Jyvitys ja jakoperuste isojaon kulmakivinä

Jakotuloksen parantajana jyvityksellä on pitkä historia. Jo Kristoferin maanlaista löytyy jyvityksen itu. Tämän maanlain mukaan tonttialu-een suuruus riippui jyvityksestä. Laki valaisee asiaa seuraavasti:

”Nyttcallio taita tomtis olla eli maata, ios sen saa muutetta eli poltta, päälle racetta eli mutoin nauttia, nijn on se puoli ja osa, ja toinen puoli vlkona iaghosta: Jos ei saa nauttia, nijn on se caicki vlkona iaghosta. Jos Råpacoinen Tomti on, saapi sen täyttä eli peittä, nijn on se puoli iaghos ja puoli iaghoin. Jos ei saa täyttä eli peittä, olkan caicki iakamatt”³⁰².

Jyvitys sai alkunsa vaatimattomasta verotusluokituksesta. Kamarikol-legio kehotti 18.8.1690 kutsumaan koolle asian kanssa tekemisissä olevia virkamiehiä. Näin valmistui Uudenmaan ja Hämeen läänin ve-rollepanotapa. Se oli maamme ensimmäinen metodinen eli suunni-telmallinen verollepanotapa. Siinä eri tilusten ja etuuksien tuotot

ar-300Saarenheimo 1983. s.28.

301Virmala ym. 1972. s.306.

302Suomaa 1958. ss.1-2.

vioitiin erikseen. Määräosa jokaisesta laskettiin veroksi. Yhteismäärä muodosti Suomaan ilmaisua käyttäen talon pohjaveron (grundränta).

Siitä laskettiin manttaali. Toimenpidettä varten laadittiin kartta ja sii-hen liittyvä selitelmä. Ehdotus lähetettiin jo 20.11.1690 kamarikolle-giolle. Ehdotuksessa pellot jaettiin neljään ryhmään. Niityistä määri-teltiin ensiksi se alue, minkä heinämäärä tarvittiin karjalle lannan tuottamiseksi. Lantamäärän tuli riittää edellämainitussa ehdotuksessa olevien peltojen lannoittamiseen. Vasta lannoitukseen tarpeellisten niittyjen ylittävä määrä vaikutti veron määrään³⁰³. Tarpeellisen kar-janlannan saamiseksi yhden tynnyrinalan³⁰⁴ pellolle tarvittiin laskel-man mukaan pellon ja heinän laadusta riippuen noin 2 ½-4 parmasta heinää. Parmas on suuruudeltaan 27 kuutiokyynärää³⁰⁵. Nykyään kyynärän virallinen pituus on 59,4 cm³⁰⁶.

Jutikkala on maininnut, että maakuntalakien ja vuoden 1734 lain mu-kaan olitangoituksessaniin ikään annettavahyvitystäeli”lihotusta” (gödning) niille, jotka saivat sarkapalstansa laskuojien, polkujen ja teiden varsille³⁰⁷.

Jyvitystä tarvittiin maan jakamista varten. Se oli tilusten yksityiskoh-taisempaa arviointia.

”Jyvityson tiluksien arvioiminen sellaisen perusteen saamise k-si, jonka mukaan hyvyydeltään erilaisia tiluksia voidaan verrata toisiinsa sekä jaettaessa tai vaihdettaessa antaa hyvyydeltään huonompaa tilusta parempaan verraten vastaavasti enem-män”³⁰⁸.

303Suomaa 1958. s.2.

304Vuorela 1981. s.482. Tynnyrinala=32 kapanalaa=0,494 ha.

305Suomaa 1958. s.2.

306Combi 1972. osa 6. s.410.

307Jutikkala 1942. s.452.

308Haataja 1949. s.211.

Jyvityksellä aikaansaadaan eri tiluskuvioille kullekin oma suhdeluku.

Sen avulla voidaan toteuttaa tasapuolisempi jako ja suorittaa eriar-voisten tilusten vaihtoa. Muut arvioinnit tarkoittavat tilusten todelli-sen arvon määräämistä. Näin arvioinneilla ja jyvityksellä on oleelli-nen ja merkittävä ero³⁰⁹. Sarkajaossa tapahtunut tilusten arviointi oli lähinnä tilusten luokittelua.

Jyvitys ja sen toimittaminen on kehittynyt monin tavoin isojakojen suorittamisen jälkeen. 1700- ja 1800-lukujen vaihteen jyvitys ja sen ohjeistaminen kohdistuivat lähes yksinomaan tuon ajankohdan kes-keiseen jakoon eli isojakoon. Vuoden 1757 asetuksessa määrättiin isojakoa varten toimitettavaksi jyvitys. Tarkempia säädöksiä asiasta ei ollut. Ne sisältyivät vasta seuraavaan vuoden 1775 asetukseen sen viidenteen pykälään. Ohjeet tarkentuivat vähitellen. 1780-luvun alus-sa annettiin useampia tarkempia määräyksiä. Tuolloin isojakotoiminta Etelä- ja Lounais-Suomessa sekä Hämeessäkin oli vilkkaimmillaan.

Määräysten mukaan jokainen tiluslaji eli pelto ja niitty sekä viljelys-kelpoinen maa ja metsä oli jyvitettävä erikseen. Lajin parhaalle maal-le oli annettava arvoksi kuusi. Muut kuviot saivat arvonsa sen mu-kaan parhaaseen kuvioon verrattuna³¹⁰.

Jyvityksen ohella toinen jakoon liittyvä merkittävä toimenpide oli ja-koperusteen määrääminen. Sen tarkoituksena on varmistaa, että talot ja tilat saavat oikean osuuden koko jaettavasta tilusalasta. On tärkeää, että kukin osakas saa tiluksia saman määrän kuin, mitä hänellä ennen jakoa oli ollut. Jakoperusteen tuli soveltua niin entistä nautintaansa vastaavan tilusalan saamiseen kuin myös yhteismaan osuuden muun-tamiseen oikeaksi tilusalaksi.

309Haataja 1949. s.211.

310Haataja 1949. s.221.

Sarkajaetussa kylässä oli monella eri tavalla hallittuja tiluksia. Kylän kotipellot olivat taloille sarkajaettuja. Näiden jakaminen oli sarkaja-ossa tapahtunut tonttien suuruuden mukaan. Tonttien suuruus oli muodostunut talon veroluvun mukaan. Se oli määräytynyt verolle-panossa kullekin talolle kuuluneiden viljelysten eli niiden nautinnan perusteella³¹¹. Metsämaille raivatut viljelykset olivat yleensä toisen-laisessa hallinnassa. Ne eivät olleet sarkajaossa. Ne olivat yhden tai joskus muutaman talon yhteisessä hallinnassa raivaustavasta riippuen.

Kylän taloilla saattoi olla lisäksi usein talokohtaisessa hallinnassa olevia palstoja kylän rajojen ulkopuolella. Jakokunnan alueella oli monesti myös ulkokyläläisten hallitsemia tiluksia. Talon yksityisessä hallinnassa olevien tilusten osalta isojaossa ei ollut kysymys niiden jakamisesta, vaan paremman tilussijoituksen aikaansaamisesta.

Metsämaa oli viljelyksistä poiketen yhteisomistuksessa ja jakamatto-massa yhteishallinnassa. Se tuli jakaa taloille ja tiloille niiden osuuk-sien mukaan. Monimuotoisista omistuksista ja nautinnoista tuli saada kullekin talolle oma oikea osuutensa. Muunnosta toteutettiin jakoperusteen ja jyvityksen avulla. Talojen monimuotoinen, abstraktiseen kyläosuuteen sisältyvä tilusten osittain konkreettinen hallinta ja osittain vain osuus yhteisistä alueista, ratkaistiin isojaossa jakoperusteen perusteella kullekin talolle tuleviksi, rajoilla määrätyiksi tiluksiksi.

Yleisenä jakoperusteena isojaossa oli manttaali. Se oli määräytynyt verollepanotavan mukaan. Manttaalejakin oli kaksi. Oli vanha mant-taali ja uusi mantmant-taali. Uusi mantmant-taali oli pääsääntöisesti koko jaetta-vaa tilusmäärää koskevana jakoperusteena erityisesti silloin, kun ve-rollepano toimitettiin isojaon yhteydessä. Monissa muissa tapauksissa jakoperuste oli vanha manttaali.

311Haataja 1949. s.86.

Jakoperuste vaihteli maamme eri osissa. Viipurin läänissä se oli yleensä vähentämätön veroluku. Jos kaikki kylän osakkaat asian hy-väksyivät, niin saatettiin jakoperusteena käyttää jotakin muutakin ja-koperustetta³¹². Muitakin jakoperusteita tai niiden yhdistelmiä voitiin käyttää. Kun talolla oli yleensä omia sarkapeltoja sarkajaetussa koti-pellossa sekä itse raivattuja ulkopeltoja, oli ymmärrettävää, että kukin talo sai pitää ennen isojakoa nauttimansa tilusten määrän. Näissä ta-pauksissa oli luonnollista käyttää tiluksiin kohdistuvana erikoisjako-perusteena nautintaa. Joku talo saattoi kuitenkin saada verolukuunsa nähden joko enemmän tai vähemmän viljeltyä maata. Tällöin annet-tiin liian vähän viljeltyä maata saaneelle talolle vastaavasti enemmän viljelyskelpoista maata. Yhteenlasketun määrän tuli osapuilleen vas-tata talon verolukua. Viljelykseen liittyvistä tiluksista poiketen jäi yh-teinen metsämaa jaettavaksi manttaalien mukaan³¹³.

Haataja pohtii jakoperusteen olemusta laajemmin ja huomauttaa sa-malla eräin paikoin Ruotsissa viljelykset tulleen jaetuiksi nautinnan mukaan ja metsämaat veroluvun mukaan³¹⁴. Poikkeuksia oli Suomes-sakin. Niinpä Hollolan Tennilän kylässä määräsi maanjako-oikeus 1793, että jakoperusteena tuli olla nautinta. Siksi sovittiin, että sitä vanhaa nautintaa vastaavana jakoperusteena pidettiin äyrinmaata³¹⁵. Äyrinmaan taloon kuului saman kirjoituksen mukaan Hämeessä 1640-luvulla keskimäärin 5 1/3 tynnyrinalaa peltoa ja 3 1/3 kuor-manalaa niittyä. Mitä äyrinmaa oli? Joidenkin mukaan se tarkoitti aluksi äyrin veroa vastaavaa maa-aluetta. Kuusen mukaan Kustaa II Adolfin vuonna 1622 maanmittauksesta Suomessa ja Pohjanmaalla antaman ohjeen mukaan tynnyrinala ja äyrinmaa vastasivat toisiaan.

312Hyvönen 1998. s.116

313Haataja 1949. s.89.

314Haataja 1949. s.87.

315Kuusi 1935. s.13.

Haatajan mukaan manttaali oli yleisesti käytetty jakoperuste isojaos-sa. Sitä täydensi nautinnan soveltaminen jakoperusteeksi erityisesti yhden tai useamman talon raivaamiin uutispeltoihin ja niittyihin³¹⁶.