5 TULOKSET
5.1 Ammattihistorian opettamisen nykykäytänteet
5.1.4 Opetuksen sisältö
Opettajat kuvasivat ammattihistorian opetuksen sisältöjä laajasti ja erittäin yksityiskoh-taisesti hyödyntäen muun muassa opetukseen liittyviä diasarjoja. Opettajat kertoivat käyvänsä historiaa ajallisesti läpi kaukaisemmasta historiasta lähihistoriaan. Sisältöjen kuvattiin jakautuvan eri aikakausiin ja kätilökoulutuksen sekä kätilötyön historiaan. Kä-tilökoulutuksen ja -työn historiakin jakautuu noihin eri aikakausiin. Opettajat pyrkivät antamaan aiheesta jonkinlaisen läpileikkauksen opiskelijoille. Tällöin rinnakkain koros-tuvat eri ajanvaiheet ja eri asioiden näkyminen eri aikakausina. Tuloksissa painotetaan joko aikakautta tai asiaa sen mukaisesti kumpaa tiedonantajat pitivät pääasiana. Eri aikakausien kohdalla korostuu, kuinka esimerkiksi synnytyksiä hoidettiin ja mitä niistä tiedettiin antiikin aikaan tai keskiajalla (taulukko 11). Historiaa käydään läpi antiikista alkaen Raamatun ajoista Sifrasta ja Puasta ja kiinalaisista sananlaskuista.
Taulukko 11. Alaluokkaa ”eri aikakaudet” kuvaava esimerkki aineistosta.
Alkuperäinen il-maisu
Pelkistetty il-maisu
Alakategoria Yläkategoria Pääkategoria H4/S33: Ja siinä
sit aina ku käti-löille opetan ni sit-ten, että miten synnytyksiä hoi-dettiin ja mitä niistä tiedettiin an-tiikin aikaan ja tai keskiajalla.
miten synnytyksiä hoidettiin ja mitä niistä tiedettiin antiikin aikaan tai keskiajalla
eri aikakaudet opetuksen sisältö ammattihistorian opettamisen ny-kykäytänteet
Kätilökoulutuksen kehittyminen
Opettajat kuvasivat kätilökoulutuksen kehittymistä laajasti antaen esimerkkejä kätilö-koulutuksen synnystä (taulukko 12). Opettajat kuvasivat ammattihistorian oppimisen merkityksenä nimenomaan tietämystä aiheesta taustojen tuntemisen keinona ja am-matin kehittymisen kuvaajana. Opetuksen sisällön nähdään avaavan aiheen opettami-seen ja oppimiopettami-seen liittyviä näkökulmia, joten opetuksen sisältöä kuvataan laajasti.
Kätilökoulutuksen historiaan liittyen opetetaan, kuinka koulutusta on toteutettu ja min-kälaisia oppikirjoja on ollut aikoinaan kätilökoulutuksessa. Järjestelmällinen kätilökou-lutus alkoi 1589 Munchenin synnytyslaitoksella. Hoveissa synnytysten hoito kätilöiden toimesta alkoi jo 1500-1600 -luvuilla ja muun muassa Ulrika Eleonora kuningattaren ajatuksia kätilökoulutuksen tarpeellisuudesta esitellään. Ensimmäinen kätilökirja on ollut Der Schwangern Frauwen und Hebammen Rosengarten eli raskaana olevien naisten ja kätilöiden ruusutarha, saksalainen oppikirja vuodelta 1513. 1600-luvulla alet-tiin kiinnittää huomiota lapsenmurhiin, lapsikuolleisuuteen ja väestön kehityksen puut-teellisuuteen. Tällöin alettiin valvoa kätilöiden toimintaa, koulutettuja avustajia ei ollut saatavilla ja tarve kätilökoulutuksen perustamiselle kävi ilmi. Euroopan ensimmäiset ammattikätilöt olivat yhteiskunnallisesti arvostettuja ja saivat ripustaa oveensa kätilö-kilven pätevyyden merkiksi, että osaavat auttaa synnytyksen hoidossa. Ammattikätilöt hoitivat rikkaiden aatelisten synnytyksiä, kansa turvautui edelleen itseoppineisiin vii-saisiin vaimoihin. Koulutuksen suhteen opettajat näkivät tärkeänä, että opiskelijat ym-märtävät kyseessä olevan naisten vanhin ammatti. Ruotsi-Suomessakin kätilöopetuk-seen pääsi naiset huomattavasti muita aloja aiemmin, muihin yliopistokoulutuksiin naisten mahdollisuudet aukesivat maassamme vasta vuonna 1901.
Suomalaisesta koulutuksesta nähtiin oleelliseksi kertoa, että se tapahtui aluksi Ruot-sissa. Opettajat kuvasivat opetuksen sisältöön liittyen kätilökoulutuksen kielellisiä haasteita, sillä kätilökoulutusta oli aluksi saatavilla ainoastaan ruotsin kielellä. Koulu-tettuja kätilöitä olikin aluksi enemmän rannikkoseudulla ja vähemmän muualla. Jos ha-lusi kätilöksi, ei ollut muuta mahdollisuutta kuin opiskella ruotsiksi. Vain harvat opiske-lijat olivat sisäsuomesta. Suomessa koulutus alkoi Turusta ja oli aluksi ruotsinkielinen.
Sitten koulutus muutettiin Helsinkiin ja se kasvoi lopulta siihen, että tuli suomenkielinen koulutus erikseen, ja ruotsinkielistä koulutusta on edelleen pidetty yllä.
Opettajat kuvasivat porvariston suhtautumista kätilökoulutuksen ja toivat esimerk-keinä, kuinkaTurkuun toivottiin aikanaan koulutettua kätilöä, mutta porvaristo ei suos-tunut lähettämään sopivaa naishenkilöä koulutukseen Tukholmaan. Koulutettuja käti-löitä oli vähän. 1700-luvun puolivälissä alettiin etsiä keinoja väestökasvun paranta-miseksi ja tuli piirilääkärit, jolloin muutamia naisia lähetettiin Tukholmaan koulutuk-seen. Kätilökannan kasvaminen oli hidasta, vuoteen 1720 mennessä valmistui vain 29 kätilöä. Jos lähti Tukholmaan koulutukseen, piti olla hyvämaineinen, luku- ja kirjoitus-taitoinen ja synnyttänyt porvarisrouva. Kuntien oli maksettava opintomatkat ja kätilön palkkaaminen kuntaan. Ensimmäinen suomalainen kätilö oli porvarisemäntä Marga-retha Forsman, joka valmistui vuonna 1752. 1760-luvulla Suomen suurimmissa kun-nissa oli kussakin yksi kätilö, kunnilla ei ollut varaa palkata enempää kätilöitä. Vain rikkailla oli vara palkata koulutettuja kätilöitä ja itseoppineet vaimot tekivät samaa työtä.
1800-luvun alussakin vain muutamat kunnat Suomessa olivat saaneet koulutetun kä-tilön.
Opettajat kuvasivat haasteita, jotka liittyivät Suomen olemiseen Ruotsin ja Venäjän vallan alla. Haminan rauhassa Suomi erosi Ruotsista vuonna 1809. Autonomian ai-kaan Suomessa vuosina 1809-1817 käsiteltiin oman kätilölaitoksen tulemista Suo-meen. Venäjä ei olisi katsonut hyvällä avun hakemista Ruotsista. Venäjän kätilökoulu-tus koettiin moniportaiseksi ja kankeaksi, joten kätilöoppia ei haluttu hakea sieltä. Suo-meen alettiin miettimään omaa kätilökoulutusta. Koska oli piirilääkäreitä ja koulutta-mattomia kätilöitä, koulutettua kätilöä ei osattu arvostaa. Etenkin rahvas haki edelleen synnytysavuksi naapuruston itseoppineita lapsenpäästäjiä, viisaita vaimoja. Johan von Hoorn järjesti Ruotsi-Suomen säännöllisen kätilöopetuksen, joka oli pohja Suomen kä-tilölaitoksille. Professori Gustaf Heinricius yritti parantaa kätilötilannetta parantamalla
opetusmahdollisuuksia. Pääsyvaatimuksia koulutukseen kiristettiin. Kätilöksi saattoi valmistua kaupungin kolleegion laillistetulla kätilöopetuksella. Turkuun perustettiin vuonna 1816 synnytyslaitos, jossa aloitettiin Suomen kätilöiden koulutus. Suomen Col-legium medicum eli lääkintälaitos valvoi kätilöiden ja lääkäreiden koulutusta ja toimin-taa. Lääkärit pitivät kätilöoppilaille luentoja ja käytännön harjoittelusta vastasi ylikätilö.
Koulutus kesti eri tasoisilla opiskelijoilla 8 kk:sta 2 vuoteen oppilaskohtaisesti. Koulu-tuksessa oli yhdestä seitsemään opiskelijaa kerrallaan. Ikärajaa ei ollut, mutta yleensä opiskelijat olivat 25-40 -vuotiaita. Kouluun päästäkseen oppilailla oli oltava papinkirja-todistus oikeasta iästä, hyvästä maineesta, luonteesta ja lukutaidosta, lääkärinpapinkirja-todistus hyvästä terveydestä ja kahden todistajan lausunto riittävästä varallisuudesta opintojen suorittamiseen. Opiskelijat asuivat vuokralla melko kurjissa oloissa. Jos oppilas oli huolimaton tai laiminlöi velvollisuuksiaan, hän saattoi joutua pois oppilaitoksesta tois-taiseksi tai ainiaaksi.
Opettajat kuvasivat monia muutoksia, mitä kätilökoulutus kävi läpi. Turun palon jälkeen vuonna 1833 rakennettiin uusi lapsenpäästölaitos Helsinkiin Aleksanterin yliopiston yhteyteen. Siellä opetettiin kätilöitä ja lääketieteen kandidaatteja. Luennot olivat neljä kertaa viikossa ja ylikätilö koulutti opiskelijoita ohjaajakätilön ja alikätilön avulla. Ope-tuksessa oli käytössä ensimmäinen suomalainen oppikirja, Lärobok för barnmurskor.
Henricius uudisti kätilökoulutusta. Vuonna 1926 tuli uusi ohjesääntö, koulutukseen pääsemiseksi oli läpäistävä päätöstutkinta ja koulutuksen kestoksi tuli 15 kk:ta. Hein-ricius ehdotti jo vuonna 1911 yliopistosta erillisen kätilöopiston perustamista, muutos toteutui vuonna 1934, kun Kätilöopisto perustettiin Helsinkiin. Koulu muuttui silloin si-säoppilaitokseksi. Koulutus oli maksutonta ja ulkomailla opiskelleet tuntiopettajat vas-tasivat opetuksesta. Silloin koulutettiin jo lääkeoppiakin. Uusi ohjesääntö tuli vuonna 1934, jolloin koulutus muuttui 2-vuotiseksi. Teorian alkeita vahvistettiin, samoin harjoit-telun osuutta opinnoista. Tuli yhteensä 18 kuukautta kestävät harjoittelujaksot.
Opettajien mukaan koulutuksen muutoksiin vaikutti paljon yhteiskunnallinen tilanne, jota he kuvasivat. Valmiille kätilöille pidettiin aikanaan kertauskursseja lastenhoidosta, vastasyntyneen hoidon opetuksesta ja synnytysopin uusista menetelmistä. 1960-lu-vulla kotisynnytykset olivat yhä harvinaisempia ja lääkärijohtoiset sairaalasynnytykset yleistyivät. Vuonna 1964 vain 3 %:a naisista synnytti kotona ja ajateltiin, että kätilön työ on muuttunut niin, ettei varsinaista kätilön virkaa enää tarvittu. Erikoiskoulutetut
sairaanhoitajat ja terveyssisaret pystyisivät hoitamaan kätilön työt avoterveydenhuol-lossa. 2-vuotinen kätilökoulutus korvattiin tästä johtuen sairaanhoitajapohjaisella eri-koissairaanhoitajakoulutuksella. Vuonna 1969 aloitettiin ensimmäisten erikoissairaan-hoitajakätilöiden kouluttaminen Helsingissä. Vuonna 1972 koulutus laajeni muihinkin sairaanhoito-oppilaitoksiin. Kätilövakuudesta luovuttiin vuonna 1970 kätilöuudistuksen myötä. Kätilökoulutus aloitettiin useissa oppilaitoksissa, koulutuksen kesto oli perus-koulupohjalta 4.5 vuotta ja lukion jälkeen 3.5 vuotta. Kätilöiden alempi korkeakoulutut-kinto tuli vuonna 1996 ollen 180 opintoviikkoa, josta vähintään 90 opintoviikkoa oli har-joittelua. Sitten tulivat EU-direktiivit, jotka ovat vaikuttaneet koulutukseen. Opiskelijoilla pitää olla nykyisin tietty määrä synnytyksiä, synnyttäneitä, vastasyntyneitä ja erityistä tarkkailua vaativien vastasyntyneiden hoitoa. On tultu siihen, että kätilökoulutus kestää nykyisin 4.5 vuotta ja on laajuudeltaan 270 opintopistettä.
Taulukko 12. Alaluokkaa ”koulutuksen kehittyminen” kuvaava esimerkki aineistosta.
Alkuperäinen il-maisu
Pelkistetty il-maisu
Alakategoria Yläkategoria Pääkategoria H5/S42: Ja sitte
käyn kätilökoulu-tuksen historiaa vähän, että kuinka sitä koulutusta on lähetty, millä lailla sitä on niinku tehty.
opettaja käy käti-lökoulutuksen historiaa
koulutuksen ke-hittyminen
opetuksen sisältö ammattihistorian opettamisen ny-kykäytänteet
Kätilötyön kehittyminen
Opettajat kuvasivat kätilökoulutuksen kehittymisen lisäksi kätilötyön kehittymistä laa-jasti (taulukko 13). Tätä opetuksen sisältöä on kuvattu laalaa-jasti samasta syystä kuin kätilökoulutuksen kehittymistäkin. Kätilötyön historian osalta opetetaan etenkin amma-tin kehittymistä. Samoin kuvataan silloisia olosuhteita kuten saunassa synnyttämistä.
Ammatillista tasoa nostettiin koulutuksen myötä vähitellen ja palkkaamiseen sekä toi-meentuloon kiinnitettiin huomiota. 1700-luvulla koulutettu kätilö toimi synnytyksissä johtajan roolissa ja muut mukana olijat toimivat käskyjen mukaan. Kätilö hoiti synnyt-täjän, palveli tätä, pyrki hoitamaan turvallisen ja nopean synnytyksen, auttoi lapsen maailmaan, pyrki lievittämään synnytyskipuja ja edistämään synnytyksen kulkua.
1850-luvulla kätilöitä oli Suomessa alle sata. Korkeita palkkoja pidettiin huonona, koska kaikilla ei ollut rahaa palkata kätilöä. Uusia käytäntöjä ja sääntöjä tehtiin, mutta maalaisväestö suhtautui niihin kuitenkin ennakkoluuloisesti. Kielimuuri tuli esiin ruotsia
puhuvien kätilöiden ja suomalaisten välillä. Vuosina 1859-1879 tehtiin uudet ohjesään-nöt helpottamaan kätilöiden työtä. Näissä oli paremmat edellytykset maalaiskunnille, kätilöiden piti hallita myös suomen kieltä. 1859 perustettiin kätilöohjesääntö, jossa oli kolme artiklaa: kätilöopetus, kätilöiden velvollisuudet ja edut ja kätilöiden palvelukseen ottaminen. Ohjesääntö toteutui vasta vuonna 1920. Autonomian ajan loppupuolella 1900-luvulla senaatti myönsi valtioapua maalaiskunnille kätilön palkkaamista varten, jolloin köyhilläkin kunnilla oli mahdollisuus kätilön palkkaamiseen. Lopulta ihmiset al-koivat luottaa koulutettuihin kätilöihin.
Opettajat kertoivat korostavansa kätilötyön kehittymisen suhteen vastaavasti yhteis-kunnallisen tilanteen vaikutusta työhön. Vähitellen synnytykset lisääntyivät, lapsikuol-leisuus väheni ja päästiin hyviin tuloksiin väestönkehityksellisesti. 1800-luvun loppu-puolella kunnan kätilöillä matkat olivat pitkiä ja ne tehtiin monesti hevoskyydillä, hiih-täen tai jalkaisin. Olosuhteet eivät olleet aina hyvät, mutta kätilön piti soveltaa oppi-maansa. 1917 kätilölaitos oli murroksen alla. Suomessa oli toimiva kätilökoulutus ja kätilölaitoksen kehittämistä oli suunniteltu jo ennen itsenäistymistä, mutta nyt siihen ryhdyttiin toden teolla. Puhuttiin lainalaisesta äitiys- ja lastenhuoltotyöstä. Asetus saa-tiin 16.4.1920. Asetuksessa kirjatsaa-tiin kätilöiden velvollisuuksia ja vaitiolovelvollisuutta nostettiin. Suomessa perustettiin uusia kätilövirkoja maaseudulle vuosina 1920-30 ja tarjolla oli paljon työtä. Syntyvyys pieneni ajoittain yleisen työttömyyden ja pula-ajan vuoksi, jolloin kätilöilläkin oli työttömyyttä. Vuoteen 1933 mennessä tilanne tasoittui ja silloin alkoi olla taas pulaa kätilöistä. Olosuhteet erosivat nykyisistä. Arki oli sellaista, että piti huolehtia monista asioista. Tuolloin piti lämmittää kamiinaa ja tehdä muutakin kuin hoitaa synnytystä. Piti huolehtia siitä, että ympäristö pysyi lämpimänä, ilma ei päässyt jäähtymään ja syntyneet lapset voivat hyvin. Synnytyslaitoksissa puolet oli va-rattomille tarkoitettuja vapaapaikkoja. Myös Jumalan puoleen käännyttiin ja rukoiltiin.
Opettajat kertoivat kuvaavansa opiskelijoille neuvolatyön kehittymistä. Ensimmäinen äitiysneuvola tuli Helsingin yliopiston naistentautien poliklinikan yhteyteen vuonna 1926, ja myös Viipurissa äitiysneuvolatyö alkoi kehittyä. Äitiysneuvoloita pyrittiin saa-maan kaupunkien lisäksi maaseudulle, ja valtiolta saatiin rahaa neuvolatoiminnan yl-läpitämiseen. Neuvolalaki kunnallisesta äitiysneuvolatoiminnasta hyväksyttiin vuonna 1944. Tätä ennen maassa oli vain vähän neuvoloita ja niitä lisättiin vähitellen.
Synty-vyys oli suurta, mikä edesauttoi neuvoloiden leviämistä. Vuonna 1950 jo 92 % odotta-vista äideistä oli neuvolan kirjoilla. Kymmenen vuotta myöhemmin luku oli jo 97 %.
Tohtori Martti Siirala ja professori Laimi Leidenius olivat äitiysneuvolatoiminnan raivaa-jina. Laimi Leidenius oli nimenomaan kätilöiden työn kannattaja eikä nimennyt äitiys-neuvolaa terveydenhoitajien tehtäväksi. Kätilöiden ohjesääntö tuli vuonna 1935. Apua annettiin silloin synnyttäjän kotiin ja oltiin äitiyspakkauksen juurilla. Tällöin alettiin miet-tiä myös kodinhoitajatarkiertoa.
Opettajat kertoivat kuvaavansa opiskelijoille useita muutoksia, mitä kätilön työssä on tapahtunut. Kivunlievityksiä ei käytetty juurikaan 1950-luvulla, vasta oppikirjan tehnyt Keijo Soiva esitteli kätilöille kivunlievityskeinoja. Keijo Soivan kirja on ollut kätilökoulu-tuksen perusteos vuosia. Opettajien mukaan kirjasta löytyy paljon hyvää tietoa, jota voidaan hyödyntää vielä tänäkin päivänä. 1960-70 luvuilla alkoi synnytyksiä tulla raaloihin ja lopulta suurin osa synnytyksistä tapahtui siellä. Tämä onnistui, koska sai-raalaverkosto parani. Tämän myötä tuli kunnankätilön työnkuvaan muutos. Työ painot-tui jatkossa neuvolatoimintaan, raskauden seurantaan, äitiyshuoltoon, synnyttäneen naisen ja vastasyntyneen hoitoon. Vuonna 1972 sairaalalaissa päätettiin, että terveys-neuvonta ja äitiysneuvolatyö vaatii jostakin syystä terveydenhoitajan pätevyyden.
1980-luvulla perusterveydenhuolto kehittyi. Synnytykset alkoivat medikalisoitua ja vas-tapainona tälle alettiin puhua aktiivisen ja luonnonmukaisen synnytyksen puolesta.
Aiemmin synnytyksen hoito keskittyi enemmän äitiin, mutta tällöin alettiin ottamaan koko perhe, myös isät ja tukihenkilöt, enemmän mukaan. Vuonna 1987 alettiin puhua kokonaisvaltaisesta kätilötyöstä. Haasteita toivat Euroopan Unionin tuomat muutokset ja vaatimukset.
Kehitysnäkökulmaa kuvataan opetuksessa kaiken kaikkiaan vahvasti. Opettajat kuva-sivat lähtevänsä aiheen opetuksessa liikkeelle 1920-luvulta neuvolatoiminnan käyn-nistymisestä ja käyvänsä sieltä tähän päivään saakka läpi sen, miten kätilötyö ja äi-tiyshuoltotoiminta on muuttunut. Opettajat kuvasivat äitiyshuollon ja synnytysopin yh-teydessä opetettavan kehityksen vaiheita ja työn aiempaa luonnetta. Kehityksen suh-teen opiskelijoiden halutaan tietävän, milloin verensiirrot ovat alkaneet onnistua ja mil-loinon aloitettu keisarinleikkaukset. Opettajat näkivät tärkeänä korostaa kätilökompe-tenssia, eli mitä työ ja sen vaatimukset ovat olleet aiemmin ja mitä ne ovat tänä päi-vänä.
Taulukko 13. Alaluokkaa ”kätilötyön kehittyminen” kuvaava esimerkki aineistosta.
Alkuperäinen il-maisu
Pelkistetty il-maisu
Alakategoria Yläkategoria Pääkategoria H2/S11: Eli mä
lä-hen tai siis opetan kätilötyön, mut siis äitiyshuollon elikkä mä lähden sit sieltä, sieltä tota ni 1920-lu-vulta elikä lähden sielt niinku neuvo-latoiminnan käyn-nistymisestä ja sit mä käyn niinku siitä tähän päi-vään saakka niin kun läpi sen, et miten kätilötyö on muuttunu ja äitiys-huoltotoiminta on niinku muuttunu, et se on se mitä siitä historiasta käydään.
opettaja käy läpi, miten kätilötyö ja äitiyshuoltotoi-minta ovat muut-tuneet
kätilötyön kehitty-minen
opetuksen sisältö ammattihistorian opettamisen ny-kykäytänteet
Muu ammattiin liittyvä kehittyminen
Opettajat kuvasivat opetuksen sisältävän myös muuta ammattiin liittyvää kehittymistä.
Esimerkiksi hoitotieteen ja hoitamisen historiaa kuten sairaanhoidon kehittymistä käy-dään läpi opetuksessa. Opettajien mielestä opiskelijoiden on hyvä tietää, miten sai-raanhoito on kehittynyt, koska äitiyshuolto on osa sitä. Näin ollen kokonaisvaltainen hoidollinen historiakin nähtiin tärkeänä. Lähitieteiden kehittymistä kuten lääketieteen historiaa halutaan myös kuvata. (taulukko 14.) Täältä esimerkkinä mainittiin, mitä lääk-keitä on käytetty antiikissa ja myöhemmin.
Taulukko 14. Alaluokkia ”sairaanhoidon kehittyminen” ja ”lähitieteiden kehittyminen”
kuvaavat esimerkit aineistosta.
Alkuperäinen il-maisu
Pelkistetty il-maisu
Alakategoria Yläkategoria Pääkategoria H4/S33: Ja miten,
miten niinku, koska terveyden-huolto, miten sai-raanhoito on ke-hittyny, koska äi-tiyshuolto ni se-hän on osa sitä.
miten sairaan-hoito on kehitty-nyt
sairaanhoidon kehittyminen
opetuksen sisältö ammattihistorian opettamisen ny-kykäytänteet
H4/S33: Et hiukan siitä sitten hipa-sen niinkun lähi-tieteen, lääketie-teen, historiaa.
vähän lähitieteen eli lääketieteen historiaa
lähitieteiden ke-hittyminen
Lisäksi opettajat kertoivat opettavansa ihmis- ja tautikuvan kehittymistä, milloin on kek-sitty hermot ja minkälainen tautikuva ja sairauskäsitys on ollut missäkin. Nähdään tär-keänä, että opiskelijat ymmärtävät asioiden historian ja kykenevät kriittiseen ajatteluun asioista. Esimerkiksi vaihtoehtohoidoissa taustalla on opettajien mukaan joitakin van-hoja teorioita. Naiskuvan kehittymisen nähdään liittyvän oleellisesti kätilötyöhön ja sitä halutaan valottaa opiskelijoille erilaisin esimerkein. Muun muassa sairaanhoitajakou-lutuksen alkaessa mietittiin vielä, onko naisia edes koulutettavissa. Naiset nähtiin tie-teellisesti kykenemättömiksi. Myös rokottamisen kehittymistä käydään läpi. (taulukko 15.)
Taulukko 15. Alaluokkia ”ihmis- ja tautikuvan kehittyminen”, ”naiskuvan kehittyminen”
sekä ”rokotuksen kehittyminen” kuvaavat esimerkit aineistosta.
Alkuperäinen il-maisu
Pelkistetty il-maisu
Alakategoria Yläkategoria Pääkategoria H4/S33: Ja miten
ihmiskuva on ke-hittyny, millon on keksitty hermot ja millon on keksitty minkälainen tauti-kuva on missäki ja minkälainen sairauskäsitys on ollu missäki.
miten ihmiskuva on kehittynyt ja minkälainen tauti-kuva ja sairaus-käsitys on ollut
ihmis- ja tautiku-van kehittyminen
opetuksen sisältö ammattihistorian opettamisen ny-kykäytänteet
H4/S33: Ja sit toi-nen, mitä mä käti-löille aina otan, mistä mä oikees-taan alotan ni on naisen historia eli miten naiskuva, ku se myös liittyy tähän kätilötyöhön ni miten tää nais-kuva on kehittyny.
miten naiskuva
Muut sisällölliset näkökulmat
Opettajat mainitsivat osan opetuksen sisällöistä aiempia suppeammin. Tällaisia olivat kansainvälinen näkökulma, jota korostetaan sekä koulutuksen että kätilötyön historian opetuksessa. Samoin kuvataan kätilöiden ja lääkärien välistä yhteistyötä, lähinnä val-tasuhteiden muuttumista vuosien varrella. Lisäksi kuvataan Suomen Kätilöliiton ja kä-tilöyhdistysten historiaa, missä kohtaa ne ovat tulleet ja kuinka ne ovat vaikuttaneet.
(taulukko 16.)
Taulukko 16. Alaluokkia ”kansainvälinen näkökulma”, ”kätilöiden ja lääkäreiden yh-teistyö” sekä ”Suomen Kätilöliiton ja kätilöyhdistysten historia” kuvaavat esimerkit ai-neistosta.
Alkuperäinen il-maisu
Pelkistetty il-maisu
Alakategoria Yläkategoria Pääkategoria H7/S56: We take
this history of nor-dic perspective and but also in history of global perspective.
we take this his-tory of nordic and global perspec-tive
kansainvälinen näkökulma
opetuksen sisältö ammattihistorian opettamisen ny-kykäytänteet
H7/S56: And how it then became then more the doctors domi-nated and and the midwives were under the doctors and so on.
the doctors domi-nated, and the midwives were under the doctors
kätilöiden ja lää-käreiden yhteis-työ
H5/S42: Otan esiin liiton puo-lelle, et missä vai-heessa Suo-messa on Kätilö-liitto tullu ja mitä se on vaikuttanu.
Kätilöliiton tulemi-nen ja vaikutuk-set Suomessa
Suomen Kätilölii-ton ja yhdistysten historia
Ammattihistorian kannalta tärkeistä henkilöistä opettajat nostivat esille kätilökoulutuk-sen suhteen muun muassa Johan von Hoornin, joka järjesti Ruotsi-Suomen säännöl-lisen kätilöopetuksen, mikä oli pohja Suomen kätilölaitoksille (taulukko 17). Samoin mainittiin Josef Adam Joachim Pippingsköld ja Gustaf Heinricius, jotka yrittivät paran-taa kätilötilannetta ja opetusmahdollisuuksia ja joiden toimesta koulutuksen pääsyvaa-timuksia kiristettiin.
Kätilötyön kannalta opettajat mainitsivat ensimmäisen suomalaisen kätilön, joka oli porvarisemäntä Margaretha Forsman. Hän valmistui vuonna 1752. Jo edellä mainittu Keijo Soiva teki suomalaisille kätilöille oppikirjan. Hänen panoksensa kätilötyön eteen nähtiin merkittävänä. Samoin äitiysneuvolatoiminnan raivaajina toimineet Martti Siirala ja Laimi Leidenius. Leena Valvanne oli valtakunnan kätilö. Hän toimitti Kätilö-lehteä 29 vuotta ja taisteli kätilönimikkeen puolesta eikä halunnut sitä korvattavan erikoissairaan-hoitajanimikkeellä. Hygieniaan liittyvää kehitystä kuvataan opiskelijoille tiettyjen henki-löiden kautta. Semmelweis kuvattiin tärkeänä henkilönä, koska lapsivuodekuume-epi-demiat raivosivat Euroopassa nimenomaan sairaalasynnytyksissä. Suomessa tätä on-gelmaa ei niinkään ollut, koska sairaalasynnytykset eivät olleet täällä vielä niin yleisiä.
Semmelweisia pidetään uudelleen tärkeänä henkilönä sairaalabakteereita vastaan.
Samoin Pasteuria, koska hänen keksimät asiat liittyvät läheisesti kaikkeen hoitami-seen. Lisäksi esiin nostettiin muun muassa Rosita Heikel, Suomen ensimmäinen nais-lääkäri.
Taulukko 17. Alaluokkaa ”ammattihistorian kannalta tärkeät henkilöt” kuvaava esi-merkki aineistosta.
Alkuperäinen il-maisu
Pelkistetty il-maisu
Alakategoria Yläkategoria Pääkategoria H8/S69: Leena
Valvanteesta, joka on ollu sitten val-takunnan kätilö ja hänestäkin on, on tuota kerrottu, että hän toimitti Kätilö-lehtee 29 vuotta ja taisteli kätilönimik-keen puolesta eikä halunnu sitä korvattavan vuotta ja taisteli kätilönimikkeen puolesta
ammattihistorian kannalta tärkeät henkilöt
opetuksen sisältö ammattihistorian opettamisen ny-kykäytänteet