Isä konkreettisena toimijana

4.3.2.1. Isä tekijänä

Nuoren tasavallan ja sotien ajan (1917–1945) aapisissa isä esitetään muutaman kerran valmistajana ja usein käsittelijänä. Valmistajana isä tekee leikkikaluja ja kärryt.

Valmistamista ilmaistaan vain tehdä-verbin kautta, vaikka tarkemmin on kyse rakentamisesta. Aineistoryhmän käsittelemisverbejä voidaan jakaa kuokkimis- ja muokkaamisverbeiksi (äestää [pollella], äestellä), korjaamisverbeiksi (korjata [vesimyllyn ratas]) sekä leikkaamis- ja veistämisverbeiksi (jauhattaa [jyvät]). Yleensä isän toimintaa ilmaisevat verbit korostavat isän ahkeruutta ja työntekoa (uurastaa, tehdä [työtä]). Hankkia-verbi tuo esiin isän työn ja työnteosta saatavan hyödyn merkityksen

(hankkia [ruokaa], hankkia [vaatteita]). Muutama aineistoryhmän verbi tuo isän esittämiseen pilkahduksen hoivaroolista: isä nimittäin tuutii lasta, leikkii lapsen kanssa ja antaa keinulle vauhtia. Hellyyttä isän kuvaukseen tuo Kodin ja koulun ensimmäisen kirjan (1927 [1906]) teksti, jossa isä suukottaa Waltteria. Aineistossa on melko paljon antaa-verbin sisältäviä ilmauksia, joista useimmat liittyvät hevosten kanssa toimimiseen: isä antaa ohjakset Antille sekä hevoselle heiniä ja kauraa.

Sodan jälkeisellä nousun ajalla (1946–1968) isän rooli on toisenlainen kuin edellisen ajanjakson aapiskirjoissa. Vain kerran isä on valmistajana, joka veistelee kirvesvartta ja vain kerran isä kyntää pellollansa. Isän ostovoima korostuu omistuksen vaihdossa ostaa-verbillä: isä ostaa kengät kaupungista, äidille uuden kahvipannun ja lapsille ilmapallot. Isän roolia työntekijänä ei enää korosteta, sillä isä vain puuhaa. Sen sijaan vapaa-aika perheen kanssa painottuu. Hoivaajaroolista kertovat huolehtimisverbit ilmauksissa, joissa isä pitelee pienimpiä kiinni ja riisuu itsensä ja lapsen uimarannalla.

Myös käsittelyverbi sulattaa [tina] liittyy vapaa-aikaan perheen kanssa – uuden vuoden viettoon.

Suuren murroksen ajan (1969–1989) aapisissa isän rooli on laajentunut entisestä. Tämän jakson aapisissa isään liitetään muutamia sellaista käsittelyä tai valmistamista ilmaisevia verbejä, joiden predikoiman toiminnan perinteisesti voisi ajatella kuuluvan äidille. Isä nimittäin tiskaa astioita, pesee astiat ja tekee paksut voileivät. Näin tapahtuu kuitenkin vain 1970-luvun aapisissa. 1980-luvulla isän rooli kaventuu. Isä jäädyttää luistinradan -ilmauksen jäädyttää-verbin yhteydessä on hankalaa erottaa käsittely valmistamisesta. Se, kummaksi jäädyttäminen lasketaan, riippuu siitä, ajatellaanko luistinrata luistinradaksi, vaikka siinä ei voisi luistella.

Tavallaanhan isä kuitenkin valmistaa jäädyttämällä. Isän työnteosta kertovat tällä ajanjaksolla luovaa suunnittelua ilmaiseva valmistamisverbi suunnitella [taloja], tavallisesti omistuksen vaihtoa ilmaiseva myydä-verbi (isä myy tavaraa kauppoihin) sekä puuhailua ilmaisevaksi tulkittava aktiviteettiverbi-ilmaus isä kolistelee autotallissa. Lisäksi isä esitetään Aapiskukossa (1983 [1981]) lapsen ymmärtäjänä: hän hankkii allergiselle tyttärelleen sopivan lemmikin: isä ostaa viherkasvin.

Tietoyhteiskunnan aika (1990–2006) tuo esiin isän roolin keksijänä ja rakentajana. Tästä roolista kertovat aineiston valmistamisverbit rakentaa [moottori], tehdä [pahvilaatikosta televisio], valmistaa [laidat] ja nikkaroida [jarrut],

käsittelyverbit remontoida, korjata ja porata sekä yleisempää aktiviteettia ilmaisevat verbit puuhata ja tutkia. Toisaalta isä myös valaa kynttilöitä. Ruokaakin isä valmistaa ilmauksissa, joissa hän keittää [muusit] ja paistaa [silakat]. Isän omaksi hyväkseen tekemään tekoa leksikalisoivat nauttimisverbi ryypätä [maitoa] (merkityksessä ’juoda, hörpätä’) sekä huoltamisverbi pyyhkiä [hikeä otsalta]. Isä toki puuhastelee kaikenlaista perheensä kanssa, mutta läheisyys ei teksteissä näy erityisemmin muuten kuin silloin, kun isä innostuu naismäkihyppääjän voiton jälkeen ja halaa perhettään.

4.3.2.2. Isä liikkujana ja liikuttajana

Nuoren tasavallan ja sotien aikana (1917–1945) isän etenevää liikettä kuvataan harvoin sellaisilla verbillä, joihin koodautuu liikkeen tapa. Tällainen verbi on aineiston aapisissa ainoastaan kävellä. Sen sijaan yleismerkityksellisiä verbejä aineistossa on runsaasti: isä tulee kaupungista, tulee tallista, lähtee metsään, lähtee katsomaan isoa kiikkua, käy työssä, lähtee työhön, matkustaa kaupunkiin ja lopulta tulee kotiin. Isän elämänpiiri muodostuu liikeverbien ja niiden määritteiden kautta huomattavasti laajemmaksi kuin äidin elämänpiiri: isä käy töissä kodin ulkopuolella ja matkustaa kaupunkiin asti samalla, kun äiti puuhailee kotona. Kausatiivisiakin liikeverbejä aineistosta löytyy: ilmauksessa isä vie jyviä myllyyn on eroamisverbi, ja ilmauksissa isä kantaa Pekan tupaan sekä vie Tertun teatteriin on kuljettamisverbit. Tässä aineistoryhmässä isä kuljettaa myös ruokaa (tuo rinkilät kaupungista), vaikka kyse onkin tuliaisista, sekä joulukuusen (tuo kuusen). Ilmauksessa isä nostaa lapsen syliinsä voi tulkita olevan kyse hakemisverbistä: isän ja lapsen positio on eri ennen liikettä mutta sama sen jälkeen (ks. Pajunen 2001: 229).

Sodan jälkeisen nousun ajan (1946–1968) aapistekstit eivät poikkea paljoakaan edellisen aikakauden aapisteksteistä isän liikkeen kuvaamisen suhteen.

Usein isä tulee tai ajaa kotiin – hän on siis ollut jossakin muualla. Lasten omassa aapisessa (2001 [1958]) isä käy työssä tehtaassa ja menee kaupunkiin – tämä kertoo paikoista, joissa isä kodin ulkopuolella liikkuu. Samaisessa aapisessa on lisäksi kuljettamisverbejä ilmauksissa isä vie Ollin karuselliin ja isä taluttaa hevosta. Kultaisen aapisen (2000 [1956]) uimarantatekstissä on eroamisverbi laskea ilmauksissa isä laskee

lapsen hiekalle ja isä laskee lapsen irti. Tapauksissa isän ja lapsen positio on ensin sama, mutta liikkeen vaikutuksesta lapsen positio muuttuu.

Suuren murroksen ajalla (1969–1989) isän liikkuminen muuttuu siten, että tässä aineistoryhmässä on mukana myös muutama etenevää liikettä ja liikkeen tapaa ilmaiseva verbi. Isä kahlaa Ullan luo, laskee mäkeä ja saapastelee rantaan. Näistä kahlata-verbi on hyvä esimerkki pintaan tukeutumattomasta liikkeestä (ks. Pajunen 1999: 54). Tällä ajanjaksolla isän liikkeen kuvaaminen on kuitenkin melko kapea-alaista: mukana on toki muutamia yleismerkityksellisiä verbejä (kulkee, tulee, menee) ja muutamia sekä tekoa että liikettä ilmaisevia verbejä, kuten hakemisverbi ilmauksessa isä etsii kukkamaljakosta.

Tietoyhteiskunnan ajan (1990–2006) aapisteksteissä isän rooli liikkujana on muuttunut, joskaan muutos ei ole aivan yhtä radikaali kuin äidin liikkujaroolissa tällä ajanjaksolla. Äidin liikkumista – kuten edellä mainittiin – kuvataan tietoyhteiskunnan ajan aapisissa hyvin monipuolisesti aiempiin ajanjaksoihin verrattuna. Isän liikkeen tapaa koodataan tarkemmin kuin aiemmin ilmestyneissä aapisissa. Esimerkiksi kävelemisverbi harppoa vertautuu suuren murroksen ajan saapastella-verbiin:

molemmat kuvaavat pitkäaskeleista kävelemistä. Lisäksi aineistosta löytyy ilmauksia, jotka sisältävät isän liikettä kuvaavia kiipeämisverbejä (isä kiipeää ponnahduslaudalle), ajamisverbejä (isä soutaa), hyppäämisverbejä (isä hyppää satulaan) ja laskemisverbejä (isä sujahtelee selällään). Huomionarvoinen on ilmaus Tane seuraa Kipaa, sillä siinä isän liikettä määritellään suhteessa äitiin. Isän ihmemiesroolia korostaa Salaisen aapisen (2005 [2001]) mielikuvituksellinen loru, jossa isä liitää pöytäliinalla ja nostaa junat kiskoiltaan. Toisaalta ihmemiesroolia murtaa esimerkiksi refleksiivistä liikettä ilmaiseva verbi ilmauksessa Tane pyllähtää nurin. Pyllähtää-verbi ilmaisee liikettä suhteessa ihmiseen itseensä, eikä liike yleensä ole täysin liikkujan kontrolloitavissa.

Isän hoivaroolista kertoo hakemisverbillinen ilmaus, jossa isä ottaa lapsen syliin.