7 JÄTTEENPOLTTODIREKTIIVIN SÄÄTÄMISPROSESSIN ANALYYSI
7.2 Tilanne jätteenpolttodirektiiviä säädettäessä .1 Jätteen poltto
Jätteen poltto on useissa Euroopan maissa ymmärretty jätteiden hävittämis-menetelmäksi ja sitä on käsitelty ympäristökysymyksenä. Jätteen hyödyntä-minen energiana tuli esille energian hinnan noustua öljykriisien seurauksena 1970-luvulla. Diplomi-insinööri Lassi Hietanen, joka on tekniikan osalta avustanut Suomen neuvottelijoita jätteenpolttodirektiivin käsittelyssä, on tar-kastellut jätteenpolton kokonaisuutta lehtiartikkelissaan. Hänen mukaansa jätteen polttoa on käytetty hävitysmenetelmänä jo yli sadan vuoden ajan.
Läntisen Keski-Euroopan palavista jätteistä poltetaan nykyisin noin puolet ja joissakin maissa, kuten Hollannissa ja Sveitsissä, jopa 80%. Määrä on ollut kasvussa, koska useissa maissa kaatopaikat ovat olleet täyttymässä ja jätteen poltto on tarjonnut vaihtoehtoisen ratkaisun. Poltto on ollut luonteeltaan sekalaisen jätteen massapolttoa, jolla tavoitellaan vain jätteen hävittämistä.
Laitokset on rahoitettu jätteenkäsittelymaksuilla eikä energiaa ole niissä juu-rikaan hyödynnetty. Myös organisaationsa puolesta nämä laitokset ovat olleet täysin erillään energian tuotannosta. Vielä 1980-luvun alussa tavoitteena oli hävittää jätteet mahdollisimman halvalla eikä polttolaitosten kehittämiseen panostettu, jolloin niiden päästöistä ympäristöön tuli uhka lähiasukkaiden terveydelle. Kasvihuonekaasujen päästöjen rajoitukset ilmastosopimuksilla ja
energian kallistuminen herättivät kiinnostusta energian hyödyntämiseen jät-teenpoltossa. Sekalainen jäte on kuitenkin mahdollista polttaa vain alhaisilla höyryn arvoilla, jolloin myös hyötysuhde energian tuotannossa on alhainen.
Hyöty suhteen nostaminen vaatii korkeampaa lämpötilaa, mikä edellyttää esi-lajiteltua jätettä. Valmiutta tällaiseen lajitteluun ei useassa unionin jäsenmaassa kuitenkaan ollut, mistä tuli vakava este jätteiden hyödyntämiselle energiana.
Jätteenpolttoon liittyvää kehitystoimintaa ryhdyttiin Hietasen mukaan kuitenkin 1980-luvulla viemään voimakkaasti eteenpäin, ja polton ympä-ristöhaittojen hallitsemiseksi tarvittava tieto alkoi seuraavan vuosikymme-nen alussa olla käytettävissä. Euroopan unionin alueella, erityisesti Saksassa ja Hollannissa, panostettiin voimakkaasti sekä uusiin ympäristösäädöksiin että uusien polttolaitosten rakentamiseen ja vanhojen saneeraukseen. Päästöt ovatkin niissä laskeneet murto-osaan aikaisemmasta. Muissa Keski-Euroopan maissa polttolaitokset edustavat edelleen vanhaa tekniikkaa ja kuormittavat ympäristöä voimakkaasti. Energian talteenotto jätteenpoltosta on nykyisin varsin vähäistä ja polttolaitosten hyötysuhteet energian tuotannossa alhaiset.
Kuitenkin erityisesti Hollannissa ja Tanskassa tehdään voimakkaasti työtä energian talteenoton parantamiseksi. Suomessa kehitys on kulkenut muista maista poikkeavaan suuntaan. Meillä lähdettiin varsin laajasti viemään läpi jätteiden syntypaikkalajittelua ja polttokelpoinen jäte syötetään lisäpolttoai-neena käytössä oleviin moderneihin leijukerroskattiloihin eri puolilla maata.
Suurimpien kaupunkien jäteasemilla on ryhdytty valmistamaan palavasta jät-teestä mursketta, mikä helpottaa jätteen käsittelyä voimalaitoksilla. Toiminta perustuu luotettavaan lajitteluun jätteen syntypaikalla ja polttoon korkeassa lämpötilassa.1
Jätteenpolttoon kohdistuvaa tutkimustoimintaa ja sen tuloksia käsitteli saksalainen aikakauslehti “BWK” (Brennstoff ,Wärme,Kraft) erikoisnumeros-saan syksyllä 1992. Lehti totesi tutkimustoiminnan kohdistuneen sekä polton hallintaan prosessina että savukaasujen puhdistukseen. Aikaisemmin keskei-sen ongelman muodostaneet dioksiinit on saatu prosessimuutosten kautta selkeästi vähenemään. Savukaasujen puhtaus on uuden tiedon avulla aivan oleellisesti parannettavissa, ja lehti toteaakin, että kehitettyä uutta tekniikkaa soveltaen päästöjen taso on typen oksideja lukuun ottamatta mahdollista alen-taa tasolle, joka on 1–10% vuoden 1980 keskimääräisestä tasosta.2
1 Hietanen 2000, 42–43.
2 BWK/Umwelt-Special 1992, 14–19.
DI Hietanen kertoi myöhemmin keskustelussamme, että uusia menetelmiä testataan jätteen rinnakkaispoltossa koko ajan. Eräs tällainen on kaasutus, jossa jätteen käsittely tapahtuu erillään polttoprosessista. Mahdolliset häiriöt jätteen käsittelylaitoksessa eivät tällöin pysäytä koko kattilalaitoksen toimintaa. Kaasu voidaan myös puhdistaa ennen syöttämistä polttokattilaan. Jätettä polttavien kattiloiden häiriöalttiutta on näin pystytty oleellisesti vähentämään.3
7.2.2 Jätteet polttoaineena
Polton kannalta jätteet jaetaan palaviin ja palamattomiin jätteisiin. Palavista jätteistä biojäte on ensin lajiteltava poltettavaan ja kompostoitavaan osuu-teen, minkä jälkeen palava osa, josta suuri osa on paperia ja pahvia, voidaan nykytekniikalla polttaa varsin tehokkaasti ja puhtaasti. Polton vaihtoehto on jätteen siistaus ja kuituaineen käyttäminen uudelleen paperituotteisiin. Toi-nen merkittävä polttokelpoiToi-nen jäte on muovi. Useita muovilajeja sisältävää jätettä ei voida käyttää uudestaan materiaalina, vaan sen paras käyttötapa on energian tuotanto. Muovi on öljytuote ja sen lämpöarvo on erittäin korkea.
Palamattomista jätteistä metallit ja lasi on kerättävä tai lajiteltava erilleen ja käytettävä sitten raaka-aineena uusien tuotteiden valmistuksessa. Todettakoon tässä yhteydessä, että erityisesti Saksassa oli aiemmin rajoituksia jätemateriaa-lien käytössä energian tuotantoon, mikä on hidastanut alan kehitystä maassa.
Muovijätteeltä on siis puuttunut hyödyntämismenetelmä, jonka avulla materiaali saataisiin taloudellisesti ja tehokkaasti uudelleen käyttöön. Kerätyn jätteen hävittäminen oli ongelma maissa, joissa energian tuotannossa tapahtu-vaa polttoa ei sallittu, ja niistä jätettä jopa vietiin kehitysmaihin. Muovijätettä alettiin 1980-luvulla käyttää sementtiuunien polttoaineena, mihin tarkoituk-seen se näyttikin soveltuvan varsin hyvin. Muovin lämpöarvo on korkea ja mukana olevat epäpuhtaudet, kuten poltossa muuten haitallinen alumiini, sitoutuvat kiviainekseen. Toisaalta polton hallinta heikkeni ja päästöt ilmaan lisääntyivät. Käytön perusteena oli polttoaineen hinta, koska sementtitehtaat pystyivät tällä tavoin alentamaan kustannuksiaan. Muovijätteen käyttäminen sementtiuunien polttoaineena saikin 1990-luvulla varsin laajat mittasuhteet Saksassa ja joissakin muissa Keski-Euroopan maissa.4
3 Hietanen, 2001.
4 Esim. Tekniikka & Talous 10.4.1997.
Uusiutuvien energianlähteiden hyödyntämiseen on viime vuosikymmen-ten aikana kiinnitetty lisääntyvässä määrin huomiota. Euroopan unionillakin on useita ohjelmia, joiden avulla tätä toimintaa pyritään edistämään. Biomas-san polton ei katsota lisäävän kasvihuonekaasujen määrää, sillä kyseessä on hii-lidioksidin kiertokulku hiilen sitoutuessa kasvun kautta uudelleen biomassaan.
Biomassan poltosta onkin sen vuoksi tullut keskeinen menetelmä uusiutuvien energianlähteiden hyödyntämisessä. Suuri osa elintarvike- ja metsä teollisuuden tuotantotoiminnasta syntyneestä jätteestä on puhdasta biomassaa, kun taas kerätyssä jätteessä on usein sekoittuneena muita aineita, jotka sisältävät raskas-metalleja tai muita materiaaleja, joiden palamistuotteet luokitellaan ympäris-tölle vahingollisiksi aineiksi. Jätteenpolttodirektiiviä säädettäessä oli määritel-tävä, mitkä ovat puhtaita biomassoja, jotka eivät kuulu säädettävän direktiivin piiriin. Euroopan unionissa ei kuitenkaan uskottu uusiutuvien energianlähtei-den osuuenergianlähtei-den merkittävään kasvuun, minkä seurauksena komission ennusteen mukaan niiden osuus nousisi vuoteen 2010 mennessä vain tasolle 6 % koko-naisenergian tuotannosta.5
Suomessa yhdyskuntajätteen käsittelytavaksi muodostui esilajittelu ja polttaminen jo olemassa olevissa kattiloissa jonkin muun polttoaineen ohella.
Useimmin tähän tarkoitukseen käytettiin paperiteollisuuden kuorikattiloita.
Suurten kaupunkien jäteasemilla valmistettiin esilajittelun jälkeen polttoaine-mursketta, joka myytiin lisäpolttoaineeksi. Haitallisten aineiden määrän arvi-oitiin jäävän niin vähäiseksi, että vaaraa ympäristölle ei sen polttamisesta kat-sottu olevan. Suomi halusi tulevan direktiivin sallivan meillä muodostuneen käytännön jatkumisen.
Pohjoismaissa on periaatteessa lähdetty siitä, että jätteenpolton pitää olla kannattavaa eli että energian myynnin tulee kattaa kustannukset. Tämä poik-keaa selkeästi esimerkiksi Keski-Euroopan maiden toimintatavasta. Useim-missa jäsenmaissa poltto rahoitetaan jätemaksuilla, mikä takaa toiminnan kan-nattavuuden. Energian talteenoton tehokkuuteen ei tällöin tarvitse kiinnittää erityistä huomiota, millä on tietenkin ollut selkeä vaikutus alan kehitykseen näissä maissa.
5 BWK 1–2, 2000, 20–22.