Oikea ja riittävä kuva käsitteenä

Oikean ja riittävän kuvan määritelmää voidaan lähestyä useasta eri näkökulmasta ja vaikka tarkkaa määritelmää ei ole olemassa, niin tietyistä perusteista ja lähtökohdista on yksimielisyyttä. Ensinnäkin TFV:n lähtökohtana ei pidetä sanojen oikea ja riittävä arkikielistä merkitystä, sillä arkielämän tarkoitus ei pysty vastaamaan liike-elämän tarpeisiin, eikä näin ollen voi antaa käsitteelle sopivaa määritelmää. Laskentatoimessa TFV:tä pidetään erityisenä ammattikäsitteenä, jolle on muodostunut oma merkityksensä alalla. (Rutherford 1985, 484.) McEnroe ja Martens (2004, 428) ovat toistaneet Parkesin ajatuksen siitä, että TFV käsitteessä kaksi sanaa liittyvät toisiinsa muodostaen kiinteän käsitteen. Tämäkin vahvistaa ajatusta siitä, ettei sanojen merkityksiä kannata välttämättä tutkia erillisinä, vaan yhtenä kokonaisuutena.

Muutenkaan tarkalla sanamuodolla ei näytä olevan vaikutusta TFV käsitteelle, sillä sanoja on vuosien varrella muutettu merkityksen muuttumatta olennaisesti (Rutherford 1985, 485).

Myös Alexander ja Eberhartinger (2009, 574–575) ovat todenneet, että sanamuodosta riippumatta TFV:n idea on kaikkialla sama. EU:n sisällä TFV:lle on erilaisia käännöksiä jäsenmaiden kansallisissa laeissa, mutta kaikki perustuvat kuitenkin samaan neljänteen direktiiviin ja sen säännöksiin. IAS standardeissa käytetään muotoa present fairly, joka sekin on vain eri sanamuoto TFV käsitteelle. (Moore 2008, 12.) Yksittäisten sanojen määrittelemisen tai synonyymien etsimisen sijaan TFV määritelmää lähdetään hahmottamaan miettimällä sanojen tarkoittamaa periaatetta (Arden 1993,4).

Pohjimmiltaan TFV on filosofinen periaate, jonka tarkoituksena on ilmaista yksinkertaisesti abstrakti asia, eli tässä tapauksessa yhteisöjen taloudellisen raportoinnin perusta. TFV:n

keskeinen idea on periaatteessa helppo ymmärtää, mutta sitä on vaikea hahmottaa konkreettisesti. Tästä syystä ongelmia tulee varsinkin TFV:n käytännön soveltamisessa tai tarkemmassa määrittelyssä. Käytännössä erilaisia TFV:n soveltamistilanteita on lukemattomia, jonka takia on mahdotonta rajata yksiselitteisesti, milloin TFV:n kriteerit täyttyvät. Aina on olemassa tulkinnallinen alue, jossa TFV:n toteutumisesta voi olla perusteltuja eriäviä mielipiteitä. (Hoffman & Arden 1983, 2.) Flintin (1982, 2) mielestä TFV:n luonteelle ominaisin ja merkityksellisin piirre on juuri se, ettei sitä voi määrittää edes yksityiskohtaisilla säännöillä.

Ei ole olemassa vain yhtä ainoaa TFV:tä, vaan niitä voi olla useita. Tämän voi päätellä englanninkielisten tekstien muodosta, joissa käytetään epämääräistä artikkelia määräisen artikkelin sijaan TFV:n edessä (Hoffman & Arden 1984, 2). Flintin (1982, 9) mukaan tilinpäätös ei voi olla täysin objektiivinen, vaan se on mielipide yhteisön taloudellisesta asemasta. Esittämistä rajoittavat yleiset tilinpäätöskäytännöt, mutta niihinkin sisältyy paikoin valinnanvaraa ja näin myös mahdollisuus erilaisiin näkemyksiin, joista useampi voi olla TFV mukainen. Tilinpäätöksen tulee olla perusteltu näkemys yhtiön taloudellisesta tilasta ja sen tulee perustua rationaalisiin sekä uskottaviin lähtökohtiin. TFV noudattamisen selvittämiseen tarvitaan ammatillista osaamista sekä harkinnan käyttöä, ja päätelmään vaikuttavat taloudellisten tietojen lisäksi annetut tiedot sosiaalisista näkökulmista. (Flint 1982, 9; 24–25.)

TFV:n toteutumisen selvittämiseksi on ensin pyrittävä määrittämään TFV:lle vaadittavat yleiset kriteerit (Ekholm & Troberg 1998, 120). Vaikka TFV:lle ei ole suoranaisesti määritetty rajoja, sille on olemassa tietyt yleisluontoiset kriteerit ja ominaisuudet (Flint 1982, 20). Ensinnäkin TFV:n tarkoituksena on antaa yhteisöstä ei-harhaanjohtava kuva, minkä voidaan ajatella olevan käsitteen lähtökohta. (Alexander & Eberhartinger 2009, 574.) Sen lisäksi Hoffmanin ja Ardenin (1984, 2) mukaan tilinpäätöksessä annettujen tietojen tulee olla kattavia, käyttökelpoisia sekä tarkkoja, jotta ne antavat TFV:n mukaisen kuvan.

Kustannustehokkuus tulisi kuitenkin ottaa huomioon TFV:n toteutumista määritettäessä. Jos jonkin yksittäisen tiedon saaminen on haastavaa ja aiheuttaa suuria kustannuksia, sitä ei vaadita TFV noudattamiseksi. (Hoffman & Arden 1984, 2.)

Oikean ja riittävän kuvan edellytyksenä ovat myös käyttäjien odotukset. Tilinpäätöksessä esitettyjä tietoja tulee olla riittävän paljon ja niiden laadun on oltava riittävän hyvä lukijoiden kohtuullisten odotusten täyttymiseksi. (Hoffman & Arden 1983, 2.) Tilipäätöksen käyttäjiä ei ole määritelty tarkasti, vaan tiedon on todettu olevan taloudellisen päätöksenteon perustana laajalle joukolle. Tilinpäätöksen lukijoita ovat ainakin omistajat, sijoittajat ja lainanantajat.

(Ekholm & Troberg 1998, 117–118.) Käyttäjillä oletetaan kuitenkin olevan tietoa taloudellisesta raportoinnista (Flint 1982, 25). Käyttäjien odotuksiin taas vaikuttaa suurelta osalta aikaisempien tilinpäätösten sisältö, koska käyttäjät odottavat saavansa samanlaista tietoa kuin aikaisemmin (Hoffman & Arden 1983, 3). Ekholmin ja Trobergin (1998, 123) mukaan kaikilla käyttäjillä on samankaltaiset tarpeet ja odotukset tilinpäätösinformaation suhteen.

Ekholm ja Troberg (1998) ovat lähteneet määrittämään TFV:tä sen perusteella mihin oikeaa ja riittävää kuvaa verrataan. Heidän mukaansa TFV tilinpäätöksessä viittaa yrityksen todelliseen arvoon (intrinsic value). Tällöin yrityksillä ajatellaan olevan jokin todellinen arvo, jota tilinpäätöksessä annettavat tiedot heijastavat. Todellista arvoa ei voida kuitenkaan koskaan määrittää tarkkaan, joten TFV:n avulla tilinpäätöksessä pyritään pääsemään mahdollisimman lähelle sitä. Yrityksen taloudellinen raportointi ei ainakaan saa pyrkiä vääristämään tai muokkaamaan yrityksen todellista arvoa, vaan tukea sen luomisessa. Arvon määrittämiseksi taloudellisessa raportoinnissa tulisi esittää mahdollisimman tarkasti yrityksen tuotot ja riskit sekä nykyhetkessä että tulevaisuudessa. Ekholm ja Troberg (1998, 122) ovat myös esittäneet ajatuksen, että sana oikea kuvaa tiedon luotettavuutta ja sana riittävä kuvaa tiedon pätevyyttä.

Tällöin molemmilla sanoilla on oma tarkoituksensa, sillä tieto, joka on oikea, ei välttämättä ole aina riittävä. (Ekholm & Troberg 1998, 120–122.)

Koska TFV esiintyy laissa, se on myös lakitermi. Tuomioistuimilla on siis mahdollisuus tehdä päätös siitä, onko TFV noudatettu vai ei. Moore (2008, 7–9) on tutkimuksessaan esitellyt joitakin tapauksia, joissa Iso-Britannian tuomioistuin on ottanut kantaa TFV toteutumiseen.

Myös EU:n tuomioistuimessa on käsitelty TFV:hen liittyviä tapauksia, joten tuomioistuimet osaltaan vaikuttavat TFV:n määrittämiseen. (Moore 2008, 9–10.) Toisaalta tuomioistuinten tulee päätöksissään huomioida alan ammattilaisten mielipiteet. Alalla vallitsevien vakiintuneiden käytäntöjen ja tapojen tulee olla perustana oikeuden päätöksille, varsinkin

silloin, kun käytännöt perustuvat autoritaarisen tason ohjeisiin. (Arden 1993, 1.) Alexander &

Eberhartinger (2009, 572–573) ehdottavat, että TFV on kirjanpitolain päämäärä, joka tulisi huomioida kirjanpitolain tulkinnassa niin, että lakia sovelletaan sen päämäärän mukaisesti.

Yksi TFV määrittämisen haasteista on se, että TFV-konsepti muuttuu ja kehittyy ajan myötä.

TFV huomioi taloudellisen ja sosiaalisen ympäristön käyttäjien odotusten kautta ja siten se muuttuu jatkuvasti vastaamaan näitä odotuksia. (Ekholm & Troberg 1998, 114.) Esimerkiksi erilaiset talouskriisit voivat lisätä käyttäjien odotuksia tilinpäätöksessä esitetyistä tiedoista ja tällöin tilinpäätöksessä tulisi esittää enemmän tietoja, jotta se antaisi oikean ja riittävän kuvan.

TFV:n perimmäinen tarkoitus antaa ei-harhaanjohtava kuva pysyy jatkuvasti samana, mutta konseptin tulkinta, eli käytännön soveltaminen, muuttuu ympäristön vaikutuksesta.

Aikaisempien vuosien TFV mukaiset tilinpäätökset eivät välttämättä enää tulevaisuudessa antaisikaan oikeaa ja riittävää kuvaa. Lakitekstiä ei silti ole tarpeen päivittää jatkuvasti, sillä TFV:n tulkinta muuttuu vain käytännön soveltamisessa. (Hoffman & Arden 1983, 4.) Hoffman ja Arden (1983, 5) toteavat myös, että TFV tulkinta saattaa myös vaihdella maittain, joskin EU tason sääntely tasoittaa eroja.