6.1.3 Informaatio-ohjaus
Hallitusohjelmissa esiintyi informaatio-ohjausta laaja-alaisesti ohjausmuotoihin nähden.
Paavo Lipposen hallitusohjelmassa otettiin käyttöön ns. strategiasalkku, jolla pystyttiin ohjaamaan hallituksen erityisiä toimenpiteiden kohteita. Sen tarkoituksena oli toimia pää-ministerin ohjausvälineenä valtioneuvoston valmistelutöissä ja tarjoamaan kattavaa in-formaatiota hallituksen keskeisistä hankkeista. Strategiasalkku toimi informaation levit-tämisen välineenä hallinnollisten asioiden valmistelua varten, joka jakoi tietoa eri minis-teriöille eri hallinnonaloilla vireillä olevista asioista. (Kts. Wiber 2009,21.)
Informaatio-ohjaus on valtiollisessa ohjauksessa hallitusohjelmia tarkastellessa kasvanut 2000-luvulla Jäätteenmäen hallitusohjelmasta lähtien. Vuokko Niiranen (2006,206) to-teaa valtionohjauksessa olevan päällekkäisyyksiä, koska informaatio-ohjaus voi sisältää myös useita muita ohjausmuotoja. Itsenäisesti informaatio- ohjaus voi mahdollistaa uusia toiminnan innovaatioita ja kokeiluja. Informaatio-ohjaus voi ohjata tahoja yksityiskohtai-sesti tai ohjata toimintaa ja uudistuksia yleisluontoiyksityiskohtai-sesti. (Kts. Nyholm & Niiranen 2017,120.) Hallitusohjelmat ohjaavat kuntia informaatio-ohjauksen kautta toteuttamaan hallituksen tahtotilaa asettamalla suuntaviivoja ja velvoitteita kunnille sekä kansalaisille.
Nuorten työllisyyttä on ohjattu 2000- luvun alusta lähtien hyvinkin yksityiskohtaisesti ja huomio nuorten työttömyyteen ja syrjäytymiseen työelämästä ovat olleet keskeisiä ohjat-tavia asioita hallitusohjelmissa. Informaatio-ohjausta tehdään myös Euroopan unionin ta-solta, joka määrittelee unionin jäsenmaita suuntaviivojen ja maakohtaisten suositusten avulla. Unionin ohjausta noudatetaan myös hallitusohjelmissa, jonka tavoitteet asetetaan unionin ohjauksen mukaisesti.
Vanhasen ensimmäisessä hallitusohjelmassa otettiin kantaa koulutuksen lisäämiseen sekä työmarkkinoille kannustamiseen. Hallitusohjelmassa aloitettiin työmarkkinatuen uudis-tus, jossa tuen saamisen edellytyksenä oli aktiivitoimenpiteisiin osallistuminen. Vanha-sen hallitusohjelma aloitti tiukemman aktivointipolitiikan, jossa nostettiin kansalaisten omaa osallisuutta ja toimia tukien edellytyksenä. Aktivointipolitiikka on jatkunut halli-tusohjelmissa koko 2000- luvun ajan nykyiseen hallitusohjelmaan asti. Sosiaaliturvan osalta hallitusohjelmat ovat informaatio-ohjauksen keinoin pyrkineet ohjaamaan
tuki-muotoja eniten tarvitseville tai vaikeassa tilanteessa oleville. Samalla on tehty sosiaali-turvan saamiseen tiukentavia linjauksia ja aktivoimiseksi lisättiin kansalaisten omaa osal-lisuutta tukien edellytyksenä. Aktivointivointipolitiikka on hallitusohjelmissa uudistunut ja jalostunut. Vanhasen hallitusohjelmasta lähtien on tehty tiukempaa ja kontrolloitua kansalaisen aktivointia. Aktivoinnin kohteena ovat olleet koulutus- ja työvoimapoliittiset toimenpiteet, jotka usein ovat kohdistuneet nuoriin aikuisiin.
Jäätteenmäen ja Vanhasen hallitusohjelmat huomioivat nuorten työttömyyteen ja työelä-mään siirtymiseen liittyviä toimenpiteitä. Hallitusohjelmissa kirjattiin jatko-opintojen turvaaminen nuorille sekä taattiin alle 25- vuotiaille työttömälle nuorelle koulutus-, työ-harjoittelu- tai työpajapaikka kolmen kuukauden sisällä työttömäksi jäämisestä. Kivinie-men hallitusohjelmaan edellä mainitut toiKivinie-menpiteet kirjattiin koulutustakuuna, joka on osana nuorisotakuun toimenpiteenä. Jo vuonna 2003 asetettu tavoite nuorten aikuisten koulutuksen ja työelämään aktivoinnin osalta on ollut hallituksen linjauksissa myös tähän päivään asti. Jäätteenmäen, Vanhasen ja Kiviniemen hallitusohjelmissa otettiin askel kohti nuorisotakuuta. Kataisen hallitusohjelma jatkoi nuorten työllistymiseen ja koulu-tukseen panostusta hallitusohjelmassaan nuorten yhteiskuntatakuun nimissä. Toimenpi-teet laajennettiin koulutuksen vahvistamisessa koskemaan alle 29- vuotiaita nuoria aikui-sia. Toimenpiteet kohdennettiin vahvasti koulutuksen vahvistamiseen, aktivoivaan kou-lutukseen, palkkatukiin sekä palveluihin. Koulutustarjontaa kehitettiin yhteiskunnan ja työmarkkinoiden tarpeiden mukaisesti. Toimenpiteiden taustalla käytettiin tutkimus- ja arviointisuunnitelmaa, jossa pyrittiin samalla ennakoimaan työelämän muutokset ja ra-kennemuutokset työelämässä.
Ohjaukseen on 2000– luvulla noussut arviointiin perustuvan tiedon käyttö ohjauksessa.
(Kts. Niiranen 2013,211.) Tietoon perustuvaa informaatio-ohjausta on nähtävissä Katai-sen ja Sipilän hallitusohjelmissa. KataiKatai-sen hallitusohjelmassa toimenpiteiden taustalla käytettiin tutkimuksen ja arvioinnin kautta saatua tietoa. Samoin Sipilän ohjelmassa mai-nittiin, että aktiivipanosten tehokkaan kohdentamisen varmistamiseksi tulee tehostaa tie-teellistä vaikuttamistutkimusta. Tässä on nähtävissä ajatus siitä, että tutkimuksen kautta on mahdollista saada sellaista tietoa, jolla pystytään uudelleen kohdentamaan tavoitteiden suuntaisia toimenpiteitä haluttuun suuntaan. Informaatio-ohjauksen kannustavana
ele-menttinä voidaan pitää vertailutietoa, jonka avulla ohjataan toimintaa kohti haluttua pää-määrää. (Kts. Niiranen 2015,86–87.) Informaatio-ohjaus on vuorovaikutusta ja viestintää.
Tutkimus-, kehittämis- ja koulutustoiminnalla mahdollistetaan uusien innovaatioiden syntymistä sekä luodaan uutta informaatiota ja tietoa välitettäväksi eteenpäin. (Kts. Tukia
& Wilskman 2011,6–7.)
Informaatio-ohjausta voidaan tarkastella osana laajempaa yhteiskuntapolitiikkaa, jonka avulla politiikka- ja strategiatasolla luodaan realistisia ja tarkoituksenmukaisia tavoitteita.
(Kts. Tukia & Wilskman 2011,6–7.) Hallitusohjelmissa on pyritty parantamaan työlli-syyttä ja työelämää talousstrategian, hyvinvointipolitiikan sekä politikkaohjelmien avulla. Hallitusohjelmissa otettiin kantaa kansalaisten omaan aktiivisuuteen ja osallistu-miseen sosiaaliturvan osalta. Sosiaalipalveluita ja tukia kohdennettiin hallitusohjelmissa vähempiosaisille sekä myöhemmin Stubbin hallitusohjelmassa kohdennettiin vaikeam-missa tilanteissa oleville nuorille.
Hallitusohjelmissa asetettiin tavoitteet työllisyysasteelle, jotka asetettiin pitkälle ajanjak-solle, joka oli 72 prosenttia. Tavoitteet myötäilivät Euroopan unionin työllisyystavoitetta, joka näkyi kaikissa hallitusohjelmissa työllisyyden- ja aktivointitavoitteiden asettelussa.
Tavoitteiden asettelu on pysynyt kautta hallitusohjelmien saman suuruisena koko 2000–
luvun aikana. Lapin yliopiston emeritusprofessori Asko Suikkanen luennossaan puhui valtion ohjauksesta työelämässä. Hänen mukaansa työelämässä on nähtävissä lineaarinen elämänkulku, jossa valtio ohjaa ammatillista kulkua määritellen mihin aikaan työmarkki-noille sijoitutaan ja milloin sieltä poistutaan (Suikkanen, 2017). Valtionohjaus työelä-mässä vaikuttaa koko työväestöön, mutta vaikutukset painottuvat erityisesti työelämän alku- ja loppupuolelle. Nuoria pyritään saamaan nopeasti koulutukseen ja sen kautta työ-markkinoiden käyttöön. Panostus koulutukseen, sen kehittämiseen ja laadun parantami-seen ovat olleet hallitusohjelmien keskeisiä painotuksia kaikissa ohjelmissa. Työuria on myös pidennetty työelämän alku- ja loppupäästä, jolla on pyritty ratkaisemaan työvoiman riittävyyttä Suomessa.
Informaatio-ohjaus on vahvistunut 2000–luvulta lähtien hallitusohjelmissa. Tavoitteita ja toimenpiteitä ohjataan yksityiskohtaisemmin nuorten koulutukseen, työelämään siirtymi-sen ja syrjäytymisiirtymi-sen ennaltaehkäisevien toimenpiteiden osalta. Nuorisotakuun juuret ovat
lähtöisin Jäätteenmäen hallitusohjelmasta lähtien, jota on yksityiskohtaisemmin ohjattu hallitusohjelmissa yhteiskuntatakuun kautta nykyiseen nuorisotakuuseen. Toimenpiteitä on tehty hallitusohjelmista seuraavaan lisäten nuorille suunnattuja palveluita ja vahvista-malla myös informaatio-ohjauksen rinnalla resurssiohjausta nuorten palveluihin. Stubbin hallitusohjelman aikana korostettiin nuorten matalankynnyksen palveluiden vahvista-mista sekä nuorten tarpeenmukaisten palveluiden järjestämistä. Sipilän hallituksen aikana muovautui nuorten matalankynnyksen palveluiksi Ohjaamo-palvelut, joihin hallitus koh-densi niin määrärahaohjausta kuin resurssiohjausta. Samanaikaisesti resurssi- ja määrära-haohjausta on kohdennettu etsivän nuorisotyön vahvistamiseen sekä eri kouluasteilla teh-tävään ennaltaehkäisevään työhön.
Lipponen I-II 3 kk sisällä työttömäksi jäämisestä (AJ & MVI) Sosiaalipalvelujen ja hallitusokau-della 80 000-100 000 hen-gellä (MVII) vahvista-minen, varhainen puuttu-minen, syrjäytymisen en-naltaehkäiseminen (MVII) Koulutustakuu (MK)
Nuorten yhteiskuntatakuu hallitus-ohjelmien kärkihankkeena (JK) Yhteiskuntatakuun ulottuminen alle 29- vuotiaiden koulutuksen vahvistamiseen (JK)
Toimenpiteiden taustalla käytetty tutkimus- ja arviointisuunnitelmaa (JK)
Työllisyysasteen tavoite 72% (JK) Työn ja yrittäjyyden kilpailukyvyn vahvistaminen globaaleille markki-noille (JK)
Ennakoiminen työelämän muutok-siin ja rakennemuutokmuutok-siin työmark-kinoilla (JK)
Hallituksen toimien kohdennus työllisyyteen kansalaisia aktivoi-vaan koulutukseen, palkkatukiin ja palveluihin (JK)
Koulutustarjonnan mitoitus sivis-tystarpeiden ja työmarkkinoiden mukaiseksi (JK)
Ammatillisen koulutuksen riittävä alueellinen tarjonta (JK)
Eri kouluasteilla tehtävä syrjäyty-misen ennaltaehkäisy ja toimenpi-teet (JK)
Tavoite vuoteen 2020 mennessä 90
% peruskouluasteen jälkeiselle
Nuorisotakuun vahvistaminen ma-talan kynnyksen palveluilla ja nuorten palvelun tarpeiden mukai-sesti (AS)
Palvelujen kohdentaminen vaike-ammissa tilanteissa oleville nuo-rille (AS) tarpeet ja erityis-piirteet