3.3 Tuottoa maksimoivan yrityksen toiminta tuotantoteknologian muutoksen yhteydessä
Oletetaan tuottoa maksimoiva yritys, joka toimii kilpailluilla markkinoilla, ja jonka kate n riippuu tuotantomäärästä q, uusien tuotteiden esittelytiheydestä r ja tuotantoprosessimuutosten tiheydestä i.
n = n(q, r, i) (2)
Oletetaan lisäksi, että parametrien muutos johtaa optimipisteeseen ja tällöin kasvuun rssä, z:ssä ja mahdollisesti q. ssa. Kate n on siis supermodulaarinen näiden muuttujien suhteen.
Muuttujien r ja i arvojen kasvu johtaa muuttujan q arvon kasvuun (siis rajatuottojen ja rajakustannusten positiivisen erotuksen kasvuun ja siten tuotantomäärien kasvuun). Lisäksi
tuotteiden esittelytiheyden (r) kasvattaminen lisää prosessimuutosten tiheyden (/) kasvattamisen kannattavuutta ja päinvastoin. Esimerkki tällaisesta katefunktiosta voisi olla:
K=qP(q, r) - C(q, /) (3) missä P() on tuotteen hinta
C() on tuotannon muuttuvat kokonaiskustannukset
Tällöin katefunktion n supermodulaarisuuden ehtona on vain, että tuotteiden esittelytiheyden kasvattaminen kasvattaa rajatuottoa (tuotteen hintaa), ja että prosessimuutosten tiheyden kasvattaminen vähentää marginaalisia kustannuksia (muuttuvat yksikkökustannukset).
Molemmat oletukset tuntuvat perustelluilta. Toisaalta marginaaliset kustannukset voivat riippua tuotteiden esittelytiheydestä (r). Tällöin katefunktioksi saadaan:
K~ qP(q> r) - C(q, r, i) (4)
Tuotteiden esittelytiheydellä voi olla kahdenlaisia vaikutuksia marginaalisiin kustannuksiin.
Jos esittelytiheyden kasvattaminen johtaa parannuksiin myös tuotteiden valmistettavuudessa, alenevat marginaaliset kustannukset tuotteiden esittelytiheyden kasvaessa. Tällöin katefunktion n supermodulaarisuus edellyttää vain prosessimuutosten tiheyden kasvattamisesta saatavien hyötyjen lisääntymistä tuotteiden esittelytiheyden kasvaessa (mikä tuntuu perustellulta). Esittelytiheyden kasvattaminen, ja siten tuotannon kohtaamien uusien tuotteiden tiheyden kasvattaminen, voi johtaa myös marginaalikustannusten nousuun. Tällöin katefunktion n supermodulaarisuus edellyttää, että r.n muutos johtaa suurempaan rajatuottojen kasvuun kuin rajakusiannusten kasvuun.
Tuotteiden esittelytiheyden kustannuksia kuvaa funktio R:
R = R(r, e, t, m) (5)
Esittelytiheyden kasvattamisen kustannukset riippuvat tuotteiden esittelytiheyden (r) lisäksi suunnittelutoiminnan tehokkuudesta (e), työntekijöiden koulutuksesta (t) sekä tuotantojäijestelmän joustavuudesta (m). Oletamme, että (-R) on supermodulaarinen. Tällöin oletetaan, että e:n, /:n tai m.n kasvattaminen vähentävät tuotteiden esittelytiheyden kasvattamisesta seuraavia kustannuksia (mikä on lähes määritelmällisesti tosi). Lisäksi
oletetaan, että koulutetummat työntekijät tai joustavampi tuotantoteknologia eivät vähennä suunnittelutoiminnan tehostumisesta saatavia hyötyjä (tämäkin oletus on todennäköisesti tosi). Edelleen oletetaan, että korkeammin koulutettu työvoima ei vähennä tuotannon joustavuuden lisääntymisestä saatavaa hyötyä.
Suunnittelutoiminnan tehokkuudesta syntyviä kustannuksia kuvaa funktio E:
E = E(e, s) (6)
Se on muodoltaan samanlainen tuotannon joutavuuden hintaa kuvaavan funktion M kanssa:
M = M(m, ju) (7)
Sekä {-M) että (-£) oletetaan supermodulaarisiksi. Molemmissa funktioissa on parametri, jonka kasvattamisen oletetaan tällöin vähentävän vastaavasti joko suunnittelutoiminnan tehostamisen lisäkustannuksia tai tuotannon joustavoittamisen lisäkustannuksia. Kun esimerkiksi s kasvaa, pienenee suunnittelun tehostamisen kustannus, s voidaan määritellä kuvaamaan esimerkiksi tietokoneavusteisten suunnittelujärjestelmien hintatason käänteisarvoa. Vastaavasti ц voidaan määritellä kuvaamaan joustavien tuotantolaitteiden hintatason käänteisarvoa.
Prosessimuutosten tiheyden kustannukset riippuvat itse tiheyden (/) lisäksi, työvoiman koulutuksesta (/), työvoiman autonomiasta (a), työvoiman asiantuntemuksen monipuolisuudesta (s) sekä organisaation horisontaalisesta kommunikaatiosta (h). Sitä kuvaa funktio /:
I — Щ, t, a, s, h) (8)
(-/) oletetaan supermodulaariseksi. Tällöin oletetaan, että muuttujien /:n, a:n, s:n tai h:n kasvattaminen vähentää tuotantomuutoksien tiheyden kasvattamisesta syntyviä lisäkustannuksia, ja toisaalta, että minkään muuttujan kasvattaminen ei vähennä toisen muuttujan kasvattamisesta saatavaa hyötyä. Nykyinen näkemys korostaa työvoiman koulutuksen, itsenäisen päätöksenteon, taitojen monipuolisuuden ja laajemman kommunikaation merkitystä yrityksen ky kyvylle muokata tuotantoaan. Näin ollen ensimmäinen oletus tuntuu mielekkäältä. Jälkimmäinen oletus on myös todennäköisesti tosi.
Koulutuksen hintaa kuvaa funktio 7:
7= T(t, b) (9)
Koulutuksen hintaan vaikuttaa koulutuksen määrän lisäksi myös työvoiman kykytaso.
Kyvykkäämmän työvoiman on helpompi omaksua uusia asiosta, joten kyvykkyyden kasvattaminen vähentää lisäkoulutuksesta aiheutuvia lisäkustannuksia. (-7) oletetaan supermodulaariseksi.
Funktio В kuvaa tietyn keskimääräisen kyvykkyystason omaavan työvoiman hankintakustannuksia. Funktio A kuvaa tietyn asteisen työnvoiman autonomian aiheuttamia kustannuksia.
B = B(b) (10)
A=A(a) (11)
Työvoiman monipuolisen asiantuntemuksen hintaa kuvaa funktio S:
S = S(s, g, w) (12)
Työvoiman asiantuntemuksen hintaan vaikuttavat työryhmien käyttö (g) sekä taitoihin perustuvat palkkausjärjestelmät (w). Molempien oletetaan vaikuttavan vähentävästi asiantuntemuksen monipuolistamisen lisäkustannuksiin. Lisäksi oletetaan, ettei kummaankaan lisääminen vähennä toisen lisäyksestä saatavaa hyötyä. Ensimmäinen oletus on nykyisen tietämyksen pohjalta todennäköisesti tosi. Jälkimmäinen on myös todennäköisesti totta. (-5) oletetaan siis supermodulaariseksi.
Funktio G kuvaa ryhmätyön kustannuksia, funktio W kuvaa taitoihin perustuvan palkkausjäijestelmän aiheuttamia lisäkustannuksia ja funktio H kuvaa horisontaalisen kommunikaation aiheuttamia kustannuksia.
G = G(g) (13)
W= W(w) (14)
H = H(h) (15)
Yrityksen tulosfunktioksi saadaan edelliset yhdistämällä:
n(q, r, i, e, t, m, a, s, /?, b, g, w; £, ц) = n(q, r, i) - R(r, e, t, m) - E(e, e) - M(m, ¿и)
- I(i, t, a, s, h) - T(t, b) - B(b) - A(a) - S(s, g, w) - G(g) - Wiw) - H(h)
(16)
Jos funktion sallitut arvot sijaitsevat 9t12 alijoukossa (sublattice) ja jos mallin muodostamisen yhteydessä tehdyt oletukset pitävät, on maksimoitavat tavoitefunktio supermodulaarinen.
Joustavan tuotantoteknologian hinnan aleneminen (ju kasvaa) ja siitä seuraava yrityksen tuotannon joustavuuden (m) lisääntyminen uuden teknologian myötä, tai jo aiemmin käytetyn joustavan teknologian käytön laajentuessa, aiheuttavat tuotteiden esittelytiheyden (r) kasvua, investointeja tehokkaampaan suunnittelutoimintaan (e) (esim. CAD-jäijestelmiin) sekä työntekijöiden koulutuksen (t) lisääntymistä. Näistä muutoksista seuraa lisää muutoksia, tuotteiden esittelytiheyden kasvun lisätessä tuotantomääriä (q) sekä tuotantomuutosten tiheyttä (/). Nämä edelleen vaikuttavat lisäävästi työntekijöiden koulutukseen (t), laajempaan päätöksentekoon (a), monipuolisempaan asiantuntemukseen (s) , sekä laajempaan horisontaaliseen kommunikaatioon (h). Lopulta nämä muutokset lisäävät työryhmien (g) ja taitoihin perustuvan palkkausjärjestelmän (w) käyttöä sekä muuttavat työhönottoa (b). (Milgrom & Roberts 1995, 199)
Joustavan tuotantoteknologian käyttöönotto näyttää johtavan laajoihin muutoksiin yrityksen strategiassa, organisaatiossa ja työsuunnittelussa sekä työntekijöiden ominaisuuksissa ja taidoissa. Yrityksen strategiassa pyritään hyödyntämään muutoksien mahdollistamia tuote- esittelyiden tiheyden kasvattamista ja toisaalta tuotantotoiminnan muutosten lisäämistä.
Yritys muuttuu selvemmin asiakkaan yksilöllisiä tarpeita tyydyttäväksi ja myös tuotannoltaan tehokkaammaksi.
Yrityksen organisaatio muuttuu matalammaksi työntekijöiden päätöksenteon lisääntyessä.
Lisäksi organisaation perinteisiä jaottelulta läpäisemään syntyy työryhmiä ja laajempaa horisontaalista kommunikaatiota.
Työsuunnittelussa työtehtävät muuttuvat selvemmin itsenäisiksi työntekijän päätöksenteon lisääntyessä ja työntekijän taitojen monipuolistuessa. Toisaalta työtehtävät yhtyvät osaksi työryhmän työsuoritusta, joka voi olla hyvinkin itsenäinen kokonaisuus.
Työntekijöille asetetut vaatimukset kasvavat työhönoton kiristyessä. Lisäksi koulutus laajenee ja työntekijöistä kehitetään laajempialaisia osaajia. Työntekijöiden kehittymistä palkitaan virallisesti taitotasoja noudattavalla palkkiojärjestelmällä.
Tämä malli kuvaa hyvin yritykseltä edellytettävän muutoksen laajuutta, mutta sen suurin puute on sen täydellinen keskittyminen näiden kahden, alkuperäisen ja lopullisen, optimitilanteen eroihin. Se jättää lähes täysin huomioimatta muutosprosessiin itseensä liittyvät ongelmat ja kustannukset. Niitä käsitellään tarkemmin luvussa neljä. Toinen ja huomattavasti vähäisempi puute on mallin epätarkkuus. Joihinkin mallin muuttujista on sisällytettynä huomattavan laajoja ja monimutkaisia muutoksia, joita tarkastellaan laajemmin luvuissa viisi ja kuusi.
4 Joustavan tuotantoteknologian suunnittelu- ja käyttöönottoprosessi
Luvussa kolme esitetty malli kuvasi tuottoaan maksimoivan yrityksen strategisten ja operationaalisten optimi valintojen muutosta joustavan tuotantoteknologian käyttöönoton yhteydessä. Siinä yhteydessä jätettiin kuitenkin huomioimatta itse suunnittelu- ja käyttöönottoprosessi, siirtymä toisesta optimista toiseen, ja sen aiheuttamat ongelmat ja kustannukset.
Suunnittelu- ja käyttöönottoprosessi on laaja, monipuolinen ja luonteeltaan ennen kaikkea sosiaalinen prosessi. Organisaation on kyettävä suunnittelemaan, hankkimaan ja yhdistämään paljon erilaisia teknisiä, organisatorisia ja inhimillisiä komponentteja. Muutos on lisäksi suoritettava niin, että tulokset saadaan käyttöön. Laajat muutokset synnyttävät helposti muutosvastarintaa, joka voi estää prosessin onnistumisen. Yrityksen johdon on muutoksen yhteydessä otettava huomioon omien ja yrityksen etujen mukaisten näkökulmien lisäksi mm.
keski- ja alemman johdon sekä työntekijöiden ja heidän edustajiensa, ammattiliittojen, etujen mukaiset näkökulmat.
Luku neljä pohjaa, prosessin organisatorisen luonteen vuoksi, voimakkaasti organisaation tutkimukseen, missä tutkimusote selvästi poikkeaa kansantalouden tutkimustyylistä.
Organisaation tutkimuksessa käsitteiden määrittelyllä on merkittävä osuus tutkimustyössä, ja tutkimuksen todentava osuus keskittyykin lähinnä määrittelyiden todentamiseen. Lisäksi tutkimus on selvästi enemmän normatiivista kuin kansantaloustieteessä on totuttu.
Aluksi lainataan suunnittelu- ja käyttöönottoprosessin kannalta tärkeät, avoimen sosioteknisen jäijestelmän, organisatoristen konfiguraatioiden sekä teknisten konfiguraatioiden ja geneeristen järjestelmien, käsitteet. Tämän jälkeen muodostetaan näiden käsitteiden pohjalta onnistuneen joustavan tuotantoteknologian suunnittelu- ja käyttöönottoprosessin edellytykset. Lopuksi pohditaan organisaation muutosvastarintaa ja sen voittamista sekä työmarkkinajäijesteöjen vaikutusta prosessiin.
4.1 Tuotantojärjestelmän suunnittelu-ja käyttöönottoprosessi
Tuotantojärjestelmän suunnittelun kolme perustavoitetta ovat 1) laadukkaan ja tehokkaan järjestelmän suunnitteleminen, 2) suunnitelmien toteutumisen todennäköisyyden maksimoiminen, ja 3) suunnitteluprosessin tehokkuuden maksimoiminen. Perinteisesti painopiste on ollut nimenomaan ensimmäisessä, suunnittelutavoitteessa. Toisaalta viime aikoina myös toista, käyttöönotto- tai ”implementointitavoitetta” on laajemmin huomioitu.
(Nadler & Robinson 1987, 25)
Tuotantojärjestelmän suunnittelu- ja käyttöönottoprosessin vaiheet mukailevat perustavoitteita. Se voidaan jakaa 1) suunnitteluun, 2) asennukseen ja käyttöönottoon sekä 3) käyttöönottoa seuraavaan kehitystyöhön (Hörte & Lindberg 1991, 63). Prosessi on ajallisesti pitkä. Teknisen muutoksen lisäksi suunnittelu ja käyttöönotto sisältävät samanaikaisen organisatorisen muutoksen (Bessant & Haywood 1988, 355). Organisaation ajattelu- ja toimintatapojen muuttaminen kestää kauan, eivätkä järjestelmämuutoksista odotetut vaikutukset siten toteudu välittömästi (Bumes & Hakeem 1992, 76).
4.2 Organisaatio sosioteknisenä systeeminä
Sosioteknisessä systeemiajattelussa organisaatio ovat ihmrset (sosiaalinen systeemi), jotka käyttävät työvälineitä, tekniikkaa ja tietoa (tekninen systeemi), tuottaakseen tuotteita ja palveluita, joilla on arvoa asiakkaille (osa ulkoista ympäristöä). (Pasmore 1988, 1)
Organisaatioiden ympäristön muodostavat suuremmat systeemit sekä muut organisaatiot.
Avoimina systeemeinä organisaatiot eivät selviä, jos ne eivät saa ympäristöstään tuotannontekijöitä, jotka pitävät systeemin toiminnassa. Sosioteknisen systeemin ympäristö toisaalta tarjoaa sille resurssit eloonjäämiseen mutta toisaalta toimii myös eloonjäämisen tuomarina. (Pasmore 1988, 2-7)
Organisaation sosiaalisen ja teknisen systeemin sovittaminen ympäristöön määrittää yksikön suorituskyvyn. Ympäristö on jatkuvassa muutoksen tilassa, joten organisaationkin on jatkuvasti muututtava ollakseen optimaalinen suhteessa ympäristöönsä. Ympäristö ei koskaan säily niin kauan, että se voitaisiin täysin hallita. Se tarjoaa kilpailun ja säännöstelyn muodossa organisaatiolle jatkuvasti yllykkeitä muutokseen. (Pasmore 1988, 1 -9)
4.3 Organisatoriset konfiguraatiot
Modernin näkemyksen mukaan organisaatiossa ihmisten välinen vuorovaikutus synnyttää sen tavan millä organisaation jäsenet mieltävät ympäristönsä ja organisaationsa. Yksilöiden todellisuuden määrittely tapahtuu vuorovaikutuksen kautta. Toisaalta aiemmin syntyneet merkitykset ja näkökulmat ohjaavat vuorovaikutusta. Näin ihminen itse luo vuorovaikutuksella sosiaalisen ympäristönsä, mutta toisaalta ihminen on myös sosiaalisen ympäristönsä aiemman vuorovaikutuksen tuote. (Bolk 1992, 231)
Suljettu systeemi Avoin systeemi Rationaalinen toimija
1. Klassikot 3. Riippuvuusteoria (Classics) (Contingency Theory) Sosiaalinen toimija
2. Ihmissuhteet 4. Konfiguraatioteoria (Human Relations) (Configuration Theory)