Euroopan unionin ohjaus

Liisa Heinämäki (2012, 55) ja Vuokko Niiranen ym. (2012,372) kirjoittavat unionin käyt-tämästä avoimesta koordinaatiosta, jolla jäsenmaita ohjataan kehittämään yhteisiä suun-taviivoja ja tavoitteita. Menetelmä ohjeistaa tavoitteiden seurannan, arvioinnon ja ver-taisarvioinnin. Jäsenmaiden tavoitteiden saavuttamista arvioidaan vertaisarvioinnin ja ko-mission toimesta yhteisten indikaattoreiden pohjalta. Heinämäen (2012,106) ja Niirasen

ym. (2012,373) mukaan avoin koordinaatio linkittyy myös ohjausmalliajatteluun, koska avoin koordinaatio on EU politiikan tavoiteohjausta. Tavoitteet luodaan ja määritellään jäsenmaiden kesken ja niiden toteutumista seurataan ja arvioidaan yhteisten indikaatto-reiden avulla. Euroopan unioni on ohjannut työllisyyttä asettamalla työllisyystavoitteita ja työllisyyden suuntaviivoja jäsenmailleen. Euroopan unionin työllisyysstrategia luotiin vuonna 1997, jolloin unionin jäsenmaat sitoutuivat yhteisiin työllisyyspoliittisiin tavoit-teisiin ja päämääriin. Strategian tavoite on luoda uusia työpaikkoja EU- alueelle. (Eu-rooppalainen työllisyysstrategia 2017.) Vuonna 2015 unionissa määriteltiin uudenlainen yksi yhtenäinen integroitu politiikan suuntaviiva, jolla oli tarkoitus koordinoida talous-politiikkaa eurooppalaisen ohjausjakson aikana. Ohjausjaksossa määritellään erityisesti jäsenvaltioiden politiikan koordinoinnin laajuudet ja suunnat sekä annetaan asiasta maa-kohtaisia suosituksia. Suositukset heijastuvat maiden investointeihin, rakenneuudistuk-siin ja finanssipolitiikkaan ja päätöksentekoon. Työllisyydessä keskeisimmät suuntavii-vat osuuntavii-vat työvoiman kysynnän lisääminen, uusien työpaikkojen luominen sekä työvoiman verotusta ja palkanmääritystä koskevat ohjeistukset. Työvoiman koulutusta ohjataan kou-lutusjärjestelmien rakenteiden uudistuksilla ja torjumalla nuorten työttömyyttä. Suunta-viivat työllisyydessä huomioi myös työmarkkinoiden toiminnan uudistamisen ja aktiivis-ten työmarkkinatoimenpiteiden parantamisen sekä työmarkkinoiden liikkuvuuden mah-dollistamisen. (European employment strategy- Employment guidelines 2017.)

Euroopan unioni on linjannut erityisesti julkisen talouden vakauttamiseen ja rakenneuu-distukseen liittyviä painopisteitä 2010–luvulla, jolla ohjaa työllisyyden parantamista Eu-roopan alueella. Nuorisopolitiikassa tehtiin sopimus EU:n nuorisostrategiasta, jossa so-vittiin yhteistyöstä ja tavoitteista. Tavoitteena nuorisostrategiassa olivat koulutus- ja työ-markkinoiden parantaminen ja osallistumiseen kannustaminen eli nuorten oma aktivointi.

(Kts. EU Youth Strategy 2010.) Euroopan unionin yhteinen tavoite on kohentaa nuorten alle 25- vuotiaiden työllisyystilannetta koulutuksen ja harjoittelu- ja työpaikkojen avulla.

Unioni nimesi neljä nuorten työllisyyttä edistävää keinoa, joilla taataan kaikille alle 25- vuotiaille laadukas työ-, jatkokoulutus-, oppisopimuskoulutus- tai harjoittelupaikka nel-jän kuukauden kuluessa työttömäksi jäämisestä tai koulutuksen loppumisesta. Euroopan unionin rahoituksella tuetaan nuorisotyöttömyydestä kärsiviä alueita ja helpotetaan nuor-ten työelämään siirtymistä erilaisin tukitoimin. Työllisyyttä edistäviä toimenpiteitä ovat

esimerkiksi työvoiman liikkuvuuteen ja oppisopimuskoulutuksen vahvistaminen. (Eu-rooppa-neuvosto, nuorisotyöllisyys 2017.)

Unioni ohjaa jäsenmaitaan suuntaviivojen ja tavoitteiden asettamisen kautta eli ohjauk-sena käytetään tulkintani mukaan informaatio-ohjauksen keinoja. Unioni ei ohjaa jäsen-maitaan nuorten työllisyyteen liittyvissä asioissa direktiivein, vaan ohjaus tapahtuu akti-vointitavoitteiden, yhtenäisten suuntaviivojen ja maakohtaisten suositusten kautta. Eu-roopan unioni ei ole ainoa taho, joka ohjaa kansallisesti nuorten työllisyyden tukemista ja koulutusta. Mm. OECD antaa myös maakohtaisia suosituksia, joita otetaan huomioon toimenpiteitä tehtäessä. Unionin ohjauksella on suuri vaikutus päätöksentekoon ja halli-tuksen asettamiin tavoitteisiin. Poliittinen tahtotila ei poikkea EU:n asettamista tavoit-teista, koska Suomi on jäsenmaana sitoutunut noudattamaan unionin ohjeistuksia ja pää-määriä. (Kts. Valtioneuvosto 74.,2015,32.)

Euroopan unionin ohjaus toteutuu myös määrärahaohjauksen keinoin. EU tukee rahoi-tuksen kautta nuorten työllisyyttä ja koulutusta parantavia hankkeita ja ohjelmia, jotka pohjautuvat sovittuihin poliittisten tavoitteiden saavuttamiseen. (Kts. Eurooppa komissio 2017 I.) Euroopan unionin jäsenmaita tuetaan työllisyys- ja sosiaaliasioissa EU-rahoituk-sella, jonka tavoitteena politiikalla on myös helpottaa työllistymistä ja työvoiman liikku-vuutta EU:n alueella. (Kts. Euroopan unioni, työllisyys- ja sosiaaliasiat 2017.) Unioni on kohdentanut rahoitusta nuorisoaloitteen toimenpiteiden varmistamiseksi muun muassa Eka Eures- työpaikka ja Erasmus + - aloitteisiin sekä kehottanut jäsenmaita käyttämään Euroopan unionin sosiaalirahaston määrärahoja nuorten työllisyyden tukemiseksi. (Kts.

Eurooppa-neuvosto, nuorisotyöllisyys 2017.) Suomessa ESR- rahoituksella rahoitetaan Ohjaamo- toimipaikkojen lisääminen. Ohjaamo-toiminta toimii sopimuspohjaisena ja ra-joitus toimii ilman ESR:n tukea joulukuulle 2018 asti. (Kts. Hallituksen julkaisusarja 2/2016,49., Sosiaali- ja terveysministeriö 2016,14., Valtioneuvosto 74. 2015,19 & Val-tioneuvoston kanslia 5/2017,39.) EU on tukenut ”Skills and Jobs- Investing for Youth”- ohjelman avulla investointeja, jotka kohdistuvat inhimillisen pääomaan, kuten ammatil-liseen koulutukseen, opintolainoihin ja liikkuvuusohjelmiin Euroopan investointipankin avulla. (Kts. Eurooppa komissio 2016,5.)

Lipponen I-II rahoitus (AJ & MVI) Aktivointitavoite oli mää-ritelty EU:n tasolta 27-30

Hallituksen vahva tuki EU:n toimille ja päätök-senteolle (MVII)

EU:n yhteinen nuori-sostrategia vuonna 2010 (MVII) julki-sen talouden vakauttami-sen ja rakenneuudistusten painopisteet (MK)

EU:n suositukset käynnissä olleeseen hallinnolliseen uu-distukseen (kuntarakenneuu-distus) tuottavuuden paranta-miseksi, kustannussäästöt jul-kisissa palveluissa (JK) Jäsenmaita ohjaa yhteinen EU:n nuorisostrategia vuosina 2010-2018 (JK, AS)

2014 perustettiin EU:n yhtei-nen valvontamekanismi (YVM) ja kriisinratkaisume-kanismi

EU:n sosiaalirahastossa vuo-sille 2014–2020 varattu yli 6 mrd euroa toimenpiteisiin, kohdennus nuorten työelä-mään integroitumisessa, kou-lutukseen 27 mrd euroa EU 2020-strategia ohjaa poik-kihallinnollista syrjäytymisen ja terveysongelmien toimen-pideohjelmaa (JK)

Tavoite nostaa Suomi OECD- vertailussa koulutuksen osalta osaavimmaksi maaksi kärki-maiden joukkoon (JK) Taulukko 5 Euroopan unionin ohjaus hallitusohjelmissa

7 JOHTOPÄÄTÖKSET JA POHDINTA 7.1 Tutkimuksen johtopäätökset ja pohdinta

Hallitusohjelmissa on nähtävissä työn ja koulutuksen korostus yhteiskunnan hyvinvoin-nin takaajana. Varsinkin 2000– luvulla koulutus ja työelämä on kokenut uudistuksia, jotka jatkuvat vielä tälläkin hetkellä. Koulutusjärjestelmää uudistetaan työelämää palve-levaksi kokonaisuudeksi. Uudistukset eivät voi tapahtua irrallaan toisistaan, jotta ne pal-velisivat kokonaisuutta. Tulkitsen tuloksien perusteella, että koulutus- ja työelämän uu-distusten pitää kulkea rinnakkain, jotta uudistuksilla saavutettaisiin haluttu päämäärä. Uu-distukset koulutuksessa vaikuttavat usein nuoriin, joita pyritään saamaan nopeasti työelä-män käyttöön. Ammatillisen koulutuksen uudistukset ovat tuoneet koulutusta lähem-mäksi työelämää ja mahdollistavat nuorten työllistymistä paremmin. Koulutuksessa huo-mioidaan työelämän käytännön taidot, alueelliset ja yhteiskunnalliset koulutustarpeet.

Koulutuksen muotoja on vahvistettu muun muassa oppisopimuskoulutuksen ja aikuis-koulutuksen osalta.

Hallitusohjelmissa on nähtävissä sosiaalipolitiikan näkökulma, jonka avulla pyritään löy-tämään keinoja talouskasvun ja elintason kasvulle. hallitusohjelmia on analysoitu eri nä-kökulmista. Arttu Saarinen, Suvi Salmenniemi ja Harri Keränen (2014, 614–615) ovat tutkineet Suomen hallitusohjelmia vuosien 1979–2014 ajan jaksolla. Tutkimuksessa kes-kityttiin hallitusohjelmissa käytettävien käsitteiden muotoutumiseen. Hallitusohjelmissa ei ole tapahtunut Saarisen ym. mukaan olennaisia muutoksia, koska heidän mukaansa ta-louskasvu, kansalaisuus ja hyvinvointi on kokonaisuuksia, joita ei voi erottaa toisistaan.

Hallitusohjelmat ovat muovautuneet eri aikakausien ja olosuhteiden mukaisesti eli yh-teiskunnallinen ja globaalinen tilanne vaikuttaa myös hallitusohjelmien muovautumiseen.

1990– luvulla hallitusohjelmien sävy on muuttunut valtion kilpailukykyä ylläpitäväksi, jonka tukena toimii hyvinvoiva kansa. Keskiössä hallitusohjelmassa ei suinkaan ole kan-salaisten hyvinvointi vaan ajatus valtion hyvinvoinnista. Kansalaiset nähdään resursseina kansakunnan taloudellisen menestyksen tuottajina. Eriarvoisuus sekä siihen liittyvät uh-kat, kuten syrjäytyneisyys, pitkäaikaistyöttömyys nähdään enemmänkin uhkana yhteis-kunnan taloudelliselle menestykselle.

Euroopan Unionin ohjaus on lisääntynyt 2000– luvulta lähtien ja näen tutkimuksen tulok-sien perusteella ohjauksen tarkentuneen ja voimistuneen nuorten työllisyyden ohjaami-sessa. Taustalla vaikuttaa lähes koko Eurooppaa koskeva huolenaihe nuorisotyöttömyy-destä ja syrjäytyneisyynuorisotyöttömyy-destä. Yhteinen huoli on nostanut nuoret ja työllisyyden unionin erityiseen seurantaan ja ohjaukseen. Unionin ohjauksen vaikutus näkyy myös Suomen hallitusohjelmissa, vaikka sitä ei suoranaisesti ohjelmiin ole aukikirjoitettu. Euroopan Unionin ohjausta on kohdennettu maakohtaisin ohjauksin, jossa jokaiselle jäsenmaalle annetaan maakohtaiset suositukset työllisyyden eteenpäin viemiseksi. Unioni seuraa ta-voitteiden toteutumista vuosittain ohjausjaksojen aikana. Jäsenmaat päättävät itse, millai-sia talouspoliittimillai-sia toimia viedään eteenpäin maakohtaisten suositusten osalta. Ohjaus on tapahtunut suosituksien kautta, ei niinkään säädösohjauksen ja direktiivien välityksellä.

Hallitusohjelmista ei suoranaisesti noussut esille taustalla unionin linjaukset ja suosituk-set, joilla on merkittävä vaikutus Suomen hallintoon ja politiikkaan. Tämän vuoksi on tutustuttava myös hallitusohjelmien aikana tehtyihin unionin päätöksiin, maakohtaisiin suosituksiin sekä asetuksiin, joita unionissa tehdään monessa eri toimielimessä. Hallitus-ohjelmien rinnalla olisi hyvä olla näkyä myös sen hetkiset unionin päätökset ja suosituk-set, jotta ymmärrys Euroopan unionin ohjauksesta olisi läpinäkyvää ja kansalaiselle sel-keämpi hahmottaa. Hallitusohjelmissa unionin poliittinen ohjaus ei nouse selkeästi esille hallitusohjelmien sisällöstä, vaikka se vaikuttaa Suomen poliittiseen päätöksentekoon ja hallitusohjelmien painotuksiin. 2010–luvun jälkeen hallitusohjelmissa mainitaan Euroo-pan unionin ohjaus suuntaviivojen määrittelyssä ja tavoitteiden asettelussa. Tutkimuksen tuloksien mukaan tulkitsen, että Euroopan unionin vahva ohjaus nuorten työllisyyden tu-kemisessa, rakenneuudistuksissa ja työttömyysajan aktivoinnissa. Kaiken taustalla on vahva vaikutus EU:n taloudellisella ja poliittisella ohjauksella.

Matilda Hellman, Marjukka Monni ja Anna Alanko ovat tutkineet Suomen hallitusohjel-mia 1950- luvulta vuoteen 2015. Tutkimuksen aiheena on Suomen poliittinen järjestelmä ja hyvinvointimallin esillä olo hallitusohjelmissa. Hellman kumppaneineen (2017,20) nä-kee Suomen hallitusohjelmien rakenteellisen muutokset kolmen hallitusohjelman koh-dalla hyvinvointimallin kannalta. Heidän mukaansa Lipposen toisessa hallitusohjelmassa nähdään sosiaalinen hyvinvoinnin malli eettisesti korkealla tasolla. Jyrki Kataisen

halli-tusohjelmassa on nähtävissä yksityiskohtaisuus täytäntöönpanossa sekä taustalla vaikut-tanut poliittinen tilanne, jossa hallituksessa vaikuttavilla puolueilla oli hallitusohjelmaan merkitystä. Sipilän hallitusohjelmassa nähtiin ns. managerimaisuutta sekä populistisen diskurssien uudenlaisia elementtejä. Tutkijoiden mukaan yhdessä nämä kolme hallitus-ohjelmaa tuovat näkyväksi poliittisesti vaikuttavan instituutionaalisen muutoksen nyky-aikaisessa Suomessa. Tutkimuksessa oli nähtävissä myös hallitusohjelmissa tapahtuva muutos 2000- luvulla, jolloin Suomessa ei enää suojeltu sosiaaliturvan leikkauksia.

Vaikka talouskasvu oli 2000- luvun alun vaikeuksien jälkeen nousussa, siltikin julkista-loudessa tehtiin vain vähäisiä parannuksia suomalaiseen perushyvinvointiin. Tämä on Hellmanin ym. mukaan johtanut Suomen hyvinvointivaltion pysyvään säästämiseen ja tiukkuuteen yhteiskunnallisessa hyvinvoinnissa. On myös väitetty, että Suomessa on aloi-tettu hyvinvointimallin ihanteiden syrjäyttäminen jo 1990- luvulla. (Hellman ym.

2017,11.)

Elina Palolan, Katri Hannikainen-Ingmanin ja Vappu Karjalaisen (2012,313) mukaan Matti Vanhasen hallitusohjelmassa näkyy nuorten syrjäytymisen ehkäisevät toimenpiteet, jotka ulottuvat niin työllisyys- ja koulutuspolitiikan osa-alueille. Vanhasen hallitusohjel-massa korostui muutos, jossa suunnattiin syrjäytyneiden nuorien tukevaa politiikkalin-jausta selkeämmin tiukkaa aktivointipolitiikan suuntaan. Timo Harrikarin ja Susanna Hoikkalan (2008,150) huomiot Vanhasen hallitusohjelmasta ovat samankaltaiset. Heidän mukaansa hallitusohjelmassa esiintyy uudenlaisia näkökulmia, teemoja sekä sanastoa, jotka liittyvät nuoria koskevaan poliittiseen retoriikkaan ja viranomaiskäytäntöihin. Muu-tos on ollut nähtävissä 1990– luvun puolivälin jälkeen. Nuorison hyvinvoinnin lisääminen esitetään ohjelmissa hyvinvoinnin lisäämisen sijaan pahoinvoinnin ja syrjäytymisen vä-hentämisen ja ehkäisyn näkökulmista. Hallitusohjelmassa nuoriin kohdistuvan kontrollin tehostaminen ja varhainen puuttuminen nähtiin julkisia kustannuksia ennaltaehkäisevänä painopisteenä.

Matti Vanhasen hallitusohjelmista alkaen hallitusohjelmissa käytettiin hyödyksi tavoit-teiden asettelussa mikrotasolta saatavaa tietoa. Hallitukset asettivat erilaisia kehittämis-ohjelmia, joiden selontekoja ja raportteja käytettiin hyväksi politiikkaohjelmien haaste-kohdista. Ne toimivat pohjana hallitusohjelmien tavoitteita arvioidessa ja tavoitteiden tar-kentamisessa sekä uudelleen suuntaamisessa. Matti Vanhasen hallituksen vuonna 2009

politiikkariihen kannanotot tulkintani mukaan otti askeleen tiedolla ohjaamisen ja uudel-leen ohjausimpulssien suuntaamiselle. Myös Euroopan unioni käyttää tutkittua tietoa, jota kerätään jäsenmaista toiminnan ja ohjauksen parantamiseksi. Tietoa tuotetaan näin ollen monella eri tasolla, jota käytetään hyväksi päätöksenteossa niin maakohtaisesti kuin unio-nin tasolla. Tämän kautta näen ohjausmalliajatteluun peilaten hallitusohjelmissa respons-siivisuutta ohjaavassa tahossa. Ohjausmalliajattelun yksinkertainen ajattelumalli on line-aarinen. Mikäli ajatellaan, että ohjaava taho voisi hyötyä ohjattavalta taholta sekä saavu-tetun tuloksen/tuotoksen kautta tuotetusta tiedosta, voidaan ajatella ohjausmalliajattelua myös Vedungin (1997) ajatuksen mukaisesti kehämäisenä muotona. Ohjaava taho muok-kaa toimintaansa ohjausimpulssista saadun tiedon mukaisesti, jolla pystytään paranta-maan ohjauksen vastetta ja haluttua päämäärää. Ohjattava taho voidaan konkretisoida esi-merkiksi kuntien, kuntayhtymien, Sosiaali- ja terveyspalvelut (SOTE), yksityisen ja kol-mannen sektorin tahoiksi, joilla kaikilla on merkityksensä toimivina tahoina nuorten työl-lisyyteen liittyvissä toimenpiteissä. Näen ohjattavat tahot makro- ja mikrotason tuottajina, joilla on näkemys toimintakentällä tapahtuvasta toiminnasta ja asiakkaiden tilanteesta ja tarpeista. Kuvassa 6 esitän tulkintani ohjausmallin kehämäisyydestä, kun ohjausmalliin lisätään mikrotasolta ja tuotoksesta/toiminnasta saatavaa tietoa. Myös kansalaisten ja asi-akkaan osallisuus ohjaukseen tarvittavaan tietoon on ensiarvoisen tärkeää. Mikäli asiak-kaan tarpeet eivät kohtaa ohjauksessa annettuja impulsseja, ohjaus ei kohdistu oikealla

tavalla ja ohjauksen tavoitteet jäävät toteutumatta.

Kuva 6 Ohjausmalliajattelun kehämäisyys hallitusohjelmissa. Mukaillen Niiranen ym. 2012, Vedung 1997& Lundqvist 1977

Valtion ohjauksessa informaatio-ohjauksen rinnalle on tullut myös enemmän suoran oh-jauksen elementtejä, jotka kohdistuvat kansalaisiin ja asiakkaisiin. Kannustimien rinnalle ovat nousseet voimakkaat sanktiot, joilla on vaikutuksensa sosiaaliturvaan ja tätä kautta kansalaisen hyvinvointiin. Nuoria aikuisia kannustetaan opiskelemaan ja kiinnittymään työelämään, mutta kannustimien rinnalle on kehitetty myös voimakkaat sanktiot, joilla myös pakotetaan tekemään valintoja opiskelu- ja työelämän suhteen. Ohjattavat tahot eli käytännöntason nuorten kanssa työtä tekevät organisaatiot (kunnat, opiskelupaikat, val-tio, sote ym.) ovat informaatio- ohjauksen ylläpitäjiä, jotka huolehtivat samalla informaa-tion eteenpäin viemisessä sekä kannustimien ja sanktioiden toteuttamisesta ohjaavan ta-hon tahdon mukaisesti.

Kun nuori aikuinen jää työttömäksi, nuorisotakuu lupaa etsiä nuorelle alle 30- vuotiaalle työharjoittelu-, opiskelu- tai työkokeilupaikan kolmen kuukauden sisällä siitä, kun nuori aikuinen on jäänyt työttömäksi. Samalla kehotetaan omaan aktiivisuuteen työpaikan tai työkokeilupaikan etsimisessä, koska paikat joita työ- ja elinkeinotoimistosta tarjotaan,

Ohjaava taho hallitusohjelmat

Ohjattavat tahot

kunta/kuntayhtymät/sote/yksityinen ja kolmas sektori Kansalainen, asiakas

Haluttu tuotos/toiminta tieto toi-minnasta/

tuotok-sesta

makro/mikrota-son tieto

ohjauk-sen tueksi

ohjausimpulssi

vaste

Eu- ohjaus uusi

ohjausim-pulssi tiedon pohjalta

voivat olla sellaisia, joista nuori ei hyödy tai tarjotut paikat eivät ole mielekkäitä. Mikäli nuori ei ota vastaan tarjottua koulutusta tai työpaikkaa, sanktiona on usein työmarkkina-tuen karenssi. Elsa Keskitalon ja Vappu Karjalaisen (2013,8) mukaan nuorten ja koko työikäisiä koskevan aktivointipolitiikan taustalla on hillitä valtion sosiaaliturvamenoja.

Sosiaaliturvamenojen vähentämisellä on pyrkimys ennakoida väestön ikääntymisen kautta lisääntyviä hyvinvointivaltion kustannuksia. Aktiivipolitiikan taustalla voi vaikut-taa myös ideologiset syyt. Uusiliberaali talouspoliittinen suuntaus on vaikuttanut siihen, että julkisen vallan kustannuksia pyritään alentamaan. Tulkitsen valtion suoran ohjauksen suoraan kohdistuvan kansalaiseen/asiakkaaseen, jossa enemmän vastuu siirtyy kansalai-selle itkansalai-selle työllistymisen osalta. Työllistymisen ohjausta on vahvistettu jokaisella ta-solla, mutta sen taustalla heijastuu myös sanktioiden pelko.

7.2 Luotettavuus ja eettisyys

Hanna Vilkan (2015,196–197) mukaan laadullisen tutkimuksen toteuttaminen ja tutki-muksen luotettavuutta ei voida erotella. Hänen mukaansa viime kädessä tutkija on itse luotettavuuden kriteeri, koska tutkimuksen luotettavuudessa arvioidaan tutkijan tekemät teot, valinnat sekä ratkaisut, joita tutkimuksen edetessä tutkijan itse tulisi arvioida jokai-sen valinnan kohdalla. Koko tutkimusprosessin aikana tutkija tekee arviointia suhteessa teoriaan, analyysitapaan, tutkimusaineiston luokitteluun, tulkintaan, tuloksiin ja johtopää-töksiin. Tutkijan tulisi pystyä myös kuvaamaan sekä arvioimaan mitä, milloin ja miksi sekä miten tutkimuksen aikana on päädytty tiettyihin ratkaisuihin. Laadullisessa tutki-muksessa tutkimuksen luotettavuuteen liittyvät kysymykset kohdistuvat tukijaan it-seensä, aineiston laatuun, sen analysointiin ja tulosten esittämiseen. (Latvala & Vanha-nen-Nuutinen 2001,36.)

Tässä tutkimuksessa käytettiin julkisia dokumentteja ja aineistoja, joten aineistossa ei ole suojattavaa aineistoa tai materiaalia, jonka esittäminen tutkimuksessa ei ole vaadi yksi-tyisyyden tai organisaation tietojen suojaamista. Tutkimuksen aineiston keruu tehtiin pää-sääntöisesti hallitusohjelmien osalta Valtioneuvoston internet- sivustoilta. Aineisto rajau-tuu hallitusohjelmien luonteen ja maakohtaisuuden vuoksi suomalaisiin aineistoihin. Eu-roopan unionin aineisto on koottu EuEu-roopan unionin ylläpitämiltä sivustoilta, jotka ovat

joko informatiivisia sivustoja tai EU:n eri elimien päätöksiä. Haasteeksi muodostui sys-temaattinen aineistonhaku ja aineiston selkeä rajaaminen Euroopan unionia koskevissa aineistoissa. Tutkimukseen en löytänyt riittävän selkeää tiedonhakukanavaa, joka vaikut-taa Euroopan unionin työllisyyttä ohjaavien asiakirjojen osalta tutkimuksen luotettavuu-teen. Tämä vaikutti myös siihen, että toinen tutkimuskysymyksistä jäi tutkimuksessa tu-loksien valossa ohuemmalle käsittelylle.

Tutkimuksen rajaamisen tein tietoisesti makrotasolle, jättäen tutkimuksesta pois käytän-nöntason toiminnan ja toimenpiteet. Makrotason tutkimus antaa mahdollisuuden irrot-tautua tutkijana ennakkoasenteista ja oletuksista, koska tarkoituksena ei ole tarkastella hallitusohjelmissa esiintyvien toimenpiteiden toimivuutta mikrotasolla. Tämän tutkimuk-sen kautta oli tarkoitus lisätä ymmärrystä hallinnon ohjaukseen sekä asiakokonaisuuksiin, jotka ovat vaikuttaneet mikrotason toimenpiteisiin ja uudistuksiin. Hallitusohjelmat ja Euroopan unioni hallinnollisena toimijana olivat itselleni vieraampia kokonaisuuksia, jonka jäsentämiseen tarvittiin perusteellista tutustumista, jotta sain ymmärryksen valtion ja unionin keskinäisestä suhteesta ja ohjauksen kokonaisuudesta.

Tutkimuksen aihekokonaisuus on laaja, koska hallitusohjelmien aikajänne sijoittuu kah-dellekymmenelle vuodelle sekä tutkimuksessa lisäksi tarkastelen myös EU:n ohjauksen tasoa. Näkemykseni mukaan haasteena tutkimuksen luotettavuudelle on tietynlainen sa-turaatiopisteen löytäminen tutkimuksen aihealueen ollessa suhteellisen laaja. Jari Eskola ja Juha Suoranta (2005, 62–63) kirjoittavat aineiston riittävyydestä, sen kyllääntymisestä eli saturaatiosta. Saturaation saavuttamisen perusajatuksena on se, että aineiston määrä on riittävä tuomaan esille sen teoreettisen ajattelukuvion tutkimuskohteesta. Saturaatio-piste saavutetaan, kun lisäaineiston keräämisellä ei saada tutkimukselle uutta lisäinfor-maatiota sekä aineistossa alkaa pyöriä tietynlainen peruslogiikka, joka toistuu usein ai-neistossa samankaltaisena. Tutkijalla itsellään on päätäntävastuu siitä, milloin aineistoa on tutkimuskohteeseen nähden kerätty riittävästi ja se on tarpeeksi kattava tutkimuson-gelmiin nähden. Näkemykseni mukaan tutkimukseen kerättyä aineisto antaa tutkittavasta ilmiöstä peruskuvan, mutta se ei mene vielä niin sanotusti pintaa syvemmälle hallinnolli-sessa ohjaukhallinnolli-sessa. Hallitusohjelmien ohjaus näkyy myös mikrotasolla ja erilaisten halli-tusten hankkeiden ja projektien välityksellä, joita en ole käsitellyt tutkimuksessa

tarkem-min. Samoin EU tasolla tehdyt toimenpiteet ja eri tasoiset toimielimien päätöksen ja suo-situkset eivät ole aukottomasti esitettynä tässä tutkimuksessa. Euroopan unionin eri eli-millä ja tahoilla on monenlaisia verkkosivustoita, joiden kokonaisuutta on välillä vaikea hahmottaa. Vaikka Euroopan unionia ja sen toimintaa on pyritty tekemään läpinäkyväksi ja helpommin ymmärrettäväksi, on kokonaisuuden hahmottaminen haasteellista monien eri toimielimien vuoksi.

Aineistosta saatava tieto riippuu siitä, miten tutkija on tavoittanut tutkittavana olevan il-miön ja millaista tietoa aineistonkeruu on tuottanut. Kvalitatiivisessa tutkimuksessa luo-tettavuutta voidaan mitata tutkimuksen totuusarvon, sovellettavuuden, pysyvyyden ja neutraaliuden näkökulmasta. Sisällönanalyysin luotettavuutta tarkasteltaessa sisällönana-lyysissa on haasteena se, miten tutkija kykenee pelkistämään tutkittavan ilmiön mahdol-lisimman luotettavasti ja miten luotettavasti kyetään osoittamaan aineiston ja tulosten vä-linen yhteys. (Latvala & Vanhanen-Nuutinen 2001,36.) Tutkimuksessani sisällönanalyy-sin haasteellisuus on tutkimuksen aineiston tulkinta. Ohjausmekanismit ovat usein limit-täiset ja ohjauksen tasot ulottuvat useisiin toimenpiteisiin. Tutkimuksessa näkyy tällöin tutkijan oma tulkinta siitä, mihin kategoriaan tutkija tulkitsee kunkin ohjausmuodon kuu-luvan.

Roger Sapsford ja Victor Jupp (2006, 9) kirjoittavat dokumenttien yleisestä luonteesta ja käytöstä tutkimuksessa. Dokumenttiaineistolähtöisessä tutkimuksessa tulee ymmärtää dokumenttien vahvuudet sekä rajoitukset, joilla on vaikutusta tutkimuksen luotettavuu-teen. Tutkijan tulee olla tietoinen siitä, millaiseen tarkoitukseen dokumentit ovat kirjoi-tettu ja millaisia taustavaikuttajia dokumenttien taakse kätkeytyy. Piergiorgio Corbetta (2003,34) pohtii saman suuntaisesti instituutioiden dokumenteista. Eri instituutioiden do-kumenteissa voi olla hänen mukaansa epätäydellistä tietoa sekä niissä kuvastuu instituu-tioiden julkisuuteen annettava kuva. Instituuinstituu-tioiden tuottamat dokumentit tuotetaan insti-tuutioiden tai yksilöiden toimesta. Tämän vuoksi dokumenteissa taustalla vaikuttaa aina kirjoittajan organisaation konteksti sekä rooli. (Corbetta 2003,3.) Tutkimuksessa käytin hallitusohjelmia sekä oheispöytäkirjoja ja muistioita. Hallitusohjelmat kuvastavat valtion hallinnon tahtotilaa ja painotuksia, joiden avulla yhteiskuntaa saadaan johdetuksi maamme hyväksi. Euroopan unionilla on myös samankaltainen pyrkimys selkeyttää unio-nin asemaa jäsenmaihin nähden, sen vaikutusta päätöksenteossa ja painotuksissa.

Ohjausmekanismiajattelun mukaiset hallinnolliset ohjausmuodot ilmenevät hallitusohjel-missa selkeästi. Ohjaus suuntaa valtion toimintaa, jossa ohjausmuodot ovat osin päällek-käisiä. Tämän vuoksi niitä on haasteellista erottaa toisistaan. Esimerkiksi informaatio-ohjauksen sisällä voi olla samanaikaisesti resurssi- ja määrärahaohjausta sekä samanai-kaisesti se ohjaa selkeästi tavoitteiden saavuttamista. Ohjausmuodot näyttävät olevan yh-teydessä toisiinsa, joka on tuonut haasteita kategorioidessa ohjausmuotoja analyysirun-koon. Tämän vuoksi tutkimuksen tulokset ovat tutkijan tulkintaa siitä, mihin kategoriaan kukin ohjausmuoto sijoittuu.

7.3 Jatkotutkimuksen mahdollisuudet

Jatkotutkimuksen mahdollisuudet ovat tutkimusaiheen laajuuden huomioon ottaen laaja-alaiset, koska aiheena nuorten työllisyyden tukeminen on eri sektoreiden toteuttamaa toi-mintaa. Työllistymisen tukemisella on myös monitasoisesti yhteiskunnallisia vaikutuksia.

Jatkotutkimuksen aiheena olisi mielenkiintoista tutkia sitä, miten hallinnollinen ohjaus on toteutunut nuorten työllisyyden tukemisessa käytännön tasolla. Nuorten työllisyyteen liit-tyvät palvelut ovat myös uudistusten kohteena. Uudistukset koskettavat julkista, yksi-tyistä ja kolmatta sektoria. Jatkotutkimuksen aihe voisi liittyä uudistusten haasteisiin ja monitasoisen nuorten työllisyyden tukemisen eteenpäin viemiseen. Uudistukset ovat ta-pahtuneet pitkällä aikavälillä, mutta suurimmat muutokset ovat tata-pahtuneet 2010- luvulla.

Nuorten työllisyyteen ja syrjäytymiseen liittyvät monessa eri tasossa tehtävät aktivointi-suunnitelmat, joiden pyrkimyksenä on saada nuoret osallistumaan ja aktivoitumaan

Nuorten työllisyyteen ja syrjäytymiseen liittyvät monessa eri tasossa tehtävät aktivointi-suunnitelmat, joiden pyrkimyksenä on saada nuoret osallistumaan ja aktivoitumaan