Tarkastelen hallitusohjelmia työllisyyden tukemisen kannalta pääministeri Paavo Lippo-sen hallitusohjelmasta lähtien, jolloin pääministeri Lipponen aloitti hallituskautensa ke-väällä 1995. Lipposen hallituskausi oli ensimmäinen, jolloin Suomi kuului Euroopan Unioniin hallituskauden alusta alkaen. Paavo Lipposen ensimmäisessä hallitusohjelmassa on nähtävissä selkeästi Suomen uusi suunta politiikassa, jossa on otettava huomioon Eu-roopan unionin jäsenyys ja sieltä tulevat yhteiset velvoitteet. Hallituksen keskeisenä teh-tävänä oli Euroopan unionin itsenäisten valtioiden yhteistyön kehittäminen yhteenliitty-misessä. Suomen ilmaisi tukensa Euroopan unionille pyrkimyksille parantaa jäsenmaiden toimintakykyä ja edistää mm. taloudellista kehitystä ja työllisyyttä. (Valtioneuvosto, 66.
Lipponen I.)
Hallitusohjelma kiinnitti huomionsa tehostettuun työvoimapolitiikkaan ja työvoimamark-kinoiden toimivuuteen, jolla oli vaikutusta työllisyystilanteeseen ja pitkäaikaistyöttömyy-teen. Työvoimapolitiikan aktiivinen tehostaminen ja työhön kohdistuvan verotuksen ke-ventäminen olivat Lipposen hallitusohjelman keskeisiä työllisyyden parantamisen toi-menpiteitä. Hallitusohjelma linjasi työllisyyden parantamiseksi työllisyyslisäbudjetin sekä kansallisella rahoituksella toteutettiin ohjelmien piirissä olevien henkilöiden työvoi-man osuuden nostamisella vähintään viiteen prosenttiin.
Lipposen hallitusohjelmassa on viitteitä presidentti Martti Ahtisaaren 1990- luvun alussa asettaman työllisyystyöryhmän ehdotuksista. Työllisyystyöryhmän ehdotukset keskittyi-vät taloudenkasvun ja kilpailukyvyn parantamiseen, valtion menojen rajoittamiseen sekä pitkäaikaistyöttömyyden ja nuorisotyöttömyyden vähentämiseen. (Räisänen 2017,17.) Hallitusohjelmassa kohdennettiin toimenpiteitä työvoimapolitiikassa nuorien ja pitkäai-kaistyöttömien työllisyyttä edistäviin toimenpiteisiin. Lipposen hallitusohjelma nosti
esille hallituksen tahtotilan siitä, että työmarkkinoilta syrjäytyminen voitaisiin estää te-hostamalla tarjontaa yhteiskunnan järjestämien työ- ja koulutuspaikkojen kautta. (Val-tioneuvosto, 66. Lipponen I.)
Vuonna 1995 hallitusohjelmassa otettiin käyttöön hanke- eli strategiasalkku, joka sitoi yhteen hallinnon alojen väliset tai yhdelle ministeriölle kuuluvat hallitusohjelmat. giasalkun tehtävänä oli seurata erityistä poliittista ohjausta vaativia osa-alueita. Strate-giasalkku oli pääministerille ohjausväline, jolla oli mahdollisuus vaikuttaa valtioneuvos-ton valmistelutyölle sekä tarjota valtioneuvosvaltioneuvos-ton jäsenille kattavamman informaation keskeisistä hankkeista. Strategiasalkulla on hallinnollisesti informatiivinen merkitys, jolla jaetaan tietoa myös ministeriöiden valmisteluissa esille tulevaa tietoa eri hallinnon-aloilla vireillä olevista asioista. Strategiasalkun käyttäminen ei onnistunut tavoitteiden mukaisesti ja se ei toiminut halutulla tavalla hallituksen strategisena johtamisen väli-neenä. Strategiasalkku tuottaa pääsääntöisesti mekanistista tietoa hankkeiden nykytilan-teista ja toimenpiteistä, joka ei tuottanut laajempaa kuvausta yhteiskuntapolitiikasta ja sen kehitystä eri tahoilla. Sen avulla ei saatu myöskään kuvaa hallituksen politiikan vaiku-tuksista. (Wiber 2009,21.)
5.1.2 Paavo Lipposen toinen hallituskausi
Lipposen toisen hallituskauden hallitusohjelmassa todettiin valtion talouskasvunäkymien parantuneen edelliseen hallituskauteen verrattuna, joka edesauttoi myös työllisyyden vah-vistumista. Hallitusohjelman tahtotilana on vahvistaa edelleen Euroopan unionin talous-poliittista yhteistyötä sekä työllisyyspolitiikkaa. Talouspolitiikassa otettiin huomioon eri väestöryhmät sekä Suomen alueiden välinen tasa-arvo, jolla pyrittiin kiinnittämään huo-miota köyhyyden ja syrjäytymisen ennaltaehkäisyyn. Hallituksen tahtotilana oli kohentaa työttömien sekä työttömyysuhan alla olevien kansalaisten asemaa työmarkkinoilla. Hal-litusohjelman mukaan työssäkäyvien kansalaisten osuuden kasvattamisella taattaisiin hy-vinvointipalvelujen ja sosiaaliturvan rahoitus. Julkisten palvelujen ylläpitäminen työssä-käyvien kansalaisten tukena nähtiin ehkäisevän varhaiselle eläkkeelle siirtymistä ja mah-dollistamaan työhön osallistumista eri elämäntilanteissa. (Valtioneuvosto 67. Lipponen II)
Paavo Lipposen toisen hallitusohjelman seurantaraportissa on raportoitu hallitusohjelman tavoitteiden toteutumista ja toimenpiteitä. Seurantaraportin sisältö ei esitä lukumääriä tai yksityiskohtaisia toimenpiteitä tai toimia, joita hallitusohjelman mukaisesti on toteutettu.
Seurantaraportti toteaa yleisellä tasolla, millaisiin tavoitteisiin toimenpiteissä on päästy.
Euroopan unionin osalta todetaan, että Suomessa on toteutettu työllisyysstrategian tavoit-teet työllisyysastetavoitteiden, työvoiman saatavuuden, elinikäisen oppimisen sekä työ-elämän laadun kehittämisessä. (Valtioneuvoston kanslia 1/2003,10.) Seurantaraportissa työllisyyttä ja talouspolitiikkaa käsitellään yhteisessä luvussa. Hallituksen raportissa to-detaan, että Suomen asettama 70 prosentin työllisyystavoite on Euroopan unionissa ase-tettu vasta vuoteen 2010, joten Suomen hallitusohjelmassa nosase-tettu tavoite oli varsin kor-kea muuhun Eurooppaan nähden. Hallituskauden aikana vuonna 2003 työllisyysaste oli 68 prosenttia. (Valtioneuvoston kanslia 1/2003,12.)
Lipposen seurantaraportissa ei erikseen mainittu nuorten työllisyyteen liittyviä toimenpi-teitä, vaan keskityttiin työeläkejärjestelmiin ja taloudellisten kannustimien esille nosta-miseen, joilla pyrittiin pidentämään työelämässä pysymistä. Hallitus kohdensi työlli-syyttä parantaviksi ja syrjäytymistä ehkäiseviksi toimenpiteiksi työnvälityksen tehosta-misen, osaamisen parantamisen sekä aktivointi työllisyystoimenpiteitä. in. Seurantara-portissa todettiin hallituksen panostaneen erityisesti koulutukseen. Hallituksen huolena oli edelleen työttömyyden pitkittyminen, jolla katsottiin olevan suora vaikutus kansalais-ten huono-osaisuuteen ja köyhyyteen sekä yhteiskunnan toimista irtaantumiseen. Pitkä-aikaistyöttömyyden alentamisessa hallituksen linjaukset aktiivisen työvoimapolitiikan toimenpiteissä oli tuottanut tulosta. Lipposen hallituskausilla toteutettiin kaksivaiheinen työvoimapolitiikan järjestelmäuudistus, johon liittyi myös yhdistelmätuen käyttöönotta-minen. Tuella vaikutettiin pitkäaikaistyöttömien työllistämiseen. Myös aktiivisen omaeh-toisen työnhaun uudistus sekä työttömyysajan toimeentuloturvan vastikkeellisuus vaikut-tivat työttömien määrään laskevasti. Lipposen hallituksen aikana nostettiin esille myös muita työllistymistä tukevia muotoja, joita olivat muun muassa kuntouttava työtoiminta, jonka tavoitteena oli saada työmarkkinoilta jo pudonneet työttömät takaisin työmarkki-nakelpoisiksi. Seurantaraportissa huomioitiin alueelliset erot työllisyydessä ja työttömyy-dessä, jotka olivat kasvaneet hallituskauden aikana. Näihin kohdennettiin lisärahoitusta EU:n rakennerahasto-ohjelmasta, jonka keskeisenä tavoitteena oli tukea taloudellisen kasvun ja työllisyyden edistämistä. (Valtioneuvoston kanslia 1/2003,12–13.)
5.1.3 Euroopan unionin linjauksia jäsenmaille vuosina 1995-2003
Euroopan Unionin osuus hallinnollisessa ohjauksessa näkyi Suomessa määrärahaohjauk-sena. Lipposen hallitusohjelmissa kansallisella rahoituksella toteutettavien ohjelmien pii-rissä olevien henkilöiden osuutta työvoimasta nostettiin. Nuorten työllistymiseen ja kou-lutusta tukeviin toimenpiteisiin kohdennettiin Euroopan unionin rakenneohjelmien kan-sallisia rahoitusosuuksia ja lisämäärärahoitusta. Muun muassa opetusministeriön hallin-nonala kohdensi EU- rahoitusta vuonna 1995 nuorten työpajatoiminnan kehittämiselle sekä työministeriön kohdennukset kohdennettiin työvoimapolitiikan toimeenpanoon, jossa yhtenä osa-alueena oli valtionapu työttömyyden lieventämiseen. (VaVM 12/1995-HE 71/1995.)
Vuonna 1995 Eurooppa-neuvosto otti kantaa työllisyyteen liittyvissä asioissa kahteen ot-teeseen kokouksissaan, joissa valmisteltiin EU-maiden suuntaviivoja työllisyyteen liitty-vissä asioissa Cannesissa ja Madridissa. Tuolloin Eurooppa-neuvosto ohjasi jäsenmaita noudattamaan Essenin vuonna 1994 määriteltyjä viittä suuntaviivaa ja niiden määrittele-miä työmarkkinoiden rakenteellisia uudistuksia. Suuntaviivat määrittelivät jäsenmaiden työllisyyttä parantavat toimenpiteitä monivuotisessa ohjelmassa. Essenissä Eurooppa-neuvosto päätti viisi suuntaviivaa työllisyyden parantamiseksi. Toteutettaviin toimenpi-teisiin tulisi neuvoston esitysten mukaan sisältää seuraavat osa-alueet: 1. työvoiman työl-listymismahdollisuuksien parantaminen edistämällä ammatillisen koulutuksen investoin-teja, jonka keskiössä oli etenkin nuorten ammatillinen koulutus ja pätevyys. Mahdolli-simman monelle tuli tarjota perus- ja jatkokoulutusta. 2. Neuvosto huomioi työllisyysin-tensiteetin kasvun. Työn joustavammalla organisoinnilla saataisiin konsensus työnteki-jöiden ja kilpailun vaatimuksille. Kannustava palkkapolitiikka ja maltilliset palkkasopi-mukset sekä aloitteiden edistäminen alueellisella ja paikallistasolla uusien työpaikkojen luomiseen olivat neuvoston esityksessä keskeisinä toimenpiteinä. 3. Työntekijöiden työ-voimakustannusten vähentäminen tuli olla riittävän laaja, joka voidaan saavuttaa talou-den, ammattiliittojen sekä poliittisen työn muutoksilla. 4. Työmarkkinapolitiikan tehok-kuuden parantaminen ja siirtyminen passiivisesta aktiiviseen työmarkkinapolitiikkaan.
Neuvosto näki yksilön kannustimien ja tukitoimenpiteiden kehittämisen työnhaussa mer-kittävänä tekijänä. Työmarkkinapoliittisten välineiden tarvetta ja tehokkuutta tuli
arvi-oida säännöllisesti. 5. Eri työttömyyden kohderyhmien toimenpiteiden erittely, jossa huo-mioitiin esimerkiksi nuoret, joiden koulunkäynti oli keskeytynyt sekä joilla ei ole amma-tillista koulutusta. Eurooppa-neuvoston suuntaviivojen mukaisesti seurattiin kokonaisval-taisesti EU- maiden työllisyyskehitystä, jäsenvaltioiden politiikkaa työllisyyteen liittyen sekä jäsenmailla oli vuosittainen raportointivastuu Eurooppa-neuvostolle. (Eurooppa-neuvosto Essen 1994, 1–2.)
Kansantalouden vakauttamisen turvaamiseksi hallitusohjelman tahtotilana on vahvistaa työllisyyttä tekemällä uudistuksia muun muassa hyödyke-, pääoma- ja työmarkkinoiden toimivuuden parantamiseksi sekä edelleen uudistuksen kohteena oli verotus ja sosiaa-lietuisuuksien uudistaminen, joilla pyrittiin parantamaan työllisyyttä ja omatoimisuutta työllistymisessä. Hallitusohjelmassa tavoitteeksi asetettiin uusien työpaikkojen nopea li-säys sekä työikäisten osuuden kasvattaminen suhteessa väestöön EU:n työllisyyssuunta-viivojen tavoitteiden mukaisesti 70 prosenttiin. Vuonna 1998 Eurooppa -neuvoston ko-kouksessa esitettiin, että talousuudistuksen jatkamista varten on EU:lla oltava tarkempi strategia, jolla tavoitellaan kasvun, vaurauden sekä työllisyyden edistämistä ja syrjäyty-misen estämistä. Eurooppa -neuvoston päätöksen mukaisesti EU:ssa alettiin myös miet-timään käytännön toimenpiteitä, joilla unionia saataisiin lähemmäksi kansalaisia sekä sel-keyttämään EU:n suuntaviivoja, joiden mukaan yhteiset tavoitteet voitiin asettaa. (Euroo-pan unionin historia 1998.)
5.2 Hallitusohjelmat hyvinvointiyhteiskunnan ohjaajana 2003-2010