Sosiaali-, terveys- ja hyvinvointiala

Sosiaali-, terveys- ja hyvinvointiala -ennakointiryhmään kuuluvat seuraavat toimi-alat: terveyspalvelut, sosiaalihuollon laitospalvelut, vanhusten ja vammaisten sosiaali-huollon avopalvelut, muualla luokittelemattomat sosiaalisosiaali-huollon avopalvelut, urheilu-toiminta sekä huvi- ja virkistyspalvelut ja muut henkilökohtaiset palvelut.

Keskeisimmät kehittämishaasteet ovat tiivistetysti seuraavat:

• Ennakointiryhmän toimialojen kohtaantohaasteet keskittyvät erityisesti terveyden-hoitoalan asiantuntijatyövoiman tarpeeseen.

• Terveydenhoitajakoulutettuja (AMK) tulisi palkata nykyistä enemmän kuntiin.

• Koulutuksen sisäänottomääriä tulisi arvioida uudelleen eläinlääketieteen ja ham-maslääketieteen suhteen.

• Sairaanhoitajakoulutuksen aloituspaikkamäärää tulisi lisätä jatkossa.

• Sosiaalialan henkilöstön pysyvyys on ollut viime vuosina heikkoa.

• Haasteena on myös vanhustyön osaavan työvoiman saannin turvaaminen.

• Ennakointiryhmän toimialoilla on nähtävissä uhka pahenevasta henkilöstövajeesta, erityisesti suunnitellun hoitajamitoituksen toteutuessa.

• Alan tutkintojen sisältöjen kehittämisessä tulee kiinnittää huomiota asiakaslähtöi-syyden vahvistamiseen, geneeristen osaamisten ja taitojen tunnistamiseen, alan substanssiosaamisten kehittämiseen, johtamisosaamiseen ja teoriaopetuksen mer-kityksen palauttamiseen.

• Jatkuvan oppimisen haasteet kohdentuvat ennakointiryhmän toimialoilla, erityisesti sosiaalialan opintopolkujen kehittäminen ja työpaikalla tapahtuvan oppimisen kehit-täminen.

• Työpaikalla tapahtuvan oppimisen kehittäminen on haastavaa, koska aikaresurssit ovat usein niukat, teknologia ja työelämän tarjonta eivät kohtaa, harjoittelupaikkoja ei ole riittävästi ja opiskelijoilla ei ole aina riittävästi työelämävalmiuksia.

Sosiaali-, terveys- ja hyvinvointiala -ennakointiryhmän toimialojen yhteisinä kehittämis-haasteina tunnistettiin työpajaa edeltävässä kyselyssä erityisesti varhaiskasvatuksessa huomioitavat erilaiset oppijat, itseohjautuvuuden vaateet, jatkuva oppiminen, avoimet väylät, YAMK-tutkinnon kehittämistarpeet, avoimen ammattikorkeakoulutuksen hyödyntäminen, korkeakouluyhteistyön kehittäminen, yliopistojen lisä- ja täydennyskoulutuksen laajentami-nen ja tutkijakoulutuksen työelämälähtöisyys. Varhaiskasvatuksessa ja esi- ja perusope-tuksessa tulee huomioida erilaiset oppijat ja monimuotoiset tavat edistää oppista . Varhais-kasvatuksessa tulee korostaa muun muassa sosiaalista osaamista, ryhmässä toimimista, keskittymiskyvyn harjoittelua, luovaa leikkiä, musiikkia ja muita taiteita. Monimuotoinen aktiivinen luokkaympäristö ja leikit, pelit, hauskuus ja toiminnallisuus vaikuttavat positiivi-sesti oppimiseen. Myös kielikylpyjen tarjontaa pitäisi lisätä. Erilaisuuden hyväksyminen on myös tärkeää, kaikilla ei ole samanlaisia edellytyksiä oppia ja kehittyä (esimerkiksi liikkumi-nen, puhe- ja aistiongelmat). Lisäksi perusopetuksessa voitaisiin kehittää iltapäivätoimintaa yhteistyössä harrastustoimintojen (esimerkiksi liikunta ja taideaineet) välillä. Liikkumatto-muus ja eriarvoistuminen ovat suuria yhteiskunnallisia uhkia, ellei myös kyetä uudistamaan perusopetuksen rakenteellisia ongelmia, jollainen on esimerkiksi koulun eriytyminen liiaksi yhteiskunnan muusta kehityksestä ja tavoitteista.

Koulutusuudistuksen mukainen itseohjautuvuuden korostaminen ammatillisessa opetuk-sessa ja työpaikalla tapahtuvan osaamisen hankkimisen painottuminen vaativat pikaista kehittämistä ja opettajaresurssien lisäämistä . Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten hoitotyön perustietojen ja -taitojen varmistaminen on olennaista. Riittävä kirjallinen (luku ja kirjoitus) suomen kielen taito on olennaista, koska ammattilaisilta edellytetään työssään esi-merkiksi arviointien tekemistä ja päivittäistä kirjaamista. Olennaista on myös putoamisris-kissä olevien tunnistaminen ja tukeminen. Tarvitaan myös mahdollisuuksia ohjata opiskelija lisäopetukseen tai keskeyttää opinnot, jos ilmenee epäilyjä alalle soveltuvuudesta.

Lähiopetuksen merkitys sosiaali- ja terveysalalla on edelleen tärkeää . Opiskelijat tarvitse-vat ennen työpaikalle siirtymistä riittävästi opetusta perusasioissa, jolla varmistetaan turval-linen opiskelu. Lisäksi ammattikoulussa opetuksen pitää keskittyä ja painottua omaan erityi-salaan, jotta opiskelijat tietäisivät paremmin työharjoittelussa, mitä pitäisi tehdä. Tarvittavaa ammattiosaamista ei voi hankkia ilman ryhmä- ja yhteisöllisen oppimisen taitoa. Ryhmässä ja yhteisössä toimimisen taidot ovat myös keskeistä ammatillista ydinosaamista, jota työ-elämä edellyttää. Riittävät alakohtaiset lähi- ja kontaktioppimisen resurssit on myös turvat-tava. Lähiopetuksen minimointi ja sen myötä teoriaopetuksen vähäisyys on tarpeen korvata opettajien tiiviillä läsnäololla työpaikoilla. Nykymalli johtaa työpaikkojen kuormittumiseen ja opiskelujen keskeytykseen sekä vaarantaa potilasturvallisuuden. Erityistä huomiota tulee kiinnittää, miten työpaikalla tapahtuva oppiminen toteutuu. Opettajien roolia tulee kasvattaa tähän ja tiivistää yhteistyötä työelämäohjaajien kanssa. Koulutuksen laatuun on kiinnitettävä enemmän huomiota.

Jatkuvan ammatillisen kehittymisen hankkimistavat ja osaaminen muuttuvat sosiaali- ja terveysalalla tiheästi, kun työelämän tarpeet muuttuvat jatkuvasti . Siksi ammattihenkilöi-den on nykyistä paremmin osattava näyttää osaamisensa, jota alalla edellytetään koko uran aikana, muutenkin kuin tutkintotodistuksilla. Työpaikoilla tapahtuvaa osaamisen mahdollis-tamista tulee lisätä ja ymmärrystä aiemman osaamisen tunnistamisesta ja tunnustamisesta tulee lisätä laaja-alaisesti myös työelämään.

Jatkossa on tärkeänä tavoitteena myös sujuva siirtyminen ja mahdollisuuksien takaami-nen koulutusasteelta toiselle sekä osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen kehittä-minen edelleen . On varmistettava opetuksen sisäisellä ja ulkoisella auditoinnilla sitä, että valmistuneilla opiskelijoilla on tosiasialliset valmiudet siirtyä tutkinnostaan korkeakouluo-pintoihin.

Ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon (YAMK) asemaa ja roolia tulisi selkeyttää . Sosiaali- ja terveysalan ylempiä ammattikorkeakoulututkintoja tulisi kehittää vastaamaan vaativan kliinisen potilastyön tehtäviä ja sosiaalihuollon vaativan asiakastyön tehtäviä. Esi-merkiksi ns. kaksoistutkintojen poistuminen terveysalalta terveydenhoitaja- ja kätilökoulu-tuksista edellyttää em. tutkintojen muuttamista ylemmiksi ammattikorkeakoulututkinnoiksi.

Vastaavasti terveydenhoitaja YAMK -tutkinnon tulee perustua sairaanhoitajatutkintoon.

Tarvetta olisi käynnistää sosiaali- ja terveysalan ylempien ammattikorkeakoulututkintojen työelämävastaavuuden kehittäminen muuttuvan sosiaali- ja terveyspalveluiden toimintaym-päristön tarpeisiin. Tämä tulisi toteuttaa yhteistyössä ammattikorkeakoulujen ja työelämän sekä työmarkkinajärjestöjen välillä ja ottaa lisäksi huomioon palvelutuotannon rakenteiden kokonaisuus (julkinen, yksityinen ja kolmas sektori). YAMK-tutkintojen kehittämisen tarpeet ja suhde maisteriopintoihin tulisi myös selvittää. Lisäksi ylempien ammattikorkeakoulutut-kintojen rakennetta ja laajuutta ehdotetaan muutettavaksi sellaiseksi, että kansainvälisesti substanssin osalta vertailukelpoisten maisteritutkintojen suorittaminen mahdollistuisi.

Avoimen ammattikorkeakoulun opinnot on merkittävä jatkuvan oppimisen muoto . Erityi-sesti ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opintojaksojen suorittaminen avoimen ammat-tikorkeakoulun opintoina on työikäisille merkittävä mahdollisuus koulutustason nostami-seen. Avoimen ammattikorkeakoulun kehittämiseen on panostettava nykyistä enemmän.

On myös tarvetta kehittää ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen välisiä väyliä ja yhteis-työtä alan koulutuksessa . Jatkossa tarvitaan nykyistä laajempaa yhteistä opintotarjontaa yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen opiskelijoille. Yhtenäisiä opintopolkuja syntyy, kun ammattikorkeakoulut ja yliopistot tiivistävät yhteistyötä ja karsivat päällekkäisyyksiä. Tär-keää on varmistaa joustavat siirtymät ammattikorkeakouluista AMK-tutkinnon suorittamisen jälkeen yliopistojen maisterikoulutuksiin. Ammattikorkeakoulututkinnon hyväksi lukeminen yliopistotutkinnoissa ei kuitenkaan vielä toimi tarpeeksi hyvin. Esimerkiksi sosionomi (AMK) ja sosionomi (ylempi AMK) -tutkinnon suorittaneille tulisi mahdollistaa joustavat opintopolut sosiaalityön maisteriopintoihin. Myös erikoistumiskoulutuksia ja ylempiä korkeakoulututkin-toja pitäisi kehittää ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen yhteistyössä, koulutuksiin pitäisi liittää työelämässä tapahtuvaa ohjattua oppimista ja koulutuksia tulisi kehittää myös ammat-tialat ylittäviin osaamistarpeisiin. Lisäksi yhteistyön muotoja tulisi pohtia YAMK- ja maisteri-tutkintojen sekä tieteellisten jatko-opintojen suhteen.

Yliopistojen lisä- ja täydennyskoulutuksessa tarvittaisiin myös uudistuksia . Yliopistojen täydennyskoulutukset ovat muodostuneet hyvin kalliiksi. Erikoistumis-, jatko- ja täydennys-koulutusten hinnoittelun tulisi turvata tosiasialliset mahdollisuudet osallistua koulutuksiin.

Korkeakoulututkintojen ja muiden osaamiskokonaisuuksien pitäisi myös muodostaa nykyistä joustavampi modulaarinen rakenne osaamisen kehittämistä varten läpi työuran. Työelämän muutos tarvitsee monialaista osaamista. Kaikilla koulutustasoilla pitäisi olla sekä monialai-sia opintojaksoja että monialaista harjoittelua. Koulutukset voisivat tuottaa kelpoisuuden ja niiden opintolaajuutta voisi lisätä. Tavoitteena olisi modulaarisen korkeakoulutasoisen täy-dennys- ja jatkokoulutustarjonnan laajentaminen vastaamaan toimintaympäristön muutok-siin ja palvelutarpeista aiheutuviin osaamistarpeimuutok-siin.

Yliopistojen jatkotutkinnot suuntautuvat nykyisin tutkimusmaailmaan . Soveltava tutkimus on lähempänä työelämää kuin perustutkimus. Jatkossa tarvitaan nykyistä enemmän jat-ko-opintoja, jotka takaisivat myös muun kuin tutkijanuraan suuntautuvan jatko-opiskelun.

Lisääntyvä jatko-opintojen suorittaminen työn ohella toisi luontevia yhteyksiä työelämän kanssa. Myös erikoistumiskoulutusten järjestämisedellytyksiä tulee arvioida.

Ennakointiryhmän työpajassa valittiin toimialoittain yhteensä 28 koulutuksen yksityiskohtai-sempaa kehittämisehdotusta, joihin pohdittiin paitsi toimenpide-ehdotuksia myös toimen-piteiden kohderyhmiä, vastuutahoja toimentoimen-piteiden toteuttamiseksi ja toimentoimen-piteiden aika-tauluja (kuvio 15). Ryhmän toimialojen ehdotukset kohdistuivat selvästi eniten työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaantoon, mutta myös tutkintojen sisältöjen kehittämiseen ja jatkuvaan oppimiseen .

KUVIO 15. Sosiaali-, terveys- ja hyvinvointiala -ennakointiryhmän kehittämisehdotusten jakautuminen teemoittain.

Muut 2

Digiosaamisen kehittäminen ja teknologian hallinta 1

Tutkintojärjestelmän kehittäminen 2

Opettajakoulutus 2

Mielikuvat ja vetovoima 3

Jatkuva oppiminen ja työpaikalla oppiminen 3

Tutkintojen sisältöjen kehittäminen 5 Jatkuva oppiminen ja työpaikalla oppiminen Mielikuvat ja vetovoima

Opettajakoulutus

KUVIO 15 . SOSIAALI-, TERVEYS- JA HYVINVOINTIALA -ENNAKOINTIRYHMÄN KEHITTÄMISEHDOTUSTEN JAKAUTUMINEN TEEMOITTAIN .

Ennakointiryhmän toimialojen kohtaantohaasteet keskittyvät erityisesti terveydenhoito-alan asiantuntijatyövoiman tarpeeseen . Jatkossa tulee turvata lääkärien työvoima- ja tasa-painoinen työvoimatilanne alueellisesti ja erikoisalakohtaisesti. Lääkärikoulutuksessa tulee painottaa laatua, koska hyvin koulutettu lääkäri on myös kustannustehokkain lääkäri. Nykyi-set peruskoulutuksen opetusryhmäkoot arvioidaan liian suuriksi. Keskeisiä diagnostisia tai-toja ja hoitotoimenpiteitä ei opita kuitenkaan luentosalissa. Nykyiset suuret opiskelijavuosi-kurssit, ulkomailla lääketiedettä opiskelevien suomalaisten määrän nopea kasvu, ennakoitu terveydenhuollon ja sen rahoituksen kehitys sekä arvioitu erikoislääkärien koulutustarve edellyttävät lääketieteen opiskelijoiden sisäänottomäärien vähentämistä 650 aloituspaik-kaan⁴⁴. Näin voidaan jatkossakin taata laadultaan kansainvälistä vertailua kestävä lääkärien perus- ja erikoistumiskoulutus. Lisäksi ulkomaalaistaustaisille lääkäreille tulee tarjota enemmän ammatillista koulutusta ja kielikoulutusta, jolla tavoin mahdollistettaisiin lääkä-rinoikeuksien saaminen Suomessa sujuvasti myös EU:n ulkopuolelta tuleville lääkäreille.

Kehittämistoimenpiteitä tulisi kohdentaa lääkäriopiskelijoihin. Sisäänottomäärien muutokset tulisi toteuttaa välittömästi opetus- ja kulttuuriministeriön, sosiaali- ja terveysministeriön ja yliopistojen yhteistyönä.

Terveydenhoitajakoulutettuja (AMK) tulisi palkata nykyistä enemmän kuntiin. Erään arvion mukaan työmarkkinoilla on 22 000 koulutettua terveydenhoitokoulutuksen suorittanutta, mutta vain 8 000–9 000 henkilöä toimii koulutusta vastaavissa tehtävissä. Ratkaisuehdo-tuksena esitetään terveydenhoitajien tehtävien lisäämistä kuntasektorille niille asetettujen tehtävien mukaan. Olennaista on turvata perustehtävien lisäksi ennalta ehkäisevien palvelui-den riittävä tarjonta. Haasteena on, että suosituksia ei ole tällä hetkellä määrille. Tarvittavia määriä on myös haastava määritellä, koska alueet ja niiden hoitotarpeet eroavat toisistaan.

Myös uudet työterveysyritykset palkkaavat terveydenhoitajia (muun muassa työterveyshoita-jat), mikä vaikuttaa työvoimatarpeisiin. Tarvetta on alan aloituspaikkojen kriittiseen arvioin-tiin ja myös koulutuksen alueelliseen jakautumiseen. Alan työvoiman määrää ja

koulutustar-44 Ehdotettu aloituspaikkamäärä on ennakointiryhmän ehdotus, jota arvioidaan myöhemmässä vaiheessa muun tietoperustan ohella opetus- ja kulttuuriministeriön koulutustarjontaa koskevassa päätöksenteossa.

peita tulisi arvioida erityisesti kuntien, yksityisten toimijoiden ja maakuntien liittojen välisenä yhteistyönä. Toimenpiteet tulisi aloittaa välittömästi, jotta saataisiin parempi kohtaanto kou-lutettujen ja työpaikkojen välille.

Koulutuksen sisäänottomääriä tulisi arvioida uudelleen eläinlääketieteen ja hammaslää-ketieteen suhteen. Hammasläähammaslää-ketieteen sisäänottomääriä tulisi vähentää ennakointiryh-män asiantuntijoiden mukaan 160 aloituspaikkaan⁴⁵. Lähivuosina valmistuu enemmän alan asiantuntijoita kuin työmarkkinoiden arvioidaan tarvitsevan. Myös eläinlääketieteellisen aloituspaikkojen määrän arvioidaan olevan tarpeellista vähentää 50 aloituspaikkaan⁴⁶. Tut-kintotuotoksen ennakoidaan olevan kaksinkertainen suhteessa työvoimapoistuman määrään.

Lisäksi alan osaajien ydintehtävät vähenevät, koska esimerkiksi maatiloja on tulevaisuudessa vähemmän. Koulutustarjontaa koskevan määrän ennakointiin, suunnitteluun ja päätöksente-koon osallistuvat opetus- ja kulttuuriministeriö, Opetushallitus ja yliopistot (ml. tiedekunnat).

Muutokset tulisi toteuttaa välittömästi, jolloin vaikutukset olisivat nähtävillä 2020-luvun puo-lenvälin jälkeen.

Sairaanhoitajakoulutuksen aloituspaikkamäärää tulisi lisätä jatkossa. AMK-tasoisen uuden työvoiman tarpeesta suurimman osan tulisi olla sairaanhoitajia. Perusteena tähän on alan henkilöstörakenteen muutos, työnjaon kehittyminen terveydenhuollon eri ammattihenkilöi-den kesken sekä työpaikkojen määrän kasvu esimerkiksi hoivapalveluiammattihenkilöi-den ja kotihoidon pii-rissä. Myös etäpalveluiden kuten digitalisaatiota hyödyntävien etävastaanottojen lisääntymi-nen vaikuttaa alan työvoiman tarpeeseen. Alan työvoiman saatavuutta koskevat toimenpiteet tulee kohdentaa erityisesti alan ammattikorkeakouluihin ja sosiaali- ja terveyspalveluiden palvelujärjestelmään, jolla on vaikutuksia koko väestöön. Vastuutahoina muutosten toteutta-miseksi olisivat opetus- ja kulttuuriministeriö (aloituspaikkojen lisääminen), Opetushallitus (ennakointi) ja sosiaali- ja terveysministeriö (ammattikuvien muutokset ja alan eri tehtävien välinen työnjako). Toimenpiteet (sisäänottomäärien lisäys) tulisi toteuttaa portaittain useam-man vuoden aikana.

Sosiaalialan henkilöstön pysyvyys on ollut viime vuosina heikkoa. Kehittämistoimenpiteinä ehdotetaan esimerkiksi ammatti-identiteetin rakentamista ja nostoa. Ammatti-identiteetin rakentumisesta tulee huolehtia opintopolun alusta alkaen. Koulutuksella on tärkeä tehtävä tämän identiteetin rakentamisessa – alalla tulee luoda edellytyksiä edetä uudenlaisiin ja vaativampiin tehtäviin. Samalla alan palkkauksen parantamiseen tulee kiinnittää huomiota.

Ammattitaidon säilyminen on myös varmistettava riittävällä lisäkoulutuksella. Lisäksi koulu-tuksen sisältöinä on painotettava alan osaamista ja läpileikkaavina teemoina työn arvostusta, moraalia, eettisyyttä ja inhimillisyyttä. Toimenpiteitä tulee kohdentaa alan opiskelijoihin, työpaikkoihin ja oppilaitoksiin. Vastuutahoina muutosten toteuttamisesta olisivat koulutuksen järjestäjät ja korkeakoulutetut sekä työelämän edustajat. Toimenpiteiden edistämisen tulisi olla jatkuvaa toimintaa.

Haasteena on myös vanhustyön osaavan työvoiman saannin turvaaminen. Toimenpide- ehdotuksina esitetään ensinnäkin, että muihin töihin hakeutuneita alan koulutuksen saaneita rekrytoidaan takaisin vanhuspalveluihin. Toiseksi vanhustyön monipuolisuus pitää tehdä näkyväksi ja sitä kautta vetovoimaisemmaksi. Tähän sisältyy aikaisemman osaamisen hyö-dyntäminen koulutuksessa (HOKS), moniammatillisuus työssä ja työn keskeisenä sisältönä

45 Ehdotettu aloituspaikkamäärä on ennakointiryhmän ehdotus, jota arvioidaan myöhemmässä vaiheessa muun tietoperustan ohella opetus- ja kulttuuriministeriön koulutustarjontaa koskevassa päätöksenteossa.

46 Ehdotettu aloituspaikkamäärä on ennakointiryhmän ehdotus, jota arvioidaan myöhemmässä vaiheessa muun tietoperustan ohella opetus- ja kulttuuriministeriön koulutustarjontaa koskevassa päätöksenteossa.

vanhusten arvokkaan tavallisen elämän tukeminen rinnalla kulkien. Kolmanneksi muiden alojen koulutusta ja työkokemusta hankkineita olisi hyvä saada koulutukseen ja vanhus-työhön. Kokemukset muilta aloilta ovat arvokkaita vanhusten kohtaamisessa. Vanhustyön lähihoitajakoulutusta olisi suunnattava erityisesti aikuisille, esimerkiksi alanvaihtajille. Tällä hetkellä nuorten lähihoitajakoulutuksessa osa nuorista joutuu suuntautumaan vanhustyöhön vasten tahtoaan. Työelämään siirtyessään he hakeutuvat usein muihin kuin koulutustaan vastaaviin tehtäviin. Lisäksi geronomikoulutusta pitää lisätä ja sen tunnettuutta parantaa.

Ratkaisujen hakemiseen liittyy kuitenkin paljon yhteiskunnallisia ja lainsäädännöllisiä pulma-kohtia, jotka eivät ole vain koulutustoimialan ratkaistavissa. Toimenpiteiden kohteina olisivat erityisesti aikuisopiskelijat ja työelämä ja toteuttajatahoina koulutuksen järjestäjät ja työnan-tajat. Toimenpiteet tulisi aloittaa välittömästi.

Ennakointiryhmän toimialoilla on nähtävissä uhka pahenevasta henkilöstövajeesta, erityi-sesti suunnitellun hoitajamitoituksen toteutuessa. Keinoina työvoiman tarjonnan lisäämiseen ehdotetaan toimenpiteitä alan houkuttelevuuden parantamiseksi tehostetusti ammatinvaih-tajille (esimerkiksi kaupan ala), syrjäseutulisän käyttöönottoa, työtehtävien rakenteellisia muutoksia (hoiva, hoito ja tuki), erikoistumisen mahdollistamista koulutusmoduulien kautta, jatko- ja täydennyskoulutuksen riittävää tarjontaa (erityisesti digitaidot), työperäisen maa-hanmuuton lisäämistä, ohjausta ja tiedottamista uramahdollisuuksista (esimerkiksi oppiso-pimuskoulutus), koulutustukia sekä kesätyö- ja työharjoittelumahdollisuuksien lisäämistä.

Lisäksi yhteiskunnan tehtävä on tehdä kevytyrittäjyydestä houkuttelevampaa ja yrittämisestä kevyempää (vähemmän byrokratiaa ja säätelyä). Toimenpiteet tulisi kohdentaa työttömiin, alan vaihtajiin, työuran alkuvaiheessa oleviin, rakennemuutospaikkakunnille, toisen asteen koulutuksesta valmistuviin, perusasteella oleviin nuoriin, maahanmuuttajiin sekä ulkomaa-laisiin sosiaali- ja terveysalan hoitolaitoksiin. Toimenpiteiden vastuutahoina olisivat opetus- ja kulttuuriministeriö, Opetushallitus, työ- ja elinkeinoministeriö, TE-toimistot, opinto-ohjaa-jat ja uravalmentaopinto-ohjaa-jat. Toimenpiteet pitäisi käynnistää välittömästi.

Alan tutkintojen sisältöjen kehittämisessä tulee kiinnittää huomiota asiakaslähtöisyyden vahvistamiseen, geneeristen osaamisten ja taitojen tunnistamiseen, alan substanssiosaa-misten kehittämiseen, johtamisosaamiseen ja teoriaopetuksen merkityksen palauttami-seen . Asiakaslähtöisyyttä voidaan vahvistaa ammattietiikkaa kehittämällä, soveltuvuustes-tien käytöllä (ml. tunneäly), täydennyskoulutuksella, Sora-lainsäädäntöä⁴⁷ kehittämällä ja sitä päivittämällä. Muita alalla vahvistuvia yleisosaamisia ovat muun muassa tekoäly ja digi-taalisuus, big data, eettisyys, juridinen tietoperusta, palvelujärjestelmän tunteminen (muut-tuva järjestelmä), suvaitsevuus, monikulttuurisuus, kestävän kehityksen periaatteiden tun-temus ja vuorovaikutus, viestintä ja yhteistyötaidot. Koulutuksen substanssialan kehittämi-sessä tulee kiinnittää huomiota erityisesti työelämälähtöisyyteen, moniammatillisuuteen ja verkostoihin. Näitä voidaan edistää muun muassa harjoitteluiden lisäämisellä, harjoitteluiden ohjausta kehittämällä (resursointi sekä työelämäohjaajien osaamisen ja ohjaamisen kehit-täminen), moniammatillisuudella ja uudenlaisten oppimisympäristöjen käyttöönotolla. Myös johtamisosaamisen kehittäminen edistäisi työnantajien tarjoamaa johtamisen lisäkoulutusta, mentorointia ja valmennusta. Korkeakouluihin tarvitaan lisää koulutusohjelmia, joissa kou-lutetaan sosiaalialan johtotehtäviin. Johtamisen ja yritysjohtamisen erikoisammattitutkinnon käyttöä pitäisi myös lisätä. Lisäksi sosiaalialan ylempien ammattikorkeakoulututkintojen pitäisi sisältää johtamisosaamista. Toimenpiteiden kohteina olisivat kaikki terveydenhuollon toimijat, opiskelijat, työelämätoimijat, alan opettajat ja ohjaajat sekä asiakkaat.

Toimenpi-47 SORA-lainsäädäntö on lyhenne sanoista Soveltumattomuuden Ratkaisuja. Lainsäädännön tavoitteena on parantaa turvallisuutta koulutuksessa ja työelämässä. Koulutuksen järjestäjällä on mahdollisuus puuttua soveltumattomuus- ja turvallisuuskysymyksiin.

teistä vastaisivat muun muassa korkeakoulut, koulutuksen järjestäjät, julkiset ja yksityiset työnantajat, opetus- ja kulttuuriministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö ja VALVIRA. Toimen-piteiden valmistelut tulisi aloittaa heti ja ne tulisi toteuttaa nykyisellä hallituskaudella.

Jatkuvan oppimisen haasteista kohdentuvat ennakointiryhmän toimialoilla erityisesti sosiaalialan opintopolkujen kehittäminen ja työpaikalla tapahtuvan oppimisen kehittämi-nen . Sosiaalialan opintopolkujen kehittämistoimenpiteinä on tutkintorakenteen kehittämikehittämi-nen sellaiseksi, että sosiaalialan koulutukseen ei muodostu umpiperiä. Myös tutkinnon osien ottaminen muista tutkinnoista tulisi tehdä mahdolliseksi. Lisäksi mallin ottaminen muiden alojen tutkintorakenteesta sosiaalialalle voi edistää alan osaamista. Tärkeää on myös osaa-misen tunnistaminen ja tunnustaminen niin, että lisäosaaminen haetaan vanhan osaaosaa-misen päälle. Toimenpiteet tulisi kohdentaa sosionomeihin, opiskelijoihin ja alan työssä oleviin. Vas-tuutahoina toimenpiteiden toteuttamisesta olisivat erityisesti opetus- ja kulttuuriministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, oppilaitokset ja työelämän järjestöt.

Toimenpiteet tulisi toteuttaa hallituskauden puoleenväliin mennessä.

Työpaikalla tapahtuvan oppimisen kehittäminen on haastavaa, koska aikaresurssit ovat usein niukat, teknologia ja työelämän tarjonta eivät kohtaa, harjoittelupaikkoja ei ole riittävästi ja opiskelijoilla ei ole aina riittävästi työelämävalmiuksia. Opiskelijoilla pitää olla riittävä perus-asioiden osaaminen ennen työssäoppimista. Tämän takaamiseksi tarvitaan lähiopetukselle lisää resursseja. Työelämä saa myös tästä konkreettista hyötyä. Työpaikkaohjaajien riittävä koulutus tulee varmistaa ja kehittää samalla esimerkiksi verkko-opetusta. Lisäksi työpaik-kaohjaajien koulutus tulisi sertifioida ja varmistaa riittävä rahoitus ohjaajien koulutukseen.

Opettajille täytyy myös korostaa, että KOS-jaksoille (koulutussopimusjaksoille) jalkaudutaan ohjaamaan opiskelijaa vaadittaviin työelämätaitoihin. Tarvitaan myös koulutuksenjärjestäjien ja työelämän yhteisiä työpaikalla tapahtuvan oppimisen foorumeita. Toimenpiteiden kohteina olisivat koulutuksen järjestäjät, opiskelijat, työelämä ja työpaikkaohjaajat. Työpaikkaoh-jauksen kehittämiseen tarvittaisiin kehittämisohjelma, jolla haetaan ratkaisuja SOTE-alan työssäoppimisen järjestämiseen. Rahoitukseen pitäisi osallistua sekä opetus- ja kulttuurimi-nisteriön että työ- ja elinkeinomikulttuurimi-nisteriön, koska sosiaalialalla on tapahtumassa isoja raken-teellisia muutoksia. Kehittämistarpeen taustalla on SOTE-aloilla aikaisemmin työpaikoille maksettujen ohjauskorvausten poistaminen ja sen seuraukset. Muina toimenpiteiden toteut-tajina olisivat erityisesti koulutuksen järjestäjät, opettajat ja työmarkkinajärjestöt. Toimenpi-teet tulisi aloittaa välittömästi.