Suomen kieltä tavataan pitää melko sukupuolineutraalina kielenä johtuen sen kieliopillisesta su-vuttomuudesta eli genuksettomuudesta (Engelberg 2016: 10). Johanna Laakso (2005: 109) koros-taa, että termi genukseton antaa väärän kuvan sukupuolen ilmenemisestä suomalais-ugrilaisissa kielissä. Näissä kielissä sukua ilmaistaan muilla kuin kieliopillisilla keinoilla, esimerkiksi sanaston avulla. Suomen kielessä sekä monissa muissakin kielissä on merkillepantavaa, miten sukupuolta ilmaisevat keinot jakautuvat sukupuolten välillä. Maskuliinimuodot, kuten mies-päätteiset sanat (esim. kotimies ja puhemies), voidaan tulkita viittaamaan sekä mieheen että naiseen (Kielitoimis-ton sanakirja 2020), kun taas tunnusmerkkiset feminiinimuodot viittaavat yleensä vain naiseen.
Tällaisia naista tunnusmerkkisesti ilmaisevia keinoja ovat feminiininen -tAr-pääte kuten näytteli-jätär, nais-etuliite kuten naisurheilija sekä adjektiivi naispuolinen. Lisäksi suomen kielessä on
kun taas vastaava miesihminen tai muut maskuliinivastineet eivät ole yleisesti vakiintuneet. (En-gelberg 2010: 168.)
Suomen kielen genuksettomuus ei näyttäisi siis tarkoittavan kielen sukupuolineutraaliutta.
Päinvastoin genuksettomuus näyttäisi vaikuttavan siten, että maskuliinimuotoja käytetään enem-män kuin feminiinimuotoja, mikä siten häivyttää naisten näkyvyyttä kielessä. (Engelberg 2016:
14, 59–60.) Lisäksi Engelberg (2002: 116, 2018: 76–77) on havainnut suomen kielen puhujien kohtaavan arkipuheessaan ongelmia näennäisesti sukupuolineutraalien geneeris-maskuliinisten il-mausten käytössä. Jos puhuja viittaa gm-ilmauksella ihmisryhmään, jossa on sekä miehiä että nai-sia, saattaa puhuja kokea tarvetta lisätä ilmaukseen myös feminiinisen vastineen, vaikka gm-ilmauksen ajateltaisiin näennäisesti olevan sopiva molempiin sukupuoliin viittaamisessa. Engel-bergin (2018: 77) aineistoesimerkit selventävät asiaa:
(1) Tänään 27:n Unioniin jäävän maan päämiehet ja -naiset lensivät Brysseliin hyväksymään muodollisesti EU:n suuntaviivat Brexit-neuvotteluille. (TV1-uutiset 29.4.2017)
(2) Heinäkuussa kaikki ovat lomalla, myös kuntien virkamiehet ja -naiset. (Helsingin Sanomat 17.7.2002)
(3) Kirkkonummen kunnanvaltuusto toivoo lähes yhtenä miehenä ja naisena, että kunta selvittäisi tekojää-kentän rakentamisen kuntakeskuksen alueelle. (viisykkonen.fi 22.5.2017)
Koska puhujat ja kirjoittajat esimerkeissä 1–3 kokevat tarvetta lisätä feminiini-ilmaus gm-ilmauksen jälkeen, voidaan päätellä, ettei gm-ilmaisu toimi sukupuolineutraalina tunnusmerkittö-mänä viittauksena. Jos gm-ilmaisu koettaisiin sopivaksi viittaamaan kaikkiin sukupuoliin, ei mui-hin sukupuoliin viittaavia ilmauksia tarvitsisi käyttää. Lisäksi joimui-hinkin gm-ilmaisuimui-hin on jopa mahdotonta lisätä feminiini-ilmausta (esim. *puhenainen, *maarouva, *kirkkoherratar), koska ne eivät ole vakiintuneet kieleen (Laakso 2005: 120).
Sukupuolta ilmaisevien kielellisten keinojen epäsymmetrisyys ilmenee usein ammattinimik-keissä. Esimerkiksi lakimies, esimies tai isännöitsijä voi olla sekä mies että nainen, kun taas mies-puolista lentoemäntää ja karjakkoa kutsutaan stuertiksi ja karjanhoitajaksi. Naisten alettua kou-luttautua miesvaltaisille aloille, he perivät myös maskuliinimuotoiset ammattinimikkeet, kun taas miesten kouluttautuminen naisvaltaisille aloille herätti tarpeen uusien maskuliinisten ammatti-nimikkeiden keksimiseen. (Engelberg 2018: 80, 87–88.) Suomen kielessä miespuolisen ihmisen nimitykset voivat siis viitata molempiin sukupuoliin, kun taas naispuolisen ihmisen nimitykset
viittaavat vain naissukupuoleen. Engelberg (2010: 167) tiivistää tämän kielellisen epäsymmetrian ilmenevän siten, että ”kielet esittävät miehen tunnusmerkittömänä, eli perusmuotona, yksinkertai-sempana, ja naisen puolestaan tunnusmerkkisenä, monimutkaisempana”.Myös useissa muissa tut-kimuksissa on kiinnitetty huomiota siihen, miten kieli ilmentää miestä ihmisen normina ja naista siitä poikkeavana (esim. Bussmann & Hellinger 2003: 158; Cameron 1996; Engelberg 2018).
Karppisen (2002) mukaan geneeris-maskuliiniset ihmisviittaukset ovat naisia syrjiviä, koska niillä voidaan viitata molempiin sukupuoliin, mutta feminiinimuodoilla vain naiseen. Cameron (1996: 25, 31–32) viittaa tähän syrjinnän ja ulkopuolisuuden kokemukseen puhumalla naisten vie-raantumisesta kielessä. Vieraantumisella Cameron tarkoittaa naisten kokemusta kielen ulkopuo-lelle tai marginaaliin jäämisestä, minkä takia naiset kokevat tarvetta kielen uudistamiseen. Came-ron (1996: 160) esittääkin, että kielen uudistaminen sellaiseksi, joka huomioi tasapuolisesti myös naiset, edistäisi osaltaan tasa-arvoa myös kielen ulkopuolisessa todellisuudessa. Jos gm-ilmaukset koetaan naiset osittain ulkopuolelle rajaaviksi viittauksiksi, lienee perusteltua pohtia ilmausten mahdollista muuttamista.
Kielellinen seksismi tarkoittaa sukupuoleen liittyvää näkymättömäksi tekemistä, stereotyy-pittelyä ja halventamista (Engelberg 2016: 14). Cameron (1996: 131, 140) luokittelee kielenkäy-tössä esiintyvän seksismin kahteen alueeseen: sääntelemättömään ja säänneltyyn eli institutionali-soituneeseen seksismiin. Sääntelemätön seksismi ilmenee esimerkiksi loukkaavina viittauksina, kun taas säännelty seksismi ilmenee esimerkiksi sanakirjoissa ja kieliopeissa virallistettujen mää-ritelmien kautta. Cameronin luokittelun mukaan tässä tutkimuksessa keskitytään tarkastelemaan säänneltyä seksismiä, jonka yksi ilmenemismuoto on geneerinen maskuliinisuus. Koska puhe-mies-sana on sanakirjoissa ja perustuslaissa yleisesti määritelty parlamentin puheenjohtajaksi, liit-tyy sanan ympärillä käytävä tutkimus ja keskustelu säännelliit-tyyn seksismiin. Sanakirjat ja perustus-laki siis ohjaavat kielenkäyttäjiä sanavalinnassaan, kuten ilmenee seuraavasta helsinkiläistoimitta-jan tekstistä:
Sukupuolten tasa-arvossa on epäilemättä vielä työtä tehtävänä, mutta yritys pakonomaisesti karsia ammateista kaikki mies-loppuiset yhdyssanat oikeuttaa kysymyksen, eikö tällaisen näpertelyn sijasta voisi yrittää tehdä todellisia tasa-arvotekoja. Monissa yhdyssanoissa komponentti ’mies’ voi miehen lisäksi tarkoittaa ihmistä yleensä. Kun muut lähtevät kyläilemään, nainenkin voi jäädä kotimieheksi katsomaan, että talo pysyy kun-nossa. Asiasta on Suomen kielen perussanakirjassa lause-esimerkki: ”Pyydettiin naapurin tyttö kotimieheksi.”
Vaikka sanakirjat määrittelevät olevansa kieltä kuvaavia sanastoja, on niillä kielen kuvauksen lisäksi myös ohjailevaa valtaa kielenkäyttäjiin. Tämä tulee esiin edellisessä helsinkiläistoimittajan kirjoituksessa, jossa hän perustelee kotimies-sanan geneeristä, molempiin sukupuoliin viittaavaa, käyttöä sanakirjasta löytyvällä esimerkkilauseella. Myös Cameron (1996: 140–145) korostaa sa-nakirjojen ohjailevaa valtaa ja mainitsee, että seksistisen kielen purkamiseen tarvitaan myös esi-merkiksi sanakirjojen uudistamista.
Vuonna 2007 Suomen kielen lautakunta antoi kannanottonsa sukupuolineutraalin kielenkäy-tön edistämiseksi. Lautakunta perusti kannanottonsa Euroopan neuvoston vuonna 1990 antamaan suositukseen seksismin karsimiseksi kielestä (liite 1). Euroopan neuvoston suosituksessa yhdeksi tasa-arvon toteutumisen esteeksi todetaan seksistinen kieli, jossa maskuliinisuus asettuu feminii-nisyyden edelle. Euroopan neuvosto kannustaa kaikkia jäsenmaitaan ryhtymään toimenpiteisiin tasa-arvoisen kielen edistämiseksi niin, että ”naisen asema ja rooli yhteiskunnassa näkyisivät kie-lessä samalla tavalla kuin miessukupuoli näkyy ja että lainsäädännön, julkisen hallinnon ja koulu-tuksen kieli sekä viestimissä käytettävä kieli olisi sukupuolineutraalia”. Suosikoulu-tuksen pohjalta Suo-men kielen lautakunta suosittelee käyttämään sukupuolineutraaleja ilmauksia uusia ammattinimik-keitä luotaessa. Lisäksi se kehottaa tarkastelemaan vakiintuneita nimikammattinimik-keitä kriittisesti ja tarvitta-essa muuttamaan ne sukupuolineutraaleiksi. Lautakunta toteaa erityisesti lainsäädännön ja hallin-non kielen olevan tärkeässä asemassa sukupuolten välisessä tasa-arvossa. (SKL 2007.)
Englannin kielessä, josta kieliopillinen suku on ajan saatossa kadonnut, geneerinen masku-liinisuus ilmenee esimerkiksi persoonapronominien she ja he käytössä (Engelberg 2018: 17). Fe-miniininen she-pronomini viittaa naispuoliseen ihmiseen, kun taas maskuliininen he-pronomini voi viitata paitsi miespuoliseen ihmiseen myös ihmiseen yleensä (esim. A fool and his money are soon parted. ’Hölmö pääsee pian rahoistaan’). Cameron (1996: 120–121) korostaa englannin he-pronominin geneerisen käytön vakiintuneen vasta alle kaksisataa vuotta sitten. Sitä ennen käytössä oli ollut myös sukupuolineutraali yksikkömuotoinen they, jonka ohjailevan kieliopin laatijat kui-tenkin leimasivat virheelliseksi ja puhekieliseksi muodoksi (Cameron 1996: 121; Hakulinen &
Lautamatti 1988: 164). Ohjailevan kieliopin seurauksena they-pronomini sukupuolineutraalina yk-sikkömuotona jäi elämään vain englannin puhekieleen. Myös Ann Bodine (1975: 132–133) pai-nottaa yksiköllisen they-pronominin olleen laajasti käytössä ennen 1800-lukua. Bodine (1975:
134–135) kirjoittaa mieskeskeisyyden kuitenkin vallinneen kieliopissa jo kauan ennen
yksikölli-sen they-pronominin leimaamista virheelliseksi. Hän siteeraa 1500- ja 1600-lukujen englannin kie-len tutkijoita, jotka toteavat miehen olevan naista luonnollisesti ylempänä ja perustelevat siten maskuliinimuodon arvokkaammaksi ja sopivaksi geneeriseen käyttöön.
Englannin kielen historiaa voidaan pitää esimerkkinä siitä, miten kieli heijastaa yhteiskun-nan arvoja ja toisaalta siitä, miten kielen ohjailun avulla rakennetaan tai ylläpidetään vallitsevia arvoja. Kieleen kohdistuva ohjailu vahvistaa osaltaan diskurssintutkimuksen ja dialektisen teorian ajatusta siitä, että kielellä on vaikutusvaltaa yhteiskunnassa. Nykyaikana vallitsevat arvot erityi-sesti länsimaisessa yhteiskunnassa painottavat sukupuolten ja kaikkien ihmisryhmien välistä tasa-arvoa. Tästä lienee seurauksena myös se, että vuonna 2019 laajasti käytetty yhdysvaltalainen Mer-riam-Webster-sanakirja lisäsi yksikön kolmannen persoonan she- ja he-pronominien sukupuoli-neutraaliksi vaihtoehdoksi pronominin they. Samalla they valittiin vuoden sanaksi. Englannin kie-lihistoria osoittaa, ettei kieli ole muuttumaton tai koskematon kokonaisuus, vaan se muuttuu ja sitä muutetaan jatkuvasti.
Useissa tutkimuksissa (esim. Karppinen 2009: 138–139; Hellinger & Bussmann 2002: 19–
20; Talbot 2010: 226) tutkijat ovat korostaneet, että sukupuolten välisen tasa-arvon saavutta-miseksi on kiinnitettävä huomiota paitsi sanastoon ja kielioppiin, myös niihin sosiaalisiin raken-teisiin, jotka kielen taustalla vaikuttavat. Tutkimuksen ja tasa-arvotyön on siis panostettava sekä kieleen että yhteiskunnassa vallitsevaan ajattelutapaan ja kulttuuriin. Konkreettiset muutokset kie-leen (esimerkiksi lakimies-tittelin muuttaminen juristiksi) ovat merkkejä tasa-arvoon tähtäävästä muutoksesta, mutta eivät yksin riitä takaamaan muutoksia sosiaalisissa rakenteissa. Positiivisen muutoksen saavuttamiseksi on lisättävä kaikkien kielenkäyttäjien tietoisuutta ja vastuuta siitä, mil-laisia kielellisiä merkityksiä tuotetaan ja ylläpidetään. (Karppinen 2009: 138.) Positiivisella muu-toksella Karppinen tarkoittaa kaikkea kieleen kohdistuvaa muutosta, joka edistää tasa-arvon toteu-tumista myös kielessä.
3 AINEISTO JA MENETELMÄ
Tässä luvussa esittelen tutkimusaineistot ja niiden keruutavat sekä tutkimusmenetelmät. Luvussa 3.1 esittelen eduskunnan täysistuntojen pöytäkirja-aineiston ja Eduskunnan kirjaston hakupalve-lun, josta keräsin aineiston. Lisäksi erittelen tarkemmin, miten keräsin aineiston. Luvussa 3.2 esit-telen kansanedustajille lähetetyn kyselyn kysymykset sekä vastaajien ikä-, puolue- ja sukupuolija-kaumat. Havainnollistan myös kyselyn vastausprosentteja ja kerron, miten käsittelen vastauksia analyysin edetessä. Luvut 3.3 ja 3.4 koostuvat tutkimuksessa käytettävien analyysimenetelmien, eli ristiintaulukoinnin ja khiin neliö -testin sekä sisällönanalyysin esittelyistä. Lisäksi kerron, mi-hin aineiston osiin analyysimenetelmiä käytetään.