Sensitiivisyyden huomioiminen historian opetuksessa

Yksi tärkeä osa-alue, jota haastatteluissa käsiteltiin ja mikä nousi opettajien haastatteluissa esille, joka täytyy huomioida opetuksessa, on oppilaiden taustojen huomioiminen ja sensitiivisyys. Varsinkin pakolaistaustaisten oppilaiden opetuksessa on tärkeää huomioida oppilaiden mahdollisesti repaleiset ja rankat taustat. Kaikki opettajat korostivat, että on tärkeää huomioida opetuksen kohderyhmä ja tietää oppilaiden taustat, jotta heitä voi auttaa mahdollisimman hyvin. Tärkeää on myös, että opettaja osaa suhteuttaa opetuksensa, niin ettei opetus tai luokan oppilaat loukkaa maahanmuuttajataustaisia oppilaita. Tämä tarkoittaa herkkien aiheiden käsittelyä sensitiivisesti sekä puuttumista tilanteisiin, jotka loukkaavat tai voivat johtaa oppilaiden loukkaamiseen.

Haastatteluissa kävi ilmi, että herkkien aiheiden käsittelyssä, kuten sotia, pakolaisuutta tai Lähi-Idän kriisiä käsiteltäessä opettajalla täytyy olla hyvä tilannetaju ja osata reagoida nopeasti. Oppilaiden rankat taustat voivat aiheuttaa oppilaille tunneilla vahvoja tunteita. Tästä esimerkkinä haastateltava B kertoi, kuinka Lähi-Idän tilannetta käsiteltäessä osa oppilaista on saattanut herkistyä, jos omia läheisiä on kuollut esimerkiksi pommituksissa. Hänen mukaansa oppilailla on kuitenkin halu ja tarve kertoa opettajalle omasta menneisyydestään ja taustastaan. B onkin teetättänyt oppilailla kirjoitelmia, joissa oppilaat pääsevät kertomaan oman henkilöhistoriansa. Oppilaat ovat kuitenkin erittäin tarkkoja siitä, ettei kukaan muu varmasti lue kirjoitelmia, kuin opettaja.

Saman kaltaisia käsityksiä toi esille haastateltava C, joka on ollut mukana kehittelemässä tapaa, jossa maahanmuuttajataustaiset oppilaat kävivät kiertämässä luokissa kertomassa omista taustoistaan ja kulttuureistaan. D puolestaan on antanut oppilaiden suunnitella ja pitää oppitunnin omasta kulttuuristaan ja historiastaan. Myös A ja E toivat esille, että oppilailla on halua tietää ja kertoa omasta kulttuuristaan. Kaikki opettajat kuitenkin toivat esille sen, että oppilailla voi olla todella suuri kynnys kertoa omasta kulttuuristaan tai historiastaan, sillä he eivät halua, että heihin kohdistetaan huomiota.

He haluavat sulautua joukkoon ja olla näkymättömiä. Tämäkin riippuu opettajien mukaan siitä, miten

hyvä kielitaito oppilailla on, miten pitkään he ovat olleet Suomessa, millainen oppilas on luonteeltaan ja miten paljon luokalla on oppilaita samasta kulttuurista. Kaikissa haastatteluissa nousi esille, että pienet vähemmistöryhmät tai yksittäiset oppilaat eivät yleensä halua erottua joukosta vaan ovat mieluummin hiljaa, toki tästäkin on poikkeuksia. Kuten jo aiemmin tutkimuksessa on mainittu, Virran tutkimuksessa huomattiin myös, että osa oppilaista ei halua olla tunneilla esillä ja erottua joukosta.¹⁰³

Haastatteluissa opettajilta kysyttiin välttävätkö he joitakin aiheita opetuksessa sen vuoksi, että ne voivat tuntua opettajasta ikävältä opettaa tai olla oppilaille emotionaalisesti raskaita. Kaikki opettajat olivat sitä mieltä, että he eivät vältä mitään aiheita. He perustelivat asian niin, että heidän velvollisuutensa on opettaa ne asiat, joita OPS:ssa vaaditaan. Heidän mielestään jonkun aiheen välttäminen olisi myös huono ratkaisu, sillä se, että ei käsitellä haastavia aiheita, ei poista niitä kuitenkaan maailmasta. Haastateltava A:n mielestä asioiden monipuolinen tarkastelu ja oppilaiden ajatusmaailman haastaminen on osa yhteiskuntaan integroimista ja heidän ajatusmaailmansa avartamista. Hän kuitenkin korostaa, ettei käsityksiä uskonnollisten henkilöiden, kuten profeetta Muhammedin, elämästä pidä haastaa.

Myös Virran tutkimukseen osallistuneet opettajat olivat vahvasti sitä mieltä, ettei mitään aiheita tule välttää. Osa opettajista kokivat, että historiassa ei pidä sensuroida vaan kaikkea tulee käsitellä avoimesti ja rohkeasti. Tutkimukseen osallistuneet opettajat kuitenkin korostivat, että sensitiivisyys on tärkeää ja aiheita tulee käsitellä hienovaraisesti. Tärkeänä pidettiin myös sitä, että luokan ilmapiiri on positiivinen eikä syyllistävä.¹⁰⁴

Kaikki tähänkin tutkimukseen osallistuneet opettajat korostivat nimenomaan aiheiden käsittelyä sensitiivisesti oppilaita loukkaamatta. Opettajien haastatteluissa haastaviksi aiheiksi nousi uskonnon ja historian väliset ristiriidat, pakolaisuus, sodat ja kriisit sekä kolonialismi. Osa opettajista kokivat itse näitä aiheita opettaessaan ristiriitaisia tunteita. Haastateltava B kertoi olevansa varovainen tiettyjen aiheiden kohdalla:

” Sillon kun mennään tuonne niitten (oppilaiden kotimaiden) alueitten historiaan niin ei välttämättä oo tarvetta, mutta väistämättä miettii, että osaako käsitellä jotenkin erityisen sensitiivisesti. Monilla on todella rankkoja taustoja, et jos miettii sellasia tosi vahvoja

103 Virta 2008, 136–138.

104 Virta 2008, 95–97.

mielipiteitä itsellä, ni mikä se poliittinen tilanne on. Ehkä ei tarviis, mutta kyllä sitä on väistämättä varovaisempi.”¹⁰⁵

Kaikki opettajat nostivat esille, että opettajan täytyy tiedostaa ne aiheet, jotka voivat olla oppilaille herkkiä ja käsitellä niitä varoen. Haastateltava D taas on kokenut siirtomaahistorian opetuksessa jopa pahoittelun tarvetta oppilailta:

” Kyllä mä muistan, kun mä ensimmäistä kertaa afrikkalaisille opetin siirtomaahistoriaa sen kautta, mitä siitä on täällä kerrottu -- niin kyllä siinä itelle tuli tosi paha olo. Oli vaikea, käsitellä sitä aihetta jopa, tai jossakin vaiheessa mä muistan, että oon oppilailta jopa pyytänyt anteeksi sitä, että me valkoiset olemme käyttäytyneet niin törkeästi.”

D myös kokee, että sodat ovat pakolaistaustaisille oppilaille rankkoja aiheita, ja historia etenee hänen mielestään sotien kautta, joten hän pyrkii typistämään sotaosuuksia ja käsittelemään asioita muiden tapahtumien kautta. Virran tutkimuksessa oli viitteitä samankaltaisesta sotien ja kriisien kautta etenevästä historian opetuksesta. Opettajat kokivat, että Lähi-Itää ja Balkania ei keretty käsitellä kuin kriisien ja sotien kautta, jolloin oppilaille voi jäädä kuva alueista vain kriisien sarjana. ¹⁰⁶

Erityisesti C:n ja E:n haastatteluissa nousi esille opettajan rooli luokan eriävien mielipiteiden selvittäjänä. He korostivat, että opettajan täytyy puuttua heti tilanteisiin, joissa luokassa esiintyy syrjivää kielenkäyttöä tai rasismia. Opettajan täytyy tuoda ilmi, että kaikki ihmiset ovat saman arvoisia, eikä tällaista hyväksytä ja ettei tämä ole koulun, valtion tai kaikkien suomalaisten kanta asiaan. Opettajan tulee myös reagoida historiallisten lähteiden sanastoon, mikäli ne voivat loukata oppilaita ja selittää ettei sellainen sanasto ole enää nykypäivänä sallittua.

Opettaja D:n haastattelusta kävi kuitenkin ilmi, että opettajan tulee puuttua myös maahanmuuttajataustaisten oppilaiden opetussuunnitelmasta ja yleisesti hyväksyttävästä käytöksestä poikkeaviin käsityksiin. Opettaja D on kohdannut muslimien kohdalla juutalaisvastaisuutta ja käsityksiä, joiden mukaan Hitler oli hyvä mies ja hänen tekonsa juutalaisia vastaan olivat oikeita.

Tällaisissa tapauksissa opettajan tulee käydä asia kattavasti läpi ja kertoa, miksi Suomessa ei hyväksytä tällaista näkökulmaa. D myös nostaa esille, että eri uskonnollisista taustoista tulevilla maahanmuuttajataustaisilla oppilailla saattaa olla keskenään eriäviä ja vahvojakin näkemyksiä

105 Opettaja B:n haastattelu 11.11.2020, Joensuu.

106 Virta 2008, 98.

uskonnosta. Hän kuitenkin korostaa, ettei uskonnolliset kiistat saa näkyä koulun arjessa ja tämä onkin hänen mukaansa onnistunut suhteellisen hyvin. Myös Virran tutkimuksessa opettajat olivat huomanneet Islamin uskoisten oppilaiden vähättelevän Juutalaisvainoja¹⁰⁷.

Opettajien haastatteluista selvisi, että monikulttuurisissa luokissa on tärkeää tietää oppilaiden taustat.

Oppilaiden taustat ovat tärkeää tietää siksi, että pystyy auttamaan oppilaita mahdollisimman hyvin opinnoissa. On kuitenkin tärkeää tunnistaa myös oppilaille mahdollisesti herkät aiheet, sillä maahanmuuttajataustaisilla henkilöillä ja erityisesti pakolaistaustaisilla oppilailla voi olla rajuja kokemuksia kriiseistä tai sodista. Onkin siis syytä käsitellä sotia ja kriisejä sensitiivisesti. Oppilaiden kulttuurin tuntemus on myös tärkeää, sillä esimerkiksi uskonnolliset asiat voivat olla oppilaille henkilökohtaisia ja tunteita herättäviä. Opettajat olivat kuitenkin kaikki samaa mieltä siitä, ettei mitään aihetta tule sen takia jättää pois opetuksesta, että se on jollekin oppilaalle henkilökohtainen.

Opettajan tulee käsitellä kaikki aiheet, mutta opetuksen tulee huomioida oppilaat ja käsitellä aiheita sensitiivisesti. Haastatteluissa nousi esille opettajien rooli siinä, ettei koulussa hyväksytä rasismia tai syrjintää keneltäkään.