Organisatorinen konfiguraatio1 on jossain määrin vakaa vuorovaikuttavien yksilöiden ryhmä sekä ryhmän jäsenille yhteinen näkökulma todellisuudesta (esim. työryhmä tai muu arkipäivän vuorovaikutuksessa syntynyt ihmisryhmä sekä sen käsitys itsestään, organisaatiostaan ja ympäristöstä sekä näiden toiminnasta ja riippuvuuksista). Ihmiset voivat olla ja ovatkin jäseninä useissa konfiguraatioissa. Konfiguraation jäsenistö sekä sen sisältämä mielikuva todellisuudesta muuttuvat uuden informaation ja uusien kontaktien seurauksena.
Organisatorinen elämä muodostuu jatkuvasti muuttuvassa organisoinnin prosessissa, eikä staattisena tekijänä nimeltä organisaatio. (Bolk 1992, 232)
1 Konfiguraatio termiä käytetään kiijallisuudessa melko vaihtelevasti. Tässä työssä organisatorisen konfiguraation lisäksi otetaan myöhemmin käyttöön ns. tekninen konfiguraatio. Organisatorinen konfiguraatio liittyy organisaation sisäisiin ihmisryhmiin, kun taas tekninen konfiguraatio liittyy tietyn teknisen jäijestelmän (esim. tuotantojäijestelmän) rakenteeseen.
Organisaatio muodostuu useista, osittain päällekkäisistä organisatorisista konfiguraatioista, jotka voivat olla myös osittain toisten organisaatioiden kanssa yhteisiä. Organisatoriset konfiguraatiot muodostavat siten entistä kerroksisemman, sidoksisemman ja monipuolisemman kuvan yrityksestä. Yleistysten tekeminen vaikeutuu ja kuva itse asiassa hajaantuu. Yhdestä tietystä organisaatiosta puhuminen menettää merkitystään. Perinteiset yksinkertaiset mallit ja yleiset luokittelukehykset eivät ole riittäviä. (Bolk 1992, 232)
4.3.1 Organisatoriset konfiguraatiot ja päätöksenteko
Organisatoriset konfiguraatiot, joissa tietty joukko päätöksentekijöitä on mukana, määrittävät vuorovaikutuksessa oman todellisuutensa, johon jäsenet perustavat päätöksensä.
Tämä todellisuus on aina rajallinen ja siten epätäydellinen, mutta oman konfiguraationsa piirissä tosi. Valta konfiguraatioiden muodostamassa organisaatiossa on kykyä saattaa omat näkemykset todellisuudesta muiden yksilöiden tai muiden konfiguraatioiden näkemysten edelle organisaation todellisuudeksi. (Bolk 1992, 232)
Teknologia on organisatorisessa elämässä käytettävien työkalujen joukko. Organisatorinen elämä, kuten myös teknologia ja muut yhteisössä käytetyt välineet ja menetelmät, ovat konfiguraatioissa ja näiden välillä tapahtuvassa määrittelyprosessissa syntyviä tuloksia.
Jäijestelmien valinta voidaan oikeutetusti nähdä poliittisesti varautuneena ja jopa muotivaikutteisena prosessina, jossa tietyt organisatoriset konfiguraatiot pyrkivät vaikuttamaan muiden konfiguraatioiden, ja siten organisaation, todellisuuteen ja sitä kautta jäijestelmään liittyviin valintoihin (Badham 1993, 3). (Bolk 1992, 234)
4.3.2 Yhteenveto: Organisatoriset konfiguraatiot
Organisaation taloustieteessä organisaatio määritellään perinteisesti kokonaisuudeksi, jossa vuoro vaikuttaen, ihmiset pyrkivät toteuttamaan yksilöllisiä ja yhteisiä tavoitteitaan.
Laajimmaksi mahdolliseksi organisaatioksi voidaan määritellä kansantalous kokonaisuudessaan. Yritystason organisaatio määritellään lailliseksi tahoksi, joka on toiminnallisesti itsenäinen, omaten laajan sisäisen itsemääräämisoikeuden. (Milgrom &
Roberts 1992, 19 -21)
Organisaatiossa yksilöt toimivat taloudellisen (tai muun) tehokkuuden periaatteen alaisena.
Yksilöt toimivat näkemyksensä mukaan jonkin tietyn sidosryhmän etujen mukaisesti, pyrkien valitsemaan tietystä (osittain tunnetusta, osittain tuntemattomasta) mahdollisuuksien joukosta ryhmänsä kannalta tehokkaimman vaihtoehdon. Yleisesti oletetaan, että yksilöt toimivat ainakin perustasolla organisaation etujen pohjalta. Yksilön sidosryhmä käsittää siis ainakin jossain määrin koko organisaation. (Milgrom & Roberts 1992, 21 - 24)
Aiemmin esitetty organisaation määrittely toisaalta avoimeksi sosiotekniseksi systeemiksi ja toisaalta organisatoristen konfiguraatioiden muodostamaksi kokonaisuudeksi ei merkittävästi poikkea perinteisestä määritelmästä. Molemmissa yritystason organisaatio määritellään avoimeksi, laajemmasta kokonaisuudesta, ympäristöstä tai laajemmasta organisaatiosta, riippuvaiseksi jäijestelmäksi. Toisaalta organisaation nimeäminen sosiotekniseksi painottaa tämän työn kannalta tärkeää tapaa tai välinettä (teknologiaa), jonka avulla organisaation jäsenet pyrkivät tavoitteensa saavuttamaan.
Organisaation muodostuminen organisatorisista konfiguraatioista on yhdenmukainen perinteisen yksilön organisatorisen toiminnan kanssa. Yksilöt toimivat vuorovaikuttaen omien ja yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Organisatoriset konfiguraatiot tarkentavat kuitenkin niiden yksilön omien käsitysten muodostumista, joiden pohjalta yksilöt hahmottavat olemassa olevat toiminnan vaihtoehdot sekä omat sidosryhmänsä ja niiden etujen mukaiset valinnat. Yksilöiden näkemykset siitä mikä on mahdollista ja toisaalta myös siitä mikä on tärkeää, ovat organisatorisen konfiguraatioteorian mukaan organisatoristen konfiguraatioiden sisällä ja välillä tapahtuvan vuorovaikutuksen tulosta.
Organisatoriset konfiguraatiot kyseenalaistavat oletusta yksilöiden toiminnasta organisaation etujen mukaisesti. Vaikkakin konfiguraatioiden puitteissa on mahdollista, että yksilöt kokevat organisaation omaksi sidosryhmäkseen ja toimivat ainakin osittain sen etujen mukaisesti, on kuitenkin täysin mahdollista, että vuorovaikutuksen tuloksena syntyy sitoutumista joihinkin täysin erilaisiin sidosryhmiin (esim. organisaation yksittäisiin osiin, työryhmiin, ammattikuntaan jne.). Yksilöiden toiminta on perustasollaankin selvemmin muuttuvaa ja poliittista.
4.4 Geneeriset järjestelmät ja tekniset konfiguraatiot
Järjestelmä (esim. tuotantojäijestelmä) viittaa osien kokonaisuuteen, missä ne keskinäisesti ehdollistavat tai rajoittavat toinen toistaan niin, että kokonaisuus toimii yhdessä jonkin kohtuullisen selvästi määritellyn yleisen toiminnon hyväksi. Järjestelmät voidaan jakaa toisaalta ns. geneeristen järjestelmien yhtenäisempään luokkaan ja toisaalta hajanaisempaan ns. teknisten konfiguraatioiden2 luokkaan. (Fleck 1993, 17)
Geneerisillä järjestelmillä on yhtenäinen tapauksesta riippumaton identiteetti. Ne ovat järjestelminä tarkoitukseltaan samankaltaisia kaikissa toteutuksissa. Toisaalta geneeristen järjestelmien rakenne on säännönmukainen. Komponenttien suhteet ja yhdistelmät ovat kaikissa toteutuksissa samat. Lopulta geneeristen järjestelmien kehitystä yli ajan säätelee systeemidynamiikka. Niiden kehitys seuraa siis määrättyä kehityskulkua. (Fleck 1993, 17) Palvelusektorilla informaatioteknologia otetaan useimmiten käyttöön asentamalla lähes samanlaisessa peruskokoonpanossa olevia teknrsiä perusyksiköltä yhdenmukaisiin organisaation yksiköihin. Kun lisäksi kyseessä on helposti tietokoneistettavan puhtaan informaation käsittely, voidaan puhua geneerisen järjestelmän käyttöönotosta (Fleck 1993, 23 - 25).
Tekniset konfiguraatiot eroavat geneerisistä järjestelmistä niissä vallitsevan satunnaisen luonteen ja systemaattisuuden puutteen vuoksi. Konfiguraatioilta puuttuvat käytännössä kaikki geneerisille järjestelmille tyypilliset piirteet. Tekmsten konfiguraatioiden kulloinenkin muoto riippuu kyseisen sovelluksen tapauskohtaisista vaatimuksista. Ratkaisuja ei voi muotoilla valmiiksi etukäteen, sillä vaatimuksia ei joko tunneta tai ne vaihtelevat huomattavasti. Komponenttien välistä yhteistyötä ei sääntele vastaava säännönmukaisuus kuin geneeristen järjestelmien tapauksessa, eikä konfiguraatioiden kehitys seuraa mitään ennakoitavaa kehityspolkua. (Fleck 1993, 17 - 28)
Laaja, mahdollisesti koko yrityksen laajuinen, sekä paljon sisäisiä riippuvuuksia sisältävä informaatiotekniikkaprojekti, johon kuuluu monimutkaista ohjelmistokehitystyötä on
2 vrt. organisatorinen konfiguraatio
tyypillinen esimerkki teknisen konfiguraation suunnittelusta ja käyttöönotosta.
Tuotantojäijestelmien tapauksessa lisävaikeuksia syntyy myös informaatiojäijestelmän kytkemisestä selvästi fyysisten objektien (tuotantokappaleiden) ja materiaalien (raaka- aineiden) maailmaan. (Fleck 1993, 23 - 25)
Teknisestä konfiguraatiosta voi joskus syntyä geneerinen järjestelmä. Jos jonkin tietty konfiguraatio havaitaan hyväksi ratkaisuksi tiettyyn tilanteiden ryhmään, ja tämän ryhmän sisältä löytyy aliryhmä, joka omaa riittävän kysyntäpotentiaalin, voi konfiguraatio vähitellen vakiintua. Tällöin sille syntyy joitain geneerisen järjestelmän ominaisuuksia ja vähitellen, jos sen laajempi käyttö jatkuu, se vakiintuu geneeriseksi järjestelmäksi. Yrityskohtaisesta sovelluksesta muodostuu laajempiakin käyttömahdollisuuksia omaava sovellus. (Fleck 1993, 28 - 29)
4.4.1 Teknisen konfiguraation muodostaminen
Toisaalta teknisiä konfiguraatiota muodostettaessa informaatio yrityksen vaatimuksista ja paikallisista oloista on välttämätöntä. Toisin kuin geneerisissä järjestelmissä, missä yritys muokkaa vain systeemin parametreja, konfiguraatioita muodostettaessa koko järjestelmän perusluonne joudutaan määrittelemään alusta alkaen. (Fleck 1993, 19)
Tuotantolinjat ja -prosessit joudutaan räätälöimään erittäin yksityiskohtaisella tasolla kunkin tilanteen toiminnallisiin vaatimuksiin, resursseihin ja markkinaolosuhteisiin. Näin huomattava määrä teknistä ja ei-teknistä tietoutta toisaalta vaikuttaa konfiguraation muodostumiseen, mutta myös rakentuu konfiguraation sisään. (Fleck 1993, 19 - 22)
Toisaalta teknisiä konfiguraatioita vaativissa tilanteissa yritysten vaatimukset ovat tapauskohtaisia ja vaihtelevia. Eri yrityksiin, ja jopa saman yrityksen eri yksiköihin, asennetuissa järjestelmissä on vain vähän yhtäläisyyksiä. Tällaisessa tilanteessa on äärimmäisen vaikea, jollei peräti mahdotonta löytää kokonaisratkaisuja markkinoilta. Edes suuret ja kokeneet yritykset eivät kykene tuottamaan modernin tuotantoteknologian ns.
avaimet käteen -ratkaisuja (Rush & Bessant 1992, 13). Toisaalta tämä johtuu juuri tuotantojärjestelmien konfiguraatioluonteesta. Lisäksi, järjestelmien laajuudesta ja teknisestä
monipuolisuudesta johtuen, vain harvoilla toimittajilla on riittävän laajan kokemuksen ja resurssien tukea takanaan. (Fleck 1993, 23)
4.4.2 Tekninen konfiguraatio ja yrityksen inhimilliset resurssit
Konfiguraatiota suunniteltaessa täytyy harkintaan ottaa muitakin kuin selvästi teknisiä komponentteja. Nämä sisältävät aiemmin automatisoimattomia toimintoja ja tapoja sekä erilaisia organisatorisia oletuksia. (Fleck 1993, 25)
Työntekijät ovat merkittävä osa teknistä konfiguraatiota. Kaikkia tuotantojärjestelmän sisältämiä tehtäviä ei voi, eikä ole mielekästä, automatisoida. Lisäksi ihmiset tuovat järjestelmään tietoa, tieto-taitoa sekä taitoja, joita ilman jäijestelmä ei toimisi. Nämä ovat tärkeä, inhimillinen, osa konfiguraatiota. Järjestelmän ei-teknisten piirteiden kristallisoituminen osaksi teknistä ratkaisua on helpompaa, kun sovelluksen riippuvuudet ovat kontrolloituja ja vakaita sekä toiminnot tarkkaan rajattuja. Mitä avoimempi ja määrittelemättömämpi tilanne on, sitä enemmän järjestelmä on riippuvainen inhimillisestä panoksesta. (Fleck 1993, 25 - 26)
4.4.3 Yhteenveto: geneeriset järjestelmät, tekniset konfiguraatiot
Geneerisen järjestelmän toteutus voidaan luokitella suunnittelupäätökseksi, ja teknisen konfiguraation toteutus vastaavasti innovatiiviseksi päätökseksi. Sekä geneerisen järjestelmän että teknisen konfiguraation toteutus on resurssien allokointi päätös. Tietty määrä rajallista resurssia jaetaan kunkin järjestelmän osan kesken. Päätetään järjestelmän painotuksesta ihmisen työn ja koneen työn sekä erilaisten teknisten komponenttien suhteen.
(Milgrom & Roberts 1992, 90 -93)
Suunnittelupäätökselle tyypillisiä piirteitä ovat toisaalta huomattava määrä aiempaa tietoa, jonka pohjalta päätös voidaan suorittaa, sekä toisaalta päätöksen eri osien ja osa-alueiden jo ennalta määrätyt suhteet. Resurssien suhteet ovat oikein suoritetussa suunnittelupäätöksessä ennalta annetut. Suunnittelussa valitaan järjestelmä eri järjestelmävaihtoehtojen joukosta ja sen jälkeen päätetään vain järjestelmän mittakaavasta.
Innovatiivisen päätöksen yritys joutuu suorittamaan vailla aiempaa kokemusta asiasta.
Innovaation tehokas suorittaminen edellyttää vaaditun informaation keräämistä ja kommunikoimista päätöksentekijöille. Järjestelmän eri tekijöiden suhteet eivät ole ennalta määrätyt, eikä erillistä jäijestelmävaihtoehtojen joukkoa todennäköisesti ole lainkaan olemassa, vaan yritys joutuu itse muotoilemaan oman järjestelmänsä ja sen osatekijöiden suhteet. (Milgrom & Roberts 1992, 91 - 93)
4.5 Tuotantojärjestelmän suunnittelu- ja käyttöönottoprosessi
Tuotantojärjestelmän suunnittelu- ja käyttöönottoprosessin tulee perustua, aiemmassa luvussa mainittuun, tarkkaan harkittuun strategiaan (Bessant & Haywood 1988, 361).
Tämän tulee määritellä mitä ominaisuuksia (esim. minkälaista joustavuutta (Suarez &
Cusumano & Fine 1995, 25 - 32 ja Upton 1995, 83 - 84)) järjestelmältä vaaditaan.
Organisaation käyttämät suunnittelu- ja käyttöönottotavat ja -metodit ovat tekniikan ja organisaation, sekä muiden käytäntöjen tavoin organisatoristen konfiguraatioiden sisäisen ja niiden välisen määrittelyprosessin tulosta. Ne eivät toisaalta saisi itsessään sitoutua minkään tietyn konfiguraation määritelmään todellisuudesta, vaan niiden sisällön tulisi säilyä avoimena keskustelulle. Niiden sisältämien ennalta tehtyjen valintojen tulisi olla selvästi esillä ja valmiina kyseenalaistettaviksi. Toisaalta menetelmät eivät itsessään saisi rajoittaa teknisiä tai organisatorisia vaihtoehtoja. Menetelmien on myös tuettava yrityksen pyrkimyksiä kohti pysyvästi muuntumiskykyistä organisaatiota. (Bolk 1992, 232 - 235)
Organisatoristen konfiguraatioiden näkökulmasta suunnittelu- ja käyttöönottoprosessin onnistuminen edellyttää 1) laajasti ja ammattirajat ylittäen koottuja suunnittelun avainryhmiä, jotka toisaalta mahdollistavat useiden konfiguraatioiden osallistumisen prosessiin ja toisaalta luovat pohjaa uusille prosessin myötä syntyneille organisatorisille konfiguraatioille. (Voss
1988, 290 ja Bolk 1992, 235)
2) Liittämällä prosessi muihin samaan aikaan eteneviin muutoksiin ja strategisiin operaatioihin, saatetaan projekti välittömästi vastakkain laajemman organisatorisen kokonaisuuden kanssa, ja siten parannetaan sen pidemmän tähtäimen onnistumismahdollisuuksia. (Bolk 1992, 235)
3) Teknologian kehittämistyön tulisi tapahtua siellä missä sen tuloksia tullaan soveltamaan.
Tuotantojärjestelmän sijoituspaikan (esim. työpajan) tulisi siis olla huomion keskipisteenä prosessin alusta loppuun. Näin voidaan osittain välttää työpöytäsuunnittelulle tyypillistä organisatorisen ja tilannekohtaisen tiedon puutteellisuutta. (Bolk 1992, 236)
4) Yrityksen tulisi välttää vakauden tunnetta ja tilanteen jäädyttämistä aloilleen. Prosessin tulee säilyttää dynaamisuutensa ja välttää kaikenlaisia viivytyksiä. (Bolk 1992, 236)
5) Prosessin johdon tulee aktiivisesti ja aloitteellisesti pyrkiä saattamaan prosessi aktiivisen keskustelun kohteeksi yrityksessä. Sen tulisi edistää laaja-alaista keskustelua prosessin kannattajien ja vastustajien välillä. Monissa tilanteissa useat erilaiset ratkaisut ovat mahdollisia, kun ongelmatkin voidaan määritellä monin eri tavoin. (Noori 1990, 260 - 263 ja Bolk 1992, 236)
6) Saadakseen paremman käsityksen muotoutuvasta tuotantojärjestelmästä, ja siten mahdollisuuden aidompaan prosessiin osallistumiseen, olisi prosessiin osallistuville ihmisille tarjottava mahdollisuus huomattavasti kokeilla (esim. simuloinnein) erilaisia ratkaisuja ennen järjestelmän spesifikaatioiden lukkoon lyömistä. (Havn 1991, 349 ja Bolk 1992, 236)
Riippuen asennettavan järjestelmän joko geneerisestä tai tekms-konfiguratiivisesta luonteesta suunnitteluprosessista tulee erilainen ja sen painopiste on erilainen. Geneerisen järjestelmän suunnittelu- ja käyttöönotto on helpompaa, aiemmin muilla tahoilla syntyneen asiantuntemuksen ja järjestelmien valmiiksi mallinnetun luonteen vuoksi. Teknrsen konfiguraation suunnittelua ja käyttöönottoa taas vaikeuttaa juuri prosessin ainutlaatuinen luonne.
Teknisten konfiguraatioiden suunnittelussa ja käyttöönotossa 1) teknologian valintaa vaikeuttaa sen ainutlaatuinen luonne. 2) Järjestelmälle asetetut vaatimukset ovat usein organisaation eri osien välisten neuvotteluiden tulosta. Sellaisena ne ovat epävarmoja ja ajan myötä muuttuvia. 3) Käyttöönotto usein viivästyy ja vaatii huomattavia prosessinhallintakykyjä. 4) Käyttäjien ja teknologia toimittajien väliset suhteet kehittyvät useimmiten hyvin läheisiksi. 5) Käyttäjän järjestelmään tuoma tietopanos on toisaalta välttämätön järjestelmän toiminnalle, mutta toisaalta voi johtaa myös jatkoinnovaatioihin, ennen automatisoimattomien toimintojen kristallisoituessa osaksi teknologiaa. 6) Osta vs. tee
itse päätös on strategisesti erittäin tärkeä. 7) Käyttäjän on, varsinkin ajan myötä, otettava itse päävastuu järjestelmän huollosta. 8) Prosessissa on kyettävä yhdistelemään hyvinkin erilaisia tekijöitä, standarditeknologioista paikalliseen tietoon ja taitoon. (Fleck 1993, 31) Geneerisen jäijestelmän suunnittelussa ja käyttöönotossa 1) valintapäätökset ovat helpompia teknologian saatavuuden vuoksi, mutta niissä on kuitenkin otettava huomioon tulevaisuuden kehitysvaatimukset. 2) Asennuksessa ongelmana on eri alijärjestelmien vuorovaikutus. 3) Eri valmistajien tuottamien alijärjestelmien vuorovaikutus voi vaikeuttaa myös eri teknologiatoimittajien suorittamaan huoltotoimintaa. 4) Suunnittelussa tehdyt valinnat saattavat lukita yrityksen voimakkaasti yhden teknologiatoimittajan asiakkaaksi. 5) Järjestelmän käyttöönotto voi vaikuttaa syvällisestikin organisaatioon, jos organisaation eri osat päätyvät erilaisiin alijärjestelmiin, jos niillä on erilaisia vaatimuksia järjestelmän toiminnan suhteen, tai jos organisaation eri osien asiantuntemus ko. järjestelmistä vaihtelee.
6) Osta vs. tee itse -päätös voi olla merkittävä, jos yrityksellä on itsellään huomattavaa asiantuntemusta järjestelmistä. (Fleck 1993, 31 - 32)
Aiemmissa empiirisissä tutkimuksissa on todettu, että joustavan tuotannonteknologian suunnittelu- ja käyttöönottoprosessissa on tärkeää kyetä yhdistämään yrityksen tuotantojärjestelmä, organisaatio ja työntekijöiden resurssit. Meredith (1987 - 3 case yritystä US), Hörte & Lindberg (1991 - 27 ruotsalaista yritystä), Alasoini (1993 - 3 suomalaista tehdasta, 34 haastattelua), Alasoini (1996 - 4 suomalaista caseyritystä).
Todellisuudessa yritysten toimet ovat olleet ristiriitaisia. Ongelmana on useimmiten suunnitelmien puutteellisuus ja yksipuolisuus, pitäytyminen vanhoissa ja kokeilluissa malleissa, puutteellinen koulutus, muutosten rajoittaminen rajattuihin organisaation osiin, johdon tai työntekijöiden vastustus, tai teknologian, organisaation ja inhimillisten tekijöiden puutteellinen integraatio. Esimerkiksi Hyötyläinen & Simons & Tuominen & Ruuhilehto &
Aronen (1991 - 4 suomalaista caseyritystä) sekä Berger (1994 - 3 ruotsalaista caseyritystä).
Toisaalta joissain yrityksissä on havaittu hyvinkin laajoja ja positiivisia muutoksia.
Ammattiliittojen ja työntekijöiden osallistuminen sekä työntekijöiden koulutus mainitaan tärkeimpänä tekijänä implementoinnin onnistumiselle. Tämä näkyy mielipiteiden lisäksi myös yritysten investointibudjeteissa. Hörte & Lindberg (1991 - 27 ruotsalaista yritystä), Seppälä
& Tuominen & Koskinen (1992 - 9 suomalaista caseyritystä) sekä Alasoini (1993 - 3 suomalaista caseyritystä).
Uuden teknologian tarjoamien mahdollisuuksien toteutuminen edellyttää aktiivista toimintaa yrityksen taholta. Esimerkiksi Börjesson (1991 - 2 ruotsalaista caseyritystä).
4.5.1 Yhteenveto: suunnittelu- ja käyttöönottoprosessi
Organisatoristen konfiguraatioiden laajalla osallistumisella suunnittelu- ja käyttöönottoprosessiin pyritään yhdenmukaistamaan eri konfiguraatioiden tavoitteita organisaation etujen mukaisiksi. Liittämällä prosessiin organisatorisia konfiguraatioita suunnittelun avainryhmistä, muista samanaikaisista suunnitteluprosesseista ja ennen kaikkea työpajasta, tulevien käyttäjien keskuudesta, sekä saattamalla projektin laajasti keskustelunaiheeksi organisaatiossa, muokataan eri yksilöiden (ja konfiguraatioiden) käsitystä todellisuudesta sekä liitetään yksilöt (ja konfiguraatiot) selvemmin osaksi koko yrityksen kattavaa sidosryhmää. Näin organisaatiossa toimivien yksilöiden tavoitteet ja toiminta lähenevät organisaation etuja.
Tekninen konfiguraatio on toteutukseltaan ainutlaatuinen, eikä organisaatiolla siten voi olla aiempaa kokemusta tai tietoa vastaavasta suunnitteluprosessista. Prosessi sisältää, kuten innovatiivisissa päätöksissä laajemminkin, huomattavan paljon uuden informaation hankintaa ja käsittelyä. Informaatio on toisaalta organisaation jäsenten, työntekijöiden, hallussa, ja sen hankkiminen edellyttää organisaation eri osien yhteistyötä. Toisaalta paikallisen ja yleisemmän teknisen tietämyksen yhdistämisen kannalta tärkeä informaatiolähde on myös järjestelmän toimittaja. Toimittajan ja organisaation suhde kehittyy yleensä läheiseksi.
Informaation keräämisen ja käsittelyn tuloksena organisaatiosta kehittyy oman järjestelmänsä paras asiantuntija, joka kykenee alkuperäistä toimittajaa paremmin suorittamaan järjestelmän huolto- ja j atkokehity st oimet.
Geneerisen järjestelmän suunnittelu perustuu aiempaan tietoon järjestelmän toiminnasta ja sen osien välisistä riippuvuuksista. Riippuvuuksien erilaiset määrittelyt eri tekmsien toimittajien tuotteissa voivat aiheuttaa ongelmia. Prosessin ongelmat liittyvät kuitenkin
selvemmin järjestelmän sisäisten epävarmuuksien sijaan järjestelmän ympäristön (esim.
toimittajien toiminnan ja tulevaisuuden tarpeiden) epävarmuustekijöihin.
4.6 Muutosvastarinta ja suunnittelu- ja käyttöönottoprosessi
Muutos vaikuttaa ihmisiin eri tavoin. Modernin tuotantojärjestelmän käyttöönotto on niin laaja toimenpide, että se voi vaikuttaa hyvin voimakkaasti ihmisiin organisaatiossa.
Vaikutukset voivat olla sekä positiivisia että negatiivisia. Tyypillisimpiä yksilöllisiä ja yhteisöllisiä vaikutuksia ja niiden välisiä suhteita on kuvattu kuvassa. (Noori 1990, 272 - 273 ja Gupta & Parsaei 1994, 21)
Muuttuvat
Haaste Alhaisempi työvoiman kierto
Hallinta Innovaatio