Monialaisen yhteistyön haasteet ja keinot

Monialaiseen työskentelyyn ja monialaisuuden käsitteeseen liitetään paljon myönteisiä mielikuvia ja sitä käytetään esimerkkinä yhteistyöstä, rajojen ylittämisestä ja dynaamisuu-desta. Positiivisessa imagossa piilee kuitenkin myös ansoja, sillä se estää näkemästä, että monialaisuuteen liittyy laadullisesti hyvin erilaista toimintaa ja erilaisia merkityksiä. (Mönk-könen ym. 2019b, 10.) Monialaisuudesta, tiimityöstä ja eri ammattikuntien välisen yhteis-työn käytännön toimivuudesta tiedetään edelleen suhteellisen vähän. Työväline on siis olemassa, mutta sen tehokkuudesta, mahdollisuuksista ja esteistä on vielä vähän tutki-mustietoa. (Nikander 2003, 279.)

Monialaisuus ja tiimityö ovat myös käsitteinä hyvin monimerkityksisiä, ja niitä saatetaan käyttää taianomaisina ratkaisuina, joiden kautta organisaation ongelmat ikään kuin ratkai-sisivat itse itsensä. Monialainen yhteistyö asetetaan usein toiminnan ideaalimuodoksi, jon-ka jo itsessään jon-katsotaan tuovan organisaation toiminnan rationaalisuuteen, päätöksente-koon ja tiedonkulkuun lisäarvoa. (Nikander 2003, 279.) Vaikka monialaiseen työskentelyyn tulisikin pyrkiä, se ei kuitenkaan ole kaikissa tilanteissa paras mahdollinen työskentelytapa.

Erityisesti liian isojen verkostojen tai monialaisten työryhmien kokoaminen saattaa johtaa vain turhaan byrokratiaan ja siihen, että yhteinen työskentely vaikeutuu entisestään.

(Mönkkönen ym. 2019a, 145.)

Lyhdyn ja Nietolan (2015, 154–158) mukaan monialaisen yhteistyön haasteita ovat niukat ajalliset resurssit. Monialainen työ ei toimi, jos siihen ei käytetä riittävästi aikaa, koska toi-sen asiantuntijan ajatus tai asiakkaan todellinen tarve eivät välttämättä ehdi käydä ilmi kii-reessä (Mönkkönen ym. 2019a, 145). Dúnerin ja Wolmesjön (2015, 3) mukaan monialai-sen yhteistyön perusteet voivat olla usein ristiriitaisia ja heidän mukaansa haasteita

työs-kentelyyn voivat tuoda muun muassa rakenteelliset esteet, kuten ristiriitainen politiikka, lainsäädäntö ja säännöt, organisatoriset ja hallinnolliset rajat, samoin kuin eri budjettien rahoituskysymykset. Myös Isoherranen ym. (2008, 138–139) toteavat monialaisessa yh-teistyössä resursseista tulevan valitettavan usein ongelma. Lyhdyn ja Nietolan (2015, 154–

158) mukaan organisaatiorakenteet ovat yksi keskeisempiä haasteita toimivalle monialai-selle yhteistyölle.

Sosiaali- ja terveysalan viranomaisverkostot koostuvat hyvin erilaisista auttajista ja erilai-sista toimintakulttuureista (Mönkkönen 1996, 62). Lyhdyn ja Nietolan (2015, 154–158) mu-kaan erilaiset toimintakulttuurit ovat keskeisimpiä haasteita toimivalle monialaiselle yhteis-työlle. Kulttuurierot ja käytettyjen menetelmien erilaisuus voi vaikuttaa monialaisen työs-kentelyn toimimattomuuteen (Mönkkönen ym. 2019a, 141). Myös Kekonin ym. (2019, 23–

24) mukaan ammattilaisten erilaiset kulttuurit voivat heikentää tiimeissä tehtävää yhteistyö-tä. Ammatillisten kulttuurien eroavaisuudet ja reviiriajattelu voivat johtaa eriarvoisuuteen ja yhteistyövalmiuksien puuttumiseen (Isoherranen ym. 2008, 14–15).

Monialaista yhteistyötä voi horjuttaa erilainen kieli sekä erilaiset tavat viestiä ja kommuni-koida eri ammattiryhmien välillä (Mönkkönen ym. 2019b, 138–141). Erilainen kieli hanka-loittaa usein monialaista yhteistyötä, koska asiantuntijat voivat tehdä asiakkaan tilanteen kuvauksesta erilaisia tulkintoja. Samat käsitteet voivat tarkoittaa eri asioita eri alojen asian-tuntijoille. (Vierula ym. 2019, 292–293.) Erot ammatillisissa puhe- ja tulkintatavoissa sekä toisten asiantuntijoiden käyttämän kielen ja käsitteiden erilaisuus voivat estää monialaisen ryhmän avoimen vuorovaikutuksen syntymistä. (Isoherranen ym. 2008, 14–15.)

Kekonin ym. (2019, 23–24) mukaan ammattilaisten erilaiset tietoperustat ja arvot voivat heikentää tiimeissä tehtävää yhteistyötä. Myös tiedon ja ymmärryksen puute toisen am-mattilaisen toiminnasta voi vaikuttaa monialaisen yhteistyön toimimattomuuteen (Mönkkö-nen ym. 2019a, 141). Haasteena voi olla se, ettei toisen työn sisältöjä ja reunaehtoja tun-neta, eivätkä asiakkaat saa omaa ääntään kuuluviin yhteistyön keskeisinä osapuolina (Vie-rula ym. 2019, 292–293). Jäykät asiantuntijoiden toisistaan poikkeavat tausta ja osaami-nen sekä erilaiset tavat työskennellä luovat haasteita toimivalle monialaiselle yhteistyölle (Lyhty & Nietola 2015, 154–158).

Eri ammattiryhmien tiedolliset, taidolliset ja asenteelliset erot voivat aiheuttaa myös rajoi-tuksia monialaisen yhteistyön toteutumiselle (Isoherranen ym. 2008, 14–15). Epäselvät asiantuntijaroolit ja vastuurajat voivat horjuttaa monialaista yhteistyötä (Mönkkönen ym.

2019a, 138). Kekonin ym. (2019, 23–24) mukaan tyypillisiä haasteita monialaisen työsken-telyn onnistumiselle voivat olla ammattien väliset valtakysymykset ja erilaiset asemat tii-missä tai ryhmässä. Näkökulmien eroavaisuudet voivat pahimmillaan johtaa eri viran-omaisten välisiin valtataisteluihin siitä, kuka on oikeassa (Mönkkönen 1996, 62).

Monialaisen työskentelyn hyödyt jäävät helposti saavuttamatta, jos yhteistyön osapuolet eivät jaa yhteistä ymmärrystä yhteistyön tavoitteista, päämääristä ja toimintakäytännöistä (Helminen 2017, 21). Sitoutumattomuus yhteiseen monialaiseen työskentelyyn voi liittyä luottamuksen puutteeseen, joka usein perustuu ennakkoluuloihin ja stereotypioihin toisista ammattiryhmistä (Kekoni ym. 2019, 23–24). Monialaisen yhteistyön haasteena on usein yhdessä tekeminen niin, että kaikki osapuolet ovat sitoutuneet ja suuntaavat toimintaa sa-maan päämäärään. Tämä puolestaan tietysti edellyttää sitä, että kaikki osapuolet ymmär-tävät toistensa näkökulmia ja kieltä. (Ihalainen & Kettunen 2016, 215.) Monialaisessa yh-teistyössä organisaatioiden välille on riskinä kehittyä ristiriitoja, jos kasvokkain tapahtuvia tapaamisia ei ole riittävästi; informaatio ei siirry oikealle henkilölle tai sitä tulkitaan virheelli-sesti tai rakentava toiminnan kehittämiseen liittyvä palaute ymmärretään moitteena (Iso-herranen ym. 2018, 138–139).

Yliruka ym. (2018) ovat tutkineet monimutkaisia ja erityistä osaamista edellyttäviä asiakas-tilanteita sosiaalityössä, ja heidän mukaansa sosiaalityön monimutkaiset asiakastilanteet voidaan karkeasti jakaa neljään luokkaan. Nämä luokat ovat havaittavissa myös monialai-sen työskentelyn haasteita tarkasteltaessa. Ensimmäiseen luokkaan 3sisältyvät organisaa-tion ja palvelujärjestelmän monialaisen yhteistyön toimimattomuuksista johtuvat syyt, joita ovat esimerkiksi määrärahakiistat, päällekkäinen työ, viranomaisten eriävät käsitykset, ko-konaisvastuun kantamisen puute sekä monimutkaiset päätöksentekoprosessit. Toinen luokka on asiakkaiden tilanteiden kompleksisuus, joka liittyy erityisesti erilaisiin lapsia ja perheitä kuormittaviin asioihin. Kolmas luokka muodostuu seikoista, joihin edelliset tekijät kytkeytyvät. Näitä seikkoja ovat tunnistetut osaamisvajeet, arviointityön haasteellisuus, palveluiden räätälöintityön tarve sekä arviointityötä heikentävät tekijät, kuten aikapula ja työntekijöiden vaihtuvuus. Neljännessä luokassa sosiaalityöntekijät kuvaavat yhteistyön

haasteellisia tilanteita asiakkaiden kanssa, kuten luottamuspulaa ja motivoimattomuutta yhteistyöhön.

Monialaisissa tiimeissä ja verkostoissa eri osapuolet saattavat toimia erillään ja yhteistä tehtävää tarkastellaan liian paljon omasta, kapeasta näkökulmasta. Tällöin ammattilaiset eivät uskalla ylittää oman osaamisensa ja osaamisalueensa rajoja ja ryhtyä rakentamaan tietoa yhdessä muiden toimijoiden kanssa. (Kekoni ym. 2019, 22.) Oman osaamisensa rajallisuuden myöntäminen voi olla yksittäiselle työntekijälle vaikeaa, ja se saattaa nousta esteeksi hyvälle vuorovaikutukselle eri ammattikuntien edustajien välillä monialaisessa työskentelyssä. Oman ammattitaidon arvostaminen on tärkeää. Este monialaiselle vuoro-vaikutukselle voi nousta omasta ammatillisesta epävarmuudesta. Toisten osaamisen tar-peellisuus ja ammattitaidon paremmuus tietyn tehtävän hoidossa ikään kuin uhkaa omaa pätevyyttä. (Mattila 2010, 110.)

Monialainen työskentely koetaan joskus kielteisenä myös siitä syystä, että sen ajatellaan aiheuttavan lisää työtä ja vievän aikaa muilta työtehtäviltä. Eri organisaatioiden työkäytän-nöt eivät välttämättä mahdollista joustavaa osallistumista monialaiseen työskentelyyn, ja tästä johtuen tiimityölle ei ole mahdollista varata aikaa muilta töiltä. Johdon tulisi siis järjes-tää työskentely ja työolot sellaisiksi, että työntekijöillä on mahdollisuus osallistua myös monialaiseen työskentelyyn. Eri aloilla työskentelevillä ammattilaisilla voi olla vaikeuksia suhtautua myönteisesti monialaiseen työskentelyyn, mikäli he kokevat sen ylimääräisenä taakkana jo ennestään kiireisessä työssä. (Kekoni ym. 2019, 21.)

Lindénin (1999, 123) mukaan monialaisen työskentelyn haittoja ovatkin ajan kulutus ja yh-teisen ajan löytämisen vaikeus, asiantuntijuuksien sekoittuminen, erilaisten toimintojen yhdistämisen vaikeus sekä raskas liikuteltavuus. Monialaisessa työskentelyssä haasteena voi myös olla yhteisen työotteen ja yhteisten palvelutarpeiden jäsentämiskriteerien löytä-minen eri toimijoiden kesken (Hellöytä-minen 2017, 25). Monialainen työskentely edellyttää osallistujiltaan paljon (Vierula ym. 2019, 297).

Monialaisen yhteistyön haasteena on usein tietojen vaihdon ja salassapidon kysymykset.

Eri ammattilaisilla ja heidän taustaorganisaatioillaan voi olla hyvinkin erilaisia käytäntöjä ja käsityksiä siitä, miten asiakastietoja luovutetaan: mitä saa luovuttaa ja mitä ei saa luovut-taa, tuleeko luovuttaa kaikki tieto vai vain osa tiedoista ja niin edelleen. Riittämättömät

tie-dot aiheuttavat hankaluuksia työskentelylle, eivätkä ne mahdollista asianmukaisella tieto-pohjalla perusteltua päätöksentekoa. Osalla monialaisen tiimin jäsenistä voi olla myös vai-kea ottaa kantaa esitettyihin asioihin, jos hänellä ei ole ajantasaista tietoa asiakkaan tilan-teesta. Tietojen vaihdossa voi olla haasteita myös ryhmän jäsenten välisen yhteydenpidon ongelmien vuoksi. (Kekoni ym. 2019, 25.)

Haasteista huolimatta useat yhteistoimintaa ja yhteisymmärrystä lisäävät käytännöt ovat jääneet arvioimatta ja kehittymättä. Tutkittua ja hyväksi havaittua tietoa ei myöskään aina ole onnistuttu viemään käytäntöön niin, että vanhat, toimimattomiksi havaitut käytännöt muuttuisivat tosiasiassa. Asiakkaan saaman hyödyn kannalta olisi erittäin tärkeää edistää eri toimijoiden välistä yhteistyötä, toimintaa ja yhteisymmärrystä. (Mönkkönen ym. 2019a, 141.)

Se, millä tavalla monialainen yhteistyö on mielekästä organisoida, riippuu monista eri teki-jöistä. Aina lähdetään kuitenkin liikkeelle asiakkaan tarpeista. Myös toimintaympäristö, eri asiantuntijoiden saatavuus ja resurssit ovat keskeisiä tekijöitä. (Isoherranen ym. 2008, 138–139.) Monialaisten ryhmien tehtävät ja osanottajat vaihtelevat sen mukaan, mikä on yhteisen työskentelyn kohde. Monialaisuus voidaan nähdä erilaisten verkostojen yhteis-toimintana, viranomaisten keskinäisenä yhteistyönä tai organisaatioiden sisäisen ja ulkoi-sen yhteistyön muotoina. Jotkut ryhmät muotoutuvat spontaanisti tietyn asian tai ongelman ympärille ja ryhmä toimii siihen saakka, kunnes ongelma on saatu ratkaistuksi. (Kekoni ym. 2019, 17.) Yhteistyön onnistumiselle luodaan pohja siten, että osapuolet tutustuvat toistensa ammatillisiin lähtökohtiin ja työskentelytapoihin. Yhteistyön osapuolten tulee myös jäsentää toisilleen, miten kenenkin työ vaikuttaa kokonaisuuteen ja mikä on kenen-kin rooli ja asema asiakastyön eri vaiheissa. Yhteistyön osapuolten on arvostettava toisi-aan ja hyödynnettävä toistensa asiantuntijuutta. Monialainen työskentely edellyttää sekä tiimityö- että verkostoitumistaitoja. (Helminen 2017, 7–8.)

Monialaisuus tuo mukanaan useita tiedon ja osaamisen näkökulmia, jolloin keskeiseksi kysymykseksi muodostuu se, miten kaikki tieto ja osaaminen voidaan koota yhteen tavoit-teiden saavuttamiseksi ja asiakkaan auttamiseksi parhaalla mahdollisella tavalla (Vierula ym. 2019, 292–293). Monialaisen työskentelyn tavoitteena on neuvotella riittävä yhteis-ymmärrys siitä, mitä työprosessissa tavoitellaan, miten siihen pyritään ja kuka vie asiaa eteenpäin. Sosiaali- ja terveysalan monialaisissa palavereissa ammatilliset positiot tulevat

näkyviksi. Parhaimmillaan jokaisen ammattilaisen erityisosaaminen sulautuu osaksi yhteis-tä tieyhteis-tämysyhteis-tä, millä on vaikutusta asiakkaan saamaan tukeen ja yhteisiin työkäyyhteis-täntöihin.

(Kekoni ym. 2019, 22–45.)

Onnistuakseen monialainen työskentely edellyttää halua ja pyrkimystä yhteistyöhön eri ammattilaisten välillä. Se on mahdollista, jos tiimin jäsenet suhtatuvat myönteisesti ja luot-tavaisesti muiden alojen ammattilaisiin sekä lähtevät avoimin mielin mukaan työskente-lyyn. Ryhmän keskinäisen luottamuksen antaa tilaa myös uuden yhteisen ymmärryksen syntymiselle. Yksi onnistuneen monialaisen yhteisyön avain on sitoutuminen, joka ilmenee luottamuksena yhteistyökumppaneita kohtaan (Kekoni ym. 2019, 22–45). Sitoutuminen monialaiseen työskentelyyn, tasa-arvoinen ja avoin dialogi sekä kaikkien osapuolten osaamisen arvostaminen auttavat luomaan toimivan palveluprosessin, jonka suurin hyöty-jä on asiakas (Lyhty & Nietola 2015, 146–155).

Vuorovaikutus on avainasemassa siinä, kuinka ryhmässä keskustellaan, rakennetaan tie-toa ja kunnioitetaan muiden ammattilaisten asiantuntemusta (Kekoni ym. 2019, 22–45).

Monialainen työ onnistuu toimivassa vuorovaikutuksessa, jossa eri alojen osaajat hyödyn-tävät toistensa asiantuntemusta (Mönkkönen ym. 2019b, 138). Monialaisissa vuorovaiku-tustilanteissa on tärkeää tavoittaa eri ammattikuntien ja asiantuntijoiden erilaiset näkökul-mat ja oppia niistä (Kekoni ym. 2019, 17). Monialaisen yhteistyön rakentuminen edellyttää toimijoiden välistä tahtoa ja ymmärrystä vuorovaikutustaitojen lisäksi. Lisäksi tarvitaan ar-vostusta ja kunnioitusta sekä tiedon ja taidon jakamista monialaiseen työskentelyyn osal-listuvien kesken, mutta myös joustavuutta. (Helminen 2017, 19–20.) Monialaisen työsken-telyn alussa tarvitaan paineensietokykyä, koska yhteisen ymmärryksen rakentaminen voi aluksi viedä aikaa (Kekoni ym. 2019, 22–45).

Ihalaisen ja Kettusen (2016, 214) mukaan monialaisella yhteistyöllä voidaan tarkoittaa työnjakomallia, yhteistyö- ja verkostokokouksia sekä käytännön asiakastyössä tapahtuvaa yhdessä tekemistä. Työjakoon perustuvassa mallissa monialaisen tiimin jäsenet eivät vält-tämättä tapaa toisiaan, vaan tiedot välittyvät kirjallisesti erilaisten suunnitelmien ja yhteen-vetojen avulla. Toimintatapaan voi kuulua myös työntekijöiden välisiä neuvotteluja. Työn-jakoon perustuvassa mallissa on huomioitava aina asiakkaan osallistuminen suunnitteluun ja päätöksentekoon sekä tiedon välittyminen kaikille osapuolille. Verkostotyöhön perustu-vassa toimintamuodossa eri ammattialojen edustajat kokoontuvat yhdessä tapaamaan

asiakkaan. Työryhmän tapaamisessa asiakas sekä hänen läheisensä ja omaisensa voivat kertoa tarpeistaan ja toiveistaan useammalle työntekijälle yhtä aikaa. Työntekijät esittävät näkemyksiään omilta erityisaloiltaan ja tuovat ne yhteiseen pohdintaan. Keskustelun lop-putuloksena syntyy yhdessä rakennettu asiakasta tukeva jatkosuunnitelma. Käytännön tilanteissa tapahtuvassa yhteistyössä etsitään yhdessä yksilöllisiä toimintamalleja.

Mönkkösen ym. (2019b, 10–11) mukaan monialaista yhteistyötä voidaan tehdä esimerkiksi verkostokokouksissa, hoito- ja palvelusuunnittelukokouksissa, kehittämispalavereissa sekä tuotekehitysprosesseissa. Erilaiset virtuaalisen monialaisen yhteistyön muodot ovat myös lisääntyneet ja yhä useammin eri toimijat ratkovat yhteistä tehtävää erilaisissa verkkoym-päristöissä. Monialaisessa työskentelyssä asiakas voi olla aktiivinen toimija osana monia-laista työryhmää, tai työskentely voi toteutua vain ammattilaisten ja asiantuntijoiden kes-ken. Olennaista on, että kaikki monialaisen työryhmän jäsenet oppivat pitämään erilaisia ammattitaitoja ja näkökulmia rikkautena. Kun työntekijä arvostaa sekä omaansa että toisen ammatillista näkökulmaa, hän uskaltaa asettua avoimeen vuoropuheluun ja vuorovaiku-tukseen luottavaisena ja toiveikkaana siitä, että lopputulos on parempi kuin ilman yhteis-työtä. (Mattila 2010, 110.)

Yhteistyö ja päätöksenteko monialaisissa työryhmissä tai kokouksissa nähdään usein kes-keisenä välineenä, jonka avulla tämän hetken ja tulevaisuuden haasteisiin voidaan vasta-ta. Eri ammattikuntiin kuuluvien työntekijöiden yhteistyön uskotaan takaavan tasapuoli-semman, läpinäkyvämmän sekä ammattilaisten ja asiakkaidenkin kannalta paremman hoi-to- ja päätöksentekotyön. (Nikander 2003, 279.) Asioihin syventyminen, pohtiminen, uuden tiedon tuottaminen ja työn kehittäminen kuuluvat asiantuntijatyöhön. Käytännön monialai-seen työhön kuuluu paljon muutakin, kuin eri alojen asiantuntijoiden yhteisiä palavereja.

Työntekijät omaksuvat yhteistyötaidot ja työtavat omasta koulutuksestaan ja käytännön työstä. Monialaista työtä edistäviä tekijöitä ovat luottamuksellinen ja kunnioittava ilmapiiri, asiantuntijuuden rajojen tunnistaminen ja niiden ylittäminen sekä yhteinen keskustelu työn-tekijöiden välillä. Tämä edellyttää työntekijöiltä myönteistä asennetta monialaiseen työs-kentelyyn ja yhteistyön koordinointia sekä tavoitteiden asettamista yhteiselle työlle. (Mönk-könen ym. 2019a, 138.)

Monialaista työtä on kehitettävä aktiivisesti. Monialaisesta työskentelystä tulisi myös saada palautetta, jotta kehittämistä vaativat työtavat tunnistettaisiin. Monialaiseen työskentelyyn

osallistuville ammattilaisille tulisi antaa riittävästi aikaa ja mahdollisuus kehittää monialaista työskentelyään. Monialaisten tiimien tehokkuutta tulisi myös pyrkiä mittaamaan, jolloin työskentelyä voitaisiin seurata ja arvioida sekä edelleen kehittää. Myös asianosaisten riit-tävä perehtyminen asiaan ja ratkaisuehdotusten pohdinta yhdessä edistäisi monialaisen työskentelyn tuloksellisuutta. Tämä edellyttää sitä, että kaikilla on mahdollisuus saada ajantasaiset ja riittävät tiedot. (Kekoni ym. 2019, 22–45.)