6. Historian opetus nyt ja tulevaisuudessa
6.2. Opettajien toiveita historian opetuksen tulevaisuudesta
Haastatteluissa opettajilta kysyttiin millaista historian opetus pitäisi heidän mielestään olla ja erityisesti miten maahanmuuttajataustaiset oppilaat voitaisiin huomioida mahdollisimman hyvin.
Opettajilla oli tässäkin asiassa yhtenäinen linja, ja opettajat toivoisivat historian opetuksen olevan globaalimpaa. Opettajat kokivat eurosentrisen historian opetuksen rajoittavana, eikä se ota huomioon maailman globaalia historiaa ja sitä, että historiaa, suuruutta ja hienoutta on ollut kaikkialla ympäri maapalloa. Opettajat kokevat, että suurin haaste opetuksen globaalimmalle suunnalle on historian opetuksen pienet tuntimäärät. Opettajien on opetettava OPS:n mukaiset sisällöt, jolloin aikaa ei jää
”ylimääräiselle”.
Haastateltava A kokee, että oppituntimäärät eivät riitä kaikkien oppilaiden kotimaiden tai kulttuurien läpikäymiseen eikä se ole tarkoituskaan, sillä ei koulu voi olla vain historian opiskelua. Hän kuitenkin toivoisi enemmän globaalimpaa lähestymistä historiaan ja oppilaiden tutkimusmielialan nostattamista, jolloin oppilaat voisivat itse tutustua omiin kulttuureihinsa tarkemmin. A:n mukaan opettajakohtaiset erot ovat kuitenkin suuria ja eri historian osa-alueiden painotukset riippuvat opettajan mielenkiinnon kohteista. Haastateltava B taas kokee, että historian oppiaineen pitäisi olla
114 Virta 2008, 88–90.
muokattavampaa, jolloin opettajien omat taustat pystyttäisiin ottamaan paremmin huomioon opetuksessa. Haastateltava C kokee, että oppilaiden oman historian esille tuomista pitäisi lisätä ja antaa oppilaille mahdollisuus esitellä omaa kulttuuriaan ja historiaansa. Hän kuitenkin sanoo, että nykyisin kouluissa on niin paljon muita projekteja, kuten monialaiset oppimiskokonaisuudet, kiusaamisprojektit ja erilaiset valtakunnalliset kyselyt sekä testit, jotka vievät aina osan oppitunneista, joten tulee kiire.
Myös D kokee, ettei oppilaiden oman historian huomioimiselle ole riittävästi aikaa. Hän korostaa sitä, että oppilailla on selkeästi tarve kertoa omasta kulttuuristaan ja historiastaan. Hän on teettänyt oppilailla kirjoitelmia ja eräs oppilas oli halunnut kirjoittaa esseen omalla kielellään, jotta voi tuoda omat ajatuksensa paremmin ilmi:
”Kerran yks oppilas, joka ei osannu suomea kovin paljon kysy, että voiko hän kirjottaa omalla kielellään. Et hän kirjotti mulle varmaan monen sivun esseen oman maansa historiasta omalla kielellään. Enhän mä sitä tietenkään ymmärtänyt, eikä sillä ollu mun mielestä mitään merkitystäkään. Mut hän oli saanu kertoo sen oman maansa historian sellasena, mitä se hänen mielestään oli. Sit hän teki sen lisäks sellasen lyhennelmän suomeksi siitä.”115
Myös Virran tutkimuksessa kävi ilmi, että osa maahanmuuttajataustaisista oppilaista uskoutuu helpommin opettajalle kirjoitetussa kirjoitelmassa omasta menneisyydestään tai oman maansa historiasta. Oppilaat eivät kuitenkaan halua tuoda tätä ilmi luokassa muiden oppilaiden kuullen.116
D:n mielestä opetus tulisi kuitenkin aina liittää Suomen tapahtumiin ja siihen mitä Suomessa tapahtuu minäkin aikana. Hän kokee, että näin historiasta saadaan mielekkäämpää oppilaille. Myös opettaja C toivoisi historian opetukselle globaalimpaa suuntaa ja hänen mielestään muiden alueiden historian syventämiseen hyvänä keinona toimisi oppilaiden omien maiden historiaan tutustuminen. Opettajat ovat yrittäneet löytää erilaisia keinoja huomioida oppilaiden omaa historiaa, niin kuin aikaisemmin jo tässä tutkimuksessa on tuotu ilmi.
Opettajilta kysyttiin haastattelussa, mitä he toivoisivat maahanmuuttajataustaisten oppilaiden oppivan historiasta. Opettaja A toivoi, että maahanmuuttajataustaiset oppilaat oppisivat ajan
115 Opettaja D:n haastattelu 10.11.2020, Microsoft Teams.
116 Virta 2008, 103.
hahmottamista, kriittistä ajattelua ja uteliaisuutta sekä ihmishistorian kehityksen päälinjat. Opettaja C toivoo oppilaiden oppivan samoja asioita kuin opettaja A, mutta hän korostaa myös toivovansa oppilaiden oppivan samoja asioita, kuin suomalaisetkin oppilaat, eli OPS:n tavoitteita. Opettaja E on samaa mieltä A:n ja C:n kanssa ja hänen mielestään historian opetuksen tulisi olla taitopainotteista.
Hänen mielestään on tärkeää korostaa sitä, että historiaa opiskellaan, jotta voidaan oppia aikaisemmin tehdyistä virheistä, kuten sotien kauheudesta. Hän toivoo, että oppilaat oppivat empatiakykyä ja ihmisten kunnioittamista. E:n mielestä on tärkeää, että kaikki oppilaat oppisivat näitä samoja asioita, jotta he eivät loukkaa muita ihmisiä.
Kuten edellisessä luvussa mainittiin, opettajat kokevat OPS:n opetusta rajoittavana tekijänä, joilloin opettajat eivät pysty käsittelemään niin paljon globaalia historiaa tai oppilaiden omien kulttuurien historiaa kuin haluaisivat. Ehkä vielä tätäkin suuremmassa roolissa oli haastateltavien mielestä ajallisten resurssien puute. Näitä ovat sekä pienet oppituntimäärät, että koulun muu toimintaa, johon tunteja täyty käyttää. Myös Virran tutkimuksessa nousi esille ajan puute, erityisesti, jos luokassa oppilaita monista eri kulttuureista. Kaikkien kulttuurien historiaan ei kerkeä perehetyä.117
Haastateltavien A:n, B:n, C:n ja D:n kanssa keskusteluista nousi esille myös toiveet paremmista materiaaleista, jotka olisivat suunnattu maahanmuuttajataustaisille oppilaille. Kaikkien neljän kokemus oli se, että opettajan täytyy tehdä paljon itse, sille valmiita maahanmuuttajille suunnattuja materiaaleja on huonosti saatavilla. Haastateltava A:n mielipide oppikirjoihin oli seuraava:
” Oppikirjat vois heittää ihan [pois], et oppikirjat ei tue maahanmuuttajataustaisten oppimista, ne on liian värikkäitä, liian paljon kuvia, liian paljon tekstiä, sekavia, ei pysty niin kun hahmottaa kokonaisuuksia.”118
Haastateltava D:llä oli vastaava kokemus kirjojen sekavuudesta ja hänen mielestään oppikirjojen
”punainen lanka” on hävinnyt. Hänen mukaansa historian oppikirjoissa kuvat ovat huonoja ja havainnollisuus on kadonnut. Hän kokee, myös ettei hyviä ja selkeitä opetusvideoita ole saatavilla, sillä usein videot ovat puuduttavia, eikä niistä saa huonolla kielitaidolla mitään irti. Hän toivoisi myös maahanmuuttajille suunnattua selkokielistä oppikirjaa.
117 Virta 2008, 94.
118 Opettaja A:n haastattelu 3.11.2020, Joensuu.
Opettajat toivoisivat historian opetuksen muuttuvan globaalimpaan suuntaan, sillä nykyinen historian opetus ei huomioi riittävästi maahanmuuttajataustaisten oppilaiden historiaa ja kulttuuria. Opettajat kokevat, että tällä hetkellä historian oppiaineen tuntimäärät eivät riitä muiden kuin OPS:n määrittelemien kulttuuripiirien opettamiseen. Opettajat toivoivat maahanmuuttajataustaisten oppilaiden oppivan historian päälinjat sekä historialle tyypillisiä taitoja, kuten ajan hahmottamista ja syyseuraussuhteiden ja kokonaisuuksien hahmottamista. Opettajat toivoisivat myös maahanmuuttajille suunnattuja materiaaleja, sillä nykyiset oppikirjat eivät ole hyviä. Opettajat korostivat, että heidän on täytynyt tehdä tämän vuoksi suurilta osin materiaaleja itse.
7. Johtopäätökset
Tutkimuksessa pyrittiin vastaamaan siihen, miten opettajat tulkitsevat maahanmuuttajataustaisten oppilaiden historiakäsityksiä, niihin vaikuttavia tekijöitä ja oppilaiden suhtautumista suomalaiseen historian opiskeluun, mitä opettajat pitävät keskeisimpinä asioina opetettaessa monikulttuuriselle luokalle historiaa sekä millaista historiaa opettajien tulkinnan mukaan opetetaan suomalaisessa peruskoulussa ja miten sitä pitäisi kehittää maahanmuuttajataustaisten oppilaiden näkökulmasta.
Tutkimus on tehty haastattelulla, joten tuloksiin on syytä suhtautua kriittisesti, sillä on olemassa riski siitä, että vastaajat ovat vastanneet sellaisia asioita, joita he uskovat haastattelijan haluavan kuulla.
Toinen kriittisen tarkastelun kohde on tutkimuksen otannan pieni koko sekä paikallisuus. Viiden paikallisen opettajan haastatteluilla ei voida tehdä koko maata kattavia ja varmoja johtopäätöksiä.
Oppilaiden mielipiteiden tutkiminen ilman oppilaiden haastattelua on mahdotonta. Sen vuoksi tutkimus keskittyykin opettajien tulkintoihin oppilaiden suhtautumisesta. Tutkimus ei siis pyrikään osoittamaan oppilaiden näkemyksiä, vaan ainoastaan opettajien tulkintoja.
Opettajat kokevat monikulttuuristen luokkien opettamisen samalla haastavaksi ja antoisaksi.
Haastavaa opetuksesta tekee se, että oppilaiden väliset tasoerot ovat suuria. Oppilaiden osaamistasoon vaikuttaa oppilaiden kielitaito sekä tausta. Haastatteluissa kävi ilmi, että maahanmuuttajataustaisten oppilaiden kielitaidolla on ratkaiseva merkitys historian oppimiseen.
Kielitaidon merkitys on erityisen suurta historiassa sen lukemattomien ja haastavien käsitteiden sekä monipuolisten aineistojen vuoksi. Maahanmuuttajataustaisten oppilaiden kielelliset haasteet tulee opettajien mukaan huomioida myös opetuksessa sekä arvioinnissa. Opettajien mukaan tunnit eivät
voi olla pelkästään lukemiseen ja kuuntelemiseen perustuvia. Myös arvioinnin on mukauduttava oppilaiden mukaan ja arvioinnin tulee perustua opettajien mielestä oppilaiden taitoihin. Kokeissa oppilaille on mahdollistettava suullinen ilmaisu tai tulkin käyttö, jotta voidaan saada aidosti tietoa oppilaan osaamisesta. Opettajat ovat kehittäneet erilaisia apukeinoja, kuten avainsana ja käsite listoja opetuksen tueksi. Myös ohjaajaresurssien käyttö mahdollisuuksien mukaan on suotavaa.
Haastatteluissa korostui myös historian oppiaineen merkitys kielen oppimisessa, sillä opettajien mukaan jokainen opettaja on kielenopettaja, kun on kyse maahanmuuttajataustaisista oppilaista.
Tutkimuksessa kävi ilmi, että opettajan on otettava huomioon oppilaiden taustat monikulttuurista luokkaa opetettaessa. Oppilaiden taustassa vaikuttaa kielitaidon lisäksi maahantulon syyt, perheen tilanne ja koulutausta. Samoin, kun kielitaidon kohdalla oppilaiden taustat vaihtelevat laidasta laitaan.
Osa maahanmuuttajataustaisista oppilaista on pakolaistaustaisia, jolloin heidän opetuksessaan täytyy huomioida sensitiivinen suhtautuminen sotien ja kriisien käsittelyssä, sillä nämä aiheet voivat olla herkkiä ja aiheuttaa suuria tunteita. Opettajan tulee käsitellä aiheet niin, ettei se loukkaa oppilaita.
Opettajat eivät kuitenkaan vältä mitään historian osa-aluetta, sillä heidän tehtävänä on opettaa OPS:n sisällöt, eikä heidän mukaansa ikävät asiat poistu maailmasta vain, jos niistä ei puhuta.
Pakolaistaustaisten oppilaiden voi olla myös vaikeaa keskittyä kouluun, jos heidän elämässään kaikki muu, kuten omaisten asema kotimaassa tai oleskeluluvan saaminen on epävarmaa. Osa oppilaista taas tulee Suomeen hyvistä olosuhteista tai on ollut Suomessa jo pitkään, jolloin heidän tilanteensa on hyvin erilainen.
Oppilaiden koulutausta ja kotoa tai kotimaasta tullut historiakäsitys vaikuttaa suuresti siihen millaisista lähtökohdista oppilas lähtee historiaa opiskelemaan. Maahanmuuttajataustaisten oppilaiden historiakäsitys ja koulutausta vaihtelevat suuresti. Islamilaisista kulttuureista tulevilla oppilailla historiakäsitys on usein uskonnollista. Tällöin historian opiskelu voi aiheuttaa oppilaille hämmennystä, sillä se haastaa uskonnon näkemystä maailmasta. Tällaiselle oppilaalle, jolle on opetettu, että maailma on alkanut uskonnon myyttisten tarujen perusteella, ajan hahmottaminen voi olla hyvin haastavaa. Toisaalta osa Lähi-Idästä tulleista oppilaista on käynyt yksityiskoulua ja heillä on hyvä käsitys historiasta ja paljon tietoa Euroopan historiasta. Maahanmuuttajaoppilaiden kanssa on edettävä kielellisten ja koulutustaustasta riippuvien haasteiden vuoksi hitaasti ja pienin tavoittein.
Osa opettajista toi haastatteluissa esille, että maahanmuuttajataustaiset oppilaat suhtautuvat opettajaan auktoriteettina, jota ei kyseenalaisteta. Opettajan kannattaa huomioida tämä mahdollisuus, jotta ei tee vääriä johtopäätöksiä oppilaiden käytöksestä ja osallistumisesta.
Opettajat kokevat, ettei Suomi - ja Eurooppa keskeinen suomalainen historian opetus mahdollista maahanmuuttajataustaisten oppilaiden tutustumista heidän omiin kulttuureihinsa. Tämän vuoksi opettajat toivoisivat historianopetuksen muuttuvan globaalimpaan suuntaan. Heidän mielestään suomalainen historian opetus pyrkii kuitenkin objektiivisuuteen ja opettaa maahanmuuttajataustaisille oppilaille tärkeitä taitoja, kuten syy-seuraussuhteiden ymmärtämistä sekä kokonaisuuksien ja ajan hahmottamista. Opettajat ovat pyrkineet tuomaan historian opetukseen globaalimpaa suuntaa ja mahdollistamaan maahanmuuttajataustaisten oppilaiden omiin kulttuureihin tutustumista. Heidän mukaansa historian oppiaineella on kuitenkin nykyisin liian vähän opetustunteja, jotta se olisi mahdollista.
Opettajien näkemyksien mukaan maahanmuuttajaoppilaiden suhtautuminen historian opiskeluun Suomessa on suurimmilta osin positiivinen. Opettajien mukaan osa oppilaista suhtautuu historian opiskeluun neutraalisti ja osa pitää historiaa tylsänä oppiaineena. Opettajien tulkintojen mukaan historiaa pidetään kiinnostavana, mutta vaikeana aineena. Opettajien mukaan oppilaat pitävät Suomen historiaa tärkeänä oppiaineena, sillä se mahdollistaa suomalaisen yhteiskunnan ymmärtämisen sekä kotoutumisen. Sotahistorian kohdalla opettajilla oli hieman eriäviä näkemyksiä.
Osa koki, että sotahistoria ahdistaa oppilaita, mutta osa taas koki, että sotahistoria kiinnostaa erityisesti poikia. Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että oppilaat ovat kiinnostuneita oman kotimaansa tai kulttuurinsa historiasta. Osa oppilaista on kiinnostuneita myös esittelemään omaa historiaa ja kulttuuriaan, mutta osa taas pysyy hiljaa, sillä he eivät halua erottua joukosta. Osa opettajista uskoi, että opettajalla on suuri vaikutus siihen, miten kiinnostavana historian oppiaine koetaan.
Vain kolmella opettajalla oli kokemusta venäläistaustaisten oppilaiden opetuksesta, joten tutkimuksen tulokset perustuvat tältä osin hyvin pieneen aineistoon. Opettajilla oli eriäviä näkemyksiä siitä miten Venäläistaustaiset oppilaat kokevat Suomen ja Venäjän välisten sotien ja suhteiden opetuksen. Voidaan kuitenkin tehdä tämän ja aiemman tutkimuksen perusteella varovainen oletus siitä, että osa oppilaista kokee aihepiirin ahdistavana. Aiemmin venäläistaustaisten ja Suomalaisten oppilaiden välille on syntynyt kiistoja, mutta opettajat kokivat sen vähentyneen huomattavasti.
Tutkimuksen tärkein tulos on se, ettei maahanmuuttajataustaisia oppilaita voida asettaa yhteen muottiin. Maahanmuuttajataustaisten oppilaiden taustat ja taitotasot vaihtelevat laidasta laitaan, joten on mahdotonta luoda yksi yhtenäinen näkemys historian opiskeluun. Maahanmuuttajataustaiset oppilaat tulee kohdata yksilöinä ja opetus kohdentaa juuri sille oppilaalle sopivalle taitotasolle.
Aiemman tutkimuksen tulokset tukevat vahvasti tämän tutkimuksen osoittamaa tietoa historian opetuksesta monikulttuuriselle luokalle. Aiemmassa tutkimuksessakin on todettu, että maahanmuuttajataustaiset oppilaat suhtautuvat historian opiskeluun myönteisesti ja kokevat oman kotimaan tai kulttuurin historian tietämyksen tärkeänä, mutta eivät kuitenkaan halua välttämättä tuoda sitä koulussa esille erilaiseksi leimautumisen pelon vuoksi. Aiempi tutkimus tukee myös opettajien tulkintaa kielitaidon, koulutaustan ja oppilaiden henkilökohtaisen taustan huomioimisen tärkeydestä opetuksessa.
Opetusta ohjaavat asiakirjat, kuten Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014119, sekä aiempi tutkimus puolestaan tukevat opettajien näkemyksiä globaalimman historian tarpeesta sekä oppilaiden taustat huomioivasta opetuksesta. Tämän avulla oppilaat pääsevät lähemmin tutustumaan omaan historiaansa ja voivat näin ollen rakentaa omaa identiteettiään. Aiemmassa tutkimuksessa on myös tuotu ilmi historian opetuksen tavoitteiden taitojen oppimisen tärkeyttä, jota myös tähän tutkimukseen osallistuneet opettajat korostivat.
119 Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014, 415–418.
LÄHDELUETTELO
Painamattomat lähteet
Haastattelut:
Opettaja A, Luokanopettaja, 3.11.2020, Joensuussa haastattelijana Matias Riikilä. Tiedosto tallennettu Matias Riikilän kotiarkistoon.
Opettaja B, Historian ja yhteiskuntaopin aineenopettaja, 11.11.2020, Joensuussa haastattelijana Matias Riikilä. Tiedosto tallennettu Matias Riikilän kotiarkistoon.
Opettaja C:n Historian ja yhteiskuntaopin aineenopettaja, 4.11.2020, Microsoft Teams:ssä haastattelijana Matias Riikilä. Tiedosto tallennettu Matias Riikilän kotiarkistoon.
Opettaja D, Luokanopettaja, 10.11.2020, Microsoft Teams:ssä haastattelijana Matias Riikilä.
Tiedosto tallennettu Matias Riikilän kotiarkistoon.
Opettaja E, Historian ja yhteiskuntaopin aineenopettaja, 10.2.2021, Microsoft Teams:ssä haastattelijana Matias Riikilä. Tiedosto tallennettu Matias Riikilän kotiarkistoon.
Kirjallisuus ja artikkelit
Ahonen, Sirkka 2017. Suomalaisuuden monet myytit: kansallinen katse historian kirjoissa.
Gaudeamus, Helsinki.
Antikainen, Maire; Paavola, Heini; Pirinen, Tuula; Salonen, Mika; Tiusanen, Minna & Wiman, Sirkka 2015. Maahanmuuttajataustaisten oppijoiden muu oppimisen tuki. Teoksessa: Pirinen, Tuula (toim.) 2015. Maahanmuuttajataustaiset oppijat Suomalaisessa koulutusjärjestelmässä. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus, Tampere.
Arola, Pauli 2002. Maailma muuttui – muuttuiko opetus? Teoksessa: Matti Castren, Sirkka Ahonen, Pauli Arola, Keijo Elio & Arja Pilli: Historia koulussa. Gummerus kirjapaino Oy, Jyväskylä.
Hakoköngäs, Eemeli; Sakki, Inari; Pirttilä-Backman, Anna-Maija; Kello, Katrin & Salapuro Hanna-Mari 2019. Arkaluonteiset ja marginaaliset aiheet Suomen historian opetuksessa. Kasvatus & Aika.
Hirsijärvi, Sirkka & Hurme, Helena 2015. Tutkimushaastattelu : teemahaastattelun teoria ja käytäntö.
Gaudeamus, Helsinki.
Ikonen, Marjut 2005. Maahanmuuttajaoppilaiden opetuksen järjestäminen. Teoksessa: Ikonen, Kristiina (toim.) 2005. Maahanmuuttajaoppilaiden opetus perusopetuksessa – opetussuunnitelmatyöstä käytäntöön. Opetushallitus, Helsinki.
Jokisalo, Jouko 2010. Suomalaista, länsimaista vai globaalia historiaa? Teoksessa Jokisalo, Jouko &
Simola, Raisa 2010. Kulttuurisia Kohtaamisia. Bookwell Oy, Juva.
Kuukka, Katri & Ouakrim-Soivio, Najat & Pirinen, Tuula & Tarnanen, Mirja & Tiusanen, Minna 2015. Maahanmuuttajataustaisten oppijoiden kielen oppimisen tuki. Teoksessa: Pirinen, Tuula (toim.) 2015. Maahanmuuttajataustaiset oppijat Suomalaisessa koulutusjärjestelmässä. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus, Tampere.
Korpela, Helena 2005. Lasten ja nuorten kotoutuminen. Teoksessa: Ikonen, Kristiina (toim.) 2005.
Maahanmuuttajaoppilaiden opetus perusopetuksessa – opetussuunnitelmatyöstä käytäntöön.
Opetushallitus, Helsinki.
Lasonen, Johanna 2011. Multiculturalism in the Nordic Countries. Teoksessa: Intercultural and Multicultural Education – Enhancing Global Interconnectedness. Routledge, New York.
Liebkind, Karmela 1994. Maahanmuuttajat: Kulttuurien kohtaaminen Suomessa. Gaudeamus, Helsinki.
Opetushallitus 2015. Määräykset ja ohjeet 2015:49: Perusopetukseen valmistavan opetuksen opetussuunnitelman perusteet 2015.
Opetushallitus 2014. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Next Print Oy, Helsinki.
Opetusministeriö 2009. Opetusministeriön julkaisuja 2009:48: Opetusministeriön maahanmuuttopoliittiset linjaukset.
Pakolaisten oikeusasemaa koskeva YLEISSOPIMUS 77/1968. Annettu Genevessä 28.7.1951.
Perttula, Marja-Liisa 2005. Teoksessa: Ikonen, Kristiina (toim.) 2005. Maahanmuuttajaoppilaiden opetus perusopetuksessa – opetussuunnitelmatyöstä käytäntöön. Opetushallitus, Helsinki.
Perusopetuslaki 1998/628. Annettu Helsingissä 1.1.1999.
Pilli, Arja 1992. Historian oppiminen ja ymmärtäminen. Teoksessa: Castrén, Matti J; Ahonen, Sirkka;
Arola, Pauli; Elio, Keijo; Pilli, Arja. Historia koulussa. Yliopistopaino, Helsinki.
Pirinen, Tuula 2015. Maahanmuuttajataustaiset oppijat suomalaisessa koulutusjärjestelmässä:
koulutuksen saavutettavuuden ja opiskelun aikaisen tuen arviointi. Kansallisen koulutuksen arviointikeskus, Helsinki.
Päivärinta, Marjut 2005. Valmistavan opetuksen järjestäminen. Teoksessa: Ikonen, Kristiina (toim.) 2005. Maahanmuuttajaoppilaiden opetus perusopetuksessa – opetussuunnitelmatyöstä käytäntöön.
Opetushallitus, Helsinki.
Rantala, Jukka & Ahonen Sirkka 2015. Ajan merkit: historian käyttö ja opetus. Gaudeamus, Helsinki.
Rantala, Jukka & Puustinen, Mikko & Khawaja, Anna & van den Berg, Marko & Quakrim-Soivio, Najat 2020. Näinkö historiaa opitaan? Gaudeamus, Helsinki.
Talib, Mirja-Tytti & Lipponen Päivi 2008. Kuka minä Olen? : monikulttuuristen nuorten identiteettipuhetta. Suomen kasvatustieteellinen seura, Helsinki.
Talib, Mirja-Tytti 2002. Monikulttuurinen koulu: haaste ja mahdollisuus. Kirjapaja, Helsinki.
Talib, Mirja-Tytti 2000. Toiseuden kohtaaminen koulussa: opettajien uskomuksia maahanmuuttajaoppilaista. Helsingin kaupunki, Helsinki.
Talib 1999. Toiseuden kohtaaminen koulussa: Opettajien uskomuksia maahanmuuttajaoppilaista.
Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitos, Helsinki.
Tilastokeskus. Ulkomaalaistaustaiset. Luettavissa:
https://www.stat.fi/tup/maahanmuutto/maahanmuuttajat-vaestossa/ulkomaalaistaustaiset.html#maittain. Luettu 18.4.2021.
Tuomi, Jouni & Sarajärvi, Anneli 2018. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi.
Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki.
Virta, Arja 2008. Kenen historiaa monikulttuurisessa koulussa. Suomen kasvatustieteellinen seura, Helsinki.
Vänttinen, Juha 2009. Saako historiasta selvää?: monikulttuuriset yläkoululaiset historian lähteillä : historian taidot motiivien, seurauksien, historian tulkintojen ja lähteiden luotettavuuden arvioinneissa. Turun yliopisto, Turku.
LIITTEET
Liite 1.
Haastattelurunko
Tausta:
- Ikä
- Opetuskokemus vuosissa, millä kouluasteilla - Kokemus monikulttuuristen luokkien opettamisesta
- Koulutuksen valmistaminen monikulttuuristen luokkien opettamiseen
Opettajan oma osaaminen ja valmistautuminen:
Historian opettaminen luokalle, jossa on maahanmuuttajataustaisia oppilaita:
- Mitä asioita on otettava huomioon, kun lähtee opettamaan historiaa etniseltä taustaltaan moninaiselle luokalle?
- Miten maahanmuuttajataustaisten oppilaiden läsnäolo muuttaa historian tunnin opetustilannetta. Kuinka paljon oppilaita?
Maahanmuuttajaoppilaiden tausta ja valmiudet:
Kotoa tullut historiakäsitys:
- Onko oppilaille muodostunut historiakäsitys jo kotona?
Kielitaidon merkitys historian opiskelulle:
- Millainen merkitys kielitaidolla on historian opiskelulle?
Maahanmuuttajataustaiset oppilaat ja historia:
- Suhtautuminen historiaan yleisesti?
- Erityisen kiinnostavat / Ei kiinnostavat aiheet
- Täytyykö joidenkin aiheiden käsittelyä välttää tai onko joidenkin aiheiden opettaminen vaikeaa?
- Kenen historiaa koet opettavasi? Mitä suomalainen historian opetus antaa venäläiset, kosovolaiset, afrikkalaiset tai Lähi-Idän juuret omaaville oppilaille?
Suomen historian merkitys
- Maahanmuuttajataustaisten suhtautuminen Suomen historian opiskeluun (Onko tärkeää tietää Suomen historiasta?)
- Venäläistaustaisten oppilaiden suhtautuminen Suomen ja Venäjän/Neuvostoliiton käymiin sotiin tai suhteisiin
Käytäntö:
Ajankohtaiset poliittiset konfliktit ja niiden näkyminen historian opetuksessa?
- Miten käsitellä esim. Lähi-Idän konflikteja tai Ukrainan kriisiä, pakolaisuutta?
- Onko ajankohtaisissa kysymyksissä syntynyt konflikteja eritaustaisten oppilaiden kesken?
Tilanteet
Kuvaile tilanteita...
- Jotka ovat aiheuttaneet hämmennystä oppilaissa?
- Joiden teema oli oppilaille vaikea
- Joissa oppilaat reagoivat tai ottivat voimakkaasti kantaa aiheeseen - Luokan sisällä oli keskenään poikkeavia asenteita
- Joissa maahanmuuttajataustainen oppilas ajatteli asiasta eri tavalla kuin sinä tai oppikirja - Jossa erilaiset taustat luokassa monipuolistivat keskustelua
Kuinka yleisiä kyseiset tilanteet ovat? Mitä syitä ja ratkaisuja tilanteisiin?
Millaista historian opetus pitäisi olla:
Millaista historiaa maahanmuuttajataustaiselle pitäisi mielestäsi opettaa?
- Mitä haluaisit, että ryhmä oppii historiasta?
- Miten huomioidaan oppilaiden oma historia?
- Miten huomioidaan erilaiset näkökulmat?
- Onko maahanmuuttajataustaisilla oppilailla erityistarpeita historian opetuksen osalta?