3. Sisäisen mallin empiria
3.4. Sisältövastaavuus: mitä on työelämävastaava ammattiosaamissisältö?
missisältö?
Ammatillisen koulutuksen työelämävastaavuutta käsittelevissä ohjausasiakirjoissa keskity-tään ennen kaikkea yleiseen kuvaukseen ammatillisesti kouluttautuneen osaamistasosta sekä luonnehdintaan tähän osaamiseen liittyvistä painotuksista. Nämä painotukset kos-kevat yleisen tason osaamisluokkia tai eräänlaisia näkökulmia osaamiseen: asioita, kuten tulisiko painottaa geneerisiä vai ammattialaspesifejä osaamisia; osaamisia vai valmiuksia;
käytännön ammattitaitoa vai elinikäisen oppimisen avaintaitoja. Yksittäisille osaamisaloille erityisiä osaamistarpeita käsitellään lähinnä tutkintojärjestelmän kehittämistä ja tutkinnon perusteiden laadintaa koskevissa raporteissa. Sidosryhmät eivät toki juurikaan kiinnitä huomiota virallisissa kannanotoissaan näin yksityiskohtaisiin teemoihin. Tämä ei tarkoi-ta, ettei sidosryhmiä kiinnostaisi tai ettei niitä huomioitaisi myös osaamisalakohtaisten osaamistavoitteiden määrittelyssä: tärkeimmät sidosryhmät, kuten työmarkkinajärjestöt, ovat mukana tutkintojärjestelmän sekä tutkinnon perusteita uudistavissa valio- ja koulu-tustoimikunnissa.
Opetus- ja kulttuuriministeriön koulutusta ohjaavan asiakirjan, koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman 2011–2016 mukaan ammatillisten tutkintojen tulee perustua työ-elämän tarpeisiin. Sisällöllisesti koulutuksessa painottuvat sekä osaaminen että valmiudet.
Hyvä ammattiosaaminen mahdollistaa nopean työllistymisen, ja laaja-alaiset valmiudet takaavat henkilön muuntautumis- ja oppimiskyvyn.
”Ammatillisten tutkintojen tulee perustua työelämän osaamistarpeisiin ja tutkintojär-jestelmän tulee muodostaa selkeä ja johdonmukaisen kokonaisuus, joka tukee koko tutkinnon suorittamista, opintojen joustavaa suorittamista ja elinikäistä oppimista.
Lähtökohtana on, että ammatillinen peruskoulutus antaa opiskelijalle vahvan ammatti-taidon, joka mahdollistaa nopean työelämään siirtymisen sekä laaja-alaisia ammatillisia ja elinikäisen oppimisen valmiuksia. Ammatillisen aikuiskoulutuksen avulla tuetaan työuran eri vaiheissa olevien osaamisen kehittämistä siten, että osaaminen vastaa muuttuvien työmarkkinoiden sekä yksilöiden urakehityksen tarpeita.”
(OKM 2012:1, 39)
Opetushallituksen ammatillisen tutkintojärjestelmän kehittäminen (TUTKE) -raportissa (Haltia ym. 2011) kuvataan yleistä luonnehdintaa tarkemmin myös osaamisalojen muodos-tamien ryppäiden eli osaamisklustereiden osaamistarpeita. Raportissa kuvattavat osaami-set ovat melko yksityiskohtaisia ja jokseenkin mitattavissa olevia taitoja, kuten ”prosessi- ja valmistusosaaminen”. TUTKE-hankkeessa korostuu muita tässä käsiteltyjä ohjausasiakirjo-ja enemmän alaspesifi osaaminen, joskin myös yleisempi osaaminen, kuten johtamis- ohjausasiakirjo-ja vuorovaikutustaidot, huomioidaan.
Mitä on työelämän perusosaaminen?
Alan perusosaaminen takaa valmistuneelle sen ammattitaidon, jonka hän työelämässä tarvitsee. Suomen toimihenkilöiden keskusjärjestö STTK pitääkin keskeisimpänä amma-tillisen koulutuksen laadun mittarina juuri sitä ammattitaitoa, jonka ammatillisesti koulut-tautunut on saavuttanut työelämään siirtyessään. Tästä näkökulmasta saattaisi ymmärtää, että ammatillisen koulutuksen laatu määrittyisi työelämää valmistumishetkellä vastaavana ammattiosaamisena. STTK huomioi kuitenkin myös laaja-alaisuuden merkityksen sille, että työllistyminen mahdollisimman monenlaisiin tehtäviin olisi mahdollista.
”Ammatillisen koulutuksen vetovoima ja laatu varmistetaan säästöpäätöksistä huo-limatta. Ammatillisen ja korkeakoulutuksen laadun mittari on ammattitaito, jota tut-kinto tarjoaa työelämään siirtyville. Näiden koulutusten on perustuttava työelämän vaatimuksiin. Koulutuksen tulee tuottaa laaja-alaista osaamista, mikä mahdollistaa sijoittumisen erilaisiin työtehtäviin.”
(STTK 2014, 15)
Korostettaessa joustavia ja yksilöllisiä opintopolkuja sekä osaamisen laaja-alaisuutta nou-see esille kysymys siitä, mikä on ”laaja-alaisuuden” vastinpari. Käsitteen tosiasiallinen sisältö paljastuu usein vasta, kun pohtii, mitä se ei ole eli mitä käsite pois sulkee. Onko
”laaja-alaisuuden” vastinpari siis ”kapea-alaisuus” vai kenties ”ydinosaaminen”? Ja jos kapea-alaisuus, onko tämä erikoisammattiosaamista? Ja jos ydinosaaminen, onko tämä kenties perusammattiosaamista? Opetushallituksen raportissa todetaankin melko osuvasti:
”Perusosaamisen määrittelystä tulisi käydä keskustelua. Onko perusosaaminen osaa-mistarve, joka ei muutu tulevaisuudessa? Onko perusosaaminen ammattiosaamista vai yleisiä työelämätaitoja? Mitä on perusammattiosaaminen ja mitä erikoisammattiosaa-minen? Mitä ovat yleiset työelämätaidot ja mitä erityiset työelämätaidot? Liittyvätkö perusosaamiseen väitetyt asenneongelmat?”
(Saarimaa & Mantere 2013, 21)
Yhä vahvasti esillä oleva näkökulma ammattiosaamiseen tai työelämäosaamiseen on ope-tuksen työelämäsisältöjen korostaminen. SAK painottaa kouluope-tuksen sisällöissä työelämän sopimuskäytänteiden tuntemusta ja työlainsäädännön opetusta. Myös Sakki ry (2012, 21) ehdottaa työmarkkinatiedotuksen sisällyttämistä yhden opintoviikon laajuisena ammatti-koulutukseen.
”Työelämävalmiuksien opetusta on lisättävä kaikessa koulutuksessa. Koulutukseen on sisällytettävä myös työelämän sopimuskäytäntöjen ja työlainsäädännön opetusta. Am-matillisessa peruskoulutuksessa työelämävalmiuksia parantamalla edistetään nuorten työssä oppimisjaksojen suorittamista ja työelämään kiinnittymistä.”
(SAK 2011, 24)
Koulutuksen arviointineuvoston arviointiin (Räisänen 2009, 11–12) vastanneet tahot näki-vät, että työelämässä tarvitaan ryhmässä työskentelyn taitoja, sopeutumiskykyä ja hyvää itsetuntemusta sekä ”pelisääntöjen” sisäistämistä.
”Tärkeänä pidettiin myös keskustelu- ja neuvottelutaitoja sekä kykyä kohdata erilaisia ongelmia ja etsiä niihin ratkaisuja. Työelämä odottaa myös reippautta ja sanavalmiutta.”
(Räisänen 2009, 11–12)
Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa 2011–2016 työelämän oikeuksia ja velvollisuuksia koskevat oppisisällöt painottuvat kaikkien koulutusasteiden opetuksen kehittämisessä. Nuoren tulisi tietää, millaisia toimintatapoja työelämässä edellytetään ja miten voi itse olla aktiivisesti vaikuttamassa siihen, millainen työelämä tai yhteiskunta on.
Myös SAKKI ry korostaa tavoiteohjelmassaan työelämätietoisuuden lisäämistä opetuksessa (SAKKI 2012, 25).
”25. Kaikilla koulutusasteilla vahvistetaan kansalaisen, työntekijän ja yrittäjän oikeuk-sia ja velvollisuukoikeuk-sia koskevaa työelämä- ja yrittäjyyskasvatusta. (…) 27. Ammatillisen koulutuksen tutkintojen perusteet uudistetaan vahvistamaan työelämän pelisääntöjen tuntemusta ja yhteiskunnallista vaikuttamista koskevaa osaamista.”
(OKM 2011, 17)
Viestintä ja tietotekniikkataitoja kaikille
Ohjausasiakirjoissa esiin nostetuissa osaamistarpeissa korostuvat tietotekniikan ja vies-tinnän osaaminen. Näiden lisäksi myös kansainvälisyyteen liittyvät asiat ovat vahvasti esillä. Työelämä ja sen tarpeet ovat kansainvälisiä, minkä vuoksi kielitaidon merkitys myös ammattikouluttautuneiden keskuudessa korostuu entisestään. Tämän voidaan nähdä kuuluvan yleisten viestintävalmiuksien kattokäsitteen alle.
”Viestintävalmiudet korostuvat vastaajien mukaan kansainvälistymisen, kielitaitovaa-timusten ja maahanmuuttajataustaisten työtoverien lisääntymisen sekä informaatio- ja viestintätekniikan käytön kasvun myötä.”
(Räisänen 2009, 12)
Opetushallituksen raportin mukaan monikulttuurisuuden, kansainvälistymisen ja globali-saation voimistumisen arvioidaan tuovan uusia haasteita ja osaamistarpeita koulutuksen kentälle. Kun yritykset kansainvälistyvät, tarvitaan toimivaan kommunikaatioon vahvaa kielitaitoa sekä vieraiden kulttuurien tuntemusta. (Saarimaa & Mantere 2013, 34.)
”Uudenlaisia oppimisympäristöjä ja työtapoja tarvitaan arjen ja hyvinvoinnin kannalta keskeisten taitojen kehittymiseen. Nämä taidot vahvistavat myös yleisiä työelämäval-miuksia, kuten tiedonhankintaa ja käsittelyä, kriittistä ajattelua, ongelmanratkaisuky-kyä, viestintä- ja yhteistyötaitoja, vastuullisuutta sekä projektiosaamista.”
(EK 2010, 11)
Elinkeinoelämän esiin nostamien tieto- ja viestintätekniikan taitojen päivittäminen nähdään erityisen tärkeänä ammatillisessa aikuiskoulutuksessa. Opetushallituksen (Saarimaa & Man-tere 2013, 43) mukaan monilla aloilla teknologian hyödyntäminen tulee entisestään lisään-tymään ja koulututusta ja jatkokoulutusta tarvitaan teknologiaosaamisen päivittämisessä.
SAK korostaa viestinnällisten ja tietoteknisten valmiuksien lisäksi myös sosiaalisia taitoja ja oppimaan oppimisen merkitystä. Sosiaalisten taitojen puute voikin olla suuri riskite-kijä nuoren työuralla. (SAK 2011, 24.) STTK pitää puolestaan empaattisuutta, eettisyyttä, etiikkaa ja moraalia keskeisenä työkaluna työelämässä pärjäämiseen.
”Alan teknisen osaamisen rinnalla korostuvat yleiset taidot, jotka sisältävät työelämä- ja kansalaistaitoja sekä tietotekniikka- ja kommunikaatiotaitoja. Monilla aloilla vuoro-vaikutus, empaattisuus, eettisyys ja etiikka sekä moraali ovat keskeisiä työtapoja ja työkaluja. Tieto- ja viestintätekniikan leviäminen kaikille aloille vaatii työntekijöiltä laajempaa ammattitaitoa.”
Haetaan hyvinvoivaa ja ahkeraa duunaria
Työelämän osaamistarpeissa kiinnitetään huomio ennen kaikkea yleisosaamiseen, josta edellä korostettiin viestintätaitoja, tietoteknisiä taitoja sekä kansainvälisyystaitoja. Monissa asiakirjoissa tunnistetaan lisäksi työhyvinvoinnin ja sen ylläpidon merkitys työelämässä.
Työ- ja elinkeinoministeriön (Pentikäinen 2014, 23) mukaan sosiaaliseen ja psykologiseen pääomaan liittyviä vahvuuksia tulisi kehittää oppilaitosten ja työelämän välisensä yhteis-työnä. Ministeriön mukaan tämä parantaa kykyä kohdata ja ylittää työelämän asettamat haasteet. Lisäksi kyky toimia yhteisöllisesti helpottaa verkottumista ja sukkulointia muut-tuvassa työelämässä (Pentikäinen 2014, 23).
Myös opetus- ja kulttuuriministeriö arvioi työhyvinvoinnin ja työssäjaksamisen merkityk-sen kasvavan.
”Koulutuksen ja työelämän yhteys on keskeinen tekijä tulevaisuuden osaamistarpeisiin vastaamisessa. Haasteet osaavan ja motivoituneen työvoiman saatavuuden turvaami-seksi kasvavat työn uusien osaamisvaatimusten ja muuttuvan ikärakenteen vuoksi.
Työhyvinvoinnin ja työssäjaksamisen merkitys kasvaa.”
(OKM 2010:4)
Yksilön psyykkisellä, sosiaalisella ja fyysisellä terveydellä on osaamisen ohella kiistaton yhteys työelämässä pärjäämiseen. Työkyky on välttämätön ehto hyödyntää osaamista.
Toisaalta yksilön terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen lähenee ammatillisen koulutuk-sen kasvatustehtävää ”tukea opiskelijoiden kehitystä hyviksi ja tasapainoisiksi ihmisiksi ja yhteiskunnan jäseniksi”. Työelämän tarpeisiin vastaaminen vaatii tietyn osaamisen tuotta-misen lisäksi myös kokonaisvaltaisempaa näkökulmaa yksilön kasvun tukemisesta. Näin ollen luvussa 2.3. esitellyt koulutuksellinen ja kasvatuksellinen näkökulma tukevat toinen toisiaan. Mm. Suomen Ammattiin Opiskelevien Liitto SAKKI ry. katsoo, että hyvinvoiva opiskelija kiinnittyy työuraan ajoissa ja jaksaa työelämässä pidempään. SAKKI korostaakin työkyvyn tukemista koulutuksen aikaisilla ennaltaehkäisevillä toimilla. SAKKI ry tukee terveyden edistämistä mm. savuttomuudella, oppilaitosten työergonomian parantamisella, liikunnalla sekä energiajuomakielloilla. (SAKKI 2012.)
Opiskelijan kokonaisvaltainen hyvinvointi ja työkykyyn panostaminen vaikuttaisi olevan perusammattitaidon ja laaja-alaisen osaamisen ohella osa sisällöltään työelämävastaavaa ammattikoulutusta.
Perinteisten tietojen ja taitojen oppimisen sijaan tulisi edistää erilaisten val
miuksien syntymistä
Työelämässä tarvittava osaaminen on pitkään pyritty ilmaisemaan jollakin tavalla mitat-tavassa ja todennetmitat-tavassa muodossa. Opiskelijan tulee tietää ja taitaa joitakin asioita, joiden pohjalta ammattiosaaminen muotoutuu. Tällaisten teknis-instrumentaalisten tai tuotannollis-teknisten kvalifikaatioiden lisäksi on kuitenkin alettu korostaa myös toisen tyyppistä osaamista. Tässä osaamisessa on kyse pikemmin valmiudesta kuin tiettyyn määrättyyn ajankohtaan mennessä saavutetusta tietotaitotasosta.
”Kvalifikaatiokäsitteen alue on laajentunut professionaalisesta ja teknis-instrumentaali-sista tiedoista ja taidoista koskemaan myös uudenlaisia tietoja ja taitoja, jotka auttavat työntekijöitä kohtaamaan muutoksia ja reagoimaan niihin toimintaympäristössään.”
Myös Opetushallituksen julkaisemassa koulutustoimikuntien laadullisen ennakoinnin sel-vitysten yhteenvedossa tuodaan esiin tämän kaltainen näkökulma tulevaisuuden työn ja sen vaatimusten muuttumisesta. Lisäksi korostetaan, että muutoksiin ei tulisi ainoastaan pystyä mukautumaan, vaan niitä tulisi myös kyetä hallitsemaan. Saarimaa ja Mantere (2013, 38) toteavat, että ”Tulevaisuuden keskeisiä taitoja tieto- ja osaamistaloudessa ovat kyky luovaan ajatteluun, kyky löytää uusia yhdistelmiä vanhoista toimintamalleista sekä kyky sopeutua nopeisiin muutoksiin ja myös hallita niitä.”
PKS-ennakoinnin tekemän selvityksen mukaan tulevaisuuden työssä korostuvatkin erityi-sesti sosiaaliset taidot sekä niin sanotut metataidot, kuten elämänhallinta, itsensä johtami-nen tai verkostoitumijohtami-nen. Sosiaaliset taidot ovat puolestaan välttämättömiä missä tahansa työyhteisö- tai asiakasvuorovaikutuksessa. (PKS-ennakointi 2014, 14.)
Elinikäinen oppiminen on tärkeintä työelämäosaamista
Elinikäinen oppiminen lisättiin osaksi lakia ammatillisesta peruskoulutuksesta vuonna 2014 (787/2014). Monissa asiakirjoissa korostetaankin elinikäisen oppimisen ja oppimaan oppimisen tärkeyttä työelämässä. Tämän voidaan osaltaan nähdä vastaavan paitsi työ-elämätarpeiden ennakoitua muutosta, myös ennakoinnin vaikeutumiseen sopeutumista:
”Työelämän nopeiden muutosten vuoksi työntekijöiden osaamisen kehittyminen ja uudistuminen tulevat tärkeämmäksi. (…) Tutkintoon tähtäävän koulutuksen rooli tulee kohdentumaan yhä enemmän oppimisvalmiuksien luomiseen. Koulutusjärjestelmää on kehitettävä nykyistä tiiviimmin työelämään integroituvana kokonaisuutena, jonka tavoitteena on tukea elinikäistä osaamisen kehittymistä.”
(OKM 2014:18, 11)
Tulevaisuuden työelämäosaamista näyttää ohjausasiakirjojen perusteella olevan ennen kaikkea muuntautumiskyky, uuden oppiminen ja uuden luominen. Parhaana keinona varautua muutokseen nähdään kansalaisten muutosvalmiuksien kehittäminen jo koulu-tusjärjestelmän alusta alkaen oppimaan oppimisen taitoja tukemalla (mm. Pentikäinen 2014, 19). Voidaan puhua innovatiivisista ja mukautumiskvalifikaatioista. Työ- ja elinkei-noministeriö pukee asian tulevaisuuskatsauksessaan seuraavasti:
”Epävarmuuden kasvaessa muuttuvassa toimintaympäristössä elinikäisen oppimisen ja osaamisen päivityksen merkitys korostuu entisestään. Tämä korostaa kaikille työn-tekijöille yhtäläisten koulutus- ja kehittymismahdollisuuksien tärkeyttä sekä kehittää koulutusjärjestelmää siten, että se pystyy vastaamaan näihin koulutustarpeisiin. Myös oppimaan oppimisen merkitys korostuu.”
(Pentikäinen 2014, 70)
Lisäksi työ- ja elinkeinoministeriön tulevaisuuskatsauksessa (Pentikäinen 2014, 19) arvi-oidaan, että koska ihmisten tulee kyetä päivittämään ammattitaitoaan tai omaksumaan kokonaan uusia ammatteja suhteellisen nopeasti, olisi koulutusjärjestelmän oltava entistä joustavampi, työkeskeisempi ja uuden oppimiseen kannustava. Työmarkkinoiden ja am-mattien muutosten ennakointi monimutkaistuvassa maailmassa muuttuu vaikeammaksi.
”Oppisisältöihin pitäisi lisätä muutoskyky sekä työelämätaidot ja uuden innovointi” (Pentikäinen 2014, 19).
Vaikka täysin ei voida tietää, mihin suuntaan suomalainen työelämä on menossa, vaikuttai-si vaikuttai-siltä, että sellaiset mekaaniset suorittavat työt, jotka eivät edellytä ihmiskontaktia, jäävät pian koneiden hoidettavaksi (mm. STTK 2014, 15). Vaikka muutoksen yksityiskohdat vaih-telisivatkin eri ennusteiden välillä, merkittävän muutoksen tapahtumisesta tuntuisi olevan yksimielisyys. Tällöin kannanotot perustuvat sille oletukselle, ettei samoja työtehtäviä tai edes kokonaisia ammattikuntia ole silloin, kun nyt ammatilliset opintonsa aloittavat siir-tyvät eläkkeelle. Tämän vuoksi esimerkiksi Elinkeinoelämän keskusliitto puhuukin niin sanotusta elinkaariajattelusta:
”On myös kehitettävä niin sanottua tutkintojen elinkaariajattelua huomioivaa koulu-tustarpeiden ennakointia. Se vastaa kysymyksiin, millaisille vaihtoehtoisille ammatti-aloille tai millaisiin työtehtäviin tutkinnon suorittaneet siirtyvät urapolkunsa aikana ja millaisia valmiuksia koulutus siihen antaa.”
(EK 2011, 10)
Yhtenä tärkeänä työelämäosaamisen muotona pidetään yrittäjyyttä, joka yhdessä elinikäisen oppimisen ohella on tullut korostetusti huomioiduksi ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain tarkoituksissa. Yrittäjyys voidaankin ymmärtää perheyhtäläisenä käsitteenä elinikäiselle oppimiselle: molemmat osaamiset kykenevät parhaimmillaan tukemaan am-matillisesti kouluttautuneelta yhä enemmän perään kuulutettavaa muuntautumiskykyä.
Tässä ovat tärkeässä asemassa yrittäjyystaidot, jotka mahdollistavat yrityksen perustamisen esimerkiksi silloin, kun työelämässä on muuten vähän valmista kysyntää valitulle ammat-titaidolle. Lisäksi asiakirjoissa nähdään tärkeänä yrittäjämäisen toimintamallin tai asenteen omaksuminen. Puhutaan ”sisäisestä yrittäjyydestä”. Tällöin yrittäjämäisyyteen liitetään luova ongelmanratkaisukyky sekä kyky innovatiiviseen ajatteluun ja työelämän kehittämiseen.
”Koulutuksen tulisi antaa faktatietoa yrittäjyydestä, mutta myös herättää yrittäjyyteen tarvittavaa innostavuutta ja luovuutta.”
(Saarimaa & Mantere 2013, 21)
Lopuksi sisältövastaavuudesta: missä elinikäisen oppimisen sisältöjä opitaan?
Tässä luvussa kuvattiin koulutuksen sisältöjen työelämävastaavuutta. Työelämän kannalta olennaisena osaamisena nähtiin alaspesifiosaaminen, työelämäosaaminen ja yleinen eli geneerinen osaaminen. Osaamisen rinnalla esiintyvät myös luonteeltaan osaamisesta poik-keavat valmiudet, joihin ohjausasiakirjoissa kiinnitetään aivan erityisen paljon huomiota.
Kun työelämävastaavuutta tarkastelee koulutuksen muotovastaavuuden näkökulmasta, merkitsee se asiakirjoissa pääasiassa työssä oppimista. Paikkavastaavuus määräytyy puo-lestaan työelämän tarpeisiin vastaavana koulutustarve-ennakointina. Sisällöltään työelä-mävastaavaa koulutus vaikuttaisi ohjausasiakirjojen perusteella olevan laaja-alaista osaa-mista sekä ennen kaikkea muuntautumiskyvyn mahdollistamia valmiuksia. Valmiuksien yhteydessä korostetaan elinikäistä oppimista ja ongelmanratkaisutaitoa sekä viestintä- ja yrittäjyysvalmiuksia.
Nämä valmiudet vastaavat Opetushallituksen nimeämiä elinikäisen oppimisen avaintai-toja. Elinikäisen oppimisen avaintaidoilla tarkoitetaan valmiuksia, joita jatkuva oppimi-nen, tulevaisuuden ja uusien tilanteiden haltuunotto sekä työelämän muuttuvat olosuh-teet edellyttävät. Ne kuvastavat yksilön kykyä selviytyä erilaisista tilanteista eli vastaavat
luonteeltaan niin sanottuja innovatiivisia ja mukautumiskvalifikaatioita. Opetushallituksen (s.d.) mukaan niiden avulla tutkinnon suorittajat pystyvät seuraamaan yhteiskunnassa ja työelämässä tapahtuvia muutoksia ja toimimaan muuttuvissa oloissa. Elinikäinen oppi-minen on tärkeää, koska se mahdollistaa muuntautumiskyvyn ja täten alakohtaisen työn tarjonnan ja kysynnän mahdollisen kohtaanto-ongelman joustavan ratkaisun. Määrälliseen koulutustarve-ennakointiin liittyvää epävarmuutta hallitaan osaamisalakohtaisten osaa-mistavoitteiden laajentamisella sekä osaamiskokonaisuuksien siirrettävyydellä. Näin ollen trendi vaikuttaisi olevan siirtää koulutustarve-ennakoinnin ohjauksellista vaikutusvaltaa elinikäiseen oppimiseen perustuvalle osaamistarve-ennakoinnille.
Opetushallitus määritti vuonna 2008 elinikäisen oppimisen avaintaidoiksi seuraavat avain-taidot: 1) oppiminen ja ongelmanratkaisu, 2) vuorovaikutus ja yhteistyö, 3) ammattietiikka, 4) terveys, turvallisuus ja toimintakyky, 5) aloitekyky ja yrittäjyys, 6) kestävä kehitys, 7) estetiikka, 8) viestintä ja mediaosaaminen, 9) matematiikka ja luonnontieteet, 10) tekno-logia ja tietotekniikka sekä 11) aktiivinen kansalaisuus ja eri kulttuurit.
Ammatillisten perustutkintojen perusteissa elinikäisen oppimisen avaintaidot sisältyvät yh-teisten tutkinnon osien 1) viestintä- ja vuorovaikutusosaaminen, 2) matemaattis-luonnon-tieteellinen osaaminen, 3) yhteiskunnassa ja työelämässä tarvittava osaaminen sekä 4) sosi-aalinen ja kulttuurinen osaaminen osa-alueiden osaamistavoitteisiin ja arviointikriteereihin sekä ammatillisten tutkinnon osien ammattitaitovaatimuksiin ja niiden arviointikriteereihin.
Ammatillisissa tutkinnon osissa erikseen arvioitava elinikäisen oppimisen avaintaidon ar-vioinnin kohde sisältää elinikäisen oppimisen avaintaidot oppiminen ja ongelmanratkaisu, vuorovaikutus ja yhteistyö, ammattietiikka sekä terveys, turvallisuus ja toimintakyky.