Geneerinen maskuliinisuus (jatkossa myös gm) on yksi tutkituimmista kielellisen mieskeskeisyy-den ilmenemismuodoista (Cameron 1996: 145; Engelberg 2016: 15). Termillä tarkoitetaan kielel-listä ilmiötä, jossa käytetty kieli sisältää maskuliinista kielenainesta, ja se voi viitata sekä mieheen että naiseen tai yleisesti ihmisiin, esimerkiksi virkamies, kotimies, veljeillä ja mies paikallaan.
Suomen kielessä geneerinen maskuliinisuus ilmenee yhdyssanoina, johdoksina, sanaliittoina, idiomeina ja sananlaskuina. (Engelberg 2016: 14–15.)
V
Gm-yhdyssanoista suuri osa on ammattinimikkeitä kuten tässä tutkimuksessa tarkastelun kohteena oleva puhemies. Muita geneeris-maskuliinisia ammattinimikkeitä ovat esimerkiksi palo-mies, merimies ja liikemies. Ammattinimikkeiden lisäksi gm-yhdyssanoihin kuuluvat esimerkiksi jokamiehenoikeus, esi-isä ja kotimies. Gm-johdoksia puolestaan ovat muun muassa sanat veljeillä, miehistö ja isännöitsijä. Gm-sanaliittoihin kuuluvat ainakin oikeudelliset käsitteet uskottu mies ja kolmas mies sekä valkoinen mies länsimaisen kulttuurin edustajana. Gm-idiomeita eli sanontoja ovat esimerkiksi muina miehinä ja mennä miehissä ’mennä yhdessä’. Gm-sananlaskuja ovat esi-merkiksi Asja se on ku riitele, mutt ei miehe ja Ensi asia tutkitaan, ennenkö miestä hutkitaan.
(Engelberg 2016: 14–15.) Muuta maskuliinista kielenainesta sisältäviä sanoja ovat esimerkiksi sa-nat pyykkipoika, kissanpoika tai lumiukko, mutta koska ne eivät viittaa ihmiseen, ei niiden tarkas-telu ole tässä tutkimuksessa oleellista. Tässä tutkimuksessa keskityn tarkastelemaan geneeris-mas-kuliinisia ihmisviittauksia, joihin myös puhemies-nimike luokitellaan.
Kielitoimiston sanakirja (2020) antaa 409 osumaa yhdyssanoista, jonka edus- tai määrite-osana on sana mies. Vastaava haku sanalle nainen tuottaa 49 osumaa. Kaikki 49 nainen-yhdyssa-naa viittaavat ainoastaan naiseen, kun taas suurin osa mies-yhdyssanoista on geneeris-maskuliini-sia, eli ne viittaavat kaikkiin sukupuoliin tai ihmisiin yleensä. Hakutulokset osoittavat mies-sanan produktiivisuutta (ks. myös Engelberg 2016: 41). Sanan produktiivisuudesta ja geneeris-maskulii-nisesta käytöstä kertoo myös Kielitoimiston sanakirjan (2020) mies-hakusanan neljä erilaista pää-merkitystä, joista viimeinen kuvailee mies-sanan esiintyvän ”eräissä kiinteissä yhtymissä; (varsin-kin yhdyssanojen jälkiosana) joskus myös yleensä ihmisestä, henkilöstä”. Lisäksi nais-sanan on havaittu olevan mies-sanaa yleisempi yhdyssanojen määriteosana (esim. naispuhemies, naispappi, naisihminen), mikä osoittaa, että henkilönnimitykset sisältävät usein konnotaation tarkoitteen miespuolisuudesta. Tällöin tarkoitteen ollessa muu kuin mies, on poikkeama osoitettava esimer-kiksi nais-määritteellä. (Tyysteri 2011: 171–173.)
Geneeris-maskuliinisten ihmisviittausten käyttöä on perusteltu usein sillä, että maskuliini-muoto olisi tunnusmerkitön ja feminiinimaskuliini-muoto tunnusmerkkinen (Cameron 1996: 119; Engelberg 2016: 16). Ison suomen kieliopin mukaan tunnusmerkkisyydellä tarkoitetaan seuraavaa: ”Jokin kielen muoto tai rakenne on monimutkaisempi ja samalla yleensä käytöltään rajoittuneempi kuin toinen samaan kategoriaan kuuluva, tunnusmerkitön muoto tai rakenne” (VISK, määritelmät). Täl-löin feminiinimuoto siis nähtäisiin tunnusmerkkisenä muotona monimutkaisempana ja käytöltään
Deborah Cameronin (1996: 119–120) mukaan tunnusmerkittömyyden määritelmänä voi-daan pitää neljää perustetta, joista ensimmäisessä tarkastellaan, onko käsiteltävä muoto morfolo-ginen perusmuoto. Esimerkiksi yksikkömuotoa voidaan pitää perusmuotona monikkomuotoon nähden, koska monikon muodostamiseksi yksikköön lisätään t-, i- tai j-pääte (VISK § 79). Tämä peruste toteutuu suomen kielen gm-ihmisviittausten käytössä: maskuliinimuotoja tavataan pitää perusmuotoina feminiinimuotoihin nähden. Esimerkiksi geneeris-maskuliiniseen sanaan puhemies voidaan lisätä nimipuhutteluna sana rouva, tai sanaan palomies etuliite nais-, jolloin gm-ilmaus toimii morfologisena perusmuotona.
Toinen peruste sisältää kysymyksen, voiko muotoa käyttää yleisesti eli geneerisesti. Tämä peruste ei ole järkevä gm-ihmisviittausten kohdalla, sillä jos tunnusmerkittömyyttä perustellaan geneerisyydellä ja geneerisyyttä tunnusmerkittömyydellä, kiertää päättely loputonta kehää. (Ca-meron 1996: 120.) Kolmas peruste tunnusmerkittömyydelle on muodon merkityksen neutraalius:
ollakseen tunnusmerkitön, muodon tulisi olla merkitykseltään suhteellisen neutraali. Koska useat tutkimukset (esim. Engelberg 2016; Hamilton 1988; ks. myös Cameron 1996: 147) ovat osoitta-neet, että gm-ihmisviittauksia ei tulkita neutraaleiksi vaan enemmän maskuliinisiksi, ei tämän pe-rusteen voida yksiselitteisesti nähdä toteutuvan.
Neljäntenä perusteena pidetään muodon esiintymistiheyttä. Jos tiettyä muotoa käytetään use-ammin kuin sen vaihtoehtoja, voidaan muotoa pitää tunnusmerkittömänä. (Cameron 1996: 120.) Neljäs peruste toteutuu suomen kielen käytössä, sillä gm-ihmisviittauksia esiintyy huomattavasti enemmän verrattuna feminiinisiin tai neutraaleihin muotoihin. Tämä tulee ilmi esimerkiksi edellä mainitusta mies-sanan produktiivisuudesta, jonka Kielitoimiston sanakirjan (2020) haku osoittaa.
Kaksi neljästä Cameronin (1996: 119–120) mainitsemasta tunnusmerkittömyyden perusteesta vai-kuttaisi siis toteutuvan suomen kielen gm-ihmisviittausten kohdalla.
Gm-ihmisviittausten käytön perustelu tunnusmerkittömyydellä on ongelmallinen, koska se herättää kysymyksen siitä, miksi maskuliinimuoto olisi feminiinimuotoon verrattuna tunnusmer-kitön. Esimerkiksi sitä, että gm-ilmausta pidettäisiin morfologisena perusmuotona, josta feminiini-ilmaus muodostetaan, voidaan pitää kielellisenä epätasa-arvoisuutena. Lisäksi gm-feminiini-ilmausten tun-nusmerkittömyyden perustelu niiden esiintymistiheydellä herättää kysymyksen siitä, miksi gm-il-maukset, kuten mies-loppuiset sanat, ylipäätään ovat niin paljon yleisempiä kuin nainen-loppuiset sanat.
Gm-ihmisviittausten käytön on havaittu aiheuttavan ongelmia myös siinä, että näennäisestä tunnusmerkittömyydestään huolimatta viittaukset tulkitaan useammin miehiin viittaaviksi (Karp-pinen 2009: 13). Tutkimuksissa on myös havaittu, että geneeris-maskuliiniset ammattinimikkeet saattavat vähentää tyttöjen ja naisten kiinnostusta kyseisiin ammattialoihin (Karppinen 2009: 13–
14, 132; Engelberg 2018: 77–78). Lynn Libem, Rebecca Bigler ja Holleen Krogh (2002: 824–825) selvittivät lasten kokemuksia ammattinimikkeen ja työntekijän sukupuolen yhteydestä ja havaitsi-vat, että lapset tulkitsevat sukupuolittuneet ammattinimikkeet usein mainittuun sukupuoleen viit-taaviksi. Tulosten perusteella tutkijat totesivat tarpeen lisätutkimukselle ja sukupuolittuneen kielen kriittiselle tarkastelulle muun muassa lasten koulutuksessa.
Mies-loppuisten sanojen käyttö voi myös aiheuttaa sekaannuksia sanan viittauskohteessa:
aina ei olla varmoja, viitataanko sanalla mieheen vai ihmisiin yleensä. Lisäksi geneeris-maskulii-nisen kielen käyttö tekee naiset näkymättömiksi kielessä ja ylläpitää käsitystä miehestä ihmisen normina. (Karppinen 2009: 132.) Tutkimuksissa havaitut geneerisestä maskuliinisuudesta aiheu-tuvat ongelmat ovat ristiriitaisia suhteessa Euroopan neuvoston vuonna 1990 antamaan suosituk-seen seksismin karsimiseksi kielestä (liite 1). Euroopan neuvoston antamasta suosituksesta kerro-taan tarkemmin luvussa 2.4.