Monialaisen yhteistyön käsite

Sosiaali- ja terveysalalla tiimipohjaista, asiakaslähtöistä ja yhteisöllistä asiantuntijatyötä kutsutaan monialaiseksi yhteistyöksi (Isoherranen 2012, 5). Lainsäädännön, muun muas-sa sosiaalihuoltolain 1301/2014 ja erilaisten sosiaali- ja terveydenhuoltoa koskevien oh-jelmien mukaan sosiaali- ja terveydenhuolto tulee järjestää ja toteuttaa monialaisessa yh-teistyössä, jotta syntyisi loogisia kokonaisuuksia ja tehokkaita toimintamalleja. Sosiaalialan ammattilaisten perusosaamiseen kuuluu monialaisen yhteistyön periaatteet. Monialaisen yhteistyön merkitys on koko ajan kasvanut niin työntekijöiden arjen toiminnassa kuin hal-linnollisessa uudistamisessa. (Lyhty & Nietola 2015, 146–155.) Sosiaali- ja terveysaloilla tehtävässä työssä korostetaan monialaisuutta, palvelun sujuvuutta ja asiakkaan saamaa hyötyä. Monialaista työtä tehdään erilaisissa työtehtävissä ja tiimeissä ja työn luonnetta määrittää monialaisen työn tehtävä. (Mönkkönen, Kekoni, Jaakola, Profiam sosiaalipalve-lut oy:n henkilöstö & Pehkonen 2019a, 138.)

Käsitteet monialainen ja moniammatillinen yhdistetään yleensä arkikielessä toisiinsa, ja molemmat käsitteet korostavat ammatillista asiantuntijuutta. Monialaisuudella tarkoitetaan eri hallinnonalojen sekä tieteen- ja koulutusalojen ylittävää toimintaa. Rinnakkaiskäsitteitä eri ammattiryhmien välisestä yhteistyöstä puhuttaessa ovat muun muassa monialainen, moniammatillinen, jaettu asiantuntijuus, monitoimijuus tai poikkitoimijuus. (Happo ym.

2015, 58.) Monitieteisyys on monialaisuuden lähikäsite, joka esiintyy useissa lainsäädäntö-teksteissä, politiikkaohjelmissa ja tutkimusstrategioissa (Mönkkönen, Kekoni & Pehkonen 2019b, 8–9). Monialaisuuden käsitettä käytetään suomen kielessä melko väljästi, ja sillä tarkoitetaan hyvin erilaisia asiakas- ja potilastyön vuorovaikutustilanteita. Englannin kieles-sä on monia yhteistyötä kuvaavia käsitteitä, kuten esimerkiksi multiprofessional,

interpro-fessional, crossprofessional sekä transprofessional. Multiprofessional viittaa perinteiseen yhteistyöhön, kun taas muut kuvaavat intensiivisempää yhteistoimintaa. (Kekoni ym. 2019, 15.) D’amourin ym. (2005) mukaan yhteistyön käsitettä määritellään jakaminen, kump-panuus, valta, keskinäinen riippuvuus ja prosessi -alakäsitteiden avulla.

Monialaisuuden käsitettä voidaan lähestyä myös monihallinnollisuus-käsitteen avulla. Sillä tarkoitetaan eri hallinnonalojen välistä yhteistyötä. Näitä hallinnonaloja ovat esimerkiksi sosiaali-, sivistys-, terveys- sekä työ- ja elinkeinopalvelut. Monihallinnollisuus-käsite siis kattaa julkisen sektorin yhteistyön käsitteenmäärittelyn, kun taas käsite monialaisuus kat-taa laajemmin yksityisten palveluntuottajien, yritysten ja työnantajien osallistumisen yhteis-työhön. Moniammatillisuus-käsite liittyy monihallinnolliseen yhteisyhteis-työhön. Moniammatilli-suudella voidaan tarkoittaa esimerkiksi eri organisaatioita edustavien työntekijöiden koh-taamista ja työskentelyä yhteisen työn kohteen parissa. (Nykänen 2010, 58–59.)

Monialainen yhteistyö on jo pitkään ollut käsite, jota on käytetty, kun on kuvattu sosiaali- ja terveysalan työn kehittämisen suuntaviivoja ja mahdollisuuksia selvitä tulevaisuuden haas-teista (Isoherranen 2012, 5–14). Monialaisen yhteistyön käsitettä käytetään hyvin moni-merkityksellisesti ja se on myös erittäin epämääräinen. Käsitettä voidaan tarkastella mo-nesta eri näkökulmasta. Yksinkertaisesti voidaan sanoa, että monialaisessa yhteistyössä asiantuntijoilla on yhteinen työ tai tehtävä suoritettavanaan, ongelma ratkaistavanaan tai päätös tehtävänä ja jotta he pääsisivät tavoitteeseensa, he yhdistävät tietonsa ja osaami-sensa. (Isoherranen ym. 2008, 33.) Käytämme tässä tutkielmassa monialaisen yhteistyön käsitettä, koska ajattelemme sen sisältävän laajimmillaan erilaisia ammatillisen yhteistyön muotoja eri toimijoiden välillä. Näkemyksemme mukaan monialainen yhteistyö käsitteenä on myös ajanhenkinen.

Useilla erikoisaloilla, kuten kasvatus- ja perheneuvoloissa ja erikoissairaanhoidossa on tehty monialaista työtä jo 1940-luvulta lähtien. Tällöin monialaiset työryhmät työskentelivät organisaatioiden sisällä. 1990-luvun alussa Suomessa alettiin painottaa sitä, että sosiaali- ja terveyspalvelujen toimijoiden tulisi työskennellä fyysisesti lähekkäin ja tehdä yhteistyötä myös ylittäen organisaatiorajoja. Monialaisuudesta on siis keskusteltu Suomessa sosiaali- ja terveysaloilla jo kymmeniä vuosia. (Mönkkönen ym. 2019b, 8–9.) Monialaisen yhteistyön perusteista on eri käsitteillä kirjoitettu ainakin 1990-luvulta lähtien (Isoherranen 2012, 5–

14). Monialaisuutta on kuvattu eräänlaisena sateenkaari-käsitteenä, jolla on erilaisia

merki-tyksiä ja muotoja. Monialaisessa yhteistyössä on mukana asiantuntijoita monista eri am-mattikunnista ja organisaatioista, koska toisinaan asiakkaiden ongelmat ja niiden tunnis-taminen ja ratkaisuvaihtoehtojen miettiminen vaatii usean eri alan asiantuntemusta.

(Mönkkönen ym. 2019b, 8–9.)

Sosiaalityöhön liittyy usein monialaisen yhteistyön tarve, ja sosiaalityöntekijöillä voi siten olla suuri vastuu sosiaalityön näkökulman tuomisesta esiin. Perinteisesti sosiaalityön pro-fessionaalisuuden ajatellaan pohjautuvan hyvin vahvasti tieteelliseen asiantuntemukseen, tutkimustietoon ja menetelmällisyyteen. (Karvinen-Niinikoski 2005, 78.) Katariina Pärnä (2012, 50) toteaa monialaisen yhteistyön tarkoittavan sitä, että erilaisen koulutuksen saa-neiden, eri ammattinimikkeillä ja monenlaisista taustayhteisöistä tulevat työntekijät tekevät yhteistyötä mahdollisimman hyvin asiakkaan parhaaksi, tuovat oman ammattinsa erityis-osaamisen ja tiedon yhteiseen käyttöön sekä kohtaavat joustavasti asiakkaat ja toisten ammattiryhmien edustajat.

Sosiaalialalla on ollut vahva yksintyöskentelyn ja oman organisaation sisällä työskentelyn kulttuuri ja perinne. Tämän vuoksi monialainen työskentely saatetaan kokea uhkana itsel-le, omalle organisaatiolle ja jopa omalle ammatillisuudelle. Yhdessä työskenteleminen tuo kuitenkin jokaiselle mukanaolijalle uutta tietoa ja ymmärrystä, joka vahvistaa omaa amma-tillista osaamista. (Lyhty & Nietola 2015, 146–155.) Monialaisuuden avulla voidaan edistää entistä haastavampien sosiaali- ja terveysalan asiakkaiden hyvinvointia ja terveyttä yhteis-työssä eri alojen välillä (Katajamäki 2010, 16). Mönkkösen ym. (2019a, 142) mukaan mo-nialaisen tuen merkitys korostuukin erityisesti paljon tukea tarvitsevien asiakkaiden kans-sa. Tiiviillä työskentelyllä merkitystä on myös ongelmien lievittämisessä ja ehkäisyssä. Eri toimijoiden välisestä verkostoitumisesta on saatu hyviä kokemuksia esimerkiksi nuorten päihteiden käytön ehkäisemisessä ja varhaisessa tilanteeseen puuttumisessa.

Työelämässä on tapahtunut viime vuosikymmeninä monia muutoksia; organisaatiot ovat kehittyneet tiimipohjaisiksi ja rakenteeltaan aiempaa matalammiksi ja asiakaslähtöiset, joustavat tiimit toimivat itsenäisesti arvioiden ja kehittäen omaa toimintaansa. Tietoteknii-kan kehittyminen mahdollistaa tarvittavan tiedon liikkumisen ja kokoamisen yhteen jopa yli asiantuntija- ja organisaatiorajojen. Asiantuntijatyö on näin muuttunut aiempaa yhteisölli-semmäksi ja asiakaslähtöiyhteisölli-semmäksi. Monialaisuudesta ja sen hyödyistä puhutaan yhä enemmän. (Isoherranen 2012, 5–14.)

Monialaista tiimityötä on kehitetty ja vahvistettu valtakunnallisesti peruspalveluissa viimei-sen kymmenen vuoden aikana esimerkiksi erilaisissa hankkeissa (Vierula ym. 2019, 294).

Myös Forssén, Nyqvist ja Raitanen (2009, 3) toteavat, että 2000-luvulla lähes kaikissa kunnissa ja kuntayhtymissä on ollut käynnissä muutoksia sosiaalipalvelujärjestelmän or-ganisoinnissa. Yhteiskunnalliset muutokset ja sen tuomat paineet, kiristyvä kuntatalous ja kasvavat laatu- ja tuottavuusvaatimukset ovat ohjanneet muutoksia. Näissä uusiutuvissa rakenteissa sosiaalityön on löydettävä oma vahva asemansa. Toiminnan uudistaminen ja yhdistäminen edellyttää taitoja hyödyntää muiden ammattilaisten osaamista. Vaikka mo-nialainen yhteistyö on yleistynyt sosiaali- ja terveysalalla, työskentely on ollut enemmänkin rinnakkain tehtyä työtä, jossa ei ole riittävästi hyödynnetty monialaisen tiedon prosessoin-tia.

Sosiaali- ja terveydenhuoltoon on perustettu monialaisia työryhmiä, koska niiden avulla on mahdollisuus tarkastella asioita useista eri näkökulmista ja yhdistää erilaista asiantuntija-tietoa mahdollisimman monipuoliseen ymmärrykseen sekä tulokselliseen ongelmanratkai-suun pääsemiseksi (Metteri 1996, 146). Monialainen yhteistyö voi käynnistyä joko ongelmanratkai- suunni-telmallisesti tai spontaanisti ja sen kesto vaihtelee lyhyestä yksittäisestä ongelmanratkai-sutilanteesta jopa vuosia kestävään yhteistyöprosessiin (Kekoni ym. 2019, 17).

Monialaisuus nähdään usein rikkautena ja voimavarana, mutta aina monialainen yhteistyö ei ole mutkatonta. Monilla työpaikoilla monialaisuus näkyy esimerkiksi tiimityöskentelynä ja erilaisina monialaisina työryhminä. (Isoherranen 2012, 5–14.) Sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaympäristö on yhä kompleksisempi ja monitoimijaisempi, ja se edellyttää jaettua asiantuntijuutta ja tiivistä yhteistyötä eri toimijoiden välillä (Kekoni ym. 2019, 15). Monialai-suuden kautta yhteistyöhön tulee mukaan useita eri tiedon ja osaaminen näkökulmia, joita systeemisen kokonaisuuden rakentaminen edellyttää. Keskeiseksi yhteistyössä nousee se, kuinka voidaan koota yhteen ja prosessoida kaikki tieto ja osaaminen, joka on tarpeel-lista mahdollisimman kokonaisvaltaisen käsityksen saavuttamiseksi asiakkaan tilanteesta.

Monialaisessa yhteistyössä tulisi siis olla mahdollisuus tarpeellisen tiedon kokoamiselle, prosessoinnille ja yhteisen tavoitteen rakentamiselle. Asiantuntijat ovat tehneet ja tekevät työtä usein rinnakkain, mahdollisesti jopa hyvin erilaisin tavoittein, ilman yhteisen käsityk-sen muodostumista asiasta. (Isoherranen ym. 2008, 33.)

Vaikka monialainen työskentelytapa on ollut käytännössä jo vuosien ajan, työskentely ei ole itsestään selvää eikä varsinkaan yksinkertaista, eikä se läheskään aina suju toivotulla tai odotetulla tavalla. Seikkulan ja Arnkillin (2005, 8) mukaan yksilö-, työpari- ja tiimityön metodeihin kiinnitetään huomiota enemmän kuin monialaisen työskentelyn metodeihin.

Koetaan, että asiakkaan hyvän kohtaamisen tueksi tarvitaan ennemminkin koulutusta ja hyvien käytäntöjen pohdintaa. Sen sijaan monialaiseen yhteistyöhön suhtaudutaan joskus niin, kuin monitoimijaiset kohtaamiset sen kummemmin pohtimatta toimisivat hyvin ja tuot-taisivat tarkoitettuja tuloksia, mutta kokemukset eivät ole kuitenkaan tuon suuntaisia. Met-terin (1996, 146) mukaan monialaisesta yhteistyötä tulee selvästi näkyviin se tosiasia, että sama ilmiö on mahdollista tulkita ja määritellä eri tavoin yhtäaikaisesti.