Perheenjäsenet sodan jälkeisellä nousun ajalla

Sotien ajan yhteiskunnalliset muutokset, kuten perheenjäsenten menetykset, alueluovutukset, evakuoinnit, suuret sotakorvaukset, naisten sodanaikainen työssäkäynti ja sodan jättämät henkiset haavat eivät vielä ensimmäisen ajanjakson aapisissa näy, sillä sotien aikana ei ilmestynyt uusia aapiskirjoja. Sodan jälkeisellä nousun ajallakaan (1946–1968) koettu sota ei juuri heijastu aapiskirjoihin. Sota-aika voidaan itsenäisen Suomen historiassa helposti mieltää käännekohdaksi tai murrokseksi, ja juuri tällaisissa murroksissa sukupuoliroolien uudelleenneuvottelua tapahtuu tavallista enemmän (Julkunen 1992: 145; Satka 1994: 73). Sodan jälkeisen nousun ajan aapiskirjoissa muutosta perherooleissa tapahtuu jonkin verran, mutta perusteiltaan perhearvot nojaavat yhä agraarisen yhteiskunnan perintöön. Tähän vaikuttanee se, että vuosina 1944–1948 pinnalla olleen vasemmistosuhdanteen jälkeen yleinen ilmapiiri kääntyi melko konservatiiviseksi ja tuki esimerkiksi kotiin sekä äitiyteen liittyviä arvoja (Julkunen 1994: 183).

Äidin rooli tämän ajanjakson aapisteksteissä muuttuu siten, että nyt äiti voi myös levätä, eli häntä kuvataan esimerkiksi makaamassa sängyssä. Tekstissä äiti ei kuitenkaan laiskottele, vaan on juuri mennyt nukkumaan päivän aherruksen jälkeen.

Toinen muutos on se, että äidin elämänpiiri laajenee: myös äiti voi lähteä kauppareissulle kaupunkiin, kun nuoren tasavallan ja sotien aikana kaupungissa käyminen kuului vain isälle. Kaupungistuminen näkyy juuri näiden kauppareissujen muodossa, sillä useimmiten aapisten perheet asustavat yhä maaseudulla.

Kaupungistuminen ja teollistuminen kuuluvat kiinteästi yhteen. Wariksen (1974) teollistumisen paisumisvaihe (1947–67) osuu juuri sodan jälkeiselle nousun ajalle.

Teollistuminen alkoi muuttaa erityisesti naisten elinoloja, sillä sen myötä naisten elämänpiiri laajeni kodin ulkopuolelle (Jallinoja 1985: 269). Äidillä on aineiston teksteissä käytössään rahaa, ja hän ostaa kaupungista esimerkiksi perunoita, omenoita ja jopa pajunoksia. Näitä äidin ostoksia voi pitää viitteenä siitä, että

maatalousyhteiskunnan aikainen omavaraistalous on teollistumisen myötä väistymässä (ks. Korhonen 2003: 213). Kun ennen perunat kasvatettiin itse ja äiti vei lapset kitkemään perunamaata, nyt äiti lähtee lastensa kanssa torille ostoksille.

Äidin tekijärooli on tällä ajanjaksolla kuitenkin samantyyppinen kuin nuoren tasavallan ja sotien ajan aapisteksteissä, joskaan hoivarooli ei tule yhtä selkeästi esiin.

Äiti ei enää elä vain muita varten, vaan teksteissä kuvataan myös tekemistä, jonka äiti tekee vain omaksi hyväkseen. Kuitenkin kodinhoitajan ja huoltajan askareet – ruuan laittaminen ja käsitöiden tekeminen – ovat yhä äidin pääasiallisia tehtäviä. Vaikka äidin ostosreissut kaupunkiin voi mieltää maatalousyhteiskunnan muutokseksi, muutos ei kuitenkaan tapahdu hetkessä, sillä tämän ajanjakson aapisista useammassa äiti esitetään lypsämässä lehmiä. Agraarinen ja teollistuva yhteiskunta elävät rinnakkain.

Ajanjaksolla äitiä kuvataan staattisesti tilassa olijana useammin kuin isää. Silloin kun isä esitetään staattisena, hänen ominaisuuksistaan mainitaan toisaalta ahkeruus, mutta toisaalta isä sijoitetaan paikoista juuri uimarannalle, lomailemaan lastensa kanssa.

Isän roolia työntekijänä ja perheen elättäjänä ei tämän ajanjakson aapiskirjoissa korosteta, vaikka isän ostovoima painottuukin useammassa tekstissä. Isän työntekoa kuvataan aapisryhmässä jopa verbillä puuhata, mikä tuo hyvin esiin muutoksen, joka nuoren tasavallan ja sotien ajan aapistekstien ja sodan jälkeisen nousun ajan tekstien välillä on tapahtunut. Työnteon korostamisen sijaan painottuu isän vapaa-aika, joka vietetään lasten kanssa – esimerkiksi uimarannalla tai huvipuistossa. Tälläkin ajanjaksolla isä liikkuu äitiä enemmän, sillä hän käy yhä työssä ja kaupunkimatkoillaan.

Isän työpaikkakin määritellään tällä ajanjaksolla kerran tarkemmin: hän työskentelee tehtaassa. Kaupunkimatkojen kuvaamisen lisäksi tehtaassa työskentely kertoo suomalaisen yhteiskunnan rakennemuutoksesta: elinkeinorakenne muuttui sodan jälkeisenä nousun aikana siten, että kun vielä 1950-luvun alussa yli 40 prosenttia työvoimasta työskenteli metsä- ja maataloudessa, vuonna 1970 metsä- ja maataloustyöntekijöiden osuus oli vain 18 prosenttia työvoimasta (Alestalo 1985: 102–

105; Myrskylä 1999: 108).

Suomessa sukupuoliroolien muuttuminen on liittynyt yhteiskunnan rakennemuutoksiin. Teollistuminen ja kaupungistuminen ovat aiheuttaneet sen, että naiset ovat alkaneet osallistua taloudelliseen, sosiaaliseen ja poliittiseen toimintaan kodin ulkopuolella ja samalla perheiden lapsiluku on alentunut ja kotityöt keventyneet.

(Haavio-Mannila 1968: 192–193.) Koska yhteiskunnallinen rakennemuutos heijastui perheiden elämään, sen voisi olettaa heijastuvan myös aapisteksteihin, mutta aineiston perusteella tämä tapahtuu viiveellä, vasta suuren murroksen ajan (1969–1989) aapisissa. Toisaalta tämä näyttäytyy yhteiskunnalliseen kehitykseen verrattuna sikäli luonnollisena, että myös Haavio-Mannila (1968: 194) huomauttaa maailmansotien jälkeistä naisten itsenäistymistä tukevaa ajanjaksoa seuranneen paikallaan pysyvän vaiheen. Vasta 1960-luvun puolessa välissä naisen asemassa alkoi olla jännittyneisyyttä, joka johtui perinteisistä sukupuolirooleista: nämä määräsivät naisen pysymään kotona, vaikka yhteiskunta tarjosikin heille erilaisia asemia, kuten koulutusta (mts.). Sodan jälkeisellä nousun ajalla, kuten myös sitä edeltäneellä nuoren tasavallan ja sotien ajalla, aapisten äidit näyttäytyvät kotiäiteinä siitä huolimatta, että Suomi on aina ollut heikon mieselättäjyyden yhteiskunta ja että usein on korostettu sitä, miten naiset ovat Suomessa siirtyneet suoraan agraariyhteiskunnasta palkkatyöhön (ks. Julkunen 1992:

41, 146–147). Onkin mahdollista, että tämän ajan aapistekstien perhekuvaus on jossain määrin saanut vaikutteita muiden maiden aapistekstien perhekuvauksesta. Esimerkiksi muiden pohjoismaiden yhteiskuntarakenteessa kotiäitivaihe on näkynyt selkeämmin (mts.).

Vanhempien mentaalinen kuvaus on tällä ajanjaksolla kapea-alaista. Se rakentuu pitkälti puheaktiverbien varaan. Tällä ajanjaksolla vain isä toimii lasten opettajana ja vain isä esitetään lukemassa. Äiti asettuu kokijan roolin isää useammin. Lisäksi äitiin liitetään enemmän negatiivissävyisiä puheaktiverbejä: hän on tekstien valittaja ja toruja isää useammin.

Tyttöjen ja poikien kuvaamistavat eroavat aapisryhmässä toisistaan ensinnäkin siten, että pojat saavat teksteissä huomattavasti enemmän tilaa kuin tytöt. Tyttöjä kuvataan niukasti, ja eroa nuoren tasavallan ja sotien ajan aapisiin on lähinnä siinä, että nyt heihin voidaan liittää myös negatiivisina pidettyjä ominaisuuksia, kuten uupuneisuutta ja tuhmuutta. Poikien esittäminen on monipuolisempaa kuin tyttöjen.

Esimerkiksi roolileikissä tyttö saa ainoastaan hoivarooleja samalla, kun poika esittää intiaania, kapteenia, autonajajaa tai perämiestä. Tekijänä tyttö useimmiten laittaa ruokaa, huoltaa kotia ja huolehtii sisaruksistaan: hän on siis yhä äidin apulainen. Myös liikeverbit korostavat apulaisen roolia. Poika on tekijänä usein valmistaja: hän esimerkiksi rakentaa itselleen puuauton. Pojan liikkujarooli näyttäytyy monipuolisena,

ja tällä ajanjaksolla myös poika voi saada auttajaroolin käydessään kauppareissulla.

Pojan elämänpiiri osoittautuu kuvittelun myötä varsin laajaksi: kuvitelmissaan poika sijoittaa itsensä esimerkiksi Jäämerelle. Vastaavaa kuvittelua ei tyttöjen kohdalla esiinny. Mentaalisilla verbeillä ei tälläkään ajanjaksolla kuvata vain tyttöjä, vaan poikien tunteita ja ajattelua ilmaistaan jopa enemmän kuin tyttöjen. Kun tyttöjen positiiviset tunteet korostuvat, poikien kohdalla kuvataan pääosin negatiivisia ja neutraaleja tuntemuksia ja asenteita. Eroa edelliseen ajanjaksoon on siinä, että nyt aapistekstit kuvaavat myös tyttöjen osaamista. Kuitenkin aineistossa on vain poikien ajatteluun ja tietoon viittaavia kognitioverbejä.

Sodan jälkeisen nousun ajan aapisten isovanhemmat ovat hieman virkeämpiä kuin edellisen ajanjakson aapisissa. Isoäidin tehtävät ovat teksteissä hyvin perinteisiä:

useimmiten hän valmistaa ruokaa ja korjaa vaatteita. Isoisä taas esitetään aktiivisena, sillä hän esimerkiksi tekee kuormaa, ajaa konetta sekä auttaa lasta oman kasvimaan perustamisessa.