Kun kaksi vuotta oli kulunut kielikylpyohjelman päätyttyä, lähestyin entisiä kielikylpyoppilaita kyselylomakkeella. Kun oppilaat olivat ainekirjoituksessa joutuneet tarkastelemaan kielikylvyssä viettämiään vuosia, oli kyselylomakkeen tarkoitus pääosin selvittää sen hetkistä tilannetta ja tulevaisuutta. Kysymykset käsittelivät lähinnä sitä, millä tavalla ruotsin kieli oli läsnä näiden oppilaiden arjessa, minkälaisena toisen kielen käyttäjinä he itsensä kokivat, minkälaisia kie-lenkäyttötilanteita heillä oli ollut, ja mitä he miettivät tulevaisuudesta. Joissakin kysymyksissä pyydettiin kuitenkin kommentoimaan myös mennyttä.
Lähes kaikki, eli 18/19 palauttivat lomakkeen täytettynä. Kielikylpyoppilailla oli mahdollisuus vastata kyselylomakkeeseen suomeksi tai ruotsiksi. Tytöistä (8/18) neljä vastasi ruotsiksi ja pojista (10/18) yksi, tosin ei johdonmukaisesti kaikkiin kysymyksiin. Seuraavassa olen poiminut esimerkkejä vastauksista, joita sain kielikylpyoppilaiden täyttämästä kyselylomakkeesta.
Entiset kielikylpyoppilaat ovat sitä mieltä, että ruotsin kielen opiskelu on kielikylvyn päätyttyä ollut helppoa (8/18) tai etteivät ole huomanneet mitään eroa (5/18) yläasteeseen verrattuna. Oppilaista kaksi on sitä mieltä, että se on ollut alussa hieman hankalaa, kaksi muuta oppilasta taas kertovat sen olleen vaikeaa, ja yksi oppilas on valinnut vastausvaihtoehdoksi en tiedä. Viimeinen oppilas on lait-tanut rastin vaihtoehtojen helppoa ja ei mitään eroa väliin.
Kysymykseen miten olet mielestäsi pärjännyt ruotsinopinnoissasi verrat-tuna samanikäisiin, jotka eivät ole osallistuneet kielikylpyyn, he vastaavat paljon paremmin (6/18), jonkin verran paremmin (6/18) ja samalla tavalla (5/18). Yksi oppilaista on jättänyt vastaamatta kysymykseen.
Kysymykseen mikä mielestäsi on parasta mitä kielikylpy on sinulle anta-nut ovat vastaukset hyvinkin samanlaisia. Monet oppilaista (12/18) mainitsevat kyvyn kommunikoida ruotsin kielellä. Lisäksi kolme oppilasta on nostanut esiin ruotsin kielen ymmärtämisen ja edelleen kaksi oppilasta sen, että kielikylpy on myös antanut heille ystäviä.
18. ”Valmiuden komunikoida ruotsinkielellä tavallisissa arkipäiväisissä tilanteissa.
Erittäin hyvän sanavaraston ja rohkeuden käyttää kieltä.” (tyttö)
19. ”Puhetaito! Se, että uskaltaa puhua, vaikka välillä menisikin väärin.” (tyttö) 20. ”Kielitaitoa ja kavereita” (poika)
21. ”Että hallitsen ruotsin kielen ja ettei tule vaikeuksia jos pitää puhua jonkun kanssa.” ( poika)
Maininta ystävistä esimerkissä 20 voi olla osoitus siitä, että oppilas viittaa sisäiseen motivaatioon. Kun on tekemisissä eri kieltä puhuvan kanssa se saattaa lisätä kiinnostusta oppia tämä kyseinen kieli. Vaasassa pystyy helposti käyttämään ruotsin kieltä arkipäivän tilanteissa (ks. esim. Björklund, Buss, Heikkinen, Laurén
& Vesimäki 1996: 3-4). Myös Van Der Keilenin (1995) tutkimus osoittaa, että kielikylpyoppilaiden motivaatio ja myönteiset asenteet johtuvat siitä, että heidän on helpompi olla tekemisessä kohdekieltä puhuvien kanssa kuin samanikäisten ei-kielikylpyläisten. Tämä johtuu siitä, että heillä on korkeampi sosiaalinen tole-ranssi ja että he arvioivat kielitaitonsa paremmaksi kuin verrokit.
Mitä kielikylpy ei ole voinut antaa kielikylpyoppilaille oli myös mukana kyselylomakkeen kysymyksissä. Vastaukset tähän kysymykseen voidaan jao-tella muutamaan suurempaan kokonaisuuteen, jotka nousevat esiin oppilaiden vastauksissa. Monet oppilaista kritisoivat sitä, ettei heillä ole ollut riittävästi muodollista kielioppiopetusta.
22. ”enemmän kielioppia” (tyttö)
23. ”Opettajien täytyisi ehkä enemmän perehtyä kielioppiin” (poika)
Se, että kieliopin muodollinen opetus nousee niin monissa vastauksissa esiin, voidaan varmasti selittää sillä, että suurin osa vastanneista osallistui vastaushet-kellä lukio-opetukseen, missä kieltenopiskelu on kielioppipainotteista. Kielikylpy-oppilaat ovat omaksuneet kielikylpykielen käytännön kautta, sekä päiväkodissa että koulussa, siten, että kieltä on käytetty eri tilanteissa (ks. Grandell, Hovi, Kaskela-Nortamo, Mård & Young 1995: 3). Entiset kielikylpyoppilaat voivat näin ollen tuntea jäävänsä kieltenopetuksessa ulkopuolisiksi, koska he eivät osaa kaikkia kielioppisääntöjä, vaan osaavat käyttää kieltä käytännössä.
Joissakin vastauksissa esiintyy myös kritiikkiä yläasteen opetusta kohtaan.
Koska kyseessä ovat kielikylpyoppilaat, jotka muodostivat Suomen pioneeriryh-män kielikylpyopetuksessa, on ohjelmassa esiintynyt jonkinlaisia puutteita. Ala-asteella aineen ja kielen yhdistäminen on ollut helpompaa ja oppilaiden mielestä tässä on yläasteella sitten ilmennyt ongelmia. Vastauksista käy näin ollen ilmi, ettei oppilaiden odotuksiin ole kaikilla tasoilla pystytty vastaamaan.
24. ”Yläasteen opetusta voisi parantaa.” (tyttö) 25. ”ylä-asteella epäpäteviä opettajia” (poika) 26. ”yläasteella ei osattu opettaa” (poika)
27. ”Reaaliaineiden tunneilla ei oppinut mitään” (poika)
Neljä oppilaista oli jättänyt vastaamatta edellä mainittuun kysymykseen ja myös tämä on erittäin mielenkiintoista. Eikö heillä ollut ajatuksia kielikylvyn parantamisesta vai miten on tulkittava kysymyksen perään piirretyt tyhjät vii-vat? Vastauksissa on myös yksi hyvin yksiselitteinen vastaus, joka osoittaa hyvin selvästi, että kielikylpyohjelmaan voi olla myös täysin tyytyväinen.
28. ”En yhtään mitään.” ( poika)
Samaa tyytyväisyyttä osoittaa mielestäni myös kyselylomakkeen viimeinen avoin kysymys Muuta lisättävää? Kaksi tytöistä vastaa,
29. ”Fortsätt på samma sätt” (tyttö)
30. ”Olette tehneet hyvää työtä. Tsemppiä tulevaisuuteen!” (tyttö)
muiden jättäessä kysymyksen tyhjäksi. Pojista neljä on päättänyt kommen-toida ja heistä yhdellä on täysin eriävä mielipide.
31. ”Terveiset kaikille ja jatkakaa samaan malliin!” (poika) 32. ”Ei sen kummempia. Jatkakaa samaan tyyliin.” (poika) 33. ”Terveisiä” (poika)
34. ”Kielikylvystä on enemmän haittaa kuin hyötyä.” (poika)
Mielestäni näiden muutaman esimerkin perusteella voidaan olla vakuuttu-neita siitä, että kielikylpyohjelma toimii ja sen läpikäyneet kielikylpyoppilaat ovat tyytyväisiä vuosiinsa kielikylvyssä ja valmiita elämän uusiin haasteisiin.
Loppukeskustelu
Kaikki artikkelin esimerkit on koottu kahdesta kirjallisesta osiosta, jotka molemmat liittyvät Suomen ensimmäiseen kielikylpyoppilasryhmään. Olen edellä pyrkinyt osoittamaan, minkälaisia asenteita näillä oppilailla on kielikylvyn viimeisenä vuonna sekä kaksi vuotta sen päätyttyä. Tarkastelun kohteena on ollut tutki-mukseni kategoria asenteet kielenoppimista ja kielikylpyä kohtaan. Kuten esimerkeistä käy ilmi, Suomen ensimmäiset kielikylpyoppilaat ovat olleet erittäin tyytyväisiä kielikylpyohjelmaansa niin viimeisenä vuotenaan kielikylvyssä kuin myös sen päätyttyä. Myönteisiä mielipiteitä on tullut esiin myös kanadalaisissa tutkimuk-sissa. Genesee (1978) sekä Swain & Lapkin (1982) ovat osoittaneet vastaavaa tyytyväisyyttä kielikylpyoppilailla. He huomauttavat kuitenkin, että on syytä muistaa, että kielikylpyohjelma itsessään ei ehkä pelkästään ole synnyttänyt näitä myönteisiä asenteita, mutta että ne oppilaat, jotka ovat kielikylvyn valinneet, ovat olleet siihen tyytyväisiä. Tietenkin pitää muistaa, että harva oppilas on itse ohjelmaansa valinnut, vaan tämä on ollut vanhempien päätös. Ei myöskään voi unohtaa sitä tosiasiaa, että oppilailla ei ole mitään mihin verrata, koska he eivät ole opiskelleet rinnakkain kahdella eri tavalla.
Tutkimukseeni osallistuneet kielikylpyoppilaat ovat nostaneet esiin muutamia epäkohtia. Tämän päivän kielikylpyoppilailla tilanne on jo aivan toisenlainen kuin tällä pioneeriryhmällä. Kielikylpyohjelma on kehittynyt ja vakiintunut,
tutkimus-tuloksia on hyödynnetty ja opettajakoulutus on jatkuvaa. Kanadalaisessa tutki-muksessakin on viitteitä siitä, että syy kielikylpyoppilaiden tyytymättömyyteen ohjelmaansa johtuvat juuri käytännön järjestelyistä (Haddad & Halsall 1994).
Suomen eri kieliryhmät ovat aika eristyksissä toisistaan ja näiden kieliryhmien kohdatessa käytetään suomea (Nyman-Kurkiala 1997). Näin ollen eri kieliryhmien kohdatessa suurin ongelma ei suinkaan ole yhteisen kielen puuttuminen. Tämä on mielestäni huomioitava myös, kun mietitään syitä siihen, miksei kielikylpyoppilas käytä kielikylpykieltä aktiivisemmin luokkahuoneen ulkopuolella. Tiitisen (1991) tutkimuksessa ilmenee kuitenkin, että tällä samaisella kielikylpyryhmällä oli erit-täin paljon kontakteja ruotsinkieliseen kulttuuriin. Kanadalaiseen tutkimukseen verrattuna he esimerkiksi lukivat paljon enemmän kohdekielellä kirjoitettuja kirjoja. Näin ollen voidaan ehkä olla toiveikkaita näiden oppilaiden suhteen, sillä mitäpä hyötyä on kielitaidosta, jollei sitä käytetä?
ö
* Artikkeli on aiemmin julkaistu englanniksi teoksessa Exploring Dual-Focussed Education (Bergroth 2006).