Muistisairaille tarkoitettujen asuntojen suunnittelupyynnöt

Kaikille haastattelemilleni arkkitehdeille muistisairaille tarkoitettujen hoitokotien ja asuntojen suunnittelu oli uusi asia. ”Dementoitumisongelmasta”, kuten arkkitehti A2 asian ilmaisi, oli sinällään kuultu, mutta vasta haastatteluvuonna (2006) heille oli alkanut tulla pyyntöjä dementoituneille, kuten tuolloin muistisairaita yleisesti nimitettiin, tarkoitettujen tilojen suunnitteluun. Haastatelluista kolme oli paraikaa suunnittelemassa ensimmäistä kertaa hoitokotirakennusta joko kunnan tai yksityisen yrittäjän tai yhteisön toimeksiannosta. Neljäs haastateltu kertoi olleensa tekemisis-sä samantyyppisten vaatimusten kanssa suunnitellessaan vanhainkoteja ja asuntoja vammaisille henkilöille.

Seuraavassa haastatteluotteessa arkkitehti A1 pohti muistisairaiden asuntojen suunnittelupyyntöjen lisääntymistä:

L: ”Miten paljon pyydetään suunnittelemaan dementoituneille tarkoitettuja asuntoja?”

A1: ”Nyt on lisääntynyt. Johtuu kai siitä kun tuo elinikä nousee. Lisääntynyt on. Niitä (asuntoja) ei oikeastaan ennen ollut ollenkaan. En tiedä, missä ne hoidettiin sitten.

Mulla on toinen samantyyppinen hanke (kunnan omistamaan kiinteistöön tehtävä muutostyö) kuin tämä, on niissä vähän eroja, mutta kutakuinkin samanaikaisesti tuli ja samantapainen muutenkin ratkaisu…”

L:- Minkälaiset tahot suunnitteluja pyytävät?

A1:- Kyllä ne on kunnat, ei niitä… on aika vähän Suomessa tämmöisiä dementoi-tuneihin keskittyneitä laitos-, no jonkinmoisia laitoksiahan ne kaikki on, mutta siis asumisyksiköitä, sanotaan näin, se on ehkä hienompi sana, sitä ne (työn tilaajat) itse haluaa käytettävän. Niitähän ei kovin paljon yksityisiä ole, mutta en tiedä sitten, mikä on suunta, lisääntyykö ne (yksityiset asumisyksiköt). (A1)

Siihen, miksi arkkitehdeille oli alettu esittää erityisesti muistisairaille tarkoitettujen asuntojen ja hoitokotien suunnittelupyyntöjä, saattoi olla useampia syitä. Yhteiskun-nassa oli jo vuosien ajan vaadittu vanhusten laitoshoidon vähentämistä ja laitoshoidon vaihtoehtojen kehittämistä. Muistisairaiden asuminen kotona – asunnossa ja kodissa, jossa he ennen muistisairauden toteamista olivat asuneet – katsottiin useissa tapauk-sissa jäävän lyhytaikaiseksi asumisratkaisuksi, sillä kuten todettu (Eloniemi-Sulkava ym. 2001, 497), muistisairas saattoi päätyä laitoshoitoon jo muistisairauden alkuvai-heessa. Kotihoidon ja laitoshoidon väliin kaivattiin lisää uusia asumispalvelumuo-toja. Kieleen ilmestyi käsite välimuotoiset (asumis)palvelut. Välimuotoisilla palveluilla viitattiin sekä kunnan että yksityisten järjestämään palveluasumiseen sekä ryhmä- ja pienkoteihin (esim. Mäensivu 2000). Näiden välimuotoisten asumispalvelujen katsot-tiin tukevan erityisesti muistisairaita yksinasuvia ihmisiä.⁵¹

Käsitteenä välimuotoiset (asumis)palvelut oli epäselvä samoin kuin sen suhde laito-sasumiseen. Kyseessä ei ollut yksityiskoti mutta ei myöskään laitos. Raja laitoshoitoa edustaviin hoitopaikkoihin kuten vanhainkoteihin oli häilyvä (Sosiaali- ja terveysmi-nisteriö 2007). Häilyvyys näkyy esimerkiksi muistisairaille tarkoitettujen ryhmäkotien sisustamisessa, jossa Carita Virkolan (2003, 6) mukaan ääripäitä edustavat toisaalla

”mummon kammarit” vanhoine tavaroineen ja toisaalla pelkistetyt, niukasti sisustetut laitosmaiset tilat. Nimeämisen ja sisällön epäselvyys on havaittavissa myös arkkitehti A1:n edellä olevassa sitaatissa: hän ensin käytti sanaa laitos, mutta päätyi kuitenkin käyttämään sanaa asumisyksikkö, koska katsoi työn tilaajien haluavan käyttää sitä.

Myös nykyään käytössä oleva käsite ikääntyneiden välimuotoinen asuminen on epä-selvä ja sen sisältö voidaan ymmärtää monella tavalla. Lähtökohtaisesti käsitteellä tarkoitetaan tavallisen asunnon ja laitoshoidon tai tehostetun palveluasumisen väliin sijoittuvia ikääntyneiden asumisratkaisuja (Hynynen 2020, 9). Raija Hynysen (mt.) mukaan näissä asumisratkaisuissa asuminen ja palvelut ovat erillään ja asuminen perustuu vuokrasuhteeseen. Asunto voi myös olla omistus- tai asumisoikeusasunto.

Asukas ratkaisee, mitä palveluja hän käyttää. Hänellä voi myös olla palvelusuunni-telma kotipalvelujen osalta. Välimuotoisia asumisratkaisuja ovat esimerkiksi seniori-talot, ikääntyneiden vuokraseniori-talot, yhteisölliset asumiskohteet ja tavallinen palveluasu-minen. Yhteistä näille on tilojen esteettömyys, yhteisölliset tilat ja yhteinen toiminta sekä sijainti palvelujen lähellä. Välimuotoinen asuminen voidaan tuottaa kuntalähtöi-sesti, asukasaktiivisuuden pohjalta tai järjestöjen ja yritysten toimintana. (Mt.)

Sitaatissa arkkitehti A1 ehdotti suunnittelupyyntöjen määrän lisääntymisen joh-tuvan eliniän noususta. Eliniän piteneminen ja väestön ikääntyminen oli esillä myös maamme tuon ajankohdan asuntopoliittisissa keskusteluissa. Hallituksen asunto-poliittisessa ohjelmassa vuosille 2004–2006 (Ympäristöministeriö 2004) kehotettiin tulevien vuosien asuntopolitiikassa varautumaan väestön ikääntymisestä johtuviin uudenlaisiin haasteisiin ja paineisiin. Vaikka ohjelmassa painotettiin vanhuspolitiikan

51 Vanhenevien ja vanhojen ihmisten asumisen välimuotoisiksi vaihtoehdoiksi alettiin rakentaa myös erityisiä senioritaloja. Kohtuullisen hyväkuntoisten ja maksukykyisten vanhojen ihmisten määrän lisääntyessä rakennusliikkeet kiinnostuivat senioritalojen rakentamiseen. Suomessa ensimmäinen senioritalo oli Aktiiviset Seniorit ry:n ideoima ja käynnistämä Helsingin Arabianrantaan vuonna 2006 valmistunut Loppukiri -senioritalo. Sen toiminta perustuu asukkaiden omatoimisuuteen ja yhteistyöhön.

Siellä vuorollaan osallistutaan arjen toimintoihin kuten siivoukseen ja ruoanlaittoon. (Karvonen-Kälkäjä 2012, 280; Heiskanen ja Tedre 2008, 101–102.) Senioritaloasuminen ei näin ollen sovellu muistisairaille.

(Lisätietoa osoitteesta https://www.aktiivisetseniorit.fi/loppukiri/) Senioritalojen rakentamisen suosio on alkanut hiipua 2020-luvulle tultaessa. Talot ovat hyväkuntoisia ja edelleen käytössä ikääntyneiden asumisessa. (Oosi ym. 2020, 15.)

keskeisenä tavoitteena kotona asumisen tukemista ja olemassa olevan asuntokannan merkitystä, pidettiin tavoitteena asuntotuotannon laajentamista myös muille tahoil-le. Hallituksen toimintalinjauksessa mainittiin erikseen erityisryhmiksi kutsuttujen ryhmien (”esimerkiksi asunnottomat, vanhukset ja dementikot…”) asuntorahoituksen tu-keminen. Kuntien katsottiin kiinteistöjen omistajina olevan merkittävässä asemassa erityisryhmien asumisen järjestämisessä. Niillä todettiin edelleen olevan myös tärkein merkitys asumiseen liittyvien tukipalvelujen tarjoajana. Arkkitehti A1:lle muistisairai-den hoitokoteja koskevat suunnittelupyynnöt olivat tulleet pelkästään kunnilta kun taas arkkitehdit A2 ja A3 olivat saaneet suunnittelupyyntönsä yksityisiltä tai yhtei-söiltä. Suuntaus näytti olevan hallituksen asuntopoliittisen ohjelman tavoitteen mu-kainen. Ohjelmassa korostettiin, että on tärkeää, että kuntien ohella on myös riittävä määrä yleishyödyllisiä yhteisöjä turvaamassa niin sanottujen sosiaalisten asuntojen⁵² tarjontaa. Kunnille ja myös yleishyödyllisille yhteisöille luvattiin lisätukea erityisryh-mien asuntotilanteen helpottamiseksi asuntojen rakentamisen, hankinnan ja perus-parantamisen avulla. (Mt.)

Suunnittelupyyntöjen lisääntymistä voidaan pitää merkkinä siitä, että asumis-vaihtoehtojen kehittämisvaatimusta ja asuntopoliittisen ohjelman tavoitteita oli alettu elää todeksi. Virkolan (2003, 6) mukaan kyseisenä aikana kunnat alkoivat investoida esimerkiksi niin sanottuihin monipalvelukeskuksiin, joihin useimmiten rakennettiin ryhmäkoti muistisairaille. Myös kolmannen sektorin yhteisöt Raha-automaattiyhdis-tyksen tuella sekä yksityiset yrittäjät rakensivat muistisairaille hoitoyksiköitä. Uusien rakennusten ohella myös vanhoihin, mitä erilaisimpiin tyhjilleen jääneisiin tiloihin, alettiin saneerata osastoja muistisairaille. (Mt.) Yövalvonnan sisältävä palveluasumi-nen eli tehostettu palveluasumipalveluasumi-nen alkoi selvästi lisääntyä 2000-luvulla ja samaan aikaan laitoshoitoa tarjoavien vanhainkotien määrä kääntyi laskuun (Sosiaali- ja ter-veysministeriö 2007).

Ympäristöministeriön (2020) vuosille 2020–2022 laatiman ikääntyneiden asumisen toimenpideohjelman mukaan tehostettu palveluasuminen, jossa hoivaa on tarjolla ympäri vuorokauden, tulee kysymykseen vain pienelle osalle iäkkäistä siinä vai-heessa, kun asuminen tavallisessa asunnossa ei ole mahdollista enää palvelujenkaan avulla. Usein kyseessä ovat henkilöt, joiden muistisairaus on edennyt pitkälle. Asumi-sen suunnittelun yleiAsumi-senä tavoitteena on muisti- ja ikäystävällinen asuminen. Siihen tulee pyrkiä sekä korjaamalla olemassa olevia asuntoja esteettömiksi ja turvallisiksi että rakentamalla iäkkäille sopivia uusia asuntoja erilaisine vaihtoehtoineen. Myös asuinympäristöjä tulee kehittää esteettömiksi ja turvallisiksi, sillä muisti- ja ikäystä-vällinen asuminen ja asuinympäristö mahdollistavat toimimisen, vaikka liikkuminen ja aistien toiminta heikkenevät. Ikääntynyttä väestöä tuetaan asumaan asunnoissa tutussa asuinympäristössä vaikka palveluntarpeet kasvaisivat. (Mt.)

Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus (ARA) myöntää edelleen erityisryhmien asunto-olojen parantamiseksi avustuksia. Tavoitteena on lisätä asumiskustannuksil-taan kohtuullisten ja käyttötarkoitukseensa soveltuvien vuokra-asuntojen tarjontaa.

Erityisryhmien investointiavustuksen piiriin kuuluvat muistisairaiden ja huonokun-toisten vanhusten lisäksi esimerkiksi vammaiset, asunnottomat, pakolaiset, opiskelijat sekä mielenterveys- ja päihdeongelmaiset. (Asumisen rahoittamis- ja kehittämiskes-kus 2020.)

52 Sosiaalisilla asunnoilla tarkoitetaan Valtion asuntorahaston (Ara), myöhemmin Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen (Ara) tukemaa asuntotuotantoa.

Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen tilastoraportin (2019b) mukaan laitoshoidon, kuten vanhainkotien terveyskeskusten vuodeosastojen pitkäaikashoidon käyttö, on vähentynyt useiden vuosien ajan ja ympärivuorokautisessa hoidossa on siirrytty tehostettuun palveluasumiseen. Raportin mukaan vuoden 2018 lopussa vanhain-kotihoidossa oli 5 339 asiakasta. Määrä oli 13 prosenttia pienempi kuin edellisenä vuonna. Terveyskeskusten vuodeosastoilla vähennystä oli 19 prosenttia. Julkisen pal-velutuotannon rinnalla on yksityisillä palveluntuottajilla (yritykset ja järjestöt) nykyi-sin merkittävä osuus sosiaalihuollon palvelujen tarjonnassa. Esimerkiksi yksityisten palveluntuottajien tuottamissa iäkkäiden tehostetussa palveluasumisessa osuus on 50 prosenttia. (Mt.)

6.1.2 Muistisairaiden asuntojen suunnitteluun tarvittavan tiedon