7.7 Pintavedet
7.7.1 Nykytila
sadan metrin etäisyydellä, valtatien 6 suuntaan on koulu. Lisäksi huomiota tulee kiinnittää kevyen liikenteen turvallisuuteen erityisesti Rantatiellä liikennemäärien lisääntyessä. Rantatien ja Tapiolankaaren sekä Rantatien ja Metsäpellontien liikennejärjestelyihin kiinnitettävä erityistä huomiota, jotta näkyvyys risteysalueilla säilyy esteettömänä ja talviaikaan on huolehdittava liukkauden torjunnasta. Tarvittaessa on tehtävä liikennejärjestelyjä liikenneturvallisuuden parantamiseksi.
Liikennetärinän vaikutuksia voidaan lieventää muun muassa rajoittamalla ajonopeuksia ja huolehtimalla teiden kunnosta.
Asumisviihtyvyyteen vaikuttavia tärinäkokemuksia ei välttämättä voida kokonaan estää, mutta lähimpien rakennusten kokemaan viihtyvyyshaittaa voidaan vähentää ajoittamalla kuljetukset päiväsaikaan ja mahdollisuuksien mukaan arkipäiviin. Lisäksi raskaan liikenteen aiheuttaman tärinän vaikutuksia voidaan lieventää muun muassa rajoittamalla ajonopeuksia ja huolehtimalla teiden kunnosta.
Rakentamisen aikaista melupäästöä voidaan rajoittaa ja optimoida esimerkiksi rakennusajan kalustovalinnoilla. Meluavimmat rakennustoiminnot voidaan ajoittaa vain päiväaikaan.
Toiminnanaikainen meluntorjunta voidaan ottaa kustannustehokkaasti huomioon jo hankkeen suunnitteluvaiheessa.
Kuva 7-27. Hankealueen sijoittuminen Saimaan vesistöalueeseen.
Ympäristöhallinnon vesimuodostumarajauksissa alue kuuluu kahteen vesimuodostuma-alueeseen, Arposenniemen itäpuoli eteläiseen Suur-Saimaaseen (Suuret vähähumuksiset järvet, SVh) sekä länsipuoli itäiseen Pien-Saimaaseen (SVh) (Ympäristöhallinnon Oiva-tietokanta 2016). Laajemmin tarkasteltuna alue kuuluu Vuoksen vesistöalueella Ala-Saimaan lähialueeseen (04.112). Vedet johtuvat alueelta Vuoksen kautta Venäjän puolelle Laatokkaa kohti ja edelleen Nevaa pitkin Suomenlahteen.
Hydrologia
Joutsenon edustalla (mukaan lukien Honkalahti ja Kolarinlahti) laimenemisolosuhteet ovat hyvät, sillä lännestä tuleva vesi sekoittuu Joutsenon pohjois- ja koillispuolisilla vesialueilla Saimaan pohjoisemmista osista tulevaan vesimassaan (Saimaan vesiensuojeluyhdistys ry 2015). Kemira Chemicalsin hankealueen edustan vesialue (Kolarinlahti sekä Hinkanselkä) on melko matalaa, rikkonaista ja osin eriytynyttä vesialuetta. Kolarinlahden maksimisyvyys on peruskartan syvyystietojen perusteella 6,5 metriä ja Muukonsaaren edustalla 9,5 metriä (Kuva 7-28). Veden vaihtuvuutta kuvaava laskennallinen viipymä vesialueella on noin kaksi kuukautta.
Päihäniemen jälkeen vedet laimenevat tehokkaasti sekoittuessaan Suur-Saimaan vesiin. (Pöyry Finland Oy 2013)
Kuva 7-28. Kolarinlahden syvyystiedot peruskartan perusteella. Kemira Chemicals Oy:n jäte- ja jäähdytysveden purkupisteen suuntaa-antava sijainti osoitettu punaisella nuolella. (Maanmittauslaitos Paikkatietoikkuna 2016)
Vesialueelle virtaa vettä pääasiassa pohjoisemmalta Saimaalta luoteen suunnalta sekä vähäisemmässä määrin lännestä. Alueelle lännen suunnasta virtaavan veden laatua heikentää UPM-Kymmene Oyj Kaukaan tehtaiden jätevesikuormitus. Joutsenon alueen jätevesiä voi pieninä määrinä kulkeutua myös lännen suuntaan Haukiselälle, mutta niiden osuus Haukiselän alueen kokonaiskuormituksesta on UPM-Kymmene Oyj Kaukaan tehtaiden kuormitukseen verrattuna pieni. Lappeenrannan ja Joutsenon alueen pistekuormittajien voimakkaasti laimentuneet jätevedet kulkeutuvat länteen Tiuruniemen ohitse Kytöselälle ja kohti Vuoksea.
(Saimaan Vesi- ja Ympäristötutkimus Oy 2015)
Tuuliolosuhteet voivat avovesikaudella ajoittain aiheuttaa jäteveden kulkeutumista pintavesikerroksessa pääsääntöisten virtausolosuhteiden vastaisesti itä-länsi -suuntaisesti.
Talviaikana jätevettä kulkeutuu alusvedessä Kattelussaaren itäpuolelta kohti pohjoista Kyläniemen eteläpuolisten selkävesialueiden suuntaan. Talviaikainen jäteveden vallitsevien virtaussuuntien vastainen kulkeutuminen johtuu veden lämpötilasta riippuvista tiheyseroista, sillä pintavettä lämpimämpi ja raskaampi jätevesi valuu pohjaa pitkin matalilta alueilta kohti syvempää vettä. (Saimaan Vesi- ja Ympäristötutkimus Oy 2015)
Hankealue kuuluu Ala-Saimaan valuma-alueeseen (tunnus 04.112), jonka koko on 3 594 km2. Hankealueen lähin isompi vesistö on Saimaa. Hankealueelta on matkaa Saimaan Hinkanrantaan noin 1,3 km ja Kolarinlahteen noin 1,1 km. Hankealueesta noin 400 metriä länteen sijaitsee Ritasuo, jonka reunassa kulkee Sakarinoja sekä Kinnarinjoki.
Kuormitus
Etelä-Saimaan veden laatuun vaikuttaa lähinnä paperiteollisuudesta peräisin oleva pistekuormitus (Saimaan Vesi- ja Ympäristötutkimus Oy 2015). Hajakuormituksen merkitys on pieni, mutta esimerkiksi Joutsenon edustalla hajakuormituksella saattaa olla pientä merkitystä.
Joutsenon edustan veden laatuun vaikuttavat mm. Kemira Chemicalsin, Joutsenon alueen tehdasintegraatin (Metsä Fibren ja Metsä Boardin tehtaat), Stora Enson Honkalahden sahan sekä Oravaharjun jätevedenpuhdistamon kuormitus.
Oheisessa taulukossa (Taulukko 7-2) on esitetty vuonna 2014 Etelä-Saimaan alueelle kohdistunut suurimpien kuormittajien kuormitus (Saimaan Vesi- ja Ympäristötutkimus 2015).
Taulukosta puuttuu Honkalahden sahan kuormitustiedot, joita ei velvoitetarkkailuraportteihin ole kirjattu. Honkalahden sahan ympäristölupahakemuksesta vuodelta 2011 löytyy sen sijaan tieto,
jonka mukaan Honkalahden sahan jätevesi on sisältänyt esimerkiksi vuosina 2001–2010 keskimäärin 236 t/a (0,64 t/d) kiintoainetta; 398 t/a (1,1 t/d) CODcr; 11,7 t/a (0,03 t/d) BOD7 ja 4,7 t/a (12,9 kg/d) fosforia (Stora Enso Wood Products Oy Honkalahden saha 2011).
Taulukko 7-2. Etelä-Saimaaseen kohdistuva kuormitus vuonna 2014 suurimpien pistekuormittajien osalta. Lähde: Saimaan Vesi- ja Ympäristötutkimus 2015.
fosfori (kg/d) typpi (kg/d) CODCr (t/d) BOD7ATU (t/d)
UPM-Kymmene Oyj:n Kaukaan
tehdas 11 344 28 0,78
Metsä-Board Oyj:n ja Metsä Fibre
Oy:n Joutsenon tehdasintegraatti 12 281 16 993 0,28 Oravaharjun jätevedenpuhdistamo 0,17 48 0,05 0,008
Stora Enso Imatran tehtaat 43 630 49 5,6
Imatran alue (Imatran kaupungin yhdyskuntajätevedenpuhdistamo ja
Ovako Imatra Oy Ab)
5,3 305 0,36 0,09
Jätevesien laimeneminen Joutsenon edustalla on melko tehokasta ja metsäteollisuuden kuormituksen vaikutukset näkyvät selvästi lähinnä paikallisesti lähellä purkualuetta Honkalahden tuntumassa (Kaakkois-Suomen ELY-keskus 2016). Oheisessa taulukossa (Taulukko 7-3) on esitetty Vuoksen vesienhoitosuunnitelmaan liittyvän Kaakkois-Suomen vesienhoidon toimenpideohjelman mukainen kokonaisravinteiden kuormitusjakauma Itäisellä Pien-Saimaalla (Kaakkois-Suomen ELY-keskus 2010), johon hankealueen edustan länsipuoli luetaan kuuluvaksi vesienhoidon toimenpideohjelman mukaan. Taulukon teollisuusperäisissä kuormitusarvoissa ovat mukana Kaukaan tehtaiden, Joutsenon tehtaiden ja Honkalahden sahan päästöt. Taulukosta nähdään, että teollisuus aiheuttaa selvästi suurimman osan kokonaiskuormituksesta. Kuormituksen ei arvioida oleellisesti muuttuneen sitten vuonna 2010 tehdyn arvion.
Taulukko 7-3. Itäiselle Pien-Saimaalle kohdistuva valuma-aluekohtainen fosfori- ja typpikuormitus. (Kaakkois-Suomen ELY-keskus 2010)
Maatalous Metsätalous Laskeuma Luonnon- huuhtouma Hulevesi Haja-asutus Yhdyskunnat Teollisuus Turvetuotanto Kuormitus t/a
Osuus
kokonaisfosfori-kuormituksesta (%) 7 1 9 8 0,03 3 0,4 69 1 23
Osuus
kokonaistyppi-kuormituksesta (%) 6 1 27 12 0,1 1 5 48 1,1 477
Arposenniemen itäpuolen eli eteläisen Suur-Saimaan osalta ei ole tehty kokonaisravinteiden kuormitusjakaumaa. Seuraavassa on tarkasteltu Kolarinlahden lähivaluma-alueen kuormituslähteitä Suomen ympäristökeskuksen VALUE -valuma-alueen rajaustyökalun maanpeite-aineiston avulla (SYKE 2016). Kolarinlahden valuma-aluetta tarkasteltaessa voidaan päätellä pistemäistä kuormitusta tulevan mm. teollisuudesta (Kemira Chemicals Oy) ja hajakuormitusta mm. maataloudesta (peltoalueet), haja-asutuksesta (ranta-alueen kiinteistöt) sekä laskeuman ja luonnonhuuhtouman mukana. Hulevesiä alueelle tulee lähinnä Kemira Chemicalsin tehdasalueelta jäteveden purkuputkea pitkin. Turvetuotantoa lähivaluma-alueella ei karttatarkastelun perusteella ole. Lähivaluma-alueella sijaitsee Ritasuo (pinta-ala kartan perusteella noin 1,2 km2), joka on karttatarkastelun perusteella osin ojitettu, mutta jonka
mainitaan olevan nykyisin lähes luonnontilainen räme (SLL 2016). Lähivaluma-alueen maanpeitettä leimaavat etelärannalla Ritasuo sekä peltoalueet. Maatalousperäisellä kuormituksella on todennäköisesti vaikutusta Arposenniemen veden laatuun. Arposenniemen ja Muukonsaaren maanpeitettä leimaavat sen sijaan kallioiset metsä-alueet, jotka eivät todennäköisesti ole intensiivisessä metsätalouskäytössä pienialaisuutensa vuoksi.
Rannalla sijaitsevaa haja-asutusta on suhteellisen runsaasti etenkin Kolarinlahden etelä- ja itä-osissa, joten haja-asutuksesta peräisin olevalla jätevesikuormituksella on todennäköisesti vaikutusta Kolarinlahden veden laatuun. Tätä arviointia varten ei selvitetty tarkemmin ranta-asutuksen aiheuttamaa ravinnekuormitusta eikä kiinteistöjen jätevedenpuhdistusjärjestelmistä ole tietoa. Kuormituksen osalta on kuitenkin huomioitava se, että Kemira Chemicals Oy:n jäte-veden purkuputkeen on johdettu 1970-luvulta lähtien rannalla sijaitsevan rivitalon jätevedet käsittelemättöminä. Kiinteistö olivat aiemmin Kemiran omistuksessa, mutta ovat sittemmin myyty yksityiseen käyttöön. Kiinteistöillä on kiintoaineen saostusmenetelmä käytössään, mutta tarkempia tietoja jäteveden käsittelyn osalta ei ole ollut tätä arviointia varten saatavilla. Velvoite-tarkkailun perusteella Kolarinlahden bakteeripitoisuuden ovat pysytelleet pääasiassa talousvedelle asetettujen raja-arvojen puitteissa. Haja-asutuksen jätevesiasetuksessa (209/2011) on orgaanisen aineen, kokonaisfosforin ja kokonaistypen määrälle annettu seuraavat haja-asutuksen kuormitusluvun mukaiset ominaiskuormitukset asukasta kohti vuorokaudessa: orgaaninen aine 50 g/hlö/vrk, kokonaistyppi 14 g/hlö/vrk ja kokonaisfosfori 2,2 g/hlö/vrk. Edelleen tiedetään, että edellä mainitussa rivitalossa asuu yhteensä 6 asukasta. Tästä voidaan arvioida rivitalon aiheuttamaksi päivätason suuntaa-antavaksi kuormitukseksi Kolarinlahteen orgaanisen aineen osalta 0,36 kg/d, kokonaistypen osalta 0,084 kg/d ja kokonaisfosforin osalta 0,0132 kg/d. On kuitenkin otettava huomioon, että edellä mainitut laskelmat perustuvat ympäristöhallinnon laskemiin ominaiskuormituksiin, eivätkä mitattuihin kuormituksiin. Oheisessa kartassa on kuvattu lähivaluma-alueen maanpeitettä (Kuva 7-29) (SYKE 2016).
Kuva 7-29. Lähivaluma-alueen maanpeitteen jakautuminen VALUE -työkalun perusteella (SYKE 2016). Puhdistetun jäteveden ja jäähdytysveden purkupisteen suuntaa-antava sijainti osoitettu punaisella nuolella.
Vuosi 2014 oli tarkkailussa niin sanottu normaali vuosi (Saimaan vesi- ja ympäristötutkimus Oy 2015). Vuonna 2015 oli intensiivitarkkailu, mutta yhteenvetotuloksia ei ole vielä julkaistu
(Saimaan vesi- ja ympäristötutkimus Oy 2016, julkaisematon1). Tässä arvioinnissa on kuitenkin hyödynnetty vuoden 2015 vuodenaikaisraporttien tuloksia. Jäähdytysvesien vaikutusten tarkkailu ei kuulu velvoitetarkkailuun.
Kolarinlahden keskimääräistä veden laatua2 vuonna 2014 voidaan kuvata sanalla tyydyttävä (vedenlaatuindeksin arvot välillä 2,50–2,99) (Kuva 7-30). Viime vuosina veden laatu on Kemiran tehtaiden lähimmillä tarkkailupisteillä kuitenkin vaihdellut tyydyttävän ja erinomaisen välillä pääasiassa siten, että laatu on ollut parhaimmillaan talvikaudella ja heikommillaan kesäkaudella. Kolarinlahdella natriumpitoisuus, sameus, COD-pitoisuus ja klorofyllipitoisuus olivat vuonna 2014 keskitasoa suurempia, muut vedenlaatuparametrit suunnilleen keskimääräisiä. Vedenlaatuluokitus oli vuonna 2014 indeksilukuna huonoin vuoden 1990 jälkeen, mutta ero aikaisempiin vuosiin oli pieni (Kuva 7-31). (Saimaan vesi- ja ympäristötutkimus Oy 2015)
Kuva 7-30. Etelä-Saimaan keskimääräinen veden laatu vuonna 2014 sekä Kemira Chemicalsin tehdasalueen sijainti. (Saimaan vesi- ja ympäristötutkimus Oy 2015, kuvaan on lisätty suuntaa-antava tieto Kemiran ja muiden lähialueen tehtaiden sijainneista).
Pidemmän, vuosien 1987–2014 aikavälin tarkastelussa nähdään, että Kolarinlahden veden laadun luokitus on vaihdellut tyydyttävän ja hyvän välillä (Kuva 7-31). Vuosien 1987–1999 välillä indeksiluku vaihteli melko paljon, mutta 2000-luvun jälkeen indeksiluvun vaihtelut ovat pienentyneet. (Saimaan vesi- ja ympäristötutkimus Oy 2015).
1 Vuoden 2015 velvoitetarkkailun vuosiraportti ei ollut vielä käytössä tätä raporttia tehtäessä, mutta jo julkaistujen vuodenaikaisraporttien tuloksia on hyödynnetty.
2 Saimaan Vesi- ja ympäristötutkimus Oy on käyttänyt veden kokonaislaadun kehitystä varten matemaattista
vedenlaatumallia, jonka tuloksena saadaan ns. vedenlaatuindeksi (Saukkonen, Vesitalous 6/91 ja 3/92). Vedenlaatuindeksi koostuu 8 vedenlaatutekijästä: happi, väri, sameus, CODMn, kokonaisfosfori, natrium, sähkönjohtavuus ja a-klorofylli.
Indeksi vertaa vedenlaatua Kyläniemen pohjoispuoliseen veden laatuun (indeksiluku 1, erinomainen). Indeksi voi saada arvoja välillä 1- 6, jossa 6 = erittäin huono. (Saimaan Vesi - ja ympäristötutkimus Oy 2016)
Kuva 7-31. Etelä-Saimaan veden laatuluokitus vuosina 1975–2014. (Saimaan vesi- ja ympäristötutkimus Oy 2015)
Kokonaisravinnepitoisuuksien perusteella arvioituna Kolarinlahden vesi on nykyisin keskimäärin karua, eikä ravinteiden perusteella ilmennä selvää jätevesien vaikutusta (Taulukko 7-4)3. Tarkkailupisteiden 036, 037 ja 038 pintaveden (0–3 metriä) kokonaisfosforipitoisuus on vuosina 2005–2016 ollut keskimäärin alle 10 µg/l (keskiarvon vaihteluväli pisteiden välillä 8,6–9,3 µg/l) ja pintaveden kokonaistyppipitoisuus alle 500 µg/l (keskiarvon vaihteluväli pisteiden välillä 415–
432 µg/l) (Taulukko 7-4). Levien määrää kuvaava a-klorofyllipitoisuus on kuitenkin ollut samalla aikajaksolla hieman koholla (3–6 µg/l) ja ilmentää lievää rehevyyttä. Kolarinlahdella tai pisteellä 028 ei ole happiongelmia ja alusvesi pysyy hapellisena myös kerrostuneisuuden aikana.
Kolarinlahdella alusveden happipitoisuus on alusvedessä ollut minimissään 8,2 mg/l ja pisteellä 028 6,9 mg/l. Kolarinlahden näytepisteiden maksimisyvyys on vain 6 metriä, joten vesi pysyy myös mataluutensa ansiosta hyvin hapellisena ympäri vuoden. Pisteellä 028, missä maksimisyvyys on 21 metriä, oli alusveden talviaikaisia ongelmia ennen 1990-lukua, mutta sen jälkeen happipitoisuus ei ole laskenut kertaakaan alle 6 mg/l.
Kolarinlahden vesi on ollut lähes kirkasta (sameus keskimäärin 0,6–0,8 FTU), mutta hieman humusaineiden värjäämää (väriarvo keskimäärin 36–38 mg/l Pt). Lähivaluma-alueella sijaitseva Ritasuo vaikuttaa todennäköisesti Kolarinlahden veden humuspitoisuuteen, mikä näkyy hieman kohonneena väriarvona. Myös tehdasperäinen orgaanisen aineksen kuormitus voi nostaa väriarvoa. Kemiallinen hapenkulutus (CODMn) kuvastaa kuitenkin lähes kirkasta vettä, eikä viittaa voimakkaaseen humuskuormitukseen tai jätevesikuormitukseen (CODMn-pitoisuus keskimäärin 7,5–7,8 mg/l ja maksimissaan 8,7–9,9 mg/l). Vertailupisteen 028 väriarvo on ollut keskimäärin 34–35 mg/l Pt ja CODMnpitoisuus 7,2–7,5 mg/l. (Ympäristöhallinnon Avoin tieto -tietokanta 2016)
3 Veden rehevyyden luokittelun raja-arvot kokonaisfosforin perusteella:
Karu = pitoisuus alle 10 µg/l
Lievästi rehevä = pitoisuus 10–20 µg/l
Rehevä = 20–50 µg/l
Erittäin rehevä = 50–100 µg/l
Ylirehevä = > 100 µg/l
Veden rehevyyden luokittelu kokonaistypen perusteella: Luonnontilaisten kirkkaiden vesien typpipitoisuus on yleensä 200–500 µg/l. (esim. Oravainen 1999)
Taulukko 7-4. Kolarinlahden tarkkailupisteiden (036, 037 ja 038) sekä vertailupisteen (028) veden laatu vuosina 2005–2016 pintaveden ja alusveden osalta. Tuloksia vertailtasessa on kuitenkin huomioitava, että tarkkailupisteiden 036, 037 ja 038 maksimisyvyydet vaihtelevat 3–6 metrin välillä (pintavesi 0–3 m ja alusvesi 3–6 m), kun taas vertailupisteen 028 maksimisyvyys on 21 metriä (pintavesi 0–10 m ja alusvesi 20–21 m).
(Ympäristöhallinnon Avoin tieto -tietokanta 2016).
Kasviplankton
Uusimmassa kasviplanktontarkkailussa vuonna 2013 Joutsenon edustalla Haukiselän näytepisteellä (017,Kuva 7-30) keskimääräinen kasviplanktonbiomassa oli 0,98 mg/l, mikä osoittaa lievää rehevyyttä. Kemira Chemicalsin tehdasalueen edustalla ei ole näytepistettä, minkä vuoksi tässä kuvataan lähimmän pisteen Haukiselän tuloksia. Levälajistoa hallitsivat suurikokoiset reheville vesille tunnusomaiset piilevät. Alkukesällä oli runsaasti myös kultaleviä.
Potentiaalisesti myrkyllisiä sinileviä oli heinä- ja elokuun näytteissä jonkin verran. Haukiselän ekologinen luokitus planktonin osalta oli tyydyttävä. (Saimaan vesi- ja ympäristötutkimus Oy 2014)
Pohjaeläimet
Pohjaeläintarkkailun perusteella Joutsenon edustan vesialueella pohjien tila on kohtalaisen hyvä ja pohjaeläinkehityksen suunta on paraneva. Haukiselän pohjien tila taantui 2000-luvun alussa, mutta on sen jälkeen hiljalleen elpynyt (näytepiste 017,Kuva 7-30). Haukiselän syvänteen tila on kuitenkin edelleen huonompi kuin 1900-luvun lopussa. Pohjaeläintarkkailua ei suoriteta aivan Kemira Chemicalsin tehtaiden lähialueella. Lähin piste sijaitsee Muukonsaaren edustalla (33R) (Saimaan vesi- ja ympäristötutkimus Oy 2012). Muukonsaaren tutkimusasemalla pohjaeläimistö ilmensi 12 metrin syvyydessä tyydyttävää ekologista luokkaa (PICM havaittu arvo 0856).
Pohjaeläimistön biomassa on laskenut pitkän aikavälin 1994–2015 välisessä tarkastelussa (Kuva 7-32). Kohonneet ravinteisuutta sietävien lajien tiheydet ja biomassat ilmentävät paikallisia haitallisia vaikutuksia pohjaeläimistöön (Saimaan Vesi- ja ympäristötutkimus Oy 2015b).
(%) (mg/l) (mg/l) (µg/l) (µg/l) (mS/m) (mg/l)
Happi Happi CODMn Kok. P Kok. N Sähkönj.kyky Natrium
Keskiarvo Min Maks Keskiarvo Min Maks Keskiarvo Min Maks Keskiarvo Min Maks Keskiarvo Min Maks Keskiarvo Min Maks Keskiarvo Min Maks Keskiarvo Min Maks
Kolarinlahti 036
Pintavesi 7,2 7,0 7,5 98 85 110 11,6 8,3 14,2 7,8 6,3 9,4 9,3 4,0 17,0 432 350 520 7,9 5,1 11,3 7,7 3,2 13,0 Alusvesi 7,3 7,7 7,7 96 87 110 11,4 8,2 14,2 7,8 6,0 9,9 9,6 4,0 36,0 425 340 530 7,8 5,1 11,4 7,5 3,1 13,0 Kolarinlahti 037
Pintavesi 7,3 7,0 7,7 99 88 120 11,6 8,5 14,6 7,6 6,4 9,1 8,9 4,0 19,0 415 350 540 7,8 5,0 10,3 7,3 3,1 12,0 Alusvesi 7,2 7,0 7,5 96 87 110 11,4 8,3 14,0 7,6 6,0 9,0 8,4 4,0 15,0 417 320 580 7,4 5,1 9,7 6,9 3,2 11,0 Arposenniemi 038
Pintavesi 7,2 7,0 7,5 98 80 120 11,5 8,8 15,3 7,6 6,1 9,3 8,6 4,0 16,0 424 330 580 7,2 4,9 10,3 6,5 3,0 12,0 Alusvesi 7,2 7,0 7,5 95 76 110 11,3 8,5 13,9 7,5 5,9 8,7 7,2 4,0 12,0 413 340 470 7,0 4,9 9,1 6,1 3,0 9,6 Saimaa 28
Pintavesi 7,2 6,8 7,4 96 80 120 11,4 8,5 14,4 7,2 5,8 8,2 5,8 4,0 11,0 411 320 500 5,7 4,7 6,9 4,1 2,6 5,9 Alusvesi 7,1 6,7 7,3 89 66 100 10,8 6,9 12,6 7,5 6,0 9,7 6,8 4,0 12,0 435 320 570 7,3 5,0 13,3 6,6 3,0 16,0
pH
Kuva 7-32. Muukonsaaren 33R pohjaeläimistön biomassa neliömetriä kohti vuosina 1994–2015.
Pintaveden ekologinen luokitus
Suomen vesimuodostumat luokiteltiin ekologisen ja kemiallisen tilan perusteella ensimmäisen kerran vuonna 2008. Aikaisemmista vesien käyttökelpoisuusluokituksista poiketen pintavesien ekologisen luokituksen perustana on vesistöjen ekologinen tila, joka määritellään biologisten tilatekijöiden (kasviplankton, pohjaeläimet, vesikasvit ja kalat) pohjalta. Tämän lisäksi luokituksessa käytetään apuna vesien kemiallista tilaa, joka määritetään haitallisten aineiden ympäristölaatunormien perusteella hyväksi tai hyvää huonommaksi. Uudessa luokituksessa kaikille pintavesille ei enää aseteta samoja laatuvaatimuksia, vaan vesistöt luokitellaan suhteessa kunkin tyypin luonnollisiin oloihin. (Suomen ympäristökeskus 2012)
Hankealueen edustan vesialue on eteläisen Suur-Saimaan vesimuodostuman osalta arvioitu uusimmassa vuoden 2013 arvioinnissa ekologiselta tilaltaan erinomaiseksi (Ympäristöhallinnon Oiva-tietokanta 2016). Kemiallinen tila on arvioitu hyväksi.
Sen sijaan itäinen Pien-Saimaa on luokiteltu ekologiselta tilaltaan tyydyttäväksi.
Kokonaisluokitusta laskee biologisten tekijöiden (pohjaeläimet, kasviplanktonin biomassa ja klorofylli) tyydyttävä tila. Vesialueella myös fosforipitoisuudet ilmentävät tyydyttävää tilaa.
Vesienhoitolainsäädännön yleisenä tavoitteena on hyvän tilan saavuttaminen vuoteen 2021 mennessä. Itäisen Pien-Saimaan tavoitetila on arvioitu saavutettavan määräaikaan mennessä nykykäytännön lisäksi tehtävin toimenpitein. Metsäteollisuuslaitosten vesiensuojelulliseksi haasteeksi mainitaan ravinnekuormituksen edelleen vähentäminen ja häiriöpäästöjen estäminen (Kaakkois-Suomen ELY-keskus 2016). Kemiallinen tila on arvioitu hyväksi itäisen Pien-Saimaan osalta. Haukiselällä on esimerkiksi kuitenkin yksittäisellä näytteenottokerralla mitattu lähelle ympäristönlaatunormia (10 g/l) nousseita butyylibentsyyliftalaatin pitoisuuksia.
Suojelualueet
Purkupaikasta noin km luoteeseen sijaitsee Muukonsaaren Lehmusniemi -Natura 2000 -alue (FI0407008, SCI), joka on rauhoitettu luonnonsuojelulain nojalla. Lehmusniemen alueella vesirajassa kasvaa saroja ja järviruokoa, rannalla ranta-alpia, rantakukkaa, rantaleinikkiä, rantalemmikkiä, rantaminttua, siniheinää, ruokohelpeä ja jouhivihvilää, ylempänä pääasiassa mustikkaa ja kivikkoalvejuurta (Natura 2000, Ympäristö.fi 2016). Samalla alueella sijaitsee Muukonsaaren Itäinen lehmusmetsikkö yksityinen luonnonsuojelualue.
Vesistöjen ja rantojen käyttö
Kolarinlahden rannoilla (etäisyys rannasta alle 100 metriä) on useita vakituisia ja loma-asuntoja.
Hankealueen edustan vesistön ja ranta-alueiden käyttö on tavanomaista virkistyskäyttöä liittyen
uimiseen ja veneilyyn. Lähivesialueella ei harjoiteta ammattikalastusta. Jäähdytys- ja prosessiveden ottopaikasta noin kilometri länteen sijaitsee metsästysmaja rannan tuntumassa sekä noin 900 metriä itään ja noin 1,8 km luoteeseen uimarannat. Purkupaikasta noin 300 metriä länteen Kolarinlahden keskellä kulkee 2,4 metrin veneväylä, joka johtaa Likasienlahden venesatamaan (Kuva 7-28).
Jäähdytys- ja jäteveden purkupaikan alue on merkitty asianmukaisin heikon jään varoituskyltein.
Kalasto ja kalastus
Etelä-Saimaalla on tehty Kaakkois-Suomen TE-keskuksen toimesta kalakantojen ja kalastuksen selvityksiä 1990-luvulla (Niemi 1999). Aikaisemmat tutkimukset osoittivat, että kalaston rakenne teollisuuden lähialueilla on särkikalavaltaistunut, ja muikun ja siian esiintyminen ei ollut vertailukelpoinen kuormittamattomiin vertailualueisiin nähden. Etelä-Saimaalla tutkittiin 1990-luvulla metsäteollisuudesta peräisin olevien haitallisten aineiden vaikutuksia kalastoon (Oikari &
Soimasuo 1998). Tutkimus ajoittui ajankohtaan, jolloin tehtaiden prosesseja uusittiin ja uudet biologiset jätevedenpuhdistamot otettiin käyttöön. 1990-luvulla toteutetut prosessimuutokset sellun valkaisussa ja biologisten aktiivilietepuhdistamojen käynnistäminen näkyivät selvästi kalojen fysiologiassa positiivisesti. Kuitenkin huolimatta selluteollisuuden vähentyneistä haitallisten aineiden päästöistä vesistöön, tutkimus osoitti jätevesien edelleenkin vaikuttavan häiritsevästi tai haitallisesti kalojen keskeisiin biologisiin toimintoihin, muun muassa lisääntymiseen. Osaltaan kyse saattaa olla myös aikaisemmasta haitallisesta kuormituksesta, joka edelleen vaikuttaa pohjakerrostumissa.
Viime vuosina Etelä-Saimaan kalataloudellisen tarkkailuohjelman tuloksissa on kuitenkin alettu havaita selkeitä merkkejä muikkukannan vahvistumisesta paperitehtaiden vaikutusalueilla (Karels & Tiitinen 2012). Pulpinselältä on saatu koekalastuksissa ajoittain jopa suurempia muikkusaaliita kuin vertailualueelta, mikä saattaa johtua tehtaan edustan ravinteikkaammasta vedestä ja sen myötä mahdollisesti runsaammasta ravintotarjonnasta (Karels 2013).
Vuonna 2013 kalataloudelliseen tarkkailuun kuului kaiken kaikkiaan koetroolauksia, muikun poikasnuottaksia, kirjanpitokalastuskysely ja kivikkorantojen sähkökoekalastuksia (Etelä-Saimaan ja Vuoksen kalataloudellinen tarkkailu vuonna 2013). Kalataloudellista tarkkailua ei tehdä aivan Kemira Chemicalsin tehtaiden edustalla, minkä vuoksi seuraavassa kuvataan lähialueiden tarkkailutuloksia.
Etelä-Saimaalla kalasti vuonna 2012 viimeisen kalastustiedustelun mukaan yhteensä 10,583 ruokakuntaa, joista 27,8 % oli kotoisin Imatralta, 12,2 % Joutsenosta, 48 % Lappeenrannasta, 5,6 % Ruokolahdelta ja 6,1 % Taipalsaarelta. Kalastus oli aktiivisimmalla kesällä.
Virkistyskalastajiksi itsensä luokitteli 83,8 %, kotitarvekalastajiksi 16,2 % harjoittaneista ruokakunnista. Verkot olivat yleisin pyydys. (Tiitinen 2014)
Tutkimusalueen kokonaissaalis oli vuonna 2012 yhteensä 426 250 kiloa (40,3 kg/rkk, 9.1 kg/ha) (Etelä-Saimaan ja Vuoksen kalataloudellinen tarkkailu vuonna 2013). Tärkeimmät saaliskalalajit olivat ahven (37 %), hauki (19 %), muikku (13 %), kuha (9 %) ja särki (7 %). Edelliseen tutkimukseen (2006) verrattuna mateen, kuhan ja säyneen kokonaissaaliit olivat kasvussa ja muikun, siian, isojen lohikalojen ja särjen saaliit laskussa. Pyydyskohtaiset saaliit olivat pysyneet samalla tasolla tai jopa nousseet edelliseen tutkimukseen verrattuna.
Vuonna 2013 Etelä-Saimaan alueella oli yhteensä 7 verkkokirjanpitokalastajaa (Etelä-Saimaan ja Vuoksen kalataloudellinen tarkkailu vuonna 2013). Etelä-Saimaalla oli vuonna 2013 kaksi ammattikalastajaa, jotka kalastavat Kyläniemen eteläpuolella ja Munaluodonselän alueella Rastinvirran luoteispuolella (Tiitinen 2014). Joutsenon tehtaiden edustan vesialuetta ei käytetä ammattikalastukseen (Karels 2013).
Vuonna 2013 Etelä-Saimaan koetroolausten kokonaissaalis oli yhteensä 3 837 kg, joka merkitsee keskimäärin 158 kg saalista vetotuntia ja 6,6 kg/hehtaaria kohden. Muikku oli troolisaaliiden tärkein laji (81 % saaliin painosta).
Vuosina 2001–2013 tehdyt muikunpoikasnuottaukset osoittivat, että muikku kutee ja poikaset kuoriutuvat myös paperitehtaiden lähialueella. Vuonna 2013 sekä ensimmäisenä että toisena näytteenottokertana niin välialueen kuin tehtaiden vaikutusalueen poikassaaliit olivat kuitenkin merkittävästi pienemmät verrattuna vertailualueeseen. Yleensä tehtaiden jätevesien purkupaikan edustalla veden lämpötila on keskimäärin muutaman asteen muuta ympäristöä
korkeampi, mikä houkuttelee erityisesti lohikaloja alueelle. Kemira Chemicalsin tehtaiden edustan ranta-alueiden kalastosta ei ole tarkempaa tietoa käytettävissä.
Vuoden 2013 tutkimusten mukaan eteläisen Saimaan täplärapukantaa luonnehtii voimakas rapuruttoinfektio ja alhainen yksikkösaalis erityisesti kaupparavun osalta. Koeapajasaaliin pituusjakauman perusteella täplärapukanta näyttää tuottoisalta ja elinvoimaiselta, Ravustajien yksikkösaaliit ovat kasvaneet vuosina 2009–2012, huomioiden kuitenkin, että vuonna 2013 yksikkösaalis oli alhaisempi kuin vuonna 2012. (Etelä-Saimaan ja Vuoksen kalataloudellinen tarkkailu vuonna 2013)
Kivikkorantojen sähkökoekalastuksissa vuonna 2013 saatiin kivennuoliaista, kivisimppua, mutua, madetta, kiiskeä, kymenpiikkeä, salakkaa, ahventa, särkeä ja täplärapua ( Etelä-Saimaan ja Vuoksen kalataloudellinen tarkkailu vuonna 2013). Kemira Chemicalsin tehtaiden lähimmältä tutkimuspaikalta Muukonsaaren (alue nro 5) rannoilta saatiin useita kivennuoliaisia ja kiiskiä sekä muutama made ja yksi kivisimppua. Muukonsaari sijaitsee jäähdytys- ja jäteveden purkupaikasta noin kilometri länteen. Jätevesiin herkemmin reagoivaa kivikkorantakalalajia mutua saatiin Stora-Enson lähialueella, mutta se puuttui Kaukaan ja Joutsenon lähialueella. Mutua saatiin huomattavasti eniten väli- ja vertailualueella.
Kivennuoliaista ja kivisimppua saatiin kaikilla alueilla. Madetta, kiiskeä, salakka ja ahventa saatiin eniten tehtaiden vaikutusalueille. Täpläravun poikasia saatiin eniten välialueella.
Verrattuna vuoden 1996 tuloksiin voidaan havaita, että tehtaiden vaikutusalueella kivikkorantojen kalaston yksilötiheydet ovat edelleen pienempiä kuin väli- ja vertailualueella.
Kivisimpun tiheydet ovat pienentyneet ja kivennuoliaisen tiheydet samansuuruiset kuin vuonna 1996. Rantavyöhykkeen lajeista mutu näyttää olevan edelleen herkkä tehtaiden jätevesien vaikutuksille. Myös vuonna 1996 (Niemi 1999) ja Päijänteen kivikkorantojen sähkökalastuksissa todettiin että mutu on osoittautunut jonkinlaiseksi veden likaantumisen indikaattoriksi (Bagge ja Hakkari 1992).
Voimajohtolinjan vesistöt
Voimajohtolinja ylittää Tärjälänojan ja Myllyojan, jotka luokitellaan ojiksi, eivätkä ne ole näin ollen vesilain mukaisia vesistöjä. Voimajohdon rakentamisella ei arvioida olevan merkittäviä vaikutuksia edellä mainittujen ojien veden laatuun. Vähäisiä rakentamisen aikaisia vaikutuksia voi aiheutua voimajohtokäytävän maanpinnan kasvillisuuden poiston kautta.