5.1 Määrällisen aineiston tulokset
5.1.1 Toiminnanohjauksen menetelmien käyttö
Toiminnanohjauksen menetelmien käyttöä opettajien keskuudessa kuvattiin esittelemällä sum-mamuuttujien keskiarvoja ja keskihajontoja (taulukko 9). Keskiarvot ovat kyselyn väittämistä, jotka kuvaavat miten paljon vastaaja käyttää kyseistä menetelmää. (1 = En ollenkaan, 2 = Vä-hän, 3 = Jonkin verran, 4 = Paljon, 5 = Erittäin paljon). Alla olevasta taulukosta (9) nähdään, että opettajat käyttävät eniten ajankulun havainnollistamiseen liittyviä menetelmiä (ka = 3,61, kh = 0,72) sekä työskentelyn jäsentämisen menetelmiä (ka = 3,48, kh = 0,69). Sääntöjä ja sopi-muksia (ka = 2,82, kh = 0,82) sekä palkkiojärjestelmiä (ka = 2,95, kh = 0,94) käytetään selvästi vähemmän. Kaikista vähiten käytetään käyttäytymisen ja tunteiden hallinnan menetelmiä (ka = 2,21, kh = 0,72).
TAULUKKO 9. Toiminnanohjauksen menetelmien summamuuttujien keskiarvot ja keskihajonnat ka (kh) käytön tulkinta
Ajankulun havainnollistaminen 3,61 (0,72) käytetään eniten
Työskentelyn jäsentäminen 3,48 (0,69) käytetään paljon
Säännöt ja sopimukset 2,82 (0,82) käytetään vähän
Palkkiojärjestelmät 2,95 (0,94) käytetään vähän
Käyttäytymisen ja tunteiden hallinta 2,21 (0,72) käytetään vähiten Huom. 1 = En ollenkaan, 2 = Vähän, 3 = Jonkin verran, 4 = Paljon, 5 = Erittäin paljon
Jokaisen summamuuttujan yksittäiset väittämät uudelleen koodattiin kahteen kategoriaan, 1 = Vähän käytetyt, 2 = Paljon käytetyt. Taulukoissa x-x rasti osoittaa onko kyseistä menetelmää käytetty vähän vai paljon. Jokaisen rastin perässä on sulkeissa frekvenssiluku, joka kuvaa kuinka moni vastaus kuuluu kyseiseen kategoriaan. Vastaajien kokonaismäärä oli n = 132.
Ajankulkua havainnollistamista menetelmistä (taulukko 10) erityisesti luokan yhteinen luku-järjestys, oppitunnin pilkkominen pienempiin osiin sekä kuvien käyttö lukujärjestyksen tai ka-lenterin yhteydessä ovat paljon käytettyjä ajankulkua havainnollistavia menetelmiä. Vähiten on käytetty oppilaan henkilökohtaista kalenteria.
TAULUKKO 10. Opettajien käyttämät ajankulkua havainnollistavat menetelmät
Ajankulkua havainnollistavat menetelmät Vähän käytetyt Paljon käytetyt
Luokan yhteinen lukujärjestys x (n = 108)
Luokan yhteinen kalenteri x (n = 76)
Kuvien käyttö lukujärjestyksen tai kalenterin yhteydessä x (n = 87) Oppilaan henkilökohtainen lukujärjestys x (n = 77)
Oppilaan henkilökohtainen kalenteri x (n = 102)
Tunnin kulkua havainnollistava menetelmä x (n = 77)
Oppitunnin pilkkominen pienempiin osiin x (n = 106)
Muutostilanteiden ennakointiin käytettävä menetelmä x (n = 80) Siirtymätilanteiden ennakointiin käytettävä menetelmä x (n = 76)
Taulukossa 11 on esitetty miten opettajat ovat käyttäneet työskentelyn jäsentämisen menetel-miä. Eniten käytettyjä menetelmiä ovat tehtävien pilkkominen pienempiin osiin, ohjeiden esit-täminen kirjallisesti sekä ensin-sitten -sopimukset. Vähiten käytetään tehtävien tarkastamiseen liittyviä menetelmiä, ohjeiden esittämistä kuvallisesti sekä tehtävälistaa.
TAULUKKO 11. Opettajien käyttämät työskentelyn jäsentämisen menetelmät
Työskentelyn jäsentämisen menetelmät Vähän käytetyt Paljon käytetyt
Tehtävälista x (n = 74)
Tehtävien pilkkominen pienempiin osiin x (n = 93)
Tehtävien tarkistamiseen liittyvä menetelmä x (n = 86)
Toimintojen pilkkominen osiin, esim. kirjoittamisen prosessi x (n = 70)
Ohjeiden esittäminen kuvallisesti x (n = 79)
Ohjeiden esittäminen kirjallisesti x (n = 82)
Ensin-sitten -sopimukset x (n = 77)
Ongelmatilanteissa selviämiseen liittyvä menetelmä x (n = 72)
Valintojen tekemistä helpottava menetelmä x (n = 70)
Taulukossa 12 esitetään, miten paljon opettajat ovat käyttäneet sääntöihin ja sopimuksiin liitty-viä menetelmiä. Luokan säännöt ovat ainoa paljon käytetty menetelmä. Vähiten käytettyjä me-netelmiä olivat toiminnanohjausvalikko, toiminnanohjausliuska sekä liikennevalot.
TAULUKKO 12. Opettajien käyttämät säännöt ja sopimukset
Säännöt ja sopimukset Vähän käytetyt Paljon käytetyt
Luokan säännöt x (n = 113)
Säännöt luokan ulkopuolisiin tilanteisiin, kuten taksiin x (n = 74)
Kuvien käyttö sääntöjen yhteydessä x (n = 77)
Toivottavasta käytöksestä muistuttava merkki tai kuva x (n = 68)
Liikennevalot x (n = 96)
Toiminnanohjausliuska x (n = 93)
Toiminnanohjausvalikko x (n = 103)
Taulukossa 13 esitellään, miten paljon palkkiojärjestelmiin liittyviä menetelmiä on käytetty.
Opettajat käyttivät eniten henkilökohtaisia palkkioita, joka oli ainoa paljon käytetty menetelmä.
Vähiten käytettiin CICO:a, luokan yhteistä palkkiotaulua sekä luokan yhteistä merkkien ke-räystä yhteistä palkintoa varten.
TAULUKKO 13. Opettajien käyttämät palkkiojärjestelmät
Palkkiojärjestelmä Vähän käytetyt Paljon käytetyt
Henkilökohtainen palkkio x (n = 66)
CICO x (n = 98)
Tarrojen tai muiden merkkien kerääminen x (n = 67)
Luokan yhteinen palkkiotaulu x (n = 83)
Luokan yhteinen merkkien keräys yhteistä palkintoa varten x (n = 79)
Palkkiotunti x (n = 75)
Taulukossa 14 on esitelty opettajien käyttämiä käyttäytymisen ja tunteiden hallinnan menetel-miä, joista kaikki olivat vähän käytettyjä. Eniten käytettiin tunnekuvia, tunteiden ilmaisua
tukevia menetelmiä sekä rauhoittumispaikkaa. Vähiten käytettyjä menetelmiä olivat jäähy-kortti, Aggression portaat sekä ART. Käyttäytymisen ja tunteiden hallinnan menetelmiä käy-tettiin kaikista menetelmistä vähiten.
TAULUKKO 14. Opettajien käyttämät käyttäytymisen ja tunteiden hallinnan menetelmät
Käyttäytymisen ja tunteiden hallinta Vähän käytetyt Paljon käytetyt
Aggression portaat x (n = 122)
ART x (n = 114)
Sosiaalinen tarina x (n = 101)
Sarjakuvitettu tarina x (n = 118)
Nopean piirtämisen menetelmät x (n = 96)
Toiminnanohjausnippu x (n = 105)
Kuvitettu syy-seuraussarja x (n = 109)
Varoituskortti x (n = 114)
Jäähykortti x (n = 128)
Rauhoittumispaikka x (n = 84)
Kuvitetut rauhoittumiskeinot x (n = 112)
Tunteiden ilmaisua tukevat menetelmät x (n = 74)
Tunnemittari x (n = 107)
Tunnekuvat x (n = 80)
Teoria- ja ei-teoriapohjaisten toiminnanohjauksen menetelmien käyttö
Teoria- ja ei-teoriapohjaisten toiminnanohjauksen menetelmien käyttöä tutkittiin tarkastele-malla frekvenssijakaumaa. Taulukoiden x-x rasteilla tarkastellaan, ovatko menetelmät teo-riapohjaisia vai ei-teoteo-riapohjaisia. Jokaisen summamuuttujan yksittäiset väittämät uudelleen koodattiin kahteen kategoriaan, 1 = Vähän käytetyt, 2 = Paljon käytetyt, kuten aiemminkin tehtiin. Taulukoissa on nähtävillä vastausten frekvenssit sen mukaan, vastattiinko enemmän Paljon käytetyt- vai Vähän käytetyt -kategoriaan. Vastaajien kokonaismäärä oli n = 132.
Ajankulkua havainnollistavien menetelmien (taulukko 15) käytössä ei näkynyt suuria eroja frekvensseissä sen mukaan, käytettiinkö enemmän teoria- vai ei-teoriapohjaisia menetelmiä.
Paljon käytettyjä teoriapohjaisista menetelmistä olivat luokan lukujärjestys (n = 108) ja ku-vien käyttö lukujärjestyksen tai kalenterin yhteydessä (n = 87) ja ei-teoriapohjaisista oppitun-nin pilkkominen osiin (n = 106)
TAULUKKO 15. Ajankulkua havainnollistavien menetelmien teoria- ja ei-teoriapohjaisuus
Menetelmä
Teoria-pohja Ei
teoria-pohjaa Frekvenssi
Luokan yhteinen lukujärjestys X Paljon (n = 108)
Oppilaan henkilökohtainen lukujärjestys X Vähän (n = 77)
Luokan yhteinen kalenteri X Paljon (n = 76)
Oppilaan henkilökohtainen kalenteri X Vähän (n = 102)
Tunnin kulkua havainnollistava menetelmä X Paljon (n = 77)
Muutostilanteiden ennakointiin käytettävä
me-netelmä X Paljon (n = 80)
Siirtymätilanteiden ennakointiin käytettävä
me-netelmä X Paljon (n = 76)
Oppitunnin pilkkominen pienempiin osiin X Paljon (n = 106)
Kuvien käyttö lukujärjestyksen tai kalenterin
yhteydessä X Paljon (n = 87)
Huom. Vähän Vähän käytetyt-kategorian frekvenssit, Paljon Paljon käytetyt-kategorian frekvenssit
Työskentelyn jäsentämistä tukevien menetelmien (Taulukko 16) käytössä ei näkynyt suuria eroja frekvensseissä sen mukaan, käytettiinkö enemmän teoria- vai ei-teoriapohjaisia menetel-miä. Paljon käytetty teoriapohjaisista menetelmistä oli ohjeiden esittäminen kirjallisesti (n = 82) ja ei-teoriapohjaisista tehtävien pilkkominen pienempiin osiin (n = 93).
TAULUKKO 16. Työskentelyä jäsentävien menetelmien teoria- ja ei-teoriapohjaisuus
Menetelmä
Ohjeiden esittäminen kirjallisesti X Paljon (n = 82)
Tehtävien pilkkominen pienempiin osiin X Paljon (n = 93)
Ongelmatilanteissa selviämiseen liittyvä
me-netelmä X Paljon (n = 72)
Tehtävien tarkistamiseen liittyvä menetelmä X Vähän (n = 86)
Ensin-sitten sopimukset X Paljon (n = 77)
Toimintojen pilkkominen osiin, esim.
kir-joittamisen prosessi X Paljon (n = 70)
Valintojen tekemistä helpottava menetelmä X Vähän (n = 70)
Huom. Vähän Vähän käytetyt-kategorian frekvenssit, Paljon Paljon käytetyt-kategorian frekvenssit
Sääntöjä ja sopimuksia (taulukko 17) käytettiin yleisesti vähän. Ainoa paljon käytetty mene-telmä oli ei-teoriapohjainen luokan säännöt (n = 113). Vain toiminnanohjausliuska oli teo-riapohjainen menetelmä, ja sitä käytettiin vähän (n = 93) verrattuna muihin menetelmiin.
TAULUKKO 17. Sääntöjen ja sopimusten teoria- ja ei-teoriapohjaisuus.
Menetelmä Teoriapohja Ei
teoria-pohjaa Frekvenssit
Luokan säännöt X Paljon (n = 113)
Säännöt luokan ulkopuolisiin tilanteisiin,
kuten taksiin X Vähän (n = 74)
Kuvien käyttö sääntöjen yhteydessä X Vähän (n = 77)
Liikennevalot X Vähän (n = 96)
Toiminnanohjausliuska X Vähän (n = 93)
Toiminnanohjausvalikko X Vähän (n = 103)
Toivottavasta käytöksestä muistuttava
merkki tai kuva X Vähän (n = 68)
Huom. Vähän Vähän käytetyt-kategorian frekvenssit, Paljon Paljon käytetyt-kategorian frekvenssit
Myös palkkiojärjestelmiä (taulukko 18) käytettiin yleisesti ottaen vähän. Selvästi vähiten käy-tettiin teoriapohjaista CICO:a (n = 98). Toisaalta eniten käytetty henkilökohtainen palkkio (n
= 66) oli teoriapohjainen.
TAULUKKO 18. Palkkiojärjestelmien teoria- ja ei-teoriapohjaisuus.
Menetelmä
Teoria-pohja Ei
teoria-pohjaa Frekvenssit
Henkilökohtainen palkkio X Paljon (n = 66)
CICO X Vähän (n = 98)
Tarrojen tai muiden merkkien kerääminen X Vähän (n = 67)
Luokan yhteinen palkkiotaulu X Vähän (n = 83)
Palkkiotunti X Vähän (n = 75)
Luokan yhteinen merkkien keräys yhteistä
palkintoa varten X Vähän (n = 79)
Huom. Vähän Vähän käytetyt-kategorian frekvenssit, Paljon Paljon käytetyt-kategorian frekvenssit
Käyttäytymisen ja tunteiden hallinnan menetelmien käytön frekvenssien kohdalla (taulukko 19) löytyi joitakin eroavaisuuksia teoriapohjaisten ja ei-teoriapohjaisten käytössä. Kolme nel-jästä teoriapohjaisesta menetelmästä, Aggression portaat (n = 122), ART (n = 114) ja sarjaku-vitettu tarina (n = 118), olivat kaikista vähiten käytettyjen joukossa. Muihin verrattuna eniten käytettyjä olivat ei-teoriapohjaiset menetelmät.
TAULUKKO 19. Opettajien käyttämät teoria- ja ei-teoriapohjaiset käyttäytymisen ja tunteiden hallinnan menetelmät
Menetelmä Teoriapohja Ei
teoria-pohjaa
Frekvenssit
Aggression portaat x Vähän (n = 122)
ART x Vähän (n = 114)
Nopean piirtämisen menetelmät x Vähän (n = 96)
Sosiaalinen tarina x Vähän (n = 101)
Sarjakuvitettu tarina x Vähän (n = 118)
Kuvitettu syy-seuraussarja x Vähän (n = 109)
Toiminnanohjausnippu x Vähän (n = 105)
Varoituskortti x Vähän (n = 114)
Jäähykortti x Vähän (n = 128)
Rauhoittumispaikka x Vähän (n = 84)
Kuvitetut rauhoittumiskeinot x Vähän (n = 112)
Tunnemittari x Vähän (n = 107)
Tunnekuvat x Vähän (n = 80)
Tunteiden ilmaisua tukevat
mene-telmät x Vähän (n = 74)
Huom. Vähän Vähän käytetyt-kategorian frekvenssit, Paljon Paljon käytetyt-kategorian frekvenssit
Toiminnanohjauksen menetelmien käyttäminen ammattialoittain
Toiminnanohjauksen menetelmien käyttöä tarkasteltiin ammattialoittain kuvailemalla keskiar-voja ja keskihajontoja (taulukko 20) eri ammattialoilla: Luokanopettaja (LO), Erityisluokan-opettaja (ERLO), Laaja-alainen erityisErityisluokan-opettaja (LEO) ja AineenErityisluokan-opettajat (AO). Tuloksia tar-kastelemalla nähdään, että erityisluokanopettajat ja laaja-alaiset erityisopettajat käyttävät suu-rinta osaa menetelmistä eniten verrattuna muihin ammattialoihin, kun taas luokanopettajat ja aineenopettajat käyttivät niitä vähiten. Erityisluokanopettajat käyttävät muihin verrattuna eni-ten ajankulkua havainnollistavia menetelmiä (ka = 3,90, kh = 0,59), työskentelyä jäsentäviä menetelmiä (ka = 3,70, kh = 0,59) sekä käyttäytymisen ja tunteiden hallinnan menetelmiä (ka
= 2,50, kh = 0,72). Laaja-alaiset erityisopettajat käyttivät muihin verrattuna eniten sääntöjä ja sopimuksia (ka = 3,13, kh = 0,89) sekä palkkiojärjestelmiä (ka = 3,21, kh = 0,99).
TAULUKKO 20. Toiminnanohjauksen menetelmien summamuuttujien keskiarvot ja keskihajonnat Huom., LO Luokanopettaja, ERLO Erityisluokanopettaja, LEO Laaja-alainen erityisopettaja, AO Aineenopettaja, ka keskiarvo, kh keskihajonta.
Toiminnanohjauksen menetelmien summamuuttujille tehtiin ensin epäparametrinen Kruskal-Wallisin testi (liite 10, taulukko 1), jolla selvitettiin, ovatko ammattialojen keskiarvojen erot tilastollisesti merkitseviä. Kaikkien summamuuttujien osalta ammattialojen keskiarvojen erot olivat merkitseviä (p<.05).
Seuraavaksi toiminnanohjauksen menetelmien summamuuttujat analysoitiin Mann-Whitneyn U-testillä ammattialoittain jokaista alaa toisiinsa verraten. Ajankulun havainnollistamisen me-netelmien käytön (taulukko 21) tilastollisesti merkitsevät erot löytyivät luokanopettajan (ka = 3,34, kh = 0,66) ja erityisluokanopettajan (ka = 3,90, kh = 0,59) väliltä (U = 522,000, p = .000), luokanopettajan (ka = 3,34, kh = 0,66) ja laaja-alaisen erityisopettajan (ka = 3,79 , kh = 0,73) väliltä (U = 305,500, p = .027), luokanopettajan (ka = 3,34, kh = 0,66) ja aineenopettajan (ka = 2,94 , kh = 0,47) väliltä (U = 143,500, p = .024), erityisluokanopettajan (ka = 3,90, kh = 0,59) ja aineenopettajan (ka = 2,94 , kh = 0,47) väliltä (U = 64,000, p = .000) sekä laaja-alaisen eri-tyisopettajan (ka = 3,79 , kh = 0,73) ja aineenopettajan (ka = 2,94 , kh = 0,47) väliltä (U = 40,500, p = .001). Eritysluokanopettajat ja laaja-alaiset erityisopettajat käyttävät siis enemmän ajankulkua havainnollistavia menetelmiä kuin luokanopettajat ja aineenopettajat. Aineenopet-tajat käyttävät menetelmiä kaikista vähiten.
TAULUKKO 21. Ajankulun havainnollistamisen erot ammattialoittain Mann-Whitneyn U-testillä
LO ERLO LEO
Luokanopettaja (LO)
Erityisluokanopettaja (ERLO) .000
Laaja-alainen erityisopettaja (LEO) .027 .717
Aineenopettaja (AO) .024 .000 .001
Huom., taulukon arvot kuvaavat eri opettajaryhmien käyttöeroja eri opettaja-aloittain merkitsevyystasolla (p)
Työskentelyn jäsentämisen menetelmien (taulukko 22) käytön tilastollisesti merkitsevät erot löytyivät luokanopettajan (ka = 3,20 kh = 0,69) ja erityisluokanopettajan (ka = 3,70, kh = 0,59) välillä (U = 621,000, p = .001), luokanopettajan (ka = 3,20 kh = 0,69) ja laaja-alaisen erityis-opettajan (ka = 3,62, kh = 0,62) välillä (U = 308,000, p = .029) sekä erityisluokanerityis-opettajan (ka
= 3,70, kh = 0,59) ja aineenopettajan (ka = 3,24, kh = 0,73) välillä (U = 186,000, p = .035).
Erityisluokanopettajat ja laaja-alaiset erityisopettajat käyttävät työskentelyn jäsentämisen me-netelmiä enemmän kuin luokanopettajat, ja lisäksi erityisluokanopettajat käyttävät meme-netelmiä enemmän kuin aineenopettajat.
TAULUKKO 22. Työskentelyn jäsentämisen erot ammattialoittain Mann-Whitneyn U-testillä
LO ERLO LEO
Luokanopettaja (LO)
Erityisluokanopettaja (ERLO) .001
Laaja-alainen erityisopettaja (LEO) .029 .527
Aineenopettaja (AO) .925 .035 .096
Huom., taulukon arvot kuvaavat eri opettajaryhmien käyttöeroja eri opettaja-aloittain merkitsevyystasolla (p)
Sääntöjen ja sopimusten (taulukko 23) käytön tilastollisesti merkitsevät erot löytyivät luokan-opettajan (ka = 2,58, kh = 0,70) ja erityisluokanopettajan (ka = 3,02, kh = 0,77) välillä (U = 721,000, p = .007), luokanopettajan (ka = 2,58, kh = 0,70) ja laaja-alaisen erityisopettajan (ka
= 3,13, kh = 0,89) välillä (U = 282,000, p = .011), erityisluokanopettajan (ka = 3,02, kh = 0,77) ja aineenopettajan (ka = 2,49, kh = 0,89) välillä (U = 182,000, p = .030) sekä laaja-alaisen erityisopettajan (ka = 3,13, kh = 0,89) ja aineenopettajan (ka = 3,13, kh = 0,89) välillä (U = 74,500, p = .038). Erityisluokanopettajat ja laaja-alaiset erityisopettajat käyttävät siis työsken-telyn jäsentämisen menetelmiä enemmän kuin luokanopettajat ja aineenopettajat.
TAULUKKO 23. Sääntöjen ja sopimusten erot ammattialoittain Mann-Whitneyn U-testillä
LO ERLO LEO
Luokanopettaja (LO)
Erityisluokanopettaja (ERLO) .007
Laaja-alainen erityisopettaja (LEO) .011 .512
Aineenopettaja (AO) .511 .030 .038
Huom., taulukon arvot kuvaavat eri opettajaryhmien käyttöeroja eri opettaja-aloittain merkitsevyystasolla (p)
Palkkiojärjestelmien käytön (taulukko 24) tilastollisesti merkitsevät erot löytyivät luokanopet-tajan (ka = 2,98, kh = 0,93) ja aineenopetluokanopet-tajan (ka = 2,21, kh = 0,88) väliltä (U = 125,500, p = .008), erityisluokanopettajan (ka = 2,97, kh = 0,86) ja aineenopettajan (ka = 2,21, kh = 0,88)
väliltä (U = 146,000, p = .005) sekä laaja-alaisen erityisopettajan (ka = 3,21, kh = 0,99) ja aineenopettajan (ka = 2,21, kh = 0,88) väliltä (U = 54,500, p = .005). Aineenopettajat käyttivät siis palkkiojärjestelmiä vähemmän verrattuna luokanopettajiin, erityisluokanopettajiin ja laaja-alaisiin erityisopettajiin.
TAULUKKO 24. Palkkiojärjestelmien erot ammattialoittain Mann-Whitneyn U-testillä
LO ERLO LEO
Luokanopettaja (LO)
Erityisluokanopettaja (ERLO) .957
Laaja-alainen erityisopettaja (LEO) .372 .314
Aineenopettaja (AO) .008 .005 .005
Huom., taulukon arvot kuvaavat eri opettajaryhmien käyttöeroja eri opettaja-aloittain merkitsevyystasolla (p)
Käyttäytymisen ja tunteiden hallinnan menetelmien käytön (taulukko 25) tilastollisesti merkit-sevät erot löytyivät luokanopettajan (ka = 1,92, kh = 0,62) ja erityisluokanopettajan (ka = 2,50, kh = 0,72) väliltä (U = 603,000, p = .000), luokanopettajan (ka = 1,92, kh = 0,62) ja laaja-alaisen erityisopettajan (ka = 2,38, kh = 0,71) väliltä (U = 288,500, p = .014), erityisluokanopettajan (ka = 2,50, kh = 0,72) ja aineenopettajan (ka = 1,75, kh = 0,52) väliltä (U = 122,500, p = .001) sekä laaja-alaisen erityisopettajan (ka = 2,38, kh = 0,71) ja aineenopettajan (ka = 1,75, kh = 0,52) väliltä (U = 65,000, p = .016). Erityisluokanopettajat ja laaja-alaiset erityisopettajat käyt-tivät siis enemmän käyttäytymisen ja tunteiden hallinnan menetelmiä kuin luokanopettajat ja aineenopettajat.
TAULUKKO 25. Käyttäytymisen ja tunteiden hallinnan erot ammattialoittain Mann-Whitneyn U-testillä
LO ERLO LEO
Luokanopettaja (LO)
Erityisluokanopettaja (ERLO) .000
Laaja-alainen erityisopettaja (LEO) .014 .618
Aineenopettaja (AO) .327 .001 .016
Huom., taulukon arvot kuvaavat eri opettajaryhmien käyttöeroja eri opettaja-aloittain merkitsevyystasolla (p)
Toiminnanohjauksen menetelmien käyttö ikäluokittain
Seuraavaksi selvitettiin toiminnanohjauksen menetelmiä opettajaikäluokittain. Taulukosta 26 voidaan tarkastella summamuuttujien keskiarvojen ja keskihajontoja ikäluokittain.
TAULUKKO 26. Toiminnanohjauksen menetelmien käyttö ikäluokittain
Huom., AIKA Ajankulkua havainnollistavat, TEHTÄVÄT Työskentelyn jäsentäminen, SÄÄNNÖT Säännöt ja sopi-mukset, PALKKIOT Palkkiojärjestelmät, KÄYTÖS Käyttäytymisen ja tunteiden hallinta, ka keskiarvo, kh keskiha-jonta.
Kruskal-Wallisin testin (liite 10, taulukko 2) mukaan vain Palkkiojärjestelmät-summamuuttu-jan kohdalla on ikäluokkien välillä tilastollisesti merkitsevä ero (p = .011). Mann-Whitneyn U-testillä vertailtiin jokaista ikäluokkaa toisiinsa Palkkiojärjestelmät-summamuuttujan kohdalla, ja ikäluokkien ”alle 38-vuotiaat” (ka = 3,09, kh = 1,02) ja ”yli 49-vuotiaat” (ka = 2,58, kh = 0,88) väliltä löytyi tilastollisesti merkitsevä ero (U = 576,000, p = .015), kuten myös ikäluok-kien ”38-49-vuotiaat” (ka = 3,11, kh = 0,84) ja ”yli 49-vuotiaat” (ka = 2,58, kh = 0,88) väliltä (U = 635,000, p = .005). Alle 38-vuotiaat ja 38–49-vuotiaat käyttävät siis palkkiojärjestelmiä opetuksessaan enemmän kuin yli 49-vuotiaat.
Toiminnanohjauksen menetelmien käyttö opetuskokemuksen mukaan
Tämän jälkeen tarkasteltiin toiminnanohjauksen menetelmien käyttöä opetuskokemuksen mu-kaan (taulukko 27). Kruskal-Wallisin testin (liite 10, taulukko 3) perusteella opetuskokemuk-sien keskiarvojen välillä ei ole tilastollisesti merkitseviä eroja (p<.05).
TAULUKKO 27. Toiminnanohjauksen menetelmien käyttö opetuskokemuksen mukaan alle 8 vuotta
Huom., AIKA Ajankulkua havainnollistavat, TEHTÄVÄT Työskentelyn jäsentäminen, SÄÄNNÖT Säännöt ja sopi-mukset, PALKKIOT Palkkiojärjestelmät, KÄYTÖS Käyttäytymisen ja tunteiden hallinta, ka keskiarvo, kh keskiha-jonta.