Kansanedustajat perustelivat kannattamaansa virkanimikettä monisanaisesti. Puhemies-nimikettä kannattaneiden kansanedustajien (N=101) perustelut voidaan sisällönanalyyttisen pelkistämisen ja alaluokittelun avulla luokitella pääluokkiin. Kuviossa 13 on esitetty puhemies-nimikettä puoltavat perustelut pääluokittain. Saman kansanedustajan mielipide voi olla useassa pääluokassa, jos se sisältää monta eri perustelua.
KUVIO 13. Kansanedustajien perustelut puhemies-nimikkeen säilyttämisen puolesta.
Kuvio 13 osoittaa, että puhemies-nimikettä kannattaneet kansanedustajat perustelivat mie-lipidettään useimmiten (N=52) nimikkeen perinteikkyydellä tai historialla, kuten seuraavissa esi-merkeissä:
(19) Perinteet on hyvä säilyttää. Mielestäni sairas, sukupuolineutraali humpuuki ei saa vaikuttaa arvovaltaisen puhemiehen koko eduskunnan historian ajan käytössä olleeseen puhuttelutapaan. (mies, ps.)
(20) Eduskunta on instituutio, joka saa voimansa arvokkuudesta, joka kumpuaa vakaudesta ja perinteistä. En koe että yhteiskunnallista tasa-arvoa edistetään ensi sijassa statusta ilmentävien nimekkeiden muutoksilla. Olen-naista ovat aidot muutokset, kuten lainsäädännölliset esteet ja taloudelliset esteet molemmille sukupuolille
52
26 23 23
18
0 20 40 60
perinteikkyys institutionaalisuus perustuslaillisuus arvokkuus vakiintuneisuus
luku-määrä
(21) Henkilökohtaisesti en näe käsitemuutoksilla kovin suurta merkitystä tässä yhteydessä sukupuolten välisen tasa-arvoisuuden tai sukupuolineutraalisuuden edistämisessä. Eduskunnassa on tietyt perinteet, joiden yllä-pitämistä toivon tilanteessa, jossa kohtelias ja arvokas käyttäytyminen alkaa olla katoavaa kansanperinnettä.
(nainen, sd.)
(22) Se on perinteinen instituutio. Myös puhemiesneuvosto. Ei ole sukupuolittunut. Se on laissa. Ja muuttaminen edellyttää siis lakimuutosta. Toki demokratiassa voidaan muuttaa mitä vain lainsäädännöllä. Fokus pitäisi olla oikeissa lainsäädäntöhankkeissa, ei lillukan varsissa. (mies, ps.)
Esimerkit 19–22 havainnollistavat, miten puhemies-nimike halutaan säilyttää sen perinteen ja historian vuoksi. Perinteikkyys ja historiallisuus korostuvat kansanedustajien mielipiteissä po-sitiivisena asiana. Esimerkissä 19 kansanedustaja kokee sukupuolineutraalin nimikkeen uhkaavan perinteistä nimikettä ja sen arvokkuutta. Mielipiteiden perusteella vaikuttaa siltä, että kielen uu-distaminen koetaan perinteitä ja historiaa uhkaavana asiana. Havainto vertautuu osittain myös Riitta Korhosen ja Hanna Lappalaisen (2013) tekemiin havaintoihin maallikkokielenkäyttäjien ja kielen asiantuntijoiden suhtautumisesta kielen muutoksiin. Tutkijat havaitsivat, että kielentutki-muksessa vallinnut käsitys maallikoiden ja kielen asiantuntijoiden erilaisesta suhtautumisesta kie-leen pitää edelkie-leen osittain paikkansa. Maallikot kokevat kielen muutokset useammin uhkaavina ja negatiivisina, kun taas kielen asiantuntijat pitävät muutosta kieleen kuuluvana luonnollisena ominaisuutena. Kansanedustajien varauksellinen suhtautuminen kielen muutokseen voikin osin selittyä sillä, että heistä suurin osa ei ole kielen ammattilaisia.
Esimerkkien 20 ja 21 kansanedustajat ovat lisäksi sitä mieltä, että nimikkeen muutos ei edistä yhteiskunnallista tasa-arvoa. Yhteensä 12 kansanedustajaa kertoi, ettei koe nimikemuutosten aut-tavan tasa-arvon edistämisessä. Esimerkeistä 20 ja 22 nousi esiin, miten tasa-arvoa toteutettaisiin paremmin ”aidoilla muutoksilla” eikä lakimuutoksissa tulisi keskittyä ”lillukanvarsiin”. Cameron (1996: 18) viittaa samaan ilmiöön tutkimuksessaan. Hän toteaa, että esimerkiksi juuri nimikkeen chairman ’puheenjohtaja/puhemies’ muutosta kannattavat tutkijat ovat kohdanneet vähätteleviä kommentteja, jossa heitä kannustetaan keskittymään pelkkien sanojen pohtimisen sijaan todellisiin tasa-arvokysymyksiin. Toisaalta 22 kyselyyn vastannutta kansanedustajaa koki tasa-arvon edisty-vän myös sanatason muutoksilla. Kielen historiallisuudella on kielenkäyttäjille merkitystä ja Tii-lilä (2020b) muistuttaakin artikkelissaan siitä, miten myös oma aikamme ja käyttämämme kieli on osa tätä historiaa: ”Voimme avoimesti ja selvästi viestiä tasa-arvoisemmasta maailmasta.”
Toiseksi eniten (N=26) puhemies-nimikkeen säilyttämistä perusteltiin sillä, että nimike viit-taa instituutioon, kuten seuraavissa esimerkeissä:
(23) Eduskunnan puhemies on instituutio, samalla tavalla kuin vaikkapa tasavallan presidentti taikka päämi-nisteri. Se ei siis viittaa tehtävää hoitavan henkilön sukupuoleen taikka muihin henkilökohtaisiin ominai-suuksiin. Jos kansanedustaja, tai kuka tahansa, haluaa korostaa puhemiehen tehtävässä toimivan henkilön sukupuolta, voi hän erikseen puhutella tätä herra puhemieheksi tai rouva puhemieheksi. Puhemies-nimike sinällään on siis omaan korvaani sukupuolineutraali, arvokkaaseen instituutioon viittaava termi. (nainen, sd.)
(24) Puhemies on merkittävää arvovaltaa nauttiva instituutio, ja se on määritelty Suomen perustuslaissa. Pu-hemies on historian saatossa vakiintunut termi, jota on perusteltua käyttää jatkossakin. En kannata suomen kielen pakkokehittämistä tietyistä poliittis-ideologisista syistä, kuten tässä tapauksessa "sukupuolineutraa-leista" syistä. (mies, ps.)
(25) Kyseessä on perustuslaillinen käsite ja instituutio. Instituution nimenä tämä ei viittaa sukupuoleen. En ylipäätään kannata väkinäistä kielen puhdistamista. (mies, kok.)
Esimerkeissä 23–25 kansanedustajat kertovat puhemies-nimikkeen olevan instituution nimi, joka ei viittaa tehtävää hoitavan henkilön sukupuoleen. Nimike koettiin instituution nimenä ylä-käsitteeksi, jolloin puhemieheen viitatessa viitattaisiin enemmänkin instituutioon kuin puhemie-henä toimivaan henkilöön. Koska nimikkeen ei koettu viittaavan varsinaisesti henkilöön, sen mas-kuliinista edusosaa ei pidetty ongelmallisena. Esimerkin 23 kansanedustaja jopa koki nimikkeen sukupuolineutraaliksi.
Esimerkkien 24 ja 25 kansanedustajat kokivat puhemies-nimikkeen muuttamisen kielen pak-kokehittämiseksi ja väkinäiseksi puhdistamiseksi. Kielen muuttamista vastustettiin vahvoilla il-maisuilla, mikä vaikuttaisi viittaavan edelleen siihen, että kielen muutos koetaan uhkana. Myös Cameron (1996: 127–128) on tehnyt havaintoja englanninkielisistä yhteisöistä, joissa kielen muut-tamista sukupuolineutraaliksi on vastustettu vetoamalla siihen, ettei kieltä saa väkisin muokata ja että neutraalit muodot ovat epäesteettisiä. Kieli ei kuitenkaan ole muuttumaton vaan se muovautuu ajan saatossa sekä tietoisten muutosten kautta että vähitellen ajan ja kielenkäyttötilanteiden muut-tumisen myötä.
Kolmanneksi eniten (N=23) puhemies-nimikkeen säilyttämistä perusteltiin perustuslailla, kuten seuraavissa esimerkeissä:
(26) Eduskunnan puhemies on historiallisesti merkittävä instituutio. Nimike on määritelty perustuslaissa, jota ei tule ryhtyä kevein perustein muuttamaan. (nainen, kd.)
(27) Perustuslain mukaan eduskunnassa on puhemies. Se ei ole mielipidekysymys vaan fakta, jonka muutta-minen onnistuisi vain perustuslain säätämisjärjestyksessä. Itse en sellaista muutosta aja taikka hyväksy.
(mies, ps.)
(28) Nimityksen vaihtaminen edellyttäisi muutosta perustuslakiin. Näin pienen asian tähden ei pidä perustus-lakia avata. (mies, ps.)
(29) Puhemies on vakiintunut nimike, joka on kirjattu myös perustuslain 34. pykälään. Ymmärrän kuitenkin hyvin myös ne argumentit, joilla kannatetaan nimikkeen vaihtamista puheenjohtajaksi, enkä voimakkaasti vastusta nimikkeen vaihtamista. (nainen, sd.)
(30) Nimike voi olla myös jokin muu kuin "puhemies". Lehdet tai muutkaan tahot eivät saa virheellisesti käyt-tää toista nimitystä niin kauan kuin perustuslaissa on nimeksi määritelty "puhemies". (mies, kok.)
Esimerkit 26–30 havainnollistavat perustuslain vaikutusta kansanedustajien mielipiteisiin.
Esimerkeissä 26–28 perustuslaki näyttäytyy korkeana auktoriteettina eikä sen muuttamista pidetä juurikaan mahdollisena. Yhteensä vain neljä puhemies-nimikettä kannattavaa kansanedustajaa kertoi pitävänsä perustuslakimuutosta mahdollisena, kuten esimerkeissä 29 ja 30.
Tulosten perusteella on ilmeistä, että perustuslaki vaikuttaa vahvasti kansanedustajien kieltä koskeviin mielipiteisiin. Havaintoa vahvistaa myös Vesa Heikkisen (2007:127) huomio poliitik-kojen kielen ja lakitekstien välisestä kiinteästä yhteydestä. Kansanedustajien mielipiteiden perus-teella vaikuttaa siltä, että perustuslakikieli ohjaa kansanedustajien kieltä ja yhtä aikaa kielen muu-tosvastaisuutta perustellaan perustuslailla. Havainto on paradoksaalinen ja ongelmallinen, sillä jos vaikeaselkoiseksi ja mies-loppuisten virkanimikkeiden osalta syrjiväksi todetulla lakikielellä (Heikkinen 2007: 134; Karppinen 2002; Tiililä 2020b) perustellaan politiikan kieltä eikä sen muut-tamista pidetä mahdollisena, ei kielellinen tasa-arvo voi toteutua. Lisäksi perustuslaissa käytetty puhemies-nimike on ristiriidassa niiden lainsäädäntöjen ja ohjeistusten kanssa, jotka edellyttävät seksistisen kielen välttämistä (ks. esim. Suomen kielen lautakunta 2007, Tiililä 1994, Tiililä 2017).
Se, että perustuslaki ohjaa kansanedustajia käyttämään puhemies-nimikettä on osa Camero-nin (1996: 131, 140) määrittelemää säänneltyä eli institutionalisoitunutta seksismiä (ks. luku 2.4).
Se on myös osa Tiililän (2010: 165) jaottelemaa tahatonta kielipolitiikkaa, koska puhemies-nimik-keen käyttöön ohjataan muussa kuin kieltä koskevien säädösten lakipykälissä.
Myös puhemies-nimikkeen arvokkuus oli yleinen (N=23) perustelu nimikettä puoltavissa mielipiteissä, kuten seuraavissa esimerkeissä:
(31) Puhemies virkanimike kertoo parlamentin puheenjohtajan arvovallasta. Hän on edustuksellisen demokra-tian kakkoshenkilö valtakunnallisella tasolla. (mies, sd.)
(32) Puhemies on arvokas titteli, jota ei sovi muuttaa. Puhemiehiä on Suomessa vain yksi ja hän käyttää mer-kittävää arvovaltaa. Kyse on perinteistä ja instituutiosta, jonka arvokkuutta söisi puhemiehen nimikkeen muuttaminen puheenjohtajaksi, joita on maa täynnä. (nainen, ps.)
(33) Pidän perinteistä ja tässä tapauksessa myös arvokkuudesta. Olin itse pääluottamusmies en pääluottamus-henkilö. Minusta siinä ei ollut ristiriitaa vaikka olen nainen. (nainen, sd.)
(34) Puhemies-termi korostaa mielestäni koko eduskuntainstituution arvovaltaa. Kyse ei ole sukupuolittuneesta nimikkeestä, vaan kertoo arvokkaasta asemasta. (mies, kok.)
Esimerkkien 31–34 kansanedustajat kokivat, että puhemies-nimike viestittää arvokkuutta ja korkeaa valta-asemaa. Esimerkin 31 kansanedustaja totesi puhemiehen olevan valtakunnan hierar-kiassa toiseksi korkein henkilö. Mielipiteestä käy ilmi, että nimikettä pidetään tärkeänä hierarkian ylläpitämiseksi. Esimerkkien 32 ja 33 kansanedustajien mielipiteistä ilmenee, että mies-loppuisella nimikkeellä on positiivisempi konnotaatio kuin johtaja- tai henkilö-loppuisella nimikkeellä. Mies-sanaan liitetty positiivinen konnotaatio on havaittu myös muissa tutkimuksissa (esim. Engelberg 2016; Karppinen 2009). Positiivisen mielleyhtymän takia geneeris-maskuliinisen nimikkeen syr-jivyyttä ei ehkä havaita eikä siten sen muuttamista kannateta.
Esimerkkien 33 ja 34 kansanedustajien mielipiteiden mukaan mies-loppuinen nimike ei ole sukupuolittunut vaan kertoo arvokkuudesta. Yhteensä 36 kansanedustajaa koki puhemies-nimik-keen irtautuneen sukupuolimerkityksestä, jolloin nimikettä voi käyttää kaikista sukupuolista.
Myös Heikkinen (2007: 115) on havainnut mies-loppuisten nimikkeiden käyttöä perusteltavan usein sillä, että ne olisivat irtautuneet sukupuolimerkityksestä. Hän kuitenkin selventää sitä, miten suuri osa kielenkäyttäjistä ei pidä mies-loppuisia nimikkeitä sukupuolettomina vaan enemmän
mieheen viittaavina. Myöskään muut tutkimukset (esim. Engelberg 2018; Karppinen 2009; Tiililä 2020) eivät vahvista mies-loppuisten nimikkeiden irtautumista sukupuolimerkityksestä.
Nimikkeen vakiintuneisuus oli myös yleinen (N=18) perustelu puhemies-nimikettä puolta-vissa mielipiteissä, kuten seuraapuolta-vissa esimerkeissä:
(35) Kyseessä on vakiintunut perustuslaissa säädetty nimike puhemies, puhemiesneuvosto, jota ei tule sotkea keskusteluun sukupuolista eikä sillä viitata sukupuoleen. Keskustelu on turhaa ja eduskunnalla on tärke-ämpääkin tehtävää kuin miettiä tällaisia. (nainen, ps.)
(36) Nimike on vakiintunut eikä sitä ole mitään syytä muuttaa. Valiokunnissa on puheenjohtaja, eduskunnassa puhemies. Mikäli yhteiskunnan vakiintuneissa instituutioissa koetaan olevan edelleen tarvetta feminiinis-tämiselle tai sukupuolineutraalistamiselle, tehtäköön sitä jossakin muualla kuin sanojen tasolla. (nainen, ps.)
(37) Puhemies on vakiintunut ja hyvä termi. En näe sen käytössä sukupuoliongelmaa. (mies, kesk.)
(38) Puhemies on vakiintunut nimike parlamentin kulttuurissa ja sellaisenaan yleisesti tunnettu myös kansa-laisten puhekielessä. Jos sitä on välttämättä muutettava, niin argumentaatiovelvollisuus on ensisijaisesti muutosta ajavilla voimilla. Mikäli nimimuutokseen kuitenkin päädytään, niin en katso sillä olevan juuri muuta kuin symbolista arvoa. (mies, kok.)
Esimerkeissä 35–38 kansanedustajat kokevat puhemies-nimikkeen hyväksi sen vakiintunei-suuden takia. Myös Kerälä (2020: 24, 37–38) havaitsi pro gradussaan, miten tavalliset kielenkäyt-täjät liittävät mies-loppuisiin ammattinimikkeisiin myönteisinä ominaisuuksina useimmin vakiin-tuneisuuden. Kerälä esittää, että kielenkäyttäjät pitävät hyvänä ammattinimikkeenä kieleen jo va-kiintunutta nimikettä ja että sukupuolineutraalin vastineen hyväksyminen vaatisi vastineen vakiin-tuneisuutta kieleen.
Harri Mantila (2005) kirjoittaa kielenhuollon sanastoa koskevista periaatteista, miten tietty-jen sanotietty-jen suosiminen – esimerkiksi kotoperäisten sanotietty-jen suosiminen suhteessa lainasanoihin – ei saa ylittää vakiintuneisuuden, käyttökelpoisuuden ja viestinnällisyyden periaatteita. Vakiintu-nutta, käyttökelpoista ja viestin välittävää sanaa ei siis tulisi pyrkiä muuttamaan toiseksi esimer-kiksi kotoperäisyyden perusteella. Tähän periaatteeseen peilaten kansanedustajien mielipiteet pu-hemies-nimikkeen vakiintuneisuudesta ovat ymmärrettäviä. Suomen kielen lautakunta kuitenkin
suosittaa, että ”myös jo vakiintuneita nimikkeitä on hyvä tarkastella kriittisesti ja muuttaa tarvitta-essa sukupuoleen viittaamattomiksi” (SKL 2007). Suomen kielen lautakunnan suositus ja kielen-huollon periaate ovat siis jossain määrin ristiriidassa keskenään, joskin molempia noudattava rat-kaisu on varmasti löydettävissä. Kuten esimerkin 38 kansanedustaja toteaa, on kielen muuttamista koskeva velvollisuus ”muutosta ajavilla voimilla”, johon kaikki kielenkäyttäjät voidaan ajatella kuuluvan.