• Ei tuloksia

Sosiaalipäivystyksen tehtävät ja järjestäminen

3 SOSIAALIPÄIVYSTYS

3.1 Sosiaalipäivystyksen tehtävät ja järjestäminen

Sosiaalipäivystystoiminta on rakentunut nykyisiin uomiinsa pääosin 2000-luvun alkupuolel-la, kun valtioneuvoston periaatepäätös vuodelta 2003 velvoitti kunnat järjestämään sosiaa-lipäivystyksen vuoteen 2007 mennessä. Viimeisimmäksi sosiaalipäivystystä uudisti laki sosiaalihuoltolain muuttamisesta 1517/2016. Laki tuli voimaan 1.1.2017. Sosiaalipäivys-tyksen ja terveydenhuollon yhteistyötä koskevaa 29 a §:n 1 momenttia piti alkaa soveltaa viimeistään 1.1.2018. (HE 224/2016 vp.)

Lakimuutoksen tavoitteena oli sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmän uudistami-nen. Pitkällä aikavälillä uudistuksen tavoitteena oli sairaala- ja päivystysverkoston tiivistä-minen, jotta se vastaisi väestön tarpeisiin valtakunnallisesti koordinoidusti ja yhtenäisin perustein. Tavoitteena oli myös sosiaalihuollon yhdenvertaisen saatavuuden ja saavutet-tavuuden edistäminen terveydenhuollon rinnalla, asiakaslähtöisyyden vahvistaminen, ko-konaisvaltaisuuden lisääminen asiakkaan tarpeisiin vastaamisessa sekä tuen saamisen turvaaminen ihmisten omissa arkiympäristöissään. Lisäksi uudistuksen tavoitteena oli mo-nialaisen yhteistyön vahvistaminen ja edistäminen sekä tämän myötä sosiaalihuollon toi-mintaedellytyksien turvaaminen sosiaalipäivystyksen vastuulla olevissa tehtävissä ja osaamiseen kuuluvissa asioissa, kuten sosiaalipäivystyksen osallistumisessa psykososi-aalisen tuen antamiseen. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2018.)

Sosiaalipäivystys perustuu Suomen perustuslakiin (731/1999, 19 §), joka takaa jokaiselle oikeuden sosiaaliturvaan sekä välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Sosiaali-huoltolaki (1301/2014, 11 §) määrittää, että sosiaalipalveluja on järjestettävä äkillisiin kriisi-tilanteisiin liittyvään tuen tarpeeseen. Sosiaalihuoltolain (1301/2014, 12 §) mukaan jokai-sella kunnassa oleskelevalla henkilöllä on oikeus saada kiireellisessä tapauksessa

yksilöl-liseen tarpeeseensa perustuvat sosiaalipalvelut niin, että hänen oikeutensa välttämättö-mään huolenpitoon ja toimeentuloon eivät vaarannu.

Lapsella ja hänen perheellään on oikeus saada viipymättä lapsen terveyden tai kehityksen kannalta välttämättömät sosiaalipalvelut, ja palveluja on järjestettävä siinä laajuudessa ja niinä vuorokaudenaikoina, joina tarve edellyttää (sosiaalihuoltolaki 1301/2014, 13 §). Las-tensuojelulain (417/2007, 11 §) mukaan lapsi- ja perhekohtaista lastensuojelua on järjes-tettävä tarvittavassa laajuudessa niinä vuorokauden aikoina, joina sitä tarvitaan. Sosiaali-päivystäjän tulee tarvittaessa arvioida lastensuojelulain (1302/2014) 38 §:ssä määritelty lapsen kiireellisen sijoittamisen tarve.

Sosiaalihuoltolain (1517/2016, 29 §) mukaan sosiaalipäivystys on järjestettävä ympärivuo-rokautisesti kiireellisen ja välttämättömän avun turvaamiseksi kaiken ikäisille. Sosiaali-päivystykseen on saatava yhteys ympäri vuorokauden, ja sen tehtävänä on myös järjestää kiireelliset sosiaalipalvelut ympäri vuorokauden. Sosiaalipäivystystä toteuttavissa yksiköis-sä on oltava riittävät voimavarat ja osaaminen palvelun laadun ja asiakasturvallisuuden toteuttamiseksi. Sosiaalihuoltolaki (1517/2016, 29 a §) velvoittaa sosiaalipäivystystä osal-listumaan tarvittaessa psykososiaalisen tuen antamiseen kiireellisissä tilanteissa. Sen mu-kaan mielenterveys- ja päihdetyön päivystystä toteutetaan osana sosiaalipäivystystä ja terveydenhuollon päivystystä jatkohoidon turvaamiseksi.

Sosiaalipäivystyksen tarvetta määritellään myös esimerkiksi vammais-, päihdehuolto- ja mielenterveyslaissa (HE 224/2016 vp). Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista (380/1987, 3 §) määrää kunnan tehtäväksi huolehtia siitä, että vammaisille tarkoitetut palvelut ja tukitoimet järjestetään sisällöltään ja laajuudeltaan sel-laisina kuin kunnassa esiintyvä tarve edellyttää. Päihdehuoltolain (41/1986, 3 §) mukaan kunnan tulee huolehtia myös päihdehuollon järjestämisestä sisällöltään ja laajuudeltaan sellaiseksi, kuin kunnassa esiintyvä tarve edellyttää. Päihdehuoltoasetus (653/1986, 1 §) säätää kunnan tehtäväksi huolehtia päihdehuoltoa järjestettäessä siitä, että palveluja on tarvittavassa laajuudessa saatavissa niinä vuorokauden aikoina, joina niitä tarvitaan. Laki mielenterveyslain muuttamisesta (1066/2009, 3 §) määrittelee kunnan tehtäväksi huolehtia alueellaan mielenterveyslaissa (1116/1990) tarkoitettujen mielenterveyspalvelujen järjes-tämisestä osana kansanterveystyötä ja sosiaalihuoltoa siten kuin terveydenhuoltolaissa ja sosiaalihuoltolaissa säädetään.

Sosiaalihuoltolaki (1517/2016, 29 a §) velvoittaa sosiaalipäivystystä sovittamaan yhteen yhteistyössä terveydenhuoltolain 46 §:ssä tarkoitetun ensihoitokeskuksen kanssa Hätä-keskuslaitokselle annettavat paikalliset ja alueelliset sosiaalitoimen hälytysohjeet ottaen huomioon terveystoimen hälytysohjeet. Lisäksi sosiaalipäivystyksen tulee osallistua yhteis-työssä ensihoitokeskuksen kanssa alueellaan varautumis- ja valmiussuunnitelmien laati-miseen häiriötilanteiden ja suuronnettomuuksien varalle yhdessä muiden viranomaisten, toimijoiden ja erityisvastuualueiden kanssa siten, että suunnitelmat muodostavat kansalli-sen kokonaisuuden.

Sosiaalipäivystys kuuluu sosiaalipalvelujen kokonaisuuteen, joiden järjestämisvastuussa ovat kunnat (Ollila ym. 2019, 9). Sosiaalipäivystystä järjestetään koko maassa, mutta jär-jestämistavat vaihtelevat (HE 224/2016 vp). Hujalan (2017, 332) mukaan sosiaalipäivys-tystä järjestetään useimmiten useamman kunnan yhteistyönä. Yleinen tapa järjestää sosi-aalipäivystystä on malli, jossa kunnat vastaavat itse virka-aikana omasta päivystyksestä, mutta virka-ajan ulkopuolella sosiaalipäivystystä järjestetään ylikunnallisesti. Rädyn (2017, 53) mukaan kuntien järjestäessä sosiaalipäivystystä yhdessä kunnat voivat vastata omalla vuorollaan sosiaalipäivystykselle kuuluvista tehtävistä tai päivystys voi olla pysyvää, jolloin kunnat ovat keskinäisin sopimuksin perustaneet yhteisen päivystysyksikön. Vaikka sosiaa-lipäivystystä toteutetaan monella eri tavalla, sosiaali- ja terveysministeriön ohjeen mukai-sesti sosiaalihuollon päivystysnumeron tulee olla selkeyden vuoksi sama vuorokaudesta riippumatta (Hujala 2017, 332).

Päivystystyössä edellytetään kykyä tilanteen kokonaisvaltaiseen ja nopeaan analysointiin sekä nopeaan päätöksentekoon suhteellisen vähäisen informaation pohjalta. Työssä edel-lytetään laajoja päätöksenteko-oikeuksia. (HE 224/2016 vp.) Sosiaalipäivystyksen työn-luonteesta johtuen jokaisella sosiaalipäivystyksellä tulee olla käytettävissä kuntaan tai kun-tayhtymään virkasuhteinen sosiaalityöntekijä (Sosiaali- ja terveysministeriö 2018). Sosiaa-lipäivystyksessä käytetään julkista valtaa (yksilöhuollon päätöksentekoa), jota voivat käyt-tää vain viranhaltijat. Virkasuhteisia sosiaalityöntekijöitä tulee olla ainakin silloin käytettä-vissä, kun kunnan muut sosiaalihuollosta vastaavat toimipisteet ovat suljettuja. (Räty 2017, 53–54.)

Sosiaali- ja terveysministeriön kartoituksen mukaan yhä useammat kunnat tuottavat päi-vystysajan palvelut yhteistyössä muiden kuntien kanssa. Kartoitukseen osallistui 34 sosi-aalipäivystystä kaikista 41:stä Manner-Suomessa ympärivuorokautista sosisosi-aalipäivystystä tarjoavista tahoista. Mikäli sosiaalipäivystystä tarkastellaan erityisvastuualueittain, sosiaa-lipäivystyksiä toimii viidellä alueella kolmesta viiteentoista. Kartoitukseen osallistuneista sosiaalipäivystyksistä 71 prosenttia järjestivät virka-ajan ulkopuolisen sosiaalipäivystyksen kuntayhteistyönä useamman kuin yhden kunnan sosiaalipäivystysyksikkönä ja 20 prosent-tia yhteisillä päivystys- ja/tai varallaolojärjestelyillä. Yhdeksän prosentprosent-tia kartoitukseen osallistuneista kunnista järjesti sosiaalipäivystyksen yksin. (Ollila ym. 2019, 16–21.)

Kartoituksen mukaan kuntayhteistyössä järjestettävä sosiaalipäivystys perustuu sopimuk-seen ja toteutetaan esimerkiksi isäntäkuntamallina niin, että yksi kunta vastaa kaikkien sosiaalipäivystysalueen kuntien virka-ajan ulkopuolisista palveluista. Muita tapoja järjestää sosiaalipäivystys kuntayhteistyössä on kuntayhtymien yhteistoiminta sekä kuntien välinen kiertävä sosiaalipäivystys, jolloin päivystysvastuu vaihtuu kuntien välillä tietyn ajan välein.

Sosiaalipäivystys voidaan järjestää myös etu- ja takapäivystysmallilla, jolloin suuren kau-pungin sosiaalipäivystys vastaa puhelimitse etupäivystyksestä ja hälyttää tarvittaessa pie-nemmän toiminta-alueen takapäivystäjän jalkautumista vaativille työtehtäville. Päivystys-työtä voidaan toteuttaa täysin aktiivityönä, aktiivityön ja varallaolon yhdistelmänä tai virka-ajan ulkopuolella kokonaan varallaolojärjestelyin. (Ollila ym. 2019, 16–21.)

Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymän sosiaalipäivystys toimii Kainuussa Hyrynsalmen, Kajaanin, Kuhmon, Paltamon, Ristijärven, Sotkamon ja Suomussalmen alu-eella (Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymä 2019a). Lisäksi Kainuun alualu-eella toimii erillinen Puolangan sosiaalipäivystys. Kainuussa sosiaali- ja terveydenhuollon kun-tayhtymän sosiaalipäivystys on keskitetty Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayh-tymän Lastenkoti SalmiLan SOS-kriisityönyksikköön. Yksikössä työskentelee kaksi sosiaa-lityöntekijää ja kuusi sosiaaliohjaajaa, joiden työtehtäviin kuuluvat sosiaalipäivystyksen lisäksi myös muita SOS-kriisityönyksikön työtehtäviä. Sosiaalityöntekijät työskentelevät yksikössä arkisin päiväaikaan klo 8–21 ja vastaavat aktiivityönä sosiaalipäivystyksestä.

Tämän ajan ulkopuolella sosiaalipäivystyksestä vastaavat yksikön sosiaaliohjaajat ja sosi-aalipäivystyksen takapäivystäjinä toimivat kotoa käsin Kainuun sosiaali- ja terveydenhuol-lon kuntayhtymän virkasuhteessa työskentelevät sosiaalityöntekijät. Lisäksi Kainuun sosi-aali- ja terveydenhuollon kuntayhtymän sosiaalipäivystyksessä työskentelee yksi sosisosi-aali-

sosiaali-työntekijä Kainuun keskussairaalalla yhteispäivystyksen toimipisteessä. (Ollila ym. 2019, 41.)

Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymän sosiaalipäivystyksessä hoidettiin vuonna 2014 työtehtäviä yhteensä 335, kun taas vuonna 2017 työtehtäviä hoidettiin yh-teensä 1200, joista puhelimitse hoidettiin 95 prosenttia ja kotikäynteinä kolme prosenttia.

(Ollila ym. 2019, 41.) Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymä määrittelee sosi-aalipäivystyksen tehtäviksi äkilliset kriisit, kuten perhe- ja lähisuhdeväkivaltatilanteet, on-nettomuudet, päihde- tai mielenterveysongelmat sekä ilman hoivaa ja turvaa jääneet lap-set tai vanhuklap-set (Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymä 2019a).