Maanviljelys ja siihen oleellisesti liittyvä eläinten pito 1700-luvulla ja vielä 1800-luvun ensimmäisellä puoliskollakin oli maamme yleisin elinkeino. Vuonna 1815 oli maanviljelysväestön määrä Länsi-Hämeen rovastikunnassa 83,4 prosenttia koko maaseutuväestön mää-rästä ilman kaupunkiväestöä26. Siksi on ymmärrettävää, että maatalo-utta ja siihen liittyvää väestöä on tutkittu hyvin runsaasti. Maaseudun keskeistä ja lähes ainutta elinkeinoa on selvitetty paljon. Näistä histo-riallisista tutkimuksista saa varsin hyvän yleiskuvan isojakoa edeltä-västä ja jaon jälkeisestä ajasta. Tällaisia ovat mm. Arvo M. Soinisen (1974)”Vanhamaataloutemme.Maatalousjamaatalousväestö Su o-messa perinnäisen maatalouden loppukaudella 1720-luvulta 1870-luvulle”.Myösmaaseudun monikerroksisestaväestöstäon tehty s a-malta ajalta arvokkaita ja antoisia tutkimuksia. Talollisten osalta nou-seeyksiylitsemuiden.Seon Eino Jutikkalan ”Suomen talonpojan historia”eripainoksineen.
Torpparijärjestelmä liittyi oleellisesti isojakoon. Isojakoa edeltävänä aikana oli torppia syntynyt lähes yksinomaan suurten tilojen alueille työvoiman tarvetta tyydyttämään. Torpparijärjestelmän avulla osa työvoimasta saatiin paremmin sijoitetuksi pysyvämmin paikoilleen.
Työvoiman tarpeen tyydyttämisen lisäksi torpparit pääsivät hoita-maan omaa maatalouttaan. Ajan torppariväestöstä on tehty useita hy-viä tutkimuksia. Ne ovat pääasiassa päivätyötorppia koskevia. Mer-kittävimpiä niistä ovat ainakin Edvard Gyllingin jo vuonna 1909 laa-tima”Suomen torpparilaitoksen kehityksen pääpiirteet”jaViljo Ras i-lan yhteiskuntahistoriallinen tutkimus vuodelta1961 ”Suomen tor
p-26Juusela 1907. s.7. Länsi-Hämeen rovastikuntaan kuuluivat Hauhon, Lammin, Padasjoen, Jämsän ja Korpilahden pitäjät sekä Tuuloksen, Luopioisten, Kosken Hl ja Kuhmoisten kappelit.
parikysymysvuoteen 1909”.Unohtaaeisovimyöskään moniamuita ansiokkaita tutkimuksia tehneitä ja niitä julkaisseita henkilöitä. Ta-lonpoikien ja torppareiden sosiaalisiin suhteisiin ja avioliittoihin liit-tyviä tutkimuksia on myös muutamia. Sellaisia ovat mm. Maija-Liisa Heikinmäen laajateosvuodelta1981 ”Suomalaisethäätavat:talo n-poikaiset avioliiton solmintaperinteet”. Turun yliopistossa on tehty joitakin alueellisia avioliittokäyttäytymiseen ja maakauppoihin liitty-viä pro gradu- ja laudatur-töitä.
Isojakoja edeltäneeltä sarkajakojen ajalta löytyy tutkittua tietoa erit-täin vähän. Vaatimaton lukumäärä johtuu monesta seikasta. Yksi vä-häisyyteen vaikuttava seikka oli jakojen suorittaminen. Sarkajakoajan olosuhteet saatiin aikaan talonpoikien itse suorittamien toimenpitei-den avulla. Vain harvoin jaon toimittajana oli maanmittari. Näin ollen kirjallisia dokumentteja tai karttoja ei ole olemassa monistakaan tapa-uksista. Mittaukset olivat tarpeellisia, mutta karttoja ei sarka- eli au-rinkojakoa koskevassa lainsäädännössä mainittu27. Sarkajaot tulivat vasta vuoden 1725 johtosäännön myötä maanmittarien tehtäviksi28. Siksi maanmittausarkistoista löytyy vain muutama sarkajakoa kuvaa-va asiakirja. Yksi sellainen on Urjalan kymmenen taloa sisältävän Salmen kylän vuonna 1763 toteutettu sarkajako29. Myös Maskun kunnan Kurittulan kylän sarkajaosta vuodelta 1693 löytyy kartta. Ky-lässä oli tuolloin kahdeksan taloa30.
Teknillisen korkeakoulun ja joidenkin yliopistojen eri tason opinnäy-tetöistä löytyy muutamia tämän tutkimuksen aihealuetta käsitteleviä opinnäytetöitä. TKK:n maanmittausosastossa vuodesta 1909 tehtyjen
27Ekstedt 1987. s.17.
28Suomaa 1958. s.5. Paloposki 1972. s.97.
29Jutikkala 1983. s.14/Mha:n arkistosignum: H 83 6/1. Arkisto on nykyään KA:ssa.
30Maanmittaus Suomessa 1633-1983. 1983. Väriliite.
Mha:n arkistosignum: A2b4. Arkisto on nykyään KA:ssa.
noin parintuhannen diplomityön joukossa on muutama isojakoja kä-sittelevä työ. Jotkut diplomityöt käkä-sittelevät lisäksi isojakoon ja sen tutkimiseen läheisesti liittyviä maaseudun kiinteistöjä, niiden rekiste-röintiä sekä maaseutukylien kiinteistörakennetta. Myös kylän merki-tyksiä erilaisissa maa- ja vesioikeudellisissa asioissa on käsitelty jois-sakin diplomitöissä31. Myöhemmät opinnäytetyöt ja väitöskirjat käsit-televät lähes poikkeuksetta alan kehittämiseen liittyviä projekteja.
Niistä lähinnä tätä tutkimusta ovat tilusjärjestelyihin ja niiden uudis-tamiseen liittyvät väitöskirjat.
Helsingin yliopistossa tehdyistä tutkimustöistä löytyy muutamia iso-jakoon liittyviä pro gradu-tutkimuksia. Joitakin vastaavanlaisia pro gradu- tai laudatur-töitä löytyy myös Jyväskylän historian laitokselta ja Joensuun yliopistosta. Turun yliopiston historian laitoksella on teh-ty useita pro gradu- ja laudatur-tutkimuksia. Monet käsittelevät isoja-koja lähinnä toimituksen sisällöllisestä käsittelystä pöytäkirjan tapai-sesti kertoen. Muutamat tutkimukset liittyvät erilaisten torppien ole-massaoloon sekä torpparien sosiaaliseen syntyperään.
Merkittävin tähän tutkimukseen liittyvä 1750-luvun olosuhteita ku-vaava tutkimus on hauholaisen nimismiehen pojan Christopher Her-kepaeuksen Turun yliopistossa vuonna 1756 tekemä tutkimus ja väi-töskirjaLieson naapuristaHauholta.Seon ”Historiallinen jataloude l-linen kuvausHauhon pitäjästä”. Paloposki korostaa Turun akatemian paikalliskuvauksia sisältävien väitöskirjojen reaalista lähdetietoa ja sen merkitystä paikallishistorian tutkimukselle. Esimerkiksi Hämeen tuon ajan taloudellisista oloista on niistä saanut valaisevan kuvan32. Jäljempänä oleva kyläkertomus Lieson jakokunnan oloista kohdassa 3.4 isojaon aikaan kohdentaa nämä tiedot tähän tutkimukseen.
31TKK:n arkisto M. P1.
32Paloposki 1972. s.181.
Lammin kunnan Lieson kylän alueelta ei sarkajakoa eikä isojakoa-kaan kuvaavia tutkimuksia ole löytynyt. Alueeseen ja aiheeseen liit-tyviä 1700-luvun dokumentteja ennen isojaon aikaa on löytynyt kol-me. Kaksi niistä kuvaa Auxjärvenmaan ja Porastenmaan katselmuksia vuodelta 1753 uudistalon muodostamiseksi. Yksi kuvaa Lieson kylän koillisosassa Kauttisjärvestä pohjoiseen sijaitsevan Rååängenin (Ra-janiityn) rajankäyntiä Lammin Lieson ja Padasjoen Auttoisten kylien välillä. Rajankäyntikartta laadittiin vuonna 1743 perustuen 6.7.1564 annettuun tuomioon33.
Perinteinen maatalous oli tutkimusajankohtana hyvin työvaltaista. Ta-lonpitoon liittyi lukuisia eri väestöryhmiä. Isäntäväen ohella oli mm.
torppareita ja palkollisia sekä itsellisiä. Tässä tutkimuksessa ei pa-neuduta maattomiin väestöryhmiin. Lieson kylän asujaimisto ja sosi-aaliset suhteet sekä ruokakunnan koostumus ja avioitumiset eri väes-töryhmien välillä tulevat esille uudisasutuksen puitteissa.
33KA. Mha. H 38-1, H 38-2 ja H 38-3.
2 Maareformit ja talonpoikaiskylän taustoja
Maa käsitteenä on varsin monisisältöinen ilmaisu. Tässä tutkimukses-sa maalla tarkoitetaan maan käyttöä maa- ja metsätalouteen, sekä maan ja veden antimien hyödyntämiseen. Maan ja vesistöjen muodos-tamia alueita tarkastellaan pääasiassa kiinteistöyksiköiden näkökul-masta. Talolla tarkoitetaan kokonaista talonumeroa. Tila on talon osi-tettu osa ja itsenäinen kiinteistörekisteriyksikkö. Maakirjatalo-käsitteellä olen halunnut ilmaista talon olemusta ennen isojakoa. Vil-jelmällä tai maatilalla ymmärretään käyttöyksikköä, joka muodostuu yhdestä tai useammasta samalle omistajalle tai haltijalle kuuluvasta talosta tai tilasta tai mahdollisesta muusta alueesta.
Maa-alue on muokkautunut aikojen kuluessa erilaisiksi kiinteistöiksi ja niiden muodostamiksi kiinteistöjaotuksen järjestelmiksi. Maakirja ja maarekisteri sekä kiinteistörekisteri ovat tällaisista tuttuja esimerk-kejä. Ennen talojen rajoilla tapahtunutta ulottuvuuden määrittämistä, mittana olivat erilaiset veron suuruutta ilmaisevat luvut tai kylvö- ja satomäärät. Manttaali lienee tutuin maassamme käytetty veroluku.
Kiinteistöjärjestelmien kehitys tapahtui aikoinaan maaverotuksen ohella myös maareformien muodossa. Ilmeisesti pitkäaikaisin talojen mitattavuuksien määrittelijä oli sarkajako. Talokohtaisia alueellisia rajauksia ei sarkajaon aikaan ollut. Talon ulottuvuus oli abstrakti-nen34. Alueellinen määrittely tuli käyttöön vasta isojaon vaikutukses-ta. Siinä kiinteistöt saivat alueelliset ulottuvuudet, ja ne merkittiin maastoon rajoilla ja rajamerkeillä. Ruotsissa tätä isojaoissa syntynyttä kiinteistöjaotusta on kutsuttu ”maanmittaustekniseksi kiinteistöja o-tukseksi”35.
34Pietilä 1981. s.16.
35Pietilä 1981. s.18.