4.7 Joustava tuotantoteknologia ja työmarkkinasuhteet
Työmarkkinasuhteet voivat vaikuttaa modernin tuotantoteknologian käyttöönottoon, sekä toisaalta sen käyttötapaan. Suurimmillaan ammattiliittojen uuden teknologian vastutustus on
sellaisissa maissa, joissa työvoiman ja johdon vastakkainasettelu on perinteisesti ollut voimakkainta. (Lansbury 1986, 49 ja Vickery & Campbell 1991, 65 - 72)
Yleensä ammattiliitot tunnustavat yritysten kilpailukyvylliset tarpeet, eivätkä vastusta teknistä muutosta. Konfliktit liittojen kanssa syntyvät yleensä vasta kyseenalaistettaessa perinteisiä ammattirajoja tai työtapoja. (Ebel 1990, 69) Muutokset kyseenalaistavat ammattiliittojen vallitsevan tilanteen ja siihen liittyvät eri ammattiliittojen ja työnantajatahojen väliset valta-asetelmat.
Teknologinen muutos vaikuttaa usein voimakkaasti ammattiliittojen asemaan. Erityisesti perinteisemmät työntekijäliitot ovat vaikeassa tilanteessa, sillä uusi teknologia nopeuttaa niiden vallan hupenemista, kouluttamattoman tai vain vähän koulutetun työvoiman osuuden, ja siten myös niiden jäsenkunnan pienentyessä (Ebel 1990, 67). Kilpailevien ammattiliittojen olemassaolo työpaikoilla kannustaa liittojen välistä kilpailua uusista työpaikoista, erityisesti silloin kun eri liittojen välinen yhteistyö on vähäistä. Joissain tapauksissa eri työtehtävien taitosisällön muutokset voivat johtaa jopa ammattiliittojen osittaisiin yhteensulautumiin.
(Vickery & Campbell 1991, 99)
Modernin tuotantoteknologian ja sen mukanaan tuomien muutosten hyvin tapauskohtaisesta luonteesta johtuen tarvitaan liitto- ja toimialatason neuvottelujen sijaan ennen kaikkea hajautettua yritys-ja tehdaskohtaista yhteistyötä (Pohjola 1988, 87 - 89 ja Pohjola 1989, 282 sekä Ebel 1990, 70). Tällöin liittojen ja yritysten tyypilliset ja tärkeimmät neuvottelutasot poikkeavat huomattavastikin toisistaan (Bamber 1986, 67).
Muutokset asettavat ammattiliittoille toisaalta uudenlaisia tiedollisia vaatimuksia. Liittojen on koulutettava päättäjiään käsittelemään ja analysoimaan uuteen teknologiaan liittyviä päätöksiä. (Ebel 1985, 143 - 144 ja Ebel 1990, 69) Toisaalta liittojen on kuitenkin Suomen kaltaisessa pienessä taloudessa kyettävä koordinoimaan ja tukemaan paikallista päätöksentekoa ja ylläpitämään työmarkkinoiden järjestystä (Pohjola 1988, 89 - 92 ja Pohjola 1989, 282).
Järjestelmään sijoitetut korkeasti koulutetut työntekijät ja heidän edustajansa ovat erittäin vahvassa asemassa ja heitä on vaikea korvata. Tämä tarjoaa tietyille työntekijäryhmille huomattavan neuvotteluvoiman. Toisaalta uuden teknologian myötä yrityksiin syntyy uusia,
erittäin autonomisia työntekijäryhmiä, joiden jäsenet ovat erittäin korkeasti koulutettuja. He voivat selvemmin vaikuttaa suoraan oman työnsä laatuun ja kokevat siten vähemmän tarvitsevansa liiton edustusta ja välikäsiä neuvotellessaan yrityksen johdon kanssa. (Ehei
1990, 67 - 69)
5 Joustava tuotantoteknologia ja yrityksen organisaatio
Milgromin ja Robertsin mallin mukaan joustavan tuotantoteknologian käyttöönotto lisää työntekijöiden päätöksentekoa ja lisää organisaation horisontaalista kommunikaatiota.
Mallissa yksittäisiin muuttujiin on jouduttu sisällyttämään useita melko erilaisiakin todellisuudessa tapahtuvia muutoksia. Tässä luvussa tarkennetaan organisaatioiden tutkimuksen ja tuotantotoiminnan tutkimuksen pohjalta näitä muutoksia. Koska lähestymistapa noudattaa organisaatioiden tutkimuksen ja tuotantotoiminnan tutkimuksen lähestymistapaa, se poikkeaa samoin kansantaloudellisen tutkimuksen perinteisestä esitystavasta kuin luku neljä.
Organisaation rakenne on yhteisön sosiaalisten sopimusten formaali muoto. Se mahdollistaa haluttujen toimintojen suorittamisen vailla henkilösidonnaisuutta. Rakenne kuvastaa johdon mielikuvaa ja teorioita ihmisen käytöksestä, sellaisena se on organisaation poliittisten valintaprosessien ja neuvottelujen, eikä niinkään teknologian ominaisuuksien määrittämää (Pasmore 1988, 39 - 41 ja McLoughlin 1993, 38).
Organisaatiomuutoksen merkitys tuotantoteknologiauudistusten yhteydessä on kasvanut.
Teknologiamuutokset ovat kehittyneet tiettyihin yksittäisiin tekijöihin tai osiin keskittyneistä projekteista laajemmiksi koko tuotantojäijestelmän kattaviksi integraatioprojekteiksi.
Tällaiset projektit läpäisevät olemassa olevat työtehtävät ja organisaation funktionaaliset jaot, ja siten vaativat myös samanaikaista organisaation kehitystyötä. (Child 1987, 101 ja
Bessant 1994, 239 - 240)
Vaikka teknologiavalintojen ja organisaation piirteiden välille ei ole kyetty osoittamaan ehdotonta yhteyttä, valittu teknologia kuitenkin vaikuttaa sisältämiensä mahdollisuuksien ja rajoitteiden kautta organisaation henkilöstöhallintaan, toimintamalleihin ja informaation käsittelyyn. Kuten jo aiemmissa luvuissa mainittiin teknologian ja organisaation on toimittava yhteen organisaation strategisten tavoitteiden saavuttamiseksi. (Child 1987, 102 - 103)
5.1 Tuotantoteknologian ja organisaation perusriippuvuudet
Modernin tuotantoteknologian ja yritysten toiminnan välillä on havaittavissa riippuvuuksia kahdella eri tasolla. Toisaalta makrotalouden tasolla on olemassa riippuvuuksia, jotka koskettavat kaikkia teknologian käyttöönottavia yrityksiä. Toisaalta yksittäisen yrityksen tai pienen yritysryhmän tasolla on olemassa riippuvuuksia, jotka vaikuttavat uuden teknologian käyttöönottoon nimenomaan näissä yrityksissä. (Child 1987, 107)
Makrotalouden tasolla nykyaikaisen liiketoiminnan perustaksi ovat tulleet jatkuva, nopea muutos sekä joustavuus, jolla yrityksen mukautuvat tähän muutokseen. Muuttunut liiketoimintaympäristö kyseenalaistaa aiemmat toimintamallit ja organisaatiomuodot. (Child
1987, 108)
Uudet strategiset (makrotaloudelliset) riippuvuudet kannustavat ympäristön nopeaan muutokseen mukautuviin toimintatapoihin niin yrityksen teknologiassa kuin myös organisaation rakenteessa ja henkilöstöhallinnon toimintatavoissa ja -periaatteissa.
Muutoksen taustalla on teknologian, organisaation ja yrityksen työvoiman sovittaminen uuteen strategiseen tilanteeseen. Moderni tuotantoteknologia on monasti tärkeä teknologinen osa uutta strategiaa. (Child 1987, 108)
5.2 Tuotantoteknologian ja organisaation yritystason riippuvuudet
Yritystasolla organisaation kohtaamien tuotemarkkinoiden rakenne vaikuttaa huomattavasti sopivan organisaatiomuodon valintaan. Yrityksen tuotannon volyymi, tuotannon rakenne, tuotteiden valikoima sekä tuotannon rakenteen vaihtelu määrittävät sopivaa organisaatiotyyppiä. Mallissaan Milgrom ja Roberts määrittelevät yrityksen katteen (kaava 2) tuotantomäärän, tuotteiden esittelytiheyden ja tuotantoprosessin muutosten tiheyden mukaan. Erilaisten optimitilanteidensa mukaan yritykset voidaan luokitella perinteistä mekanistista organisaatiorakennetta käyttäviin, joilla tuotantomäärä on korkea ja muutoksista saatu hyöty vähäinen, sekä joustaviin, joilla tuote- ja prosessimuutoksista saatava hyöty on suurempi.
5.2.1 Perinteinen mekanistinen organisaatiorakenne
Korkean volyymin ja vakioitujen tuotteiden tuotantoa voidaan hyvin ohjata perinteisellä mekanistisella organisaatiomallilla. Tässä tilanteessa tuotantojärjestelmälle asetetut muutosvaatimukset ovat melko harvinaisia ja ympäristön ja yrityksen välisissä riippuvuuksissa ei ole odotettavissa muutoksia. Johdon kohtaaman epävarmuuden määrä on alhainen, ja päätöksenteon sekä informaation tuotannon olosuhteet ovat rutiininomaisia.
Yleensä tällainen tilanne on yrityksessä, joka hallitsee markkinoita, joilla ei ole odotettavissa teknologisia tai kilpailullisia muutoksia. (Child 1987, 112)
Monipuolisemman tuotevalikoiman vaikutus yrityksen organisaatioon riippuu tulevaisuuden vaatimusten ennustettavuudesta. Laaja tuotevalikoima, jonka sisällön tulevat muutokset voidaan hyvin ennakoida, lisää vain tiedonkäsittelykapasiteetin tarvetta. Se myös kannustaa kehittämään tuotantojärjestelmän kykyä lyhyempiin asetusaikoihin sarjojen välillä. Tässä tilanteessa tuotanto on monipuolista, mutta tuotannon rakenteen vaihtelu vähäistä.
Organisaatio kykenee toimimaan perinteisten suhteellisen mekanististen periaatteiden mukaan. (Child 1987, 112 - 113)
5.2.2 Joustava organisaatiorakenne
Muuttuva kilpailullinen tilanne, jossa edellytetään monipuolista ja innovatiivista tuotevalikoimaa, asettaa vaatimuksia sekä tuotantojärjestelmälle että yrityksen organisaation rakenteelle. Tässä tilanteessa toisaalta tuotetilaukset eivät ole ennakoitavissa ja voivat aiheuttaa odottamattomia muutoksia tuotantojärjestelmässä. Toisaalta myös tuotteet kehittyvät jatkuvasti, ja siten niiden suunnittelu- ja tuotantotoiminnassa joudutaan jatkuvasti uusien ongelmien eteen. Organisaatio joutuu suorittamaan jatkuvasti monipuolisia työtehtäviä ja ratkaisemaan uusia ongelmia sekä kehittämään uusi toimintatapoja ilman ulkopuolista apua tai aiempaa kokemusta. Järjestelmän vaatima joustavuus saavutetaan informaation ja vastuun hajauttamisella, nopean ja paikallisen päätöksenteon synnyttämrseksi (Ehei 1990, 44). Organisaatiosuunnittelun painopiste siirtyy tällöin mekanistisesta enemmän hajautettuun, joustavampaan ja integroidumpaan suuntaan. (Child 1987, 113)
Tuoteváhtáun määrä
pieni suuri
Tuotannon volyymi suuri
Erikoistuneet tuotantolaitokset ja -järjestelmät Tietokoneavusteinen konepajateknologia pieni
Perinteiset koneet, mahdollisesti erikoistuneet Joustava tuotantoteknologia