tutkimuksessa alle 9-vuotiaiden lasten äidit ilmoittivat pärjäävänsä suhteellisen hyvin vanhempana erilaisten velvollisuuksien täyttä-mässä arjessaan. Kuten ymmärrettävää on, esiintyi suurimmalla osalla jonkin verran van-hemmuuteen liittyviä haasteita. Selvä enemmistö (70%) vanhemmista ilmoitti nimittäin pärjäävänsä melko hyvin vanhempana kuin erittäin hyvin vain neljäsosa. Vakavammat vanhemmuuden ongelmat näyttäisivät olevan harvinaisempia: vain muutama prosenttia (4%) ilmoitti pärjäävänsä melko tai erittäin huonosti vanhempana. (Perälä ym. 2011, 32.)
Vaikuttaisi siltä, että vanhemmuudessaan ammattilaisten apua ja tukea tarvitsevat van-hemmat ovat monin tavoin kuormittuneita vanhemmuudestaan, jolloin heidän oma hy-vinvointinsa näyttäisi olevan koetuksella. Lasten ja perheiden palveluiden liittyvässä ky-selyssä alle 9-vuotiaiden vanhempien yleisimmät tuen tarpeet liittyivät nimittäin suurelta osin vanhemman omaan hyvinvointiin liittyviin asioihin. Reilu puolet vanhemmista il-moitti tarvitsevansa tukea arjessa jaksamiseen, henkisen hyvinvoinnin säilyttämiseen sekä myönteiseen palautteeseen vanhempana toimimiseen. Vanhempana toimimiseen apua tarvittiin jonkun verran vähemmän. Toinen suuri ryhmä oli lapsen hoitoon ja kasva-tukseen liittyvät asiat, joihin noin puolet vanhemmista ilmoitti tarvitsevansa apua. (Perälä 2011, 42.)
Tässä tutkimuksessa verrataan niitä äitejä keskenään, jotka kokevat saavansa riittävää tu-kea vanhemmuuden ongelmiin, ja niitä jotka eivät tällaista tutu-kea saa. Tällöin on hyödyl-listä tarkastella sitä, minkälaisiin ongelmiin tukea yleensä saadaan ja onko se riittävää.
Lapsiperheiden palveluihin liittyvässä kyselyssä kävi ilmi, että lapsen hoitoon ja kasva-tukseen oli helpompi saada apua kuin omaan hyvinvointiin, kuten jaksamiseen, liittyviin asioihin. (Perälä ym. 2011, 42). Tuki oli selvästi riittävämpää, kun se kosketti konkreet-tisia vanhemmuuden ongelmia, kuten vanhemmuuden taitoja, kuin vanhemman henki-seen hyvinvointiin liittyviä asioita, kuten jaksamista ja yksin vastuun kantamista (Perälä ym. 2011, 43).
Tämän tutkimuksen kuvaavassa tarkastelussa kartoitetaan tutkimuksessa mukana olevien keskeisten demografisten tekijöiden, äidin iän, koulutuksen ja perhemuodon, vaikutusta äidin ammatillisen tuen tarpeeseen ja saantiin. Suomalaista tutkimustietoa asiasta löytyy
hyvin vähän. Ammatillisen sosiaalisen tuen tarpeet voivat luultavasti olla moninaisia. Äi-din iän vaikutuksesta sosiaalisen tuen tarpeeseen ei voida vetää suoria johtopäätöksiä.
Heinon (2007, 31) tutkimuksessa lastensuojelun avohuollon asiakkaiden ikäjakauma oli laaja äitien keski-iän ollessa 36-vuotta (emt.). Toisessa tutkimuksessa sosiaalityöntekijöi-den neuvontapalveluita käyttivät hieman enemmän vanhemmat, yli 40-vuotiaat vastaajat (Muuri & Manderbacka 221).
Ammatillisen sosiaalisen tuen tarpeet kohdistuvat luultavasti eniten matalasti koulutettui-hin äiteikoulutettui-hin. Tarja Heinon (2007, 36) tutkimuksessa lastensuojelun avohuollon asiakkaat olivat useimmiten käyneet pelkän peruskoulun tai ammatillisen koulutuksen, mutta asi-akkaiden joukossa oli myös korkeasti koulutettuja (emt.). Toisaalta korkeasti koulutetut vanhemmat saattavat hakea helpommin ulkopuolista apua ongelmiinsa. Sosiaalityönteki-jöiden neuvontapalveluita käyttivät eniten korkeasti kouluttautuneet vastaajat (Muuri &
Manderbacka 221).
Perhemuodon voidaan olettaa vaikuttavan sosiaalisen tuen tarpeeseen niin, että yksin-huoltajat ja uusperheessä asuvat vanhemmat tarvitsevat enemmän tukea. Vuoden 2012 Lapsiperhekyselyssä yksinhuoltajat ja uusperheelliset kokivatkin ydinperheen vanhempia vähemmän, että lapsiperheille suunnattuja palveluita oli saatavilla. He kokivat myös pal-veluista saadun tuen useammin riittämättömäksi. (Perälä, Halme & Kanste 2014, 235.) Toisaalta voisi olettaa, että esimerkiksi yksinhuoltaja-vanhemmille tukea tarjottaisiin hel-pommin. Brobergin (2010, 120) tutkimuksessa tuli ilmi, että etävanhempi auttaa enem-män yksin jäänyttä kuin uuden kumppanin löytänyttä ex-puolisoaan.
Stressitekijöille altistuminen voi oletettavasti vaikuttaa negatiivisesti äidin vanhemmuu-den voimavaroihin, jolloin tarve sosiaaliselle tuelle voi kasvaa. Aiemmin tuli ilmi, että erilaiset stressitekijät voivat vaikuttaa negatiivisesti äidin hyvinvointiin, aiheuttaen muun muassa ahdistusta ja masennusta (esim. Leinonen ym. 2002). Stressitekijät voivat vaikut-taa myös siihen, että koettu stressi liittyy nimenomaan vanhemmuuteen. Esimerkiksi ta-loudelliset vaikeudet ovat yhteydessä sekä lapseen että vanhemmuuteen liittyviin huoliin (Halme & Perälä 2014, 222). Lapsen pitkäaikaissairaus tai terveysongelma voi puolestaan vaikuttaa siihen, että vanhemmuus koetaan haasteellisena (Baker-Ericzén 2005). Lisäksi äidin työ on todettu vaikuttavan vanhempana jaksamiseen (Salmi & Lammi-Taskula 2014b, 41).
Useimmat tutkimukset sosiaalisen tuen lapseen kohdistuvan väkivallan suojaavasta vai-kutuksesta keskittyvät epämuodolliseen, kuten perheeltä ja ystäviltä, saatuun tukeen (ks.
esim. Li ym. 2011; Tucker 2014), mutta vaikutusta on todettu olevan myös muodollisella tuella. Tutkimukset aiheesta keskittyvät usein erilaisiin väkivallan ehkäisyyn pyrkiviin ohjelmiin (esim. Durrant ym. 2004; Geeraert, Van den Noortgate, Grietens & Onghena 2004). Muun muassa eräässä belgialaisessa meta-analyysissä lapsen kaltoinkohtelun eh-käisyyn tähtäävien ohjelmien todettiin vähentävän pienten lasten vanhempien fyysisen kaltoinkohtelun todennäköisyyttä sekä väkivaltaisten tekojen määrää. Näissä ohjelmissa saatiin apua muun muassa vanhemmuuden taitojen parantamiseen. Kohderyhmänä olivat sellaiset vanhemmat, joilla oli erilaisten sosiaalisten ja muiden syiden vuoksi riski käyttää väkivaltaa lapsiansa kohtaan. (Geeraert ym. 2004.)
Tori Negashin ja Kathryn Maguire-Jackin tutkimus (2016) puolestaan osoittaa, että jos-kus pelkkä tieto sosiaalisten tukipalveluiden olemassaolosta voi ehkäistä lapsen kaltoin-kohtelua: siinä vanhempien tietämys erilaisista paikallisista sosiaalisen tuen palveluista oli negatiivisesti yhteydessä lapseen kohdistuvaan kaltoinkohteluun. Nämä palvelut kä-sittivät muun muassa mielenterveyteen, väkivallan ehkäisyyn, lapsen hoitoon ja vanhem-muuteen liittyvät palvelut. (emt.) Voisi tietysti ajatella, että tällaiset vanhemmat helpom-min myös käyttävät kyseisiä tukipalveluita. Seuraavaksi tutkimuksen kannalta keskeisten teoreettisten käsitteiden ja aikaisempien tutkimusten pohjalta esitetään tutkimusasetelma tutkimuskysymyksineen.