”Viime aikoina on väitetty, että sairaanhoitajien palkankorotukset vuonna 2007 oli-sivat olleet lähtölaukaus Suomen kilpailukyvyn heikkenemiselle. Sari Sairaanhoita-jaa väitteet hämmentävät, sillä eivät sairaanhoitajat ole Suomen taloutta heikentä-neet. Keväällä 2007 liittokierrokselle päädyttiin EK:n tahdosta. … Muutenkin Sari Sairaanhoitajaa tympii se, että hänen olemassaolonsa havaitaan vain silloin, kun potilas valittaa hoidosta tai puhutaan julkisen sektorin kustannuksista. Etenkin kun Suomen terveydenhuollon kustannukset ovat alle OECD-maiden keskiarvon. … Emme ole Suomen taloudelle kustannus, vaan kilpailuetu.” (A12)
Puolustusretoriikassa nähdään, etteivät sairaanhoitajien palkkavaatimukset ole heiken-täneet Suomen taloutta tai kilpailukykyä. Yllä olevassa puheenvuorossa puhutaan Sari Sairaanhoitajan suulla ja sanotaan, että väitteet hämmentävät ja tympivät Sari Sairaan-hoitajaa. Puheenvuorossa pyritään vetoamaan uusliberaaliin ideologiaan argumentoi-malla julkisen sektorin kustannusten halpuudella ja kilpailukykyedulla. Turvauduttaes-sa kilpailukyky- ja talousretoriikkaan taTurvauduttaes-sa-arvoa ajaesTurvauduttaes-sa on kuitenkin vaarana se, että samalla tulee oikeuttaneeksi naisille tärkeiden yhteiskunnan alueiden, kuten julkisten palvelujen, supistamisen ja leikkaukset. Uusliberaalissa ideologiassa tasa-arvoa ajavien uudistusten tulee hyödyttää taloutta toteutuakseen. (Elomäki & Ylöstalo 2020, 54-55.) Viimeiseksi tarkastelen hyvin erilaista puheenvuoroa, joka osui aineistooni. Puheenvuo-rossa esitetään mielipide, joka on julkaistu Helsingin Sanomien kyselyssä, jossa piti nimetä talouden sankareita.
”’Pienipalkkainen koulutettu nainen. Lojaali ja uskomaton eettinen pohja. Ihminen, joka kaikesta huolimatta tekee työnsä’, kommentoi valintaansa lukija, joka valitsi talouden sankariksi Sari Sairaanhoitajan.” (A45)
Edellisissä analyysiluvuissa on esiintynyt puheenvuoroja, joissa Sari Sairaanhoitaja mainitaan talouden heikkenemisen yhteydessä, mutta tässä puheenvuorossa tämä fiktii-vinen hahmo muuttuu materiaaliseksi tekijäksi, joka kaikesta huolimatta tekee työnsä ja tällä työllä tukee taloutta. Kaikesta huolimatta voisi tässä yhteydessä tarkoittaa sitä, että julkisella sektorilla tuotetaan palveluja, joita ilman ei talouden kasvu tai kilpailukyvyn turvaaminen olisi mahdollista. Kaikesta huolimatta voisi tarkoittaa myös sitä painetta, mikä julkisen sektorin työntekijöihin kohdistuu tuottavuuden ja tehostamisen ideologi-oiden pohjalta. Näiden ideologiideologi-oiden hegemoniassa saattaa helposti jäädä kuulematta näkökulmat, joiden mukaan julkisen sektorin työ on tärkeää inhimillisten arvojen sekä taloudellisten arvojen toteutumisen kannalta. Kaikesta huolimatta voisi tarkoittaa myös sitä, että työ pyritään edelleen tekemään niin eettisesti, kuin kurjistuvissa työolosuhteis-sa vain voidaan ja vaikka työn palkkataso on epäreilusti työolosuhteis-saman tasoisten miesvaltaisten alojen alapuolella ja tätä kuilua on hyvin vaikea saada kurottua umpeen nykyisessä ta-loushegemonian ilmapiirissä.
10 POHDINTA
Tässä luvussa pohdin aluksi yleisesti aineistoani ja mitä siitä voi tulkita. Ensiksi pohdin, keiden ääni aineistossa kuuluu. Artikkeleiden kirjoittajina toimivat pääasiassa miehet.
Ruohon ja Torkkolan (2010, 130-131) mukaan journalismi on sukupuolittunut, niin kuin muutkin yhteiskunnan oalueet. Taloutta ja politiikkaa pidetään miestapaisina ja sa-malla miestapaista journalismia pidetään neutraalina ja objektiivisena, jolloin esitetyt asiat edelleen rakentavat osaltaan itsestään selvyyksiä ja luonnollisuuksia. Tämä suku-puolittuneisuus näkyi aineistossani ja naisten ääni kuului heikommin. Kirjoittajan nai-seus ei tarkoittanut automaattisesti sitä, että naisvaltaisten alojen palkankorotusta olisi puolustettu. Samalla on huomioitava, että myös miehet puolustivat joissakin artikkeleis-sa Sari Sairaanhoitajaa. Yleisesti ottaen kuitenkin nähtiin, että naistapaiset asiat olivat vähemmän arvostettuja ja talouskasvua sekä kilpailukykyä pidettiin ensisijaisena. Uus-liberaalia ideologiaa ei kyseenalaistettu juuri lainkaan. Yllätyksekseni aineistosta löytyi puolustavia puheenvuoroja, joissa kyseenalaistettiin naisvaltaisen julkisen sektorin syyl-lisyyttä talouden heikentymiseen ja tuotiin ilmi, että julkisen sektorin työntekijät ovat kilpailukyvyn suurimpia maksajia. Jos tällaisia diskursseja näkyisi valtamedioissa enemmän, niin se voisi rakentaa erilaisia käsityksiä naisvaltaisesta alasta ja talouspoli-tiikan oikeudenmukaisuudesta.
Huomioimisen arvoista on myös se, että Sari Sairaanhoitajan oma ääni ei tullut esille.
Sovellan tässä Erving Goffmanin (1971) sosiaalisen vuorovaikutuksen rooliteoriaa kiin-nittämällä huomion siihen, ettei Sari Sairaanhoitaja ole hoitajien itsensä valitsema rooli, jota he esittävät etunäyttämöllä, tässä tapauksessa sanomalehtien sivuilla. Julkisessa talouskeskustelussa ei näy, tai ainakaan ne eivät näy omassa aineistossani, että sairaan-hoitajat viittaisivat itse Sari Sairaanhoitajaan esimerkiksi ”olen yksi Sari Sairaanhoita-jista” tai ”me Sari Sairaanhoitajat”. Ennemminkin dramaturgi tai ohjaaja on luonut näy-telmähahmon Sari Sairaanhoitaja ja oikeat sairaanhoitajat, he joihin Sari Sairaanhoita-jalla symbolisesti viitataan, ovat ennemminkin kulisseissa ilman omaa ääntä ja vaiku-tusmahdollisuutta siihen, millaiseksi Sari Sairaanhoitaja esitetään.
Yhdessä mielipiteessä puhuttiin Sari Sairaanhoitajan suulla ja viitattiin, että Sari Sai-raanhoitaja on kyllästynyt, kun hänet mainitaan vain negatiivisissa yhteyksissä, kuten
syypäänä talouden taantuman jyrkkyyteen. Negatiivisilla käsityksillä on ollut hegemo-ninen asema aineiston diskursseissa. Samalla häivytetään se tosiasia, että ilman julkisen sektorin naisvaltaisia aloja yhteiskunnassa esiintyisi aivan eri tavalla eriarvoisuutta, in-himillistä kärsimystä ja työvoiman uusintamisen haasteita. Kaikilla näillä on vaikutuk-sensa yhteiskunnan kilpailukykyyn, jota aineistossakin on usein pidetty kaiken mittari-na. Edellä mainitut asiat ovat kuitenkin arvokkaita itsessään. Niin sanotut kovat ja kyl-mät arvot, jotka liitetään uusliberaaliin ideologiaan, talouteen ja miestapaisuuteen, ovat saaneet enemmän tilaa julkisissa diskursseissa. Samalla ne rakentavat käsityksiä siitä, etteivät niin sanotut pehmeät, välittävät ja naistapaiset arvot, ole yhtä tärkeitä ja olennai-sia yhteiskunnan arvoja.
Seuraavaksi pohdin, miten puheenvuoroissa näkyi vakuuttamisen osa-alueet eli ethos, pathos ja logos. Pidin itselläni taustatietona kirjoittajien ilmi tuomat nimet ja tittelit.
Pääkirjoitukset oli kirjoitettu pääosin ilman nimeä ja muutama kolumni sekä mielipide oli kirjoitettu nimimerkillä. Usein kirjoittajat viittasivat nimensä lisäksi asemaansa tai titteliinsä, etenkin jos ne liittyivät taloudelliseen tai poliittiseen toimijuuteen. Titteli saattoi olla vanha, eli esimerkiksi ”entinen EK:n johtaja”, jolla mielestäni pyritään va-kuuttamaan kirjoittajan ethoksesta. Kirjoittajan on vakuutettava yleisönsä omasta päte-vyydestään ja sanojensa merkityksellisyydestä. Omaan asemaan vetoaminen ”takaa”
kirjoittajan asiantuntemuksen ja siten myös pätevyyden. Sanoilla on näin enemmän pai-noarvoa.
Yleisöä pidetään homo economicuksena eli pathoksena toimii ihmisten talousrationaali-suus, johon uusliberaaleihin ideologioihin perustuvilla argumenteilla on hyväksyttävää vedota. Talouskuri, kilpailukyky ja sen suojeleminen palkankorotusvaateilta, näyttäyty-vät hyväksyttävinä tosiasioina, koska muunlaisia vaihtoehtoja ei juurikaan esitetä. Nais-valtaisten alojen ammattiyhdistykset toki näitä vaihtoehtoisia näkemyksiä esittävät, mutta ne eivät vakuuta yhtä hyvin yleisöä, koska niitä pidetään ”yksiniittisenä, oman jäsenkunnan edunvalvontana” (A24). Näistä puheenvuoroista siis puuttuu objektiivi-suus, joka liitetään miestapaiseen puheeseen. Naisten nähdään ajavan vain omia etujaan, kun taas miehet ajavat yhteistä hyvää, joka tulee automaattisesti talouskasvun myötä.
Näin tietynlaiset talousnäkemykset ja puhetavat, logokset, saavat hegemonisen aseman, jolloin niiden kyseenalaistaminen on vaivalloista.
Tämä hegemonia näkyi aineistossani siten, että selvästi eniten Sari Sairaanhoitaja liitet-tiin vastuullisuusdiskurssiin. Tässä diskurssissa korostetliitet-tiin, että poliitikkojen tulisi olla sekaantumatta työmarkkinakysymyksiin, jollaiseksi palkkatason määrittäminen nähtiin.
Työmarkkinoiden taas tulisi olla vastuullisia ja olla pilaamatta Suomen kilpailukykyä sekä talouskasvua liian suurilla palkankorotuksilla. Naisvaltaisten alojen erilliskorvauk-set eivät tulleet vaihtoehtoina näkyviin, vaan ennemminkin aiemmat erilliskorotukerilliskorvauk-set näyttäytyivät varoittavina esimerkkeinä mitä tapahtuu, jos tätä vielä yritetään. Tämä johtopäätös tukee aiempien tutkimusten tuloksia, joissa tällaisten erilliskorvausten täy-täntöönpano on ollut haasteellista ja palkkaerojen kaventaminen tosiasiallisesti on ollut hyvin hankalaa, vaikka periaatteessa tasa-arvoa kannatettaisiinkin. Talouskysymyksissä tasa-arvo on kuitenkin toissijainen arvo ja näkyessäänkin se jää symboliseksi.
Aineistoni talouskysymyksissä näkyivät uusliberaalit arvot ja arvotukset. Julkinen sek-tori nähtiin ennemminkin taloudellisen tuottavuuden esteenä, kuin tukena. Tästä syystä kilpailukykysopimuksen täytäntöönpanoa ja palkankorotusten minimoimista julkisella sektorilla pidettiin legitiiminä toimena. Joissakin puheenvuoroissa tämä nähdään on-gelmallisena naisille ja naisvaltaisille aloille, jotka pääsääntöisesti sijoittuvat julkiselle sektorille. Muun muassa Bourdieun mukaan uusliberaali ideologia on utopiaa ja femi-nistisen talouspolitiikan mukaan yhteiskunta voisi toimia toisenlaisten arvojen ja rahan-jaon avulla. Tämä tuo ilmi sen, että uusliberaali talouspolitiikka on ideologia, jossa teh-dään aktiivisesti päätöksiä ja arvotuksia asioiden välille. Näillä poliittisilla teoilla ja niihin liittyvillä vaihtoehdottomilla diskursseilla rakennetaan yleistä yhteiskunnallista järjestystä ja maailmankuvaa, jossa naistapaiset tehtävät ovat vähemmän arvokkaita ja tärkeitä, kun niistä ei saada välitöntä ja näkyvää taloudellista hyötyä ja vientiä globaa-leille markkinoille.
Diskursseissa ei juurikaan huomioitu, kuinka talouskuripolitiikan sukupuolivaikutukset voitaisiin ottaa huomioon. Tämä legitimoi naistapaisuuden toiseuden yhteiskunnassa.
Käsitys, että naisten palkkakuopan ratkaisuna voisi olla naisten hakeutuminen miesval-taisille aloille, ei edesauta palkkakuopan korjaantumista julkisen sektorin naisvaltaisilla aloilla. Ammatinvalintaa pidetään pelkästään itsestä lähtöisin olevana asiana ja näin huomaamatta jää, kuinka yhteiskunnan instituutioilla on ihmisten valintoja ohjaava vai-kutus. Kaikki ei ole mahdollista kaikille, vaan sosialisaation avulla kukin yksilö omak-suu tietynlaisen valinta-avaruuden. Lisäksi instituutioilla rakennetaan ja uusinnetaan eri
sukupuolten paikkoja, jotka reflektoidaan biologisiin ja luonnollisiin seikkoihin. Tämän voi nähdä olevan syynä siihen, miksi hoiva on niin vahvasti segregoitunut eri yhteis-kunnissa naisten tehtäväksi. Miehet eivät voi ottaa synnyttämistä ja imettämistä tehtä-väkseen, mutta nämä biologisesti sukupuolittuneet lyhyen aikaa kestävät tehtävät mää-rittävät koko naiseuden hoivaan.
Hoivaa on pakko tehdä, muuten ihmiskunta ei uusiudu ja pysy hengissä. Aiemmin tämä hoiva on tehty ilman instituutioita, mutta yhteiskuntien rakennuttua palvelemaan kapita-lismia ja talouskasvua, on hoiva jouduttu institutionalisoimaan, jotta myös naiset pääse-vät edesauttamaan palkkatyöllään talouskasvua. Hoivasta on siten tullut luonnollinen paikka naisille myös työelämässä. Tätä segregaatiota on hankala purkaa sen luonnolli-suuteen perustuvan pohjan takia. Tämä eriytyminen myös ylläpitää naistapaisen työn vähempää arvostusta ja sitä kautta palkkausta. Instituutiot, jotka tekevät päätöksiä näi-den asioinäi-den parissa, ovat sukupuolisokeita ja siksi esimerkiksi työn vaativuunäi-den arvi-ointikaan ei ole objektiivista.
Naistapainen työ on kuitenkin vaativaa. Sen on viimeistään osoittanut koronapandemian esille tuomat hoitoalan haasteet ja työntekijöiden väsyminen paineiden alla. Omassa aineistossani nämä keskustelut eivät näy, koska aineisto on kerätty ennen pandemian alkamista. Aineistossani kuitenkin löytyi myös puolustavia puheenvuoroja, joissa sai-raanhoitajien palkankorotuksia pidettiin oikeudenmukaisena ja syyllistämistä talouden taantumaan epäoikeudenmukaisena. Joissakin puheenvuoroissa myös tunnistettiin tosi-asia, etteivät naiset päässeet ylös palkkakuopastaan, koska miesvaltaiset vientialat eivät mahdollistaneet yhdelle ammattiryhmälle suurempia korotuksia. Työmarkkinoilla nais-valtaisten alojen suurempiin palkankorotuksiin vastauksena on, ettei siihen ole varaa.
Näin ollen palkkojen muodostumista voi pitää poliittisena kysymyksenä, vaikka poliit-tista vastuuta sen tiimoilta pyritäänkin välttelemään. Feministisen talouspolitiikan näkö-kulmasta rahaa on jaettavana, mutta poliittisin päätöksin tehdään ratkaisuja mihin rahaa panostetaan. Miestapaisia asioita pidetään enemmän panostamisen arvoisina.
Huolestuttavaa tässä asiassa on se, että tyytymättömyys naisvaltaisilla aloilla lisääntyy.
Tyytymättömyyttä luo työolosuhteet jatkuvassa talouskuripaineessa, jopa siinä määrin, että työn eettisestä pohjasta joutuu joustamaan. Lisäksi tyytymättömyyttä luo työn vaa-tivuutta vastaamaton palkkaus. Työvoiman runsas vaihtuvuus alalla tuottaa lisää
kus-tannuksia koulutuksen, rekrytoinnin, perehdytyksen ja jatkuvan epävakauden kuormit-tavuuden aiheuttamien sairauspoissaolojen takia. Kestävyyden näkökulmasta poliittisia päätöksiä asian korjaamiseksi ei voida lykätä loputtomiin, koska uusliberaalin ideologi-an mukainen ajatus, että jokainen on omideologi-an onnensa seppä, voi johtaa siihen, että julki-nen sektori ajautuu kaaokseen naisten saadessa tarpeekseen kurituspolitiikasta.
Seuraavaksi teen yhteenvedon aineistoni analyysista. Diskurssien kyseenalaistamaton taustaoletus oli, että on olemassa sellainen itsenäinen toimija, kuin talousjärjestelmä.
Tämän järjestelmän konstruktiivisuutta ei huomata ja siten ei nähdä, että nykyiselle jär-jestelmälle voisi olla joku muu vaihtoehto. Ihmisen luomana järjestelmänä talous voisi tulla luoduksi toisellakin tavalla. Talouden ideologiana toimii uusliberalismi, josta hyö-tyvät eniten pääomanomistajat ja miehet. Tästä ideologiasta kärsivät eniten julkinen sektori ja naiset. Uusliberaalilla ideologialla uusinnetaan naisten toiseutta ja pidetään yllä patriarkaalisia valtarakenteita. Tällaisessa yhteiskunnassa näkyvät vahvemmin ta-loudelliset arvot samalla kun inhimilliset arvot ja tasa-arvo jäävät vähemmälle huomiol-le.
Aineistoni retoriikassa toistui tavoitteena talouden ja kilpailukyvyn paraneminen tai suojeleminen. Keinona tähän nähtiin palkkamaltti, talouskuri ja julkisen sektorin kulu-jen vähentäminen. Kaikki nämä ovat uusliberaalin ideologian mukaisia argumentteja.
Syy-seuraussuhteena talouden ja kilpailukyvyn heikkenemiseen pidettiin poliittisesti ajettuja palkankorotuksia, jotka nähtiin tehdyiksi ahneuden ja itsekkyyden takia. Työ-markkinajärjestelmä nähtiin koneistona, jolla on oma logiikkansa, joten itsestään sel-vyydeksi muodostuu käsitys, ettei erilliset naispalkkaratkaisut ole mahdollisia, sillä täl-laiset ratkaisut johtavat väistämättä palkkajohtajuuteen ja muiden alojen seuraamiseen.
Vahvimmassa metaforassa taloutta verrattiin elämään ja kuolemaan. Näin perustavan-laatuinen vertaus synnyttää mielikuvan, ettei yhteiskunnassa ole mitään muuta tärkeäm-pää asiaa, kuin talouskasvu.
Teoriapohjani oli sopiva tähän tutkimukseen, koska samat kysymykset, joita aiemmissa tutkimuksissa oli käsitelty, nousivat esille myös tutkittaessa samoista aiheista käytäviä julkisia diskursseja. Sosiaalinen konstruktio antaa pohjan ymmärtää kuinka tietyt asiat muuttuvat kyseenalaistamattomiksi totuuksiksi ja kuinka näitä käsityksiä rakennetaan, uusinnetaan ja myös puretaan. Tämän tutkimuksen mukaan, vielä ei olla siinä vaiheessa,
että sukupuolittuneita käsityksiä oltaisiin naistapaisen työn ja palkkauksen osalta pur-kamassa. Tämä vaatisi sen, että työn tuottavuutta alettaisiin katsoa muusta kuin uuslibe-raalista näkökulmasta ja naistapaisuus arvotettaisiin miestapaisuuden rinnalle.
Omakohtaisten kokemusteni ja vahvan feministisen otteen takia olen joutunut pohti-maan analyysivaiheessa, miten paljon teoria ohjaa minua näkemään tietynlaisten ”suku-puolilasien” läpi asioita. Kuten feministiseen tutkimusotteeseen kuuluu, niin en pyri-kään väittämään olevani objektiivinen, mutta olen tehnyt tutkimukseni hyvien tieteellis-ten käytänteiden mukaan ja ollut avoin aineistosta löytyville asioille, vaikka ne eivät vastaisi odotuksiani tai ajatuksiani. Aineistoa olisi voinut analysoida myös eri asioiden kautta ja jouduinkin analyysivaiheessa puntaroimaan mitä jätän aineistoesimerkeistä ja analyysistä pois. Nämä kysymykset ovat haastaneet minua tutkimuksen teon ajan ja uskoakseni tällaiset kysymykset eivät vaivaisi niin paljon, jos aihe olisi itselle etäisempi ja vähemmän poliittinen. Silloin tosin jäisi käyttämättä se asiantuntemukseni asiasta, joka kumpuaa käytännön tietämyksestä, mistä puhutaan, kun puhtaan esimerkiksi julki-sen sektorin leikkausten aiheuttamista vaikutuksista naisvaltaijulki-sen alan työhön tai palkan vastaamattomuudesta työn vaativuuteen nähden. Positioni ansiosta koen omaavani ko-konaisvaltaisen näkemyksen tutkimastani aiheesta ja osaan tarkastella asioita myös sel-laisista näkökulmista, joita tutkija ilman käytännön kokemusta hoitoalalla, ei välttämättä osaisi katsoa.
11 YHTEENVETO
Tässä pro gradu -tutkielmassa olen tutkinut sanomalehtiartikkeleita, joissa Sari Sairaan-hoitaja -figuuri esiintyy talouskontekstissa. Sari SairaanSairaan-hoitajasta on muodostunut ilmiö vuoden 2007 eduskuntavaalien Kokoomuksen vaaliteemana ansiosta. Kokoomus kam-panjoi niin sanotulla tasa-arvotupolla, jonka tarkoituksena oli nostaa julkisen sektorin naisvaltaisten hoitoalan palkkoja. Tämä ilmiö on jäänyt elämään, koska se on liitetty vahvasti politiikan tekemiseen, työmarkkinajärjestöjen toimintaan ja talouden taantu-maan. Sari Sairaanhoitajaa voi pitää figuurina, joka sisältää mielikuvia, mutta jota pide-tään myös taloudellisena toimijana. Sari Sairaanhoitajan voisi näin nimetä materiaalis-semioottiseksi naisfiguuriksi. Figuuri sisältää käsityksiä naisvaltaisista aloista ja nais-työntekijöistä, julkisesta sektorista, politiikan teosta ja sen arvoista, työmarkkinoiden toiminnasta sekä tasa-arvo- ja talouspolitiikasta.
Tutkielmassani teoreettisena viitekehyksenä on ollut sosiaalinen konstruktionismi ja tästä johdettavissa oleva sukupuolten eriytyminen yhteiskunnassa ja työmarkkinoilla.
Tämä eriytyminen eli segregaatio heijastuu siihen, kuinka asioita määritellään luonteen-omaiseksi ja olennaiseksi kullekin sukupuolelle. Nämä luonteenomaisiksi mielletyt ja itsestään selvyyksiksi muuttuneet käytännöt siirtyvät sukupolvelta toiselle sosialisaation avulla. Näin esimerkiksi naiset päätyvät ennemmin hoivan pariin kuin miehet. Ihmisten ammatinvalinnan ajatellaan perustuvan puhtaasti yksilön omaan valintaan, mutta sosia-lisaation avulla juurtuneet ymmärrykset itsestä ja ympäröivästä yhteiskunnasta luovat eräänlaisia valinta-avaruuksia, eikä valintaa voi näin ollen nähdä pelkästään yksilön omaksi valinnaksi.
Valinnan kysymys on olennainen mietittäessä koulutuksen ja työmarkkinoiden segre-gaatiota. Esimerkiksi biologia ei selitä sitä, miksi hoiva on eriytynyt niin vahvasti nais-ten alaksi. Naiset ja miehet eivät ole tasavertaisessa asemassa yhteiskunnassa, sillä nai-seus ja naistoimijuus nähdään jollain tavalla toiseutena. Tällä on negatiivisia vaikutuk-sia naisten tekemän työn arvostukseen ja palkkaukseen. Ne näkyvät työn arvottamisen käytänteissä, palkkatasojen muodostumisessa sekä yleisessä mielipiteessä miten tärkeää hoiva on yhteiskunnan toimivuuden kannalta.
Työelämän segregaatiosta, naisten tekemän työn arvottamisesta, palkkakuopista sekä näiden kaikkien vaikutuksista eri sukupuolten elämään on tehty laajasti kansallista ja kansainvälistä tutkimusta. Tutkimustulokset ovat samansuuntaisia ja niiden mukaan naisten palkkakuoppa on todellinen, naisten toimintamahdollisuudet työmarkkinoilla ovat rajatummat ja sukupuoli vaikuttaa työmarkkinoilla pärjäämiseen sekä urakehityk-seen. Vaikka nämä haasteet ja ongelmat on tunnistettu jo kauan aikaa sitten, niin niiden korjaaminen on ollut hidasta ja korjausyritykset ovat kohdanneet vastustusta. Näin ollen naisten tekemän työn vähäisempää arvostusta ja palkkauksen mataluutta legitimoidaan ja pidetään jollain tavalla luonnollisena sekä itsestään selvyytenä, etenkin kun taustalla vaikuttaa uusliberaali hegemonia, jonka mukaan talouskysymykset ajavat kaikkien mui-den kysymysten, kuten tasa-arvon, yli.
Tämän tutkielman metodologiana on ollut diskurssianalyysi. Diskursseilla nähdään ole-van valtaa sosiaalisen todellisuuden rakentamisessa ja muovaamisessa. Tämän mene-telmän avulla olen pystynyt tarkastelemaan, millaista todellisuutta sanomalehdissä jul-kaistuilla teksteillä on pyritty rakentamaan ja minkälaisia todellisuuksia teksteissä on omaksuttu itsestään selvyyksiksi. Olen halunnut selvittää minkälaisia olettamuksia, pai-notuksia ja itsestään selvyyksiä tekstit tuottavat. Olen kiinnittänyt huomioni hegemoni-oihin ja ideologihegemoni-oihin sekä retorisiin keinhegemoni-oihin, esimerkiksi mitä pidetään syy-seuraus-suhteena tai minkälaisia arvoja tavoitellaan ja minkälaisia keinoja näiden saavutta-miseksi esitellään. Olen liittänyt työtäni mahdollisimman paljon tämän hetken julkiseen keskusteluun myös viittaamalla muun muassa Ylen verkkouutisiin.
Analyysini johtopäätöksenä oli, että naisvaltaisten alojen palkkakuopasta vältellään ot-tamasta vastuuta sekä poliittisesti että työmarkkinoilla. Puheenvuoroista kuului uusli-beraali ideologia, jonka mukaan julkinen sektori on liian tuottamaton ja tehoton. Tällä pyritään legitimoimaan naisvaltaisten alojen matalampia palkkoja. Palkat tulisi tämän ideologian mukaan liittää taloudelliseen tuottavuuteen, mikä julkisella sektorilla on han-kalaa, koska sen tarkoitus on tuottaa hyvinvointia. Puheenvuoroissa kuului myös Sari Sairaanhoitajaa tukevia kommentteja, joiden mukaan palkkakuoppa on poliittinen kysy-mys, eikä naisvaltaisia aloja voida syyttää talouden taantumasta.
Seuraavaksi arvioin tutkimukseni tieteellisiä käytänteitä. Olen noudattanut koko tutki-musprosessin ajan hyviä tieteellisiä käytäntöjä, joita ovat tiedeyhteisön tunnustamat
toimintatavat kuten rehellisyys, huolellisuus ja tarkkuus. Tutkimukseni tiedonhankinta-, tutkimus- ja arviointimenetelmät ovat eettisesti kestävällä pohjalla. Tulosten julkaisussa noudatan tieteellisen tiedon luonteeseen kuuluvaa avoimuutta ja vastuullisuutta. Hyvään tieteelliseen käytäntöön kuuluu myös muiden tutkijoiden työn ja saavutusten asianmu-kainen huomioiminen ja arvostaminen omassa työssä muun muassa asianmukaisella viittaustekniikalla. (TENK 2012, 6.)
Tutkielmassani hyvä tieteellinen käytäntö näkyy käytännössä siten, että olen kirjannut ylös mahdollisimman tarkasti tekemäni ratkaisut ja myös perusteet näille ratkaisuille.
Tutkielman teossa minulla on ollut feministinen tutkimusote, jonka mukaan objektiivi-suuteen vetoaminen on eräänlaista harhaa, koska tutkimus tehdään subjekteina subjek-tiivisista käsityksistä ja valinnoista lähtien. Olen tästä syystä avannut omat tarkoituspe-räni ja positioni, josta käsin olen tutkimukseni tehnyt. Olen pyrkinyt avaamaan omaa tutkimusprosessiani mahdollisimman läpinäkyväksi. Tällä tavoin mahdollistan koko prosessin ja lopullisen työn sekä tulosten arvioitavuuden. Olen ollut huolellinen viittaus-tekniikassa, etten vääristele kenenkään tuloksia tai plagioi toisten tekstejä. Työni alku-peräisyys on tarkistettu Turnitin -ohjelmalla. Työni julkaisen Open Access -julkaisuna, jotta myös tieteellisen avoimuuden kriteeri täyttyy.
Tutkimusprosessini on kestänyt kokonaisuudessaan pari vuotta, mutta tutkielman val-miiksi saattaminen tapahtui lopulta hyvin tiiviissä tahdissa, niin sanotun gradukuukau-den aikana. Tutkielmani tekemiseen vaikutti vallitseva koronapandemia, hankaloitta-malla kirjaston ja yliopiston tilojen käyttöä. Tämä näkyy esimerkiksi siten, että olen joutunut turvautumaan jonkin verran toissijaisiin lähteisiin, sillä en ole saanut alkuperäi-siä teoksia kaupungin kirjastosta tai sähköisistä lähteistä.
Tutkielmani aihe kiinnittyy omakohtaisiin käytännön työelämän kokemuksiin ja temaat-tisiin opintoihini. Tästä syystä tutkielmaprosessi oli mielenkiintoinen ja antoisa. Koen, että tästä aiheesta, eli hoivan merkityksestä yhteiskunnan ja talouden toimivuuteen, tuli-si jatkaa tutkimusta. Feministisen näkökulman mukaan yhteiskunnan rakenteita ja valta-järjestelmiä voidaan tutkimalla ja ongelmia esiintuomalla kyseenalaistaa ja muuttaa.
Tätä muutosta tarvitaan, sillä naistapaisen työn arvostaminen ja palkkaus eivät vielä ole saavuttaneet tasa-arvoa.
LÄHTEET
Aamulehti 2017. Tiukka talousmies Raimo Sailas: Näin Suomen kilpailukyky turmeltiin vuonna 2007 omien silmiemme edessä. Uutinen 10.02. Luettu 2.2.2018 Acker, Joan 1990. Samanarvoinen työ: Tutkimus työelämän sukupuolistuneista
raken-teista. Tampere: Vastapaino. Suomentanut David Kivinen. Alkuteos: Do-ing Comparable Worth: Gender, Class, and Pay Equity (1989)
Antikainen, Maire 2010. Matkalla suomalaiseksi ja hoiva-alan ammattilaiseksi? Venä-läis- ja virolaistaustaisten naisten ja suomalaisuuden kohtaamiset kuulu-mista rakentamassa. Akateeminen väitöskirja. Helsinki: Helsingin yliopis-to.
Aristoteles 1997. Retoriikka. Teokset IX. Helsinki: Gaudeamus. Suomentanut Paavo Hohti ja Päivi Myllykoski. Selitykset laatinut Juha Sihvola. Alkuteos:
Rhetorica.
Beavuoir, Simone de 2000. Toinen sukupuoli. Helsinki: Tammi. Suomentanut Annikki Suni. Alkuteos: Le Deuxième sexe I et II (1949).
Bender, Anne-Francoise & Pigyere, Frederique 2016. Job evaluation and gender pay equity: a French example. Equality, Diversity and Inclusion: An Interna-tional Journal 35 (4), 267-279.
Beniyama, Ayaka 2020. Barriers to ‘equal pay for work of equal value’ for women in
Beniyama, Ayaka 2020. Barriers to ‘equal pay for work of equal value’ for women in