3.1. Haastatteluun osallistuneet opettajat
Tutkimukseeni osallistui viisi opettajaa Pohjois-Karjalan alueelta (Kts taulukko 1.), joista kaikilla oli kokemusta maahanmuuttajataustaisten oppilaiden opetuksesta peruskoulun yläasteen sisällöistä.
Ikähaitari opettajien välillä oli 35–63 vuotta ja opetuskokemusta haastateltavilla oli 8–35 vuotta.
Monikulttuuristen luokkien opetuksesta haastateltavilla oli kokemusta 3–35 vuotta. 57
Haastateltava Ikä Opetuskokemus
(vuosissa)
Monikulttuuristen luokkien
opetuskokemus (vuosissa) A: Luokanopettaja
(Maahanmuutto-opettaja)
57 30 25
B: Aineenopettaja (Maahanmuutto-opettaja)
36 10 3
C: Aineenopettaja 61 35 35
D: Luokanopettaja (Maahanmuutto-opettaja)
63 27 15
E: Aineenopettaja 35 8 8
Asetelma 1. Opettajat
Kolme opettajista, B, C ja E, ovat historian ja yhteiskuntaopin aineenopettajataustaisia opettajia.
Heistä haastateltava B opettaa aikuisperusopetuksessa peruskoulun sisältöjä ja C sekä E opettaa yläkoulussa. B on opettanut suurimman osan opetusurastaan lukiossa, mutta kolme vuotta aikuisten
57 Asetelma 1. Opettajat
perusopetuksessa 10-luokkaa. Lukiossa ryhmissä oli vain yksittäisiä monikulttuurisia oppilaita, mutta aikuisperusopetuksen luokat ovat olleet kolmen vuoden ajan monikulttuurisia. 58
C:llä opetusuraa on takana 35 vuotta ja hän on opettanut koko opetusuran ajan sekaryhmiä.
Haastateltava on opettanut yläasteella sekä työskennellyt historian didaktikkona.
Maahanmuuttajataustaisten oppilaiden opettaminen lisääntyi vuonna 2015, kun paikkakunnalle avattiin vastaanottokeskus. Tämän jälkeen hänen koulussaan oli seitsemän maahanmuuttajaluokka, joista kielenoppimisen jälkeen oppilaat siirrettiin tavallisiin luokkiin yksitellen. Haastateltava E:llä on opetuskokemusta kahdeksan vuotta lukiosta ja yläasteelta. E:llä on historian ja yhteiskuntaopin aineenopettajan pätevyyden lisäksi uskonnon, elämänkatsomustiedon ja filosofian opettajan pätevyys. Hänellä on ollut monikulttuurisia luokkia koko opetusuran ajan, mutta haastattelun teon aikaan hänen valvontaluokkansa oli opetusuran heterogeenisin, sillä puolella oppilaista on monikulttuurinen tausta.59
Kaksi haastateltavista on luokanopettajataustaisia opettajia, joilla on pitkä kokemus maahanmuuttajaopetuksesta valmistavassa opetuksessa, sekä yläkoulussa. Haastateltava A:lla on opetusuraa takana 30 vuotta, joista hän on toiminut maahanmuuttajaopettajana 25 vuotta. Hän on toiminut alakoulun valmistavassa opetuksessa kaksi vuotta, yläkoulun valmistavassa opetuksessa, jossa oli inklusiivisia ja integroivia ryhmiä, 20 vuotta ja aikuisperuskoulussa kolme vuotta. Hän on myös toiminut Keniassa opettajana suomalaisille oppilaille 3 vuotta. Haastateltava D puolestaan on opettanut viimeiset 17 vuotta yläkoulussa, mutta sitä ennen toiminut 10 vuotta ammatillisena opettajana. Hänen ensimmäinen tutkintonsa oli ammatinopettajan tutkinto, jonka jälkeen opiskellut luokanopettajaksi. D on toiminut maahanmuuttajaluokkien opettajana 15 vuotta, josta ensimmäisen vuoden valmistavassa opetuksessa ja sen jälkeen 7–9 luokkia. Nykyisin hän ei enää opeta kokonaisia luokkia, mutta opettaa edelleen maahanmuuttajaoppilaita. Haastateltavat A ja D toivat haastatteluissa ilmi, että vaikka opettavatkin laajasti monia eri oppiaineita, he pitävät historiaa tärkeänä ja mielenkiintoisena aineena, joten ovat opettaneet historiaa paljon. 60
58 Asetelma 1. Opettajat
59 Asetelma 1. Opettajat
60 Asetelma 1. Opettajat
3.2. Koulutuksen valmistaminen monikulttuuristen luokkien opettamiseen
Haastatteluiden aikana opettajilta kysyttiin, miten opettajankoulutus on valmistanut heitä monikulttuuristen luokkien opettamiseen. Opettajilla oli hyvin yhtenäinen näkemys siitä, ettei koulutus ole juurikaan valmistanut heitä monikulttuuristen luokkien opettamiseen. Haastatteluissa nousi esille, että vanhemmat opettajat A, C ja D, eivät muistaneet opiskeluajoiltaan mitään monikulttuuristen luokkien opettamiseen valmistavaa tekijää. A kertoi, ettei opiskeluaikana ollut mitään monikulttuurisuuteen liittyvää opetusta, mutta erikoistuminen alkuopetukseen on auttanut häntä monikulttuuristen luokkien opettamisessa. C kertoi, ettei myöskään hänellä ollut opiskeluaikoina mitään mainintaa monikulttuurisesta opetuksesta. Hänen ainoat koulutukset monikulttuuristen luokkien opettamiseen ovat olleet erilaisia koulutuspäiviä, joissa on käyty läpi maahanmuuttajiin suhtautumista ja kulttuurin tuntemusta. Hän kuitenkin kertoi, että on tehnyt opinnäytetyön Afrikan historiasta, mikä on auttanut afrikkalaisten oppilaiden kanssa. Haastateltava D kertoi haastattelussa, että hän ei ainakaan muista, että monikulttuurisesta opetuksesta olisi puhuttu.
Hän kertoi käyneensä erilaisissa koulutuspäivissä ja kursseilla, joissa käsiteltiin kulttuurien tuntemusta ja kulttuurisensitiivisyyttä.
Nuoremmat opettajat B ja E kokivat, että monikulttuurisuudesta kyllä puhutaan paljon, mutta koulutus ei kuitenkaan anna konkreettisia työkaluja opetukseen. B kertoi, että historian didaktikko oli opinnoissa pyrkinyt painottamaan monikulttuurisuutta ja siihen liittyviä teemoja, mutta sekin jäi vähäiseksi.
” No sanotaanko, että ei kovin hyvin. Kyllä siellä ois saanu olla enemmän. Kyllähän sitä jonkun verran oli muistaakseni ja erityisesti muistan et sillonen historian didaktikko koitti sitä tuoda aika paljonkin, et sitä pitäis miettii.” 61
Hän myös kertoi, että heidän organisaationsa on yrittänyt saada järjestettyä koulutusta muille monikulttuurisia luokkia opettaville opettajille. Haastateltava E puolestaan kertoi, että monikulttuurisuudesta puhutaan paljon, mutta se ei konkretisoidu koulutuksessa.
” Täytyy sanoa, että minun nähäkseni se on olemassa oleva asia, josta puhutaan paljon.
Yhteiskuntahan muuttuu ajassa ja näin mutta se ei konkretisoidu sillä tavalla ainakaan niin
61 Opettaja B:n haastattelu 11.11.2020, Joensuu.
kun minun opinnoissa. En tiiä mikä on tilanne niin kun nyt, mut ei siellä sellasia täsmäkirveitä kuitenkaan ole minun mielestä. Mie en ainakaan muista, mut on se varmasti esillä ollu, mut ei semmosia täsmälääkkeitä kuitenkaan. ”62
Hän kertoi myös, ettei ole käynyt valmistumisen jälkeen koulutuksia aiheeseen liittyen, mutta muut opetettavat aineet uskonto, elämänkatsomustieto ja filosofia antaa paljon avaimia erilaisista tautoista tulevien oppilaiden kanssa toimimiseen. Kaikki paitsi yksi opettaja toivat haastatteluissa vahvasti esille, että ovat omassa opetuksessaan joutuneet kehittelemään itse tapoja opettaa. He ilmaisivat opetuksen tapahtuneen ”yrityksen ja erehdyksen” kautta tai, että he ovat oppineet ”kantapään kautta”.
Opettajien näkemykset koulutuksen valmistamisesta monikulttuuristen luokkien opetukseen vastaa hyvin pitkälti samaa linjaa, mitä aikaisempi tutkimus on osoittanut. Opettajat kaipaisivat lisää koulutusta opiskeluaikana. Opettajien näkökulmasta opetus tapahtuu ainakin aluksi yritys ja erehdys menetelmällä, mikä voi aiheuttaa opettajille riittämättömyyden tunteita, kuten haastateltava C ilmaisee:
” Kun ei ole koulutusta, niin varmasti tehny hirveesti virheitä, mutta parhaansa oon yrittäny.
Se riittämättömyyden tunne on usein se, et ois tuokin pitäny hoksata tai ois pitäny vielä enemmän havainnollistaa tai selittää tai muuta.”63
Talibin mukaan opettajan pätevöityminen monikulttuuristen luokkien opettamiseen tapahtuu kuitenkin parhaiten kokemuksien pohjalta. Monikulttuurinen ammatillisuus kehittyy opettajille ja opettajaksi opiskeleville vasta käytännön työn ja kohtaamisien kautta. Talib korostaakin, että varsinaista monikulttuurisuuskasvatusta on vaikeaa opettaa, sillä se on ihmisen oma prosessi, matka tai elämänmuoto, joka täytyy käydä läpi.64 Näin ollen opettajien yritys ja erehdys tai kantapään kautta oppiminen voikin olla hyvä tapa kehittyä monikulttuuristen luokkien opetuksessa. Tietenkään tämä ei poista sitä, että opettajien oma kokemus on se, että he haluaisivat enemmän koulutusta aiheeseen.
Haastatteluissa nousi kuitenkin esille myös se, että maahanmuuttajien opetus on kuitenkin mennyt vuosien mittaan valtavasti eteenpäin. Haastateltava A ilmaisi asian näin:
62 Opettaja E:n haastattelu 10.2.2021, Microsoft Teams.
63 Opettaja C:n haastattelu 4.11.2020, Microsoft Teams.
64 Talib 2002, 97–100.
” Sillon ku mä oon ite alottanu, 95–96 ni sillon valmistavassa opetuksessa ei meillä ollu materiaaleja, ei vihkoja ei mitään. Sekalainen ryhmä, josta lähettiin, eikä koko maassa ollu oikeen minkäänlaista näkemystä ees opetushallituksella et mitä tää on.
Alussa vaan pakolaiset pääsi ja kuitenkin meille Inkerin suomalaisia pursuaa joka puolelta, jotka ei osannu suomea ja niin poispäin. Et tässä 25 vuoden aikana tää on kehittyny niin, et nykysin on jo kaikki opetussuunnitelmat ja kaikki laadittu hyvinkin tarkasti, et sellasta oppiainetta, kun suomi toisena kielenä ei ollut muille, kun ruotsalaisille, ruotsinkielisille. ”65
Saman suuntaisesti asiasta totesi myös haastateltava C, jonka mukaan ennen vastaanottokeskuksen tuloa maahanmuuttajaoppilaat laitettiin vaan johonkin luokkaan ilman kielenoppimista, jolloin opetus oli ”sähellystä”. Opetus hoidettiin englannilla ja suomella sekaisin, eikä hänen mukaansa kukaan enää ymmärtänyt opettajaa.