Rakennettu ympäristö

Rakennettu ympäristö -ennakointiryhmään kuuluvat seuraavat toimialat: Sähkö-, kaasu- ja lämpöhuolto, jäähdytysliiketoiminta, veden otto, puhdistus ja jakelu, viemäri- ja jätevesihuolto, jätteen keruu, käsittely ja loppusijoitus, materiaalien kierrätys, talon-rakentaminen, arkkitehti- ja insinööripalvelut, tekninen testaus ja analysointi, maape-rän ja vesistöjen kunnostus ja muut ympäristönhuoltopalvelut, maa- ja vesirakentami-nen, erikoistunut rakennustoiminta, kiinteistöalan toiminta, turvallisuus-, vartiointi- ja etsiväpalvelut sekä kiinteistön- ja maisemanhoito.

Keskeisimmät kehittämishaasteet ovat tiivistetysti seuraavat:

• Tutkintojärjestelmän kehittämiseksi ehdotetaan eri koulutusasteiden kokonaistar-kasteluita, läpäisyasteen nostamista ja tutkintorakenteen uudistuksia.

• Ammatillisen osaamisen laadunvalvonnan ja osaamisen varmistamisen ei arvioida toimivan tällä hetkellä riittävällä tasolla.

• Rakennettu ympäristö -ennakointiryhmän toimialaryhmien yhteisenä kehittämis-haasteena tunnistetaan myös alan työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaanto.

• Lisäksi ennakointiryhmän toimialoilla on tyypillistä haasteet suhdanne- ja kausityö-voiman riittävyydessä.

Rakennettu ympäristö -ennakointiryhmän toimialojen yhteisinä kehittämishaasteina tunnis-tettiin työpajaa edeltävässä kyselyssä erityisesti LUMA-osaamisen kehittäminen, rakennetun ympäristön yleisen tietouden laajentaminen, opettajakoulutuksen kehittäminen, laadunval-vonnan parantaminen, eri koulutusasteiden yhteistyön kehittäminen ja jatkuva oppiminen.

Alalla työskentelevillä tulisi olla riittävän vahva luonnontieteellis-matemaattinen poh-jaosaaminen. Luonnontieteellis-matemaattis-aineet (LUMA) tulisi sisällyttää mielenkiintoi-sella tavalla jo esiopetukseen (esimerkiksi tiedekerhot yms.) Myös tyttöjä täytyy kannustaa teknisten aineiden pariin. Luonnontieteellinen ymmärrys on pohjana monen suuren asian ymmärrykselle (esim. ilmastonmuutos), ja matemaattinen osaaminen on tärkeä ”työkalu”

(vrt. kielitaito). Matematiikkaa ehdotetaan pakolliseksi aineeksi ylioppilaskirjoituksiin. Luon-nontieteellinen osaaminen tulisi kuitenkin käsittää yleissivistyksenä, eikä vain ”matikkanero-jen” erityisalana.

Arkkitehtuuri- ja ympäristökasvatusta (sisältäen rakennettu ympäristö) tulee integroida pysyväksi osaksi lasten esi- ja perusopetusta . Työtehtävät tulee tuoda tutuksi varhaiskas-vatuksesta alkaen. Toisella asteella tulee tarjota työelämään tutustumista lisää ja monipuo-lisemmin jatko-opintoihin tutustumisen rinnalle. Myös oppilaanohjaajille tarvitaan lisää mah-dollisuuksia kasvattaa työelämätietouttaan. Tällä tuetaan myös alan arvostusta varteenotet-tavana työpaikkana. Kiinteistöpalveluala kohtaa kaikenikäiset toimijat muodossa tai toisessa:

Kohteita siivotaan ja niitä huolletaan, lumia aurataan tai nurmea leikataan. Kaiken kaikkiaan on tarpeen edistää tutustumista yhteiskunnan perusrakenteisiin, kuten vesihuoltojärjestel-mään (vesi ja viemäri), energiajärjestelvesihuoltojärjestel-mään (sähkö, kaasu, kaukolämpö, tuulivoima, aurin-koenergia), tietoliikennejärjestelmään (valokaapelit, telemastot) ja liikennejärjestelmään (maantie, katu, silta, rataverkosto, satamat ja lentoasemat).

Opettajille tarvitaan systemaattista, työelämässä tapahtuviin muutoksiin liittyvää täyden-nyskoulutusta esimerkiksi työelämäjaksojen avulla . Esimerkiksi teknologiakasvatuksen merkitys kasvaa tavoitteellisena ja monialaisena oppimiskokonaisuutena ensimmäisen ja toisen asteen koulutuksessa, mikä edellyttää myös opettajien osaamisen jatkuvaa kehittä-mistä. Turvallisuusasiat tulisi kytkeä vahvemmin näkyviin opettajankoulutuksen opetussuun-nitelmiin. Opettajien nykyiset digitaidot pitää kartoittaa ja järjestää erityisesti vanhemmille opettajille koulutusta digitalisaation hyödyntämiseksi opetuksessa. Ammatillisessa kou-lutuksessa on panostettava oppimisympäristöjen ja -materiaalien sekä opetushenkilöstön osaamisen päivittämiseen. Infra-alan korkeakoulutuksen opettajien on pidettävä itsensä paremmin ajan hermolla uusimman tiedon ja alan toimintatapojen omaksumiseksi sekä hyödyntämällä tätä tietoa koulutuksessa. Diplomi-insinöörikoulutuksessa tulisi panostaa tie-tosisältöjen siirtämiseen entistä enemmän osaamisen kehittämiseen. Tämä edellyttäisi opet-tajien opetustaitojen kehittämistä ja pedagogista osaamista, opetus- ja koulutusyhteistyötä opettajien kesken sekä yliopistojen ja elinkeinoelämän välillä.

Laadunvalvonta ja osaamisen varmistaminen ei toimi tällä hetkellä ammatillisessa kou-lutuksessa ja ammattikorkeakoukou-lutuksessa, vaan kaikkien valmistuvien osaaminen ei ole sitä mitä pitäisi . Esimerkiksi asentajilla tulee olla riittävät perusvalmiudet ymmärtää myös oman alansa perusteita eikä vain tiettyjen työtehtävien ”temppuosaamista”. Tarvitaan esimerkiksi valtakunnallisia, alakohtaisia näyttötutkintoaineistoja tukemaan osaamisen todentamisen tasalaatuisuutta ja yhteismitallisuutta eri oppilaitoksissa eri puolilla Suomea.

Lisäksi ammatilliseen koulutukseen toivotaan takaisin loppukokeita, testejä tai lopputyötä sekä selkeitä valtakunnallisia kriteerejä kullekin arvosanalle.

Alan eri koulutusasteiden välillä tarvitaan työnjaon kehittämistä ja yhteistyön lisäämistä . Tämä edellyttää esimerkiksi 3AMK:n kaltaisen verkostoyhteistyön tukemista ja lisäämistä eri puolilla Suomea (ml. korkeakoulut, ammattioppilaitokset, työelämä, opiskelijat). Tarvitaan käytännön yhteistyön parantamista toisen asteen ammatillisen koulutuksen kanssa, muun muassa sujuvia siirtymisiä toiselta asteelta, päällekkäisten osaamisvaatimusten karsimista, rahoitusmallien yhdistämistä (nykyinen ansaintalogiikka ammattikoulutuksesta ja ammatti-korkeakoulusta poikkeaa toisistaan merkittävästi), hyväksilukemismenettelyn tehostamista (osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen), koulutustarpeiden yhteistarkasteluja ja yhteis-ten resurssien hyödyntämistä. Tärkeää on myös yliopistojen välisen työnjaon kehittäminen ja yhteistyön lisääminen. Esimerkiksi arkkitehtuurin laitokset tulisi saada samaan yksikköön rakentamisen kanssa.

Jatkuvan oppimisen ja osaamisen kehittämisen tulee olla säännöllinen tapa alalla toi-mivien osaamisen ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi . Jatkuva oppiminen ja osaamisen kehittäminen tulee saada integroitua osaltaan eri koulutusasteiden luontevaksi jatkumoksi.

Jatkossa tarvitaan nykyistä ”kevyempiä” osaamiskokonaisuuksia kaikille koulutusasteille jatkuvan oppimisen edistämiseksi. Erityisesti korkeakouluissa ei ole tällä hetkellä tarjolla järkevästi työn ohella tehtäviä pienempiä osaamiskokonaisuuksia kuin tutkinnot tai tutkinnon osia kuten kesäkursseja opiskelijoille avoimessa ammattikorkeakoulussa, kansainvälisiä sekakoulutusryhmiä ratkomaan yritysten pulmia (vrt. InnoEvent). Tämä edellyttää uudenlai-sia rahoituskannustimia. Jatkuvaan oppimiseen kuuluu keskeisesti myös aiemmin hankitun osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen. Osaamisen tunnistamisella ja tunnustamisella kehitetään koulutuksen ja työelämän nivelvaiheita ja luodaan näin yksilöä hyödyttävää jous-tavuutta työelämään kaikilla koulutustasoilla.

Ennakointiryhmän työpajassa valittiin toimialoittain yhteensä 24 koulutuksen yksityiskoh-taisempaa kehittämisehdotusta, joihin pohdittiin paitsi toimenpide-ehdotuksia myös toi-menpiteiden kohderyhmiä, vastuutahoja toitoi-menpiteiden toteuttamiseksi ja toitoi-menpiteiden aikatauluja (kuvio 14). Ryhmän toimialojen ehdotukset kohdistuivat erityisesti tutkintojär-jestelmän kehittämiseen, koulutuksen laatuun sekä työvoiman kysynnän ja tarjonnan

koh-taantoon .

KUVIO 14. Rakennetun ympäristön -ennakointiryhmän kehittämisehdotusten jakautuminen teemoittain.

Muut 3

Koulutuksen työelämävastaavuus 1

Mielikuvat ja vetovoima 1

Digiosaamisen kehittäminen ja teknologian hallinta 1

Opettajakoulutus 1

Jatkuva oppiminen 2

Maahanmuuttajien koulutus ja monikulttuurisuus 2

Tutkintojen sisältöjen kehittäminen 2 Maahanmuuttajien koulutus ja monikulttuurisuus Jatkuva oppiminen

Opettajakoulutus Digiosaamisen kehittäminen ja teknologian hallinta

Mielikuvat ja vetovoima Koulutuksen työelämävastaavuus Muut

KUVIO 14 . RAKENNETUN YMPÄRISTÖN -ENNAKOINTIRYHMÄN KEHITTÄMISEHDOTUSTEN JAKAUTUMINEN TEEMOITTAIN .

Tutkintojärjestelmän kehittämiseksi ehdotetaan eri koulutusasteiden kokonaistarkaste-luita, läpäisyasteen nostamista ja tutkintorakenteen uudistuksia . Koulutuksen kokonaisra-kenteen kehittämiseksi on tarvetta esitellä opiskelijoille mahdollisia opintopolkuja ja koulu-tukseen liittyvien ongelmien ratkomista (opinto-ohjauksen parantaminen). Tämä edellyttää muun muassa valintaperusteiden selkeyttämistä ja LUMA-osaamisen parantamista. Erityi-sesti energia-alan koulutusjärjestelmän kokonaiskuva opiskelijavirroista eri koulutusastei-den välillä ja täykoulutusastei-dennyskoulutuksessa koetaan puutteelliseksi, ja se edellyttäisi alan työvoi-matarpeen kokonaistarkasteluita. Kokonaistarkasteluiden kohteena olisivat alan nykyiset ja uudet opiskelijat ja toteuttajatahoina varsinkin opetus- ja kulttuuriministeriö, Opetushallitus, oppilaitokset ja korkeakoulut sekä opinto-ohjaajat. Toimenpiteet tulisi toteuttaa välittömästi.

Koulutusjärjestelmän tehokkuuden keskeinen osa on koulutuksen läpäisyn tehokkuus. Eri-tyisesti maa- ja vesirakentamisessa ovat haasteena henkilöt, jotka eivät suorita tutkintoa loppuun. Ratkaisuehdotuksena ehdotetaan uudentyyppisiä tutkintoja, joissa voisi olla esimer-kiksi osin kevennettyjä sisältöjä matematiikan osaamisesta, mutta vahva käytännönläheinen tekninen osaaminen. Esimerkiksi rakennusinsinöörin ja rakennusmestarin koulutuksessa voisi olla korkeakoulujen sisällä vapaus valita sisältö. Näin lisättäisiin joustavuutta opiske-lijamassaan ja alan tarpeeseen liittyen. Korkeakoulujen ja opetus- ja kulttuuriministeriön pitäisi saavuttaa yhteisymmärrys mahdollisista uudistuksista, jotka voisivat tulla voimaan 3–5 vuoden aikavälillä.

Lisäksi kiinteistöalalle ehdotetaan korkea-asteen koulutuksen määrien nostamista ja alan AMK-tutkinnon kehittämistä. Olennaista olisi sopivan opintokokonaisuuden etsiminen ja oppimisväylän mahdollistaminen ja esille tuominen. Tarvetta on erilaisten AMK-tutkintojen yhdistämiselle ja polun rakentamiselle näiden välille. Haasteena on kuitenkin rahoitusraken-teen kehittäminen eri AMK-tutkintoja antavien korkeakoulujen välillä (opintopolkujen yhdis-täminen). Tarvitaan jatkuvaa vuoropuhelua opintosisältöjen ja tutkintojen kehittämiseksi.

Uudistuksen kohteena olisivat ammattikorkeakoulut ja toteuttajatahoina opetus- ja kulttuu-riministeriö, ammattikorkeakoulut ja oppilaitokset. Uudistusten tulisi olla valmiina vuoteen 2023 mennessä.

Ammatillisen osaamisen laadunvalvonnan ja osaamisen varmistamisen ei arvioida toi-mivan tällä hetkellä riittävällä tasolla . Oppilaitokset ja koulutuksenjärjestäjät ovat vielä ammatillisen koulutuksen reformin seurauksena eri vaiheissa laadunvarmistuksessa.

Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen (KARVI) ja työelämätoimikuntien laadunhal-lintatoimintoja tulee myös kehittää. Jatkossa on varmistettava riittävät opetusresurssit ja määriteltävä osaamisen kriteerit yhdessä työnantajien kanssa. Arviointitilanteita on sys-tematisoitava, strukturoitava sekä hyödynnettävä valtakunnallisia kriteerejä arviointiin ja valvontaan. Tarvetta on luotettavan menetelmän kehittämiseen, joka parantaisi arviointien tasalaatuisuutta (esimerkiksi muiden alojen benchmarking). Tärkeää on myös kehittää arvi-ointitilanteiden dokumentointia ja digitaalisten alustojen hyödyntämistä (esim. Koski-palvelu).

Lisäksi esimerkiksi päättötyöt ja valtakunnalliset arvioinnit on otettava käyttöön laadun varmistamiseksi. Lähiopetuksen määrää tulisi myös lisätä esimerkiksi ammatillisessa kou-lutuksessa. Toisaalta hyvät oppimisympäristöt ja opetusaineistot kompensoivat vähentynyttä lähiopetusta. Toimenpiteitä tulisi kohdentaa erityisesti koulutuksen järjestäjiin, ammatillisiin oppilaitoksiin, opetushenkilöstöön ja opiskelijoihin. Vastuu kehittämistoimenpiteistä on erityi-sesti Opetushallituksella, opetus- ja kulttuuriministeriöllä, työelämätoimikunnilla, KARVIlla, korkeakouluilla ja oppilaitoksilla. Toimenpiteet tulisi toteuttaa vuoteen 2020 mennessä.

Rakennettu ympäristö -ennakointityhmän toimialaryhmien yhteisenä kehittämishaasteena tunnistetaan myös alan työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaanto . Alan tietyistä ammat-tilaisista ja osaamisesta on jo nyt pulaa, kuten työmaatyössä toimivat rakennusmestarit, talotekniikan suunnittelijat (poikkeuksellisen vaativa rakennesuunnittelu), LVISA-osaajat ja arkkitehdit. Kohtaanto-ongelman ratkaisuun ehdotetaan läpäisyn parantamista ja aloitus-paikkojen lisäämistä. Alan potentiaalisin työvoimatarjonta koostuu opiskelijoista, työperäisin perustein tulleista maahanmuuttajista ja naistyövoimasta, jota ei vielä ole osattu hyödyntää riittävästi. Tämä edellyttää välittömiä toimenpiteitä erityisesti alan järjestöiltä ja yrityksiltä sekä oppilaitoksilta ja korkeakouluilta.

Lisäksi ennakointiryhmän toimialoilla on tyypillistä haasteet suhdanne- ja kausityövoiman riittävyydessä. Esimerkiksi maanrakennusalalla pitäisi saada kalusto ja koneet käyttöön ympäri vuoden. Toisin sanoen kesäajalta tulisi saada talvikaudelle lisää työntekijöitä ja kalustoa. Kehittämisehdotuksena tuodaan esille muuntokoulutus, yrityskoulutus ja alan tut-kintojen geneerisemmät sisällöt. Kyseeseen voisi tulla esimerkiksi alalta alalle siirrettävä moduuliperusteinen koulutus. Koulutuksen kohteena olisivat ulkomailta tuleva työvoima, maahanmuuttajat sekä uudelleen pätevöityneet alan osaajat. Toteuttajatahoina olisivat opetus- ja kulttuuriministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö, alan järjestöt, oppilaitokset ja yri-tykset. Toimenpiteet pitäisi aloittaa välittömästi.