Isojaon alussa jakoa varten tehtyihin selvityksiin kuului talojen eri-laisten tilusinventarioiden ohella selvitys jakokunnan taloudellisesta toiminnasta sekä toimeentulosta. Monissakaan tapauksissa selvitys ei
ole arkistoitunut asiakirjoihin. Lieson isojakoasiakirjoista löytyy sel-lainen.Setosin on otsikoitu ”karttaselitelmäksi”jaallekirjoitettu laa-dituksi vuonna 1801. Selitelmää on täydennetty Kuninkaallisen ma-jesteetin 25. marraskuuta sanottuna vuonna antamalla päätöksellä ja määräyksestä 4. helmikuuta 1802364. Asiakirja kuvaa jakokunnan olo-ja varsin tarkoin. Saadaksemme paremman käsityksen tutkimuksen kohteesta ja sen oloista isojaon alkuaikoina on syytä perehtyä koko kylän kertomukseen. Se auttaa sisäistämään Lieson kylän 1700-luvun puolivälin elämänolosuhteita. Tämä jakokunnan oloja kuvaava isoja-on asiakirjoihin kuuluva kyläkertomus kuuluu oman suomennokseni mukaan seuraavasti:
1 §. Sijainti.
Näiden kylien sijainti on sellainen, että Liesolla ja Nuhkalalla on maayhteys sekä Kuohijoella noin yhden peninkulman vesitie pitäjien kirkkoihin. Lieson ja Nuhkalan yhteys yleisiin teihin on kulkukelpoi-nen. Kuohijokelaisilla ei sellaista yhteyttä ole. He joutuivat kulke-maan kävelypolkuja pitkin kolmen neljännespeninkulman matkan yli kallioiden ja louhikkoisien jyrkänteiden Sappeen kylään. Siellä on lä-hin maantie. Molemmat kylät sijaitsevat Kuohijärven rannalla. Alu-eelta on hyvä vesiyhteys Hauhon pitäjän vesistöön.
2 §. Pellot.
Kuohijoen ja Nuhkalan pellot ovat ilmeisesti olevien jokien ja niihin liittyvien soiden vuoksi hallanarkoja. Lieson peltoja ei halla juuri vai-vaa. Pellot ovat osaksi savimaita. Enimmäkseen kuitenkin on hiekka-maita. Peltojen multaisuus vaihtelee. Vaihtelevan luonteensa vuoksi ne voidaan jyvittää viidestä alaspäin aina kahteen jyvään asti. Poik-keuksena ovat huonokasvuiset sorapitoiset ja mäen alusten hiesuval-taiset uudisviljelykset, joiden jyväluku putoaa yhteen. Tällaisia ei voi-da parantaa ojituksella kuten ei alavia maitakaan.
364Maanmittauslaitoksen arkisto. Luopioinen 8e. ss.166-169.
Paikkakunnan tavan mukaan kylvetään puolet rukiille ja ohralle.
Herne ja pellava sekä hamppu valtaavat yhden neljänneksen. Neljän-nes on vuosittain kesantona. Joka talolla on vielä omia kaali- ja lant-tumaita sekä perunaistutuksia, mikä viimeksimainittu kasvi on siis jo yleisessä käytössä.
3 §. Niitty.
Niityillä on vähäisessä määrin apilaa. Enimmäkseen on muuta sekä hentoa että rouvimpaa kasvullisuutta. Niityillä korjataan kolme lajia.
Kaksi kuormaa nurmea vastaa neljää saranurmea. Tuoton määrä to-sin vaihtelee suuresti maasta ja viljelystä riippuen.
4 §. Metsämaat.
Metsämaat ovat laajoja. Suurimmalta osalta ne ovat koskemattomia kangasmaita. Uusien tilojen perustaminen ei ole helppoa. Joillakin taloilla on tosin ulkopalstoilla olevia torppia. Kuohijoen seudun kar-jan laiduntamista haittaa järviä yhdistävä joki. Metsämaa on paljolti hyvää riistamaata ja sitä voidaan hyödyntää muutoinkin. Etäisyydet Liesosta ja Nuhkalasta ovat pitkiä toisella puolen Kuohijärveä sijait-seviin erämaihin. Etäisyyden vuoksi karjan laiduntaminen on hanka-laa. Sitä vaikeuttavat lisäksi Vähän-Evon jakokunnan tiluksia toisis-taan erottavat alueet. Metsäajot ovat pitkiä. Talolliset kärsivät tukin-puutteesta. Kotitarve- ja polttopuut ovat vaikeasti hankittavissa. Myös niinen ja tuohien saanti on etuisuutena vähentynyt matkojen ja erityi-sesti liikamaan erottamisen vuoksi. Metsä on jyvältään erilaisuutensa vuoksi alle kahden ja jopa yhden jyväluvun. Osittain metsämaa on vähäkivistä sekametsää. Osittain se on kaskeamiseen käytettyä tai ki-vistä polttopuu- tai tukkivaltaista kangasmaata. Myös vähäkasvisia ja hiekkapitoisia ja louhikkoisia maita löytyy. Osa maista on yhden ja kahden jyvän välille arvioitua rämettä, suota ja kalliota.
5 §. Humalistot.
Humalistoja on sekä Kuohijoella että Liesossa ja myös Nuhkalassa.
Ei kuitenkaan kaikilla taloilla. Sato ei tähän mennessä ole riittänyt edes omaan tarpeeseen.
6 §. Myllyt.
Myllyjä ja myllynpaikkoja on kummassakin kylässä. Nuhkalan yk-sinäistalolla on asumakylää lähellä yksikivinen verollepantu jauho-mylly. Siellä ovat myös liesolaiset voineet hoitaa jauhatuksensa. Ne-rosjärven laskupuolella on Porraskoski niminen sahamylly. Toiminta on viime aikoina ollut vähäisempää tukkien vesikuljetuksen vuoksi.
Kahdeksan liesolaista talollista on lisäksi perustanut kylää lähem-mäksi Kaukasenjärveen yksikivisen jauhomyllyn. Se vastannee jo ky-län tarvetta. Lisäksi voidaan vielä perustaa toinen mylly vaikkakaan ei yhtä edullisesti saman puron alajuoksulle. Kuohijokelaisilla on vanhastaan ollut neljännespeninkulman päässä Kotajärven suulla jal-kamylly. Talolliset ovat siellä voineet hoitaa osan jauhatuksistaan.
Avuksi on ollut myös Wihavuosi-niminen tullimylly. (Tullimylly oli mylly, jossa korvaus jauhatuksesta perittiin jyvinä eli myllytullina365).
7 §. Kalastus.
Kalastusta ovat asukkaat harjoittaneet lähistöllä olevissa suurissa Kuohi-, Avus- ja Nerosjärvissä sekä monissa pienemmissä lammissa.
Pyyntiä on tapahtunut nuotalla, verkoilla, merroilla ja rysillä. Liesos-sa se on tapahtunut ikivanhaan jakoon perustuen, mutta Kuohijoella yhteistoiminnan puitteissa. Saaliit riittävät yleensä kotitarvekäyttöön.
8 §. Mineraalit.
Mineraaleja ei ole toistaiseksi isommassa määrin löydetty. Vähäinen harmaakalkkikivialue sijaitsee Kuohijoelta länteen noin kahdeksas-osapeninkulman päässä. Soraa ja hiekkaa on huonon saannin vuoksi saatu niukasti myyntiin.
9 §. Käsityöt.
365Vuorela 1981. s.476.
Käsityöt kuten kehrääminen ja kutominen työllistävät naisväkeä vain osa-aikaisesti. Osa ajasta käytetään syksyisin ja myös talvisin pella-van ja hampun käsittelyyn. Tiilenlyöminen rajoittuu omiin tarpeisiin.
10 §. Kaupankäynti.
Myyntimahdollisuuksia on pääasiallisesti pellava- ja hampputuotteis-sa. Myös niintä ja voita sekä ihraa riittää joskus myyntiin. Harvem-min kaupataan viljaa. Kaupankäynti tapahtuu pääasiassa Turun markkinoilla. Paikalle lasketaan olevan matkaa noin kaksikymmen-täyksi peninkulmaa.
11 §. Verot.
Jakokunnan vastuu veroista on vuoden 1792 maakirjan mukaan kah-deksan ja kuudesosa manttaalin suuruinen. Alueella on kahkah-deksan- kahdeksan-toista vanhaa taloa. Kuusi näistä on jaettu kahteen osaan ja kolme useampaan osaan.
Edellä on jo mainittu Lieson asumakylän pohjoispuolella olevan alu-een kallioisuus ja kivisyys sekä soveltumattomuus viljelyyn. Tilanne näkyy hyvin seuraavasta kartan otteesta kuva 5. Siitä ilmenee myös joidenkin torppien olemassaolo jo 1780-luvulla. Jakokunnan kartta-han valmistui uudistuskartan tietojen mukaan vuonna 1786. Tosin monia jakoon liittyviä toimenpiteitä oli siihen mennessä jo suoritettu.
Karttaotteen pohjoisosassa näkyy maininta Riihilahden torpasta. Kar-tan keskiosassa on Säynäjärvi ja oikealla osa Nerosjärveä.
Kuva 5. Ote Lieson jakokunnan isojaon kartasta Kuohijärven pohjoisosan itäpuolelta. Kuviot kuvaavat yleistä epätasaisuutta, eivät kallioiden paikkaa.
(Lähde: Maanmittauslaitoksen arkisto. Luopioinen 8e).
Kuva 5 antaa hyvän yleiskuvan Lieson asumakylän ulkopuolisesta asumattomasta alueesta. Kartan alueelle muodostui Järventaustaksi kutsutun alueen Isokulman asumakylä. Kartta osoittaa Säynäjärven ja Nerosjärven välisen alueen hyvin kallioiseksi. Metsämaan huono laa-tu ja viljelykelpoisen alueen vähäisyys vaikeuttivat Nerosjärven poh-joispuolella uudistalojen muodostamista (katso liite 1b).