2. TUTKIMUSAINEISTON ESITTELY ROMANIKYSYMYKSEN NÄKÖKULMASTA
2.2. Romaniväestö osana teosten juonta
Romaniväestö osana Työmiehen vaimon juonta
Tässä alaluvussa tarkastelen, millä tavoin romanit näkyvät osana teosten juonta. Toisin sanoen esittelen, miten kummassakin tutkimusaineistossa romanit on kiinnitetty teoksen juoneen. Tarkastelen myös, millaisissa kohtauksissa romanit ovat teoksissa läsnä, sekä onko romanien läsnäolo kohtauksissa välttämätöntä ja merkittävää juonen rakentumisen kannalta.
Työmiehen vaimon työnimi oli aluksi Johanna ja Homsantuu ja välillä myös pelkkä Homsantuu. (Maijala 2008: 94.) Tätä taustaa vasten ei ole yllätys, että romanityttö Kerttu on keskeisin sivuhenkilö. Työmiehen vaimossa hyvän ja pahan ero on varsin mustavalkoinen (Maijala 2008: 93). Tätä kautta esimerkiksi romanityttö Kertun ulkopuolisuus yhteisössä näytetään varsin isona kontrastina suhteessa valtaväestöön.
Kuten jo edellä totesin, romaniväestö on edustettuna Työmiehen vaimon kaikissa viidessä näytöksessä. Totesin myös, että romanityttö Kerttu (eli Homsantuu) edustaa yksinään romaniväestöä näytöksissä yksi, kaksi, neljä ja viisi. Näytöksessä kolme Kertun lisäksi esiintyvät Kertun aiemmin kadoksissa olleet biologiset sukulaiset eli Helka, Hagert, Ilona, Herman Gabriel ja pikku Ilona. Seuraavaksi tarkastelen kronologisesti edeten näytös kerrallaan romaniväestön esiintymistä Työmiehen vaimossa juonen rakentumisen kannalta.
Ennen ensimmäistä näytöstä, näytelmän rakenteelle tyypillisesti, on henkilöhahmoluettelo (TV: 190). Luettelosta mainitaan kaikki näytelmän henkilöhahmot päähenkilöistä sivuhenkilöihin lyhyine määritelmineen. Määritelmällä tarkoitetaan lähinnä henkilöhahmon ammattia tai merkittävää sukulaissuhdetta, esimerkiksi ”RISTO, työmies; JOHANNA, hänen vaimonsa; VAPPU, torikauppias”. Yhteensä henkilöhahmoja näytelmässä on 28. Luettelossa romanit on merkitty heti päähenkilöiden Riston ja Johannan jälkeen. Heidät on määritelty seuraavalla tavalla (TV: 190):
HELKA, vanha mustalaisvaimo.
HOMSANTUU, oikea nimi KERTTU, hänen tyttärensä tytär.
HAGERT, hänen poikansa.
ILONA, Hagertin vaimo.
HERMAN GABRIEL, heidän lapsensa.
ILONA, heidän lapsensa.
Määritelmästä käy ilmi se, millä tavoin Canth on teoksessa halunnut määritellä kyseisiä henkilöhahmoja. Kaikkia henkilöhahmoja ei ole määritelty lainkaan, mutta romaneja ja Johannaa lukuun ottamatta kaikki loput määritellyt henkilöhahmot on määritelty heidän ammattinsa kautta työmiehiksi, torikauppiaiksi, palvelijoiksi ja sepiksi. Vaikuttaa siltä, että jo näytelmän alussa korostetaan romanihenkilöiden statusta romanihenkilöinä ja romanihenkilöjoukkona eikä esimerkiksi heidän statustaan jonkin ammatin kautta. Kyseisestä sitaatista käy myös selkeästi esille romanien väliset sukulaisuussuhteet. Helka on romaniperheen isoäiti, Hagert Helkan poika. Hagertilla on vaimo Ilona, ja heillä on kaksi yhteistä lasta: Herman Gabriel ja (pikku) Ilona (tytär on äitinsä kaima). Romaniperheen lapset ovat Kertun (Homsantuun) serkkuja ja Helka on luonnollisesti myös Kertun isoäiti.
Henkilöhahmojen esittelyn jälkeen päästään ensimmäiseen näytökseen, Riston ja Johannan häihin. Lähes heti näytöksen alettua Riston ja Johannan seesteisen oloisiin häihin kiipeää aidan yli mukaan kuokkavieras, romanityttö Kerttu (Homsantuu). Kertun ilmestyminen herättää juhlavieraissa lähinnä pahansuopaa ihmettelyä. Kertun syy saapua juhliin selviää varsin nopeasti, kun Kerttu kertoo varsin näyttävästi koko juhlaväelle Riston olleen kihloissa hänen kanssaan – mutta miehen menneen samanaikaisesti naimisiin Johannan kanssa.
Todisteeksi kihlauksen purkautumisesta Kerttu ottaa povestaan Riston antaman kihlasormuksen ja heittää sen Riston eteen. Hääväen mieliala laskee dramaattisesti etenkin Riston morsian Johanna vaikuttaa hillittyyn kuoreen kätkettynäkin erityisen pettyneeltä tuoreeseen aviomieheensä.
Ensimmäisessä näytöksessä Kertun funktiona on ennen kaikkea tuoda peitelty salaisuus esille ja rikkoa näin näennäisen stabiili ja levollinen tunnelma. Romanitytön toiminta sysää tulevan tapahtumaketjun liikkeelle, ja tätä kautta hänen esiintymisensä on juonen kannalta välttämätöntä. Toisaalta voimme pohtia, olisiko Kerttu voinut olla joku aivan ”tavallinen”
valtaväestöön kuuluva Riston salakihlaama tyttö – eikä erityisesti juuri romanitaustainen tyttö. Kertun romanitausta lienee kuitenkin juonen kannalta siinä määrin perusteltu valinta, että hän herättää jo häihin saapuessaan juhlaväessä kuohuntaa, sillä häneen liitetään runsaasti negatiivisia konnotaatioita. Kertusta puhutaan toistuvasti ”mustalaisena” ja häneen liitetään runsaasti romanikulttuuriin ja ”romanien luonteeseen” miellettyjä negatiivisia elementtejä, kuten tulisuus ja temperamenttisuus. Tästä kuitenkin perusteellisemmin lisää analyysiluvussa (ks. Luku 4. Romanihenkilöihin ja -kulttuuriin liitettyjä piirteitä). Toisekseen Kertun
romanitausta antaa Ristolle näennäisen perusteen kihlavalan rikkomiseen Kertun kanssa.
Risto vetoaa kihlavalaa rikkoessaan juuri Kertun epäilyttävään statukseen (TV: 209):
VAPPU. Mutta olittehan kihlannut tuon tytön, sen kuin ymmärsin. Minkätähden sitten jätitte hänen noin vaan?
RISTO. Minkätähden, minkätähden! Sepä kysymys. Tietysti sentähden kun sain paremman.
Tottahan Johanna toista on kuin Kerttu, jolla tyttöparalla ei ole kunnon hamettakaan, saatikka sitten rahoja pankissa niinkuin tällä. Ennemminhän minä toki sinut otin, Johanna, etkä suinkaan sinä minulle siitä vihaa kanna, vai kuinka, he, he, he.
Toisin sanoen Canth olisi voinut tehdä Kertusta valtaväestöön kuuluvan henkilön, mutta juonen kannalta paikoilleen asettumaton (romanien liikkuva elämäntapa), erikoisen näköinen (valtaväestöstä poikkeava ulkonäkö) ja temperamenttinen (romaneihin teoksessa liitetty tulinen luonne) romanityttö Kerttu antaa Ristolle enemmän motiiveja toimia siten kuin hän toimi (rikkoa kihlavalan).
Kerttu tulee seuraavan kerran esille toisen näytöksen jälkipuolella (TV: 224–231). Hän on torilla myymässä nostamapalkkanaan saamiaan perunoita, ja hänen ympärillään on joukko katupoikia, jotka solvaavat ja härnäävät häntä hänen etnisen taustansa takia. Katupojat ja torilla liikkuva poliisi kyseenalaistavat sen, onko romanityttö ansainnut myytävät perunat rehellisellä työllä (TV: 224–225). Koska muiden torikauppiaiden työn rehellisyyttä ei arvostella, voidaan olettaa, että romanitytön etninen tausta antaa tässä kohtauksessa näennäisen syyn epäillä tytön rehellisyyttä ja työntekoa. Se, että Kerttu solvataan ja kohdellaan epäreilusti romanitaustansa takia, antaa juonen kannalta kimmokkeen Ristolle
”tulla pelastamaan” Kerttu katupoikien kynsistä ja ajaa katupojat tiehensä (TV: 224–225).
Tätä kautta Risto saa hyvän syyn päästä Kertun luo hetkeksi, keskustella ja vikitellä vanhan rakkauden elpymistä. Kerttu kuitenkin kantaa edelleen kaunaa Ristolle kihlavalan rikkomisesta. Tilanne eskaloituukin nopeasti pisteeseen, jossa Kerttu tulistuneena heittää Riston silmille hiekkaa – ja Risto vaikuttaa sokeutuneen. Tästä pelästyneenä Kerttu alkaa siltä seisomalta kerätä rahaa, jotta Riston silmiin saataisiin kunnon lääkettä. (TV: 225–229.) Rahaa Kerttu kerää tanssimalla toriväelle, erityisesti torilla oleville ruotsinkielisille herrasmiehille.
Tanssiaan Kerttu mainostaa yleisölle itsetietoisesti etniseen taustaansa liittyvää mystiikkaa hyväksi käyttäen lupaamalla tanssia ”ihmeen kauniin mustalais-tanssin”. Kerttu onnistuu keräämään tanssillaan melko runsaan määrän rahaa. (TV: 229–231.) Tähän päättyy toinen näytös.
Toisessa näytöksessä Kertun romanitaustaa tuodaan runsaasti esille. Kertun myymiä perunoita epäiltiin varastetuiksi (romaneihin liitetty varastelukulttuurin stereotypia) (ks. Luku 4.8.
Romaniväestöön liitetty väkivalta, rikollisuus ja verikoston käsite). Näytelmässä vedotaan usein siihen, että Kertun tulinen luonne on alkujaan romanitaustan syytä (geneettinen perintö) (TV: 282). Näin ollen esimerkiksi hiekan heittäminen Riston silmiin voidaan laittaa romanihenkilöiden tulisen luonteenlaadun syyksi. Lisäksi Kertun rahankeruu-tanssikohtauksessa käytetään selkeästi hyödyksi romanikulttuuria ja kulttuuriin liitettyä mystiikkaa (ks. Luku 4.7. Romaniväestön musiikki- ja tanssikulttuuri). Kertun romanitausta on myös toisessa näytöksessä juonen rakentumisen kannalta varsin olennaista. Esimerkiksi jos Kerttu olisi ”täysiverisesti” valtaväestöön kuuluva henkilö, ei hän olisi voinut kerätä rahaa tanssimalla toriväelle ”mustalaistanssia”.
Kolmannessa näytöksessä tarkastellaan asioita lähes yksinomaan romaniväestön näkökulmasta (TV: 232–244). Kerttu vaeltaa masentuneena metsäisellä seudulla ja päätyy pitämään yösijaa heinäladossa. Hetkeä myöhemmin samaan paikkaan yösijaa pitämään päätyy kiertolaiselämää elävä romaniperhe, joka osoittautuu Kertun kadoksissa olleiksi sukulaisiksi.
Kerttu ystävystyy nopeasti perheen kanssa ja biologisen sukulaisuuden selvittyä kiintymyssuhde muodostuu hetkessä varsin tiiviiksi, sillä yhdessäoloa vannotaan kuolemaan saakka (TV: 235). Näytöksessä tulee hyviin esille se, miten tärkeä asia perhe on romaneille (ks. Luku 4.9. Romanien perhekulttuuri ja sukulaisuussuhteet). Samassa näytöksessä myös Risto käy viekoittelemassa Kerttua uudelleen pyytäen tätä karkaamaan kanssaan (TV: 239–
243).
Minkä vuoksi näytelmässä kokonaisen näytöksen verran keskitytään tarkastelemaan juuri romaniperhettä? Tärkein syy lienee juonen alustaminen kohti viimeistä eli viidettä näytöstä.
Viimeisessä näytöksessä romanityttö Kerttu yrittää murhata Riston ampuma-aseella. Ase on Kertun enon revolveri (TV: 282). Näin ollen se, että Kerttu kohtasi kolmannessa näytöksessä sukulaisensa, mahdollisti hänelle sen, että hän sai käsiinsä enonsa revolverin, mitä hän viimeisessä näytöksessä pääsi käyttämään. Toinen syy sille, miksi romaniväestö on kirjoitettu juoneen, liittyy Kertun vastakkainasetteluun suhteessa valtaväestöön. Kun Kertun romanijuuria korostetaan erityisesti kolmannen näytöksen kautta, antaa se ikään kuin relevantin syyn sille, miksi Kerttu kokee ulkopuolisuuden tunteita ja toimii eri tavoin (väkivaltaisesti) kuin näytelmässä esiintyneet valtaväestöön kuuluvat naiset. Tällä tavoin Kertun nykyisiä ja tulevia toiminnan motiiveja pyritään selittämään kontrastien kautta (valtaväestön vastakkainasettelu etniselle vähemmistölle eli romaniväestölle).
Neljännessä näytöksessä (TV: 245–275) Risto odottaa Kertun saapumista, jotta hän voisi lopullisesti karata tytön kanssa pois perheensä luota (TV: 247). Odotteluun pitkästyneenä Risto lähtee anniskeluun. Tällä välin romanityttö Kerttu saapuu Riston ja Johannan kotiin.
Kertun huomattua Riston olevan poissa kotoa, ilmoittaa hän suoraselkäisesti Johannalle, että hän ”pitää Ristosta jatkossa huolen”, sillä he lähtevät yhdessä maailmaa vaeltamaan (TV:
265–266 & 272–273). Tämän jälkeen Kerttu poistuu Johannan ja Riston asunnolta.
Neljännessä näytöksessä Kertun romanitausta on juonen rakentumisen kannalta siinä määrin olennainen, että Kerttu on valmis kiertolaiselämään, johon välttämättä kukaan valtaväestöä edustava naishenkilö ei olisi valmis (ks. Luku 4.5. Romaniväestön liikkuva elämäntapa ja maantieteellinen levinneisyys). Toisekseen jälleen voimme palata romanihenkilöihin liitettyyn temperamenttiin ja toisaalta säädyttömyyteen. Kun valtaväestöön kuuluvat naishenkilöt (erityisesti Johanna) ovat moraaliltaan lähes pyhimyksen kaltaisia hahmoja, on helppoa langettaa moraalisesti arveluttava toiminta (kuten avioliitossa olevan miehen varastaminen itselleen) romanitytön niskoille (TV: 272–273).
Viimeisessä eli viidennessä näytöksessä Risto on paennut romanityttö Kertun luota (TV: 279–
280). Toistamiseen Riston jättämä Kerttu hakee nyt oman käden kautta oikeutta. Viimeisessä näytöksessä hän etsii Riston käsiinsä tarkoituksenaan murhata Risto ampumalla, sillä Risto on jo kahdesti rikkonut valansa. Murhayritys epäonnistuu, sillä poliisit saapuvat kriittisellä hetkellä paikalle ja Kerttu ampuu ohitse. (TV: 281–290.) Viimeisessä näytöksessä Kertun romanitaustaisuus on myös juonen rakentumisen kannalta tärkeää, koska hänen fyysistä väkivaltaisuuttaan perustellaan romanitaustastan tulisilla geeneillä (TV: 282 & 288; ks. Luku 4.2. Romaniväestön luonne ja ulkonäkö). Toisaalta romanitaustaisuus mahdollistaa myös Kertun vastakkainasettelun suhteessa valtaväestöön. Koska hän yhteiskunnan hylkimä, sopii hänen suuhunsa sanat: ”Teidän lakinne ja oikeutenne, ha, ha, ha” ja ”Niitähän minun pitikin ampua.” (TV: 288–289). Mikäli Kerttu kuuluisi valtaväestöön, kyseisten sitaattien lausuminen ei liene yhtä tehokasta – saati mahdollista (ks. Luku 4.11. Romaniväestön vastakkainasettelu valtaväestön suhteen). Kertun romaniväestöön kuuluminen mahdollistaa juonen rakentumisen huippukohtaansa.
Canth on liittänyt Työmiehen vaimoon romanihenkilöt perustelluista syistä.
Romanihenkilöiden toiminta ja heihin liitetyt kulttuuripiirteet ja stereotypiat tarjoavat juonelle aikakauden lukijan silmissä uskottavia tapahtumaketjuja ja motiiveja. Tämän luvun tarkoitus oli ennen kaikkea esitellä romanikysymyksen kiinnittymistä juoneen ja sitä, miten
myöhemmin analyysiluvussa keskeisimmät kohdat tarkastellaan lähemmin.
Yksityiskohtaisemmin romaneihin teoksessa linkitettyjä kulttuuripiirteitä eritellään analyysiluvussa (Luku 4. Romanihenkilöihin ja -kulttuuriin teoksissa liitettyjä piirteitä).
Romaniväestö osana Seitsemän veljeksen juonta
Seitsemän veljeksen neljästätoista luvusta kahdeksassa (luvut 1-4, 8, 9, 13 & 14) viitataan romaniväestöön joko vertauskuvien kautta tai sitten niin, että luvussa myös esiintyy romaneja.
Neljässä luvussa (luvut 1, 2, 8 & 14) viitataan romaneihin vertauskuvien muodossa, niin että vertauskuvat värittävät puhetta. Puolestaan toisissa neljässä luvussa (luvut 3, 4, 9 & 13) esiintyy romaniväestön edustajia siten, että heidän toimintansa vaikuttaa jollain tasolla juonen kulkuun. Tässä luvussa keskityn ensin esittelemään lyhyesti, miten romanit näkyvät juonen kannalta merkityksettömissä vertauskuvissa, ja sen jälkeen keskityn syvemmin erittelemään, miten romanit vaikuttavat teosten juonen rakentumiseen.
Ensiksi esittelen juonen kannalta epäolennaiset viittaukset romanikulttuuriin. Epäolennaiset viittaukset ovat usein lähinnä puhekieltä värittäviä vertauskuvia: Luvussa yksi veljekset istuskelevat taivasalla, jolloin Aapo vertaa heidän elämäntapaansa sissien ja mustalaisten elämäntyyli (SV: 9). Luvussa kaksi Juhani kutsuu Venlaa ”mustalaisluntuksi” saatuaan tältä kosittuaan rukkaset (SV: 40). Luvussa kahdeksan (SV: 11) veljekset istuvat hiidenkivellä sonnilaumaa paossa jo neljättä päivää, kun symbolisesti Lauri kutsuu veljiään ”kurjien mustalaisten” kaltaisiksi pelkureiksi. Luvussa neljätoista (SV: 397) Timon vaimo vertaa itseään samanlaiseksi tuittupääksi kuin paikallinen romaniäiti Mustalais-Kaisa on. Näiden neljän luvun yhteydessä viittaus romaneihin on lähinnä symbolinen eikä juonen kannalta oleellinen seikka.
Seuraavaksi keskityn kuvaamaan, miten romaanin oleellisissa luvuissa (luvut 3, 4, 9 & 13) romanien läsnäolo vaikuttaa etenkin juonen rakentumiseen.
Luvussa kolme (SV: 63–69) veljekset karkaavat lukkarin luota särkemällä tämän ikkunan.
Karkumatkallaan he pysähtyvät hengähtämään tien varteen. Tällöin veljeksiä vastaan kävelee
”sulju mustalaisia” eli paikallinen romaniperhe, Rajamäen rykmentti. Veljekset rupeavat härnäämään romaniperhettä ja he esittävät Rajamäen rykmentille näistä kertovan
pilkkalaulun. Romaniäiti Kaisa härnäämisestä tulistuneena esittää veljeksille ennustuksen (SV: 67):
KAISA. Kuule, kuule! Tuleksi on menevä saunasi ja tuleksi tupasi myös, ja surkeassa tilassa lähdet sinä itse samoamaan metsiä, rämeitä ja soita, etsien suojaa paleltuvalle ruumiillesi. Ah!
verisesti täytyy sinun vielä taistella sekä ihmisten että metsän petojen kanssa ja siitä, puuskuttaen kuin kuoleva jänis, kallistaa pensaaseen tuo kirottu pääsi. Tämä kuulkaa ja muistakaa.
Ennustus herättää juonen jatkon kannalta lukijan kiinnostuksen: osaako romaniäiti todella ennustaa oikein? Teoksen tuntevalle ei liene yllätys, että ennustus käy myöhemmin juonen edetessä täysin toteen. Kuitenkin mikäli juonta ei tunne, ennustus voisi olla myös paikkaansa pitämätön, koska aiemmin Kaisa on onnistunut ennustamaan myös väärin, kuten veljeksistä Juhani muistuttaa (SV: 67). Romaneilla mielletään olevan usein taitoja ennustaa ja parantaa (ks. Luku 4.6. Romaniväestöön liitetty magia ja taikuuden harjoittaminen). Tätä kautta juonen rakentumisen kannalta on perusteltua, että veljekset kohtaavat maantiellä juuri romaniperheen, sillä he saavat tätä kautta tulevaa jatkoa ajatellen ”ennustuksen tulevasta” ja mielenkiinnoksi jääkin, toteutuuko ennustus tällä kertaa vai ei ja millä tavalla ja milloin ennustus tarkalleen käy toteen.
Luvussa neljä (SV: 101) solvauksista närkästynyt romaniäiti Kaisa on kertonut eteenpäin, miten veljekset ovat pilkanneet ja häväisseet rovastia. Tätä kautta veljeksiä on tultu hakemaan jalkapuuhun häpeämään tekojaan. Näin ollen Kaisa vauhdittaa veljesten joutumista täyteen vastuuseen teoistaan. Juonen kannalta Kaisan romanitaustalla ei vaikuta tässä kohtaa olevan merkitystä. Voisi ajatella, että kuka vain pilkkaamisen kohteeksi joutunut on valmis kertomaan eteenpäin tietojaan, jotta kiusaajat saadaan vastuuseen teoistaan.
Luvussa yhdeksän (SV: 244–253) veljesten kannustamana Eero laulaa veljiensä iloksi pilkkalaulun paikallisen romaniperheen eli Rajamäen rykmentin retkistä pitäjällä.
Käytännössä juonen etenemisen kannalta pilkkalaulu ei liene tärkeä vaan enemmänkin viihteellinen ja humoristiseksi tarkoitettu elementti.
Myöhemmin samassa luvussa (SV: 258) veljekset pohtivat elannon hankkimista. He ovat huomanneet, että metsässä riista on huvennut eikä se enää riitä elättämään heitä. Veljekset pohtivat Jukolan metsämaiden kaskeamisen mahdollisuutta, mutta mielessä käy myös ohimennen ryhtyminen Rajamäen perheen romani-isän eli Mikon tavoin pikikauppiaaksi.
Pojat kuitenkin tiedostavat nopeasti, että pikin kauppaaminen ei yksinään riitä elättämään veljiä, vaan lisäksi pitäisi olla muitakin tienaamismuotoja, kuten Mikolla kuohitseminen –
mikä puolestaan vaatii erityistä ammattitaitoa. 1800-luvulla romaniväestölle tyypillisiä ammatteja olivat esimerkiksi kuohitseminen ja povaaminen. Puolestaan valtaväestön edustajat saivat useimmiten elantonsa maanviljelyksen kautta. (Ks. Luku 4.4. Romaniväestön harjoittamat ammatit ja työkulttuuri.) Lienee kohtauksen ja ammattivaihtoehtojen pohtimisen kannalta tekstiä rikastuttava elementti, että veljekset pohtivat sellaisia elinkeinoja kuin romaniperheellä on myös itsellensä sovellettavaksi. Juonen etenemisen kannalta tämä kohtaus ei kuitenkaan ole erityisen merkittävä.
Luvussa 13 (SV: 343–365) veljekset päättävät integroitua takaisin yhteiskuntaan ja ruveta viljelemään maata metsässä samoilun sijaan. Veljekset järjestävät kotiinpaluujuhlat, joihin kutsutaan myös romaniperhe (Mikko ja Kaisa lapsineen). Romaniperheen rooli on kotiinpaluujuhlissa varsin merkittävä, koska Mikko tuo viulistina juhliin elävän musiikin.
Kaisa puolestaan ennustaa kyläläisille ja veljeksille kahvinpuruista. Hän povaa veljeksille onnellista tulevaisuutta, mikä täydentää juonikaarta ja toimii pohjana viimeiselle eli neljännelletoista luvulle. Periaatteessa Kaisa ja Mikko voisivat olla myös tavallisia valtaväestön edustajia, mutta käytännössä romaniväestön kulttuurisiin piirteisiin ja erityistaitoihin on tunnetusti liitetty vahva musiikillinen osaaminen (ks. Luku 4.7.
Romaniväestön musiikki- ja tanssikulttuuri) ja taito tehdä ennustuksia (ks. Luku 4.6.
Romaniväestöön liitetty magia ja taikuuden harjoittaminen).
Kokonaisuudessaan se, että Kivi on valinnut romaaninsa eräiksi sivuhenkilöiksi juuri romaniperheen, lienee ymmärrettävää. Romaniperheen läsnäolo ei ole pakollinen ja välttämätön vaatimus juonen rakentumiselle, sillä juoni etenisi vaivatta ilman romanejakin.
Toisaalta romanien olemassaolo ja heidän kulttuuriinsa tyypillisesti liitetyt piirteet täydentävät ja syventävät juonta, sillä he tarjoavat juonen rakentumiselle sellaisia elementtejä ja stereotypioita, joita valtaväestön edustajien olisi aikakauden lukijan silmissä epäuskottavampaa tarjota (mm. musiikillinen osaaminen, taito ennustaa, kiertävän elämäntavan kautta ihmisten kohtaaminen ja ”juoruaminen”).
Yhteenveto
Luvun 2 tarkoitus on ollut ennen kaikkea tutustuttaa lukija tutkimusaineiston romanikuvaan.
Tätä kautta lukija tuntee analysoitavan tekstin, ja siirtymä varsinaiseen analyysilukuun on kevyempi. Luvun 2 tarkoitus on ollut myös esittää lukijalle, miten monipuolisesti romanit kiinnittyvät osaksi tutkimusaineistoa. Toki sivuseikkana voidaan huomata, että Seitsemässä veljeksessä romanit ovat kokonaisuudessaan vähäisemmässä roolissa kuin Työmiehen vaimossa. Tämän vuoksi Työmiehen vaimosta muodostui tutkimuksen ensisijainen primaariaineisto ja Seitsemän veljestä on sekundaariaineisto. Tämä näkyy analyysiluvussa (Luku 4.) siten, että usein Työmiehen vaimossa analysoitavaa materiaalia on ollut enemmän ja tämän kautta näytelmä on tuottanut romaania runsaamman määrän analyysia.
Luvun 2 luonteen ja sisällön vuoksi teoreettisen-metodologisen kirjallisuuden esitteleminen eivät olleet sisällön kannalta oleellisia, sillä tämän luvun tarkoitus on ennen kaikkea tutkimusaineiston esittely – ei analysoiminen. Varsinainen tutkimus-osio odottaa vasta luvussa 4, mutta tutkimusaineiston tunteminen tutkittavasta näkökulmasta keventää analyysilukuun siirtymistä. Samalla luvun 2 yhtenä tarkoituksena on ollut herättää lukija huomaamaan, miten paljon potentiaalista materiaalia tulevaa analysointia varten tutkimusaineistossa on.