Aineistoni koostui sanomalehdissä julkaistuista teksteistä. Mahdollisia artikkeliin liitty-viä kuvia en ottanut analyysini tarkastelun kohteeksi, mutta kuvatekstit kylläkin. Aineis-to on hallussani kuvatiedosAineis-toina, koska käyttämistäni tieAineis-tokannoista ei tekstin kopioi-minen onnistunut. Tallensin kuvat puhelimestani Atlas.ti -ohjelmistoon, jota voi käyttää data-aineistojen hallitsemiseen ja laadullisten analyysien teon apuvälineenä (Herkama &
Laajalahti 2015).
Jouduin litteroimaan artikkeleiden tekstit käsin Atlas.ti -ohjelmistoon, mutta litteroin ainoastaan analyysini kannalta merkityksellisimmät ja merkityksiä kontekstualisoivat kohdat. Näistä kohdista pystyin ottamaan sitaatit analyysikappaleeseeni. Lisäksi litte-roin lähdeviitteet. Littelitte-roinnin yhteydessä koodasin artikkelini ja tästä kerron seuraa-vaksi tarkemmin.
5.2.1 Koodaus
Koodasin aineistostani ensinnäkin sen, mitä sukupuolta tekstin kirjoittaja edustaa, koska olin kiinnostunut sukupuolittuuko julkisten diskurssien ääni. Kaikissa tekstilajeissa ei sukupuoli tullut selkeästi esille, esimerkiksi pääkirjoituksissa ja nimimerkillä kirjoite-tuissa mielipiteissä, joten koodasin nämä ”sukupuoli ei tiedossa”, joita aineistosta löytyi
yhteensä 24 kappaletta. Useimpien lehtien päätoimittaja on kuitenkin mies, joten ole-tuksena voi pitää, että nämä koodautuisivat enemmän mieskategorian alle kuin naiska-tegoriaan. Neljässä tekstissä jutun kirjoittaja oli nainen, mutta sitaateissa puhui mies, jolloin koodasin nämä ”kirjoittaja nainen, ääni miehen”. Seitsemässä artikkelissa tuli selvästi naisen ääni esille, tosin kahdessa artikkelissa toimittajana oli mies. Mies toimi kirjoittajana 56 tekstissä.
Toiseksi koodasin aineistostani tekstilajit. Tekstilajeja olivat mielipiteet (28 kappaletta), pääkirjoitukset (20 kappaletta), uutiset (11 kappaletta), artikkelit (7 kappaletta) ja yksi haastattelu. Kolumneja oli 24 kappaletta, jonka alle luokittelin myös muut tekstit, jotka voisi lukea esimerkiksi kommentiksi tai pakinaksi.
Kolmanneksi koodasin aineistosta tekstistä esille tulevia teemoja. Mitä pidemmälle ai-neiston litterointi ja koodaaminen eteni, sitä vähemmän uusia koodeja tarvitsi muotoilla.
Yleisin koodi oli esimerkiksi ”epäonnistunut ratkaisu” (56 kappaletta), jolla viitattiin jollain tavalla vuoden 2007 palkkakierroksen epäonnistumiseen ja sen aiheuttamiin hai-tallisiin talousvaikutuksiin. Yhteensä erilaisia koodeja tuli 45 kappaletta sukupuoli- ja tekstiaineistokoodit mukaan lukien.
Koodaamisen jälkeen muodostin koodeista koodiperheitä, joiden pohjalta hahmottelin eri diskurssien sisällön. Päädyin ryhmittelemään koodit neljään eri perheeseen, jotka olivat ”vastuu: poliittinen vs. työmarkkinoiden”, ”palkankorotusten kilpailukykyä tu-hoava vaikutus”, ”palkankorotusten sitominen tuottavuuteen” ja ”puolustetaan naisval-taisen alan palkkakuopan korotusta”. Näiden pohjalta muodostin lopulliset diskurssilin-jat, joita lähdin tutkimaan ja analysoimaan diskurssianalyysin menetelmien sekä retoris-ten analyysivälineiden avulla.
5.2.2 Diskurssien sisällön ja retoriikan analysointi
Kokosin kunkin koodiperheen sitaatit lähilukua varten omiin lukuihin ja luku kerrallaan aloin etsiä teksteistä yhteneväisyyksiä ja eroja, painotuksia, itsestään selvänä pidettäviä ja kyseenalaistamattomia totuuksia tai olettamuksia sekä kuinka näitä käsityksiä ilmais-taan ja perustellaan. Koodasin vielä karkeasti litteroimani sitaatit nimeämieni perheiden mukaan ja löysin aineistosta vastuuttamiseen liittyviä merkityksiä 78 artikkelista,
kilpai-lukykyyn liittyviä 64 artikkelista, puolustukseen liittyviä 23 artikkelista ja tuottavuuteen liittyviä 10 artikkelista. Nämä ovat vain suuntaa antavia lukuja artikkeleiden sisällöstä ja lopullisessa analyysissä liitin sitaatteja asiayhteyksien pohjalta, enkä koodiperheiden mukaan. Tulostin sitaatit myös paperille, koska en kokenut Atlas.ti -ohjelmistoa enää käteväksi siinä vaiheessa, kun selailin, uudelleen koodasin, tein muistiinpanoja ja kirjoi-tin asiayhteyksiä ylös.
Lähiluvun avulla etsin sitaateista retorisia keinoja, joilla lukija pyritään vakuuttamaan kirjoittajan esiin tuomasta näkökulmasta tai asiasta. Etsin sitaateista esitettyjä tavoitteita ja keinoja niiden saavuttamiseksi, syy-seuraussuhteita sekä millaisia latautuneita terme-jä, vertauksia ja metaforia käytettiin tässä yhteydessä. Lisäksi tarkastelin sitaateista, miten argumentteja pyrittiin vahvistamaan, suojaamaan tai takaamaan uskottavuuden parantamiseksi. Analyysiosiossa nimitän käyttämiäni sitaatteja puheenvuoroina, koska pääsääntöisesti en halua henkilöidä kirjoittajia ja diskurssianalyysissä tekstejä pidetään puheenvuoroina. Analyysini tutkimuskysymyksiä olivat:
1) Miten segregaatio ja palkkatasa-arvon kysymykset näkyvät diskursseissa, miten näkemyksiä perusteellaan retorisesti?
2) Millaisia huomioita hoivan ja talouden välille tehdään?
3) Millaisia itsestään selvyyksiä diskursseista on tulkittavissa?
Olen jakanut aineistoni neljään eri diskurssiin, jotka liittyvät poliitikkojen ja työmarkki-najärjestöjen vastuunkantoon (luku 6), kilpailukyvyn turvaamiseen (luku 7), palkkojen sitomiseen tuottavuuteen (luku 8) ja Sari Sairaanhoitajan puolustamiseen aiemmissa kappaleissa esitettyjä ”syytöksiä” vastaan (luku 9). Diskurssit eivät esiintyneet yleensä yksistään, vaan ne limittyivät keskenään. Yleisin yhdistelmä oli puhua kilpailukyvystä ja syyttää kilpailukyvyn vaarantumisesta palkankorotuksia tai niiden uhkia, jotka juon-tavat juurensa poliitikkojen sekaantumisesta työmarkkinakysymyksiin, josta aloitan.
6 VASTUUTTOMUUTTA JA VASTUUNKANTOA – POLIITIKKOJEN JA TYÖMARKKINOIDEN TEKEMÄT RATKAISUT
”Kyllä kansa maksaa poliitikkojen tyhmien päätösten ja työmarkkinajärjestöjen ah-neuden seuraukset.” (A14)
Yllä olevaan sitaattiin tiivistyy tämän diskurssin keskeisin ajatus. Puheenvuoroissa tois-tuu käsitykset, joiden mukaan politiikassa ja työmarkkinoilla on tehty vääriä päätöksiä, ja ne ovat johtaneet vastuuttomaan talouspolitiikkaan. Tässä virheretoriikassa itsestään selvyytenä esitetään, että suurin syy Suomen talouden taantumaan on Sari Sairaanhoita-jan aloittamat palkankorotukset työmarkkinoilla, joita joissakin puheenvuoroissa nimi-tettiin ahneiksi ja itsekkäiksi. Ammattiyhdistysten tarkoitus on jäsentensä edunvalvonta, joten niiden nimittäminen ahneiksi ja itsekkäiksi voi nähdä epälegitimoivan koko am-mattiyhdistysjärjestelmän. Ammattiyhdistyksiä pidetään palkankorotusten takia myös vastuuttomina kokonaistalouden näkökulmasta. Perusteina tällaisille käsityksille esite-tään retoriikkaa, jonka mukaan taantuma olisi ollut loivempi ilman ammattiyhdistysten toimintaa palkankorotusten saamiseksi. Ahneus ja itsekkyys kuvastavat negatiivisia arvoja ja osoittavat, etteivät ammattiyhdistykset pidä huolta ”yhteisestä hyvästä”, jol-laiseksi talouskasvu ja kilpailukyky nähdään ja jotka palkankorotukset turmelivat. Osas-sa puheenvuoroisOsas-sa esitetään, että työmarkkinat ovat Osas-saaneet ideanOsas-sa nimenomaan po-liittisten päätösten ansiosta ja siten virheretoriikalla syytetään myös poliittisia toimijoi-ta.
Olen nimennyt diskurssin, jossa poliitikkojen tai työmarkkinajärjestöjen väitetään väis-tävän vastuutaan Suomen taloudesta liian korkeiden palkkavaatimusten takia vastuut-tomuutta ja vastuunkantoa -diskurssiksi. Diskussiin liittyy toisesta näkökulmasta polii-tikkojen ja työmarkkinoiden väistäminen palkkatasa-arvon kehittämisen vastuusta ja vastuun siirtäminen toinen toisilleen. Tässä luvussa analysoin, millaisia vastuullisuuden ja vastuuttomuuden näkökulmia ja väitteitä puheenvuoroissa toistetaan sekä millaisia itsestään selvyyksiä niissä esitetään liittyen poliitikkojen päätöksiin ja työmarkkinoiden toimintaan.