Romaniväestön esiintyminen määrällisesti tutkittavissa teoksissa

tarkastelua laadullisella tasolla. Selostan yksityiskohtaisesti, mikä on romanien asema teosten juonen rakentumisen kannalta. Pohdin erityisesti sitä, onko romanien läsnäolo välttämätöntä koko teoksen koheesion kannalta (Luku 2.2. Romaniväestö osana teosten juonta). Näiden kahden näkökulman avulla lukijalle tulee tunnetuksi se, miten ja millä tavoin romanit ovat yleisluonteisesti edustettuna tutkimusaineistossa. Esittely helpottaa myöhemmin varsinaiseen analyysilukuun 4 siirtymistä, sillä tällöin lukijalle on romanikysymyksen näkökulma ja merkitys juonelle pääpiirteittäin tuttu.

2.1. Romaniväestön esiintyminen määrällisesti tutkittavissa teoksissa

Seuraavaksi keskityn tarkastelemaan, miten vuorosanat ovat jakautuneet henkilöhahmojen ja henkilöhahmoryhmien kesken. Tätä kautta voin selvittää, miten vaikuttavassa asemassa romanihenkilöt ja romaniväestö ovat määrällisesti tarkasteltuna suhteessa muihin henkilöhahmoihin ja henkilöhahmoryhmiin. Vaikka tutkimukseni päätarkoitus ei ole esittää tilastollisia laskelmia, tämän alaluvun anti on ensisijaisesti tarjota relevanttia lisäargumenttia sen suhteen, mikä on romanien asema tutkittavissa teoksissa. On selvää, että kummassakin teoksessa romaniväestö on sivuhenkilöiden roolissa. Mielenkiintoista kuitenkin on, kuinka keskeisiä sivuhenkilöitä romanit teoksissa ovat. Mikäli romanit ovat teoksessa keskeisiä sivuhenkilöitä, on se myönteinen merkki sen suhteen, että on todennäköisempää, että heistä myös riittää varsinaista tutkimusongelmaa silmällä pitäen riittävästi analysoitavaa.

Romaniväestön esiintyminen vuorosanoissa Työmiehen vaimossa

Työmiehen vaimo sisältää kaikkiaan viisi näytöstä ja 101 tekstisivua (painoversio 1929: 191–

292). Romaniväestö esiintyy kaikissa viidessä näytöksessä. Romanityttö Kerttu (Homsantuu) edustaa yksinään romaniväestöä näytöksissä yksi, kaksi, neljä ja viisi. Näytöksessä kolme romaniväestöä edustavat Kertun lisäksi Kertun kadotetut biologiset lähisukulaiset Helka, Hagert, Ilona, Herman Gabriel ja pikku Ilona. Romaniväestö on edustettuna (eli heistä puhutaan tai heillä on vuorosanoja) koko näytelmässä yhteensä 52 sivulla. Näin romaniväestö on edustettuna puolella näytelmän tekstisivuista (52 / 101 x 100 % ≈ 51 %).

Tutustuessani tekstiin syvemmin, litteroin näytelmästä romaniväestöä koskevat tekstikohdat Word-tiedostolle sisällönlähtöistä analysointia varten. Kirjoitin kaikki näytelmässä esiintyneet lainaukset, jotka koskivat romaniväestöä. Näitä lainauksia olivat romaniväestön edustajien vuorosanat sekä muiden henkilöhahmojen tai parenteesin maininnat heistä joko yksilönä tai ryhmänä. Tekstisivujen määrällisen tarkastelun lisäksi laskin manuaalisesti Työmiehen vaimon henkilöhahmojen vuorosanojen määrät. Lisäksi laskin henkilöhahmojen esiintymisen tekstissä sillä perusteella, kuinka usein heidän nimensä mainitaan vuorosanoissa tai näytelmän sivuteksteissä (parenteeseissa). Tein laskelmista liitteen, johon olen koonnut kaikkien näytelmässä esiintyneiden yksittäisten henkilöhahmojen esiintymiseen liittyviä määrällisiä tietoja (Liite 3. Henkilöhahmojen lausumien vuorosanojen määrällinen esiintyminen Työmiehen vaimossa). Liitteen 3 informaation pohjalta työstin eteenpäin taulukon 1, joka kuvaa romanihenkilöhahmoryhmien määrällistä esiintymistä tekstissä. Liitteestä 3 ja taulukosta 1 voi nähdä, että romaniväestön edustus on näytelmässä merkittävä.

Tarkastelen alkuun tarkemmin yksittäisten romanihenkilöhahmojen esiintymistä näytelmässä.

(Liite 3.) Liitteen 3 avulla voimme nähdä, että romaniväestön edustajalla Kertulla (Homsantuu) on näytelmässä 151 vuorosanaa, mikä on 13,9 % kaikista näytelmän henkilöhahmojen vuorosanoista. Kertulla on toki vähemmän vuorosanoja kuin päähenkilöillä Ristolla (22,6 %) ja Johannalla (18 %), mutta sivuhenkilöistä romanityttö Kertulla on ylivoimaisesti eniten vuorosanoja. Esimerkiksi sivuhenkilöistä toiseksi eniten vuorosanoja on Leena-Kaisalla ja hänelläkin on vuorosanoja vain 8,2 % näytelmän kaikista vuorosanoista.

Vuorosanojen määrässä tarkasteltuna romanityttö Kerttu on ylivoimaisesti edustetuin sivuhenkilö näytelmässä.

Liitteestä 3 voimme myös nähdä, että muut henkilöhahmot kutsuvat romanityttöä (tai hänet mainitaan yleisesti esimerkiksi parenteesissa) ”Kerttuna” 44 kertaa ja ”Homsantuu”-pilkkanimellä 40 kertaa. Romanityttö Kerttu mainitaankin tekstissä useammin kuin yksikään

toinen sivuhenkilö ja jopa useammin kuin itse näytelmän toinen päähenkilö eli Johanna, jolla on 83 nimimainintaa näytelmässä. Toiseksi edustetuin sivuhenkilö on Riston ystävä Toppo ja häntä kutsutaan nimeltä ”vain” 31 kertaa. Voimme siis todeta, että romanityttö Kertulla on määrällisesti mitattuna näytelmässä runsaasti vaikutusarvoa.

Yhteensä romanityttö Kertulla on vuorosanoja ja hänet mainitaan tekstissä 235 kertaa. Hänen vaikutusarvonsa on 15,5 % suhteessa kaikkien muiden henkilöiden vaikutusarvoon.

Romanityttö ei ole yhtä vaikuttava henkilö kuin päähenkilöt Risto (332 ≈ 21,9 %) ja Johanna (279 ≈ 18,4 %), mutta Kerttu on sivuhenkilöistä merkittävin. Seuraavaksi merkittävin sivuhenkilö on Riston ystävä Toppo (142 ≈ 9,4 %). Taulukosta voimme myös nähdä, että muut romaniedustajat ovat kokonaisuudessaan varsin marginaalisesti edustettuina näytelmässä (0,2-2,2 % henkilöhahmosta riippuen). Toisaalta jos tarkastelemme taulukkoa kokonaisvaltaisesti, voimme huomata, että näytelmässä on runsaasti sivuhenkilöitä ja useimmilla sivuhenkilöillä on varsin vähäinen rooli näytelmässä. Näin ollen romaniväestön (pois lukien Kerttu) marginaalinen edustus ei ole merkittävän vähäinen suhteessa muihin sivuhenkilöihin vaan hyvin samalainen kuin usean muun sivuhenkilön edustus. (Liite 3.) Yksittäisten henkilöhahmojen lisäksi olen laskenut näytelmässä eri henkilöhahmoryhmien määrällistä vaikuttavuutta tekstissä (ks. Taulukko 1). Toisin sanoen olen tiivistänyt Liitteen 3 informaation koskemaan henkilöhahmoryhmiä. Olen myös koostanut kuvion 2. Taulukkoa 1 varten muodostin kahdeksan henkilöhahmoryhmää: päähenkilö 1 (Risto), päähenkilö 2 (Johanna), romaniväestön edustajat (6 henkilöä), Riston ystäväpiiri, Johannan ystäväpiiri, herraskansa, poliisit ja ihmiset torilla. Päähenkilöiden jälkeen näytelmässä merkittävin henkilöhahmoryhmän edustus on romaniväestön edustajilla. Romaniedustajat ovat määrällisesti tekstissä vaikuttavin sidosryhmä (19,7 %) heti päähenkilö Riston (21,9 %) jälkeen. Romaniväestö on itseasiassa enemmän edustettuina kuin näytelmän toinen päähenkilö eli Johanna (18,4 %). Muita vaikuttavia sidosryhmiä ovat Johannan ystäväpiiri (18,3 %) ja Riston ystäväpiiri (12,6 %). Herraskansa, poliisit ja torin ihmiset eivät ole teoksen kannalta määrällisesti merkittävässä roolissa (0,7–4,0 %).

Liitteen 3 ja taulukon 1 sekä kuvion 2 perusteella voimme nähdä, että romaniedustajilla on määrällisesti merkittävä asema Työmiehen vaimossa. He ovat heti päähenkilöiden jälkeen volyymiltaan (19,7 %) keskeisin edustajaryhmä näytelmässä. Lisäksi liitteen 3 toinen keskeinen huomio on, että yksittäinen romanityttö Kerttu on tekstissä esiintymisensä perusteella koko näytelmän keskeisin sivuhenkilö. Tämän tutkielman kannalta taulukko 1

todentaa sitä, että romaniväestö on näytelmässä melko runsaasti edustettuna, joten tähän tutkielmaan löytyy runsaasti analysoitavaa informaatiota romaneista liittyen.

HENKILÖHAHMORYHMIEN MÄÄRÄLLINEN ESIINTYMINEN TYÖMIEHEN VAIMOSSA

TAULUKKO 1. Olen työstänyt Liitteen 3 (Liite 3. Henkilöhahmojen lausumien vuorosanojen määrällinen esiintyminen Työmiehen vaimossa) informaatiota eteenpäin ja jakanut näytelmän henkilöhahmot kahdeksaan ryhmään. Taulukosta saa näkökulmaa siihen, millainen vaikutusarvo ryhmällä on suhteessa muihin ryhmiin.

Taulukossa on esitetty mustalla tekstivärillä romaniedustajat ja harmaalla tekstivärillä valtaväestö. Taulukosta voi nähdä, että romaniedustajat ovat näytelmässä sivuhahmoina melko näkyvässä roolissa.

KUVIO 2. Työmiehen vaimossa romanihenkilöillä on runsas esiintyvyys tekstissä (20 %) suhteessa muihin henkilöhahmoihin ja henkilöhahmoryhmiin.

Romaniväestön esiintyminen vuorosanoissa Seitsemässä veljeksessä

Kai Laitisen mukaan Seitsemässä veljeksessä erikoista on teoksen kertomatekniikka, sillä Kivi käyttää runsaasti suoraa vuoropuhelua, joka muistuttaa vahvasti näytelmäkirjallisuudelle tyypillistä rakennetta, vaikka kyseessä onkin romaani (Laitinen 1981: 218). Runsaasta vuorosanojen määrästä huolimatta Seitsemää veljestä kutsutaan näytelmän sijasta romaaniksi, koska sisältö on pitkä ja näytösten sijasta käytetään lukuja, sekä mukaan mahtuu myös kertojanääni (Keskisarja 2018: 147–148). Vaikka kyseessä on siis romaani, ei näytelmä, teoksen vuorosanojen jakautumisen tarkasteleminen on perusteltua, koska vuorosanoja on runsaasti.

Seitsemässä veljeksessä on neljätoista lukua, joista kahdessa (luvut 3 & 9) romaniväestön edustajilla on vuorosanoja. Tarkastelin teoksen vuoden 2014 painoversiota. Romaniväestön edustus esiintyy luvussa kolme sivuilla 63–69 ja luvussa yhdeksän sivuilla 244–252. Näin ollen romaanissa esiintyi romaniväestön edustajia (tai päähenkilöt puhuivat heistä) yhteensä 16 sivun verran. Vuoden 2014 painoversiossa romaanin tekstisivujen sivumäärä on 401. Näin ollen romaniväestön edustajia esiintyy sivumäärällisesti mitattuna noin 4 %:n verran koko romaanissa (16 / 401 x 100 % ≈ 4 %). Romaniväestön edustus on määrällisesti vähäinen.

22 % (eli vuorosanojen määrä + henkilöhahmon nimien käyttö muiden

henkilöhahmojen vuorosanojen sisällä ja parenteesissa)

Tekstisivujen määrällisen tarkastelun lisäksi laskin manuaalisesti vuorosanojen määrän Seitsemässä veljeksessä. Tietenkin on ymmärrettävää kyseenalaistaa, voiko romaanimuotoisesta teoksesta laskea vuorosanoja. Seitsemän veljestä on kuitenkin romaaniksi siinä mielessä epätyypillinen teos, että se koostuu (lukua 14. lukuun ottamatta) suurelta osin juuri vuorosanoista. Näin ollen on perusteltuna selvittämää kyseisen teoksen vuorosanojen jakaantumista henkilöhahmojen ja henkilöhahmoryhmien kesken. Tein vuorosanalaskelmista liitteen 4 ja taulukon 2. Näistä voi nähdä, että romaniväestön edustus on jakaantunut vuorosanojen suhteen (ks. Liite 4. Henkilöhahmojen lausumien vuorosanojen lukumäärä Seitsemässä veljeksessä). Liitteessä 4 on laskettu Seitsemässä veljeksessä yksittäisten henkilöhahmojen vuorosanojen lukumääriä. Liitteen 4 taulukosta voimme nähdä, että romanihenkilöiden eli Kaisan ja Mikon vuorosanojen määrä on muiden henkilöhahmojen vuorosanojen määrään nähden varsin vähäinen, Kaisalla on vuorosanoja vain 8 ja Mikolla 13.

Toisaalta on syytä huomata, että romaanin kaikilla sivuhenkilöillä on varsin vähän vuorosanoja. Esimerkiksi jahtivoudilla on vain yksi vuorosana, toukolalaisilla kahdeksan, Taula-Matilla kaksitoista ja lukkarilla seitsemäntoista vuorosanaa. Liitteestä voidaankin nähdä, että muihin sivuhenkilöihin nähden romaniedustajat Kaisa ja Mikko ovat hyvin esillä vuorosanojen määrässä mitattuna.

Työstin liitteen 4 tietoja eteenpäin yhdistelemällä henkilöhahmoja ryhmiksi, mikäli yhdistäminen tuntui loogiselta ja luonnolliselta. Muodostamalla osasta henkilöhamoista henkilöhahmoryhmiä pystyin edelleen rakentamaan taulukon 2, kuvion 3 ja kuvion 4, jotka kuvaavat vuorosanojen jakaantumista henkilöhahmoryhmien kesken. Taulukosta 2 voimme nähdä, että romaniedustajat ovat vuorosanoissa mitattuna suhteessa muihin sivuhenkilöihin melko hyvin edustettuna. Sivuhenkilöistä romaniedustajia enemmän vuorosanoja on virkamiehillä (1,4 %), Mäkelällä (1,4 %) ja Kolistimen ukolla (1,3 %). Romaniedustajia vähemmän vuorosanoja on toukolalaisilla (0,3 %), Timon perheellä (0,7 %), nahkapeitturilla ja hänen vaimollaan (0,5 %), sekä Viertolalla (0,3 %) ja Taula-Matilla (0,5 %). Näin ollen romanihenkilöillä on yhteensä muihin sivuhahmoihin keskinkertainen määrä vuorosanoja.

Vuorosanojen jakaantumisen tarkastelun lisäksi Seitsemässä veljeksessä on mahdollista tarkastella laulujen sisältämiä aihepiirejä. Romaanissa on neljätoista laulua, joista neljässä kuvaillaan paikallista romaniperhettä (4/14 ≈ 30 %). Tätä kautta romanit (ja heistä esitetyt pilkkalaulut) ovat Seitsemässä veljeksessä varsin suosittu laulujen aihe (ks. Liite 2. Laulut Seitsemässä veljeksessä).

HENKILÖHAHMORYHMIEN VUOROSANOJEN MÄÄRÄLLINEN ESIINTYMINEN SEITSEMÄSSÄ VELJEKSESSÄ

Henkilöhahmoryhmä Ryhmään kuuluvat henkilöt Heidän lausumiensa vuorosanojen määrä

TAULUKKO 2. Olen työstänyt Liitteen 4 informaatiota eteenpäin ja jakanut Seitsemän veljeksen henkilöhahmot 10:n ryhmään. Taulukosta antaa näkökulmaa siihen, millainen vaikutusarvo henkilöhahmoryhmällä on teoksessa.

Taulukossa on esitetty mustalla tekstivärillä romaniväestön edustajat ja harmaalla tekstivärillä valtaväestö.

KUVIO 3. Seitsemässä veljeksessä päähenkilöille eli veljeksille on annettu ylivoimaisesti eniten vuorosanoja.

Näin ollen romaanin sivuhenkilöille (mukaan lukien romanit) jäävät vuorosanat ovat suhteessa vähäisiä.

1 %1 %0 %1 %1 %1 %0 %1 %1 %

KUVIO 4. Seitsemässä veljeksessä sivuhenkilöryhmien vuorosanojen määrä jakaantuu melko tasaisesti kaikkien sivuhenkilöhahmoryhmien kesken. Romaneilla on teoksessa muihin ryhmiin nähden hyvin vuorosanoja (12 %).

Kaikkiaan romaneista löytyy määrällisesti riittävän laajalti analysoitavaa materiaalia kummassakin tutkimusaineistossa (Työmiehen vaimo & Seitsemän veljestä). Työmiehen vaimossa romanityttö Kerttu (Homsantuu) vaikuttaa olevan kaikista keskeisin sivuhenkilö.

Kerttu on jopa niin vaikuttavassa asemassa, että hän voisi melkein yksi päähenkilöistä.

Työmiehen vaimossa romanihenkilöillä on runsaasti vuorosanoja. Puolestaan Seitsemässä veljeksessä romaneilla on varsin marginaalinen edustus, mutta niin on myös kaikilla muillakin sivuhenkilöillä. Romaneihin liittyvää analysoitavaa materiaalia vaikuttaisi olevan kummassakin tutkimusaineistossa riittävästi pro gradun laajuiseen tutkimukseen.

Koska Työmiehen vaimossa romanien asema vaikuttaa runsaammalta, keskeisemmältä ja analysoitavaa materiaalia on enemmän kuin Seitsemässä veljeksessä, muodostuu Työmiehen vaimo ensisijaiseksi tutkimusaineistoksi. Näin ollen Seitsemän veljestä on tavallaan sekundääriaineisto, joka antaa vertailuaineistoa ja näkökulmaa primaariaineiston (Työmiehen vaimon) analyysille. Tämän vuoksi olen jakanut tutkielmani etenemisen siten, että esittelen kussakin luvussa aina ensimmäiseksi Työmiehen vaimosta tekemäni havainnot ja tämän jälkeen analyysiani tukemaan perehdyn Seitsemän veljeksen antiin. Toisaalta käsitellessäni kumpaakin teosta vuorollaan, saan erinomaista perspektiiviä (ja keskinäistä vertailumateriaalia) tarkastella 1800-luvun loppupuolen realistisen kirjallisuuden tapaan kuvata romaneja.