Joku varmasti ihmettelee miksi valitsin lähtökohdaksi juuri fyysisen kehityksen.
Teen sen siksi, että kerron omista opetukseen liittyvistä havainnoistani.
Lapsen fyysinen kehitys on perustana miltei kaikelle. Toiset oppilaistani ovat kehittyneet nopeammin ja he selviytyvät melkein kaikesta. Heidän liikkeensä ovat tarkoituksenmukaisia. He osaavat paljon sekä karkea- että hieno motorisesti, kykenevät keskittymään ja hallitsevat ruumiinsa. Heille kehittyy vahva itsetunto ja tilantaju. He käyttävät enemmän ruotsia. He luottavat itseensä ja uskaltavat kokeilla uutta kieltä.
Sitten on myös oppilaita, jotka ovat jäljessä luokkatovereistaan, esim. joulu-kuussa syntyneet lapset. He ponnistelevat karkeamotoristen liikkeit tensä kanssa ja heillä on vaikeuksia hienomotorisissa harjoituksissa. Heidän tilantajunsa on vielä epäselvä eikä heidän keskittymiskykynsä ole kehittynyt. He eivät käytä ruotsia.
Heillä ei ole vaikeuksia ymmärtää ruotsia, mutta he eivät kuitenkaan vielä ole saavuttaneet kielenkäytön kynnystä.
Lisäksi olen havainnut, että lapset oppivat paljon kieltä lauluista ja loruista.
Lauluihin kuuluu usein myös liikkeitä. Esimerkiksi kun laulamme laulun Jag satte glasögon på min näsa (Laitoin silmälasit nenälleni), olemme ottavinamme silmälasit, jotka laitamme nenillemme. Lapset ymmärtävät liikkeen ja sävelen avulla sanat silmälasit ja nenä. Sekä musiikki että liike vahvistavat sanojen ymmärtämistä. Liikkeet ja tilantaju ovat hyvin tärkeitä kielenoppimisen kannalta.
Kun esim. sanon oppilaalle: Gå efter limtuben från hyllan. (Nouda liimaputkilo hyllyltä), tämä ymmärtää ehkä tutut sanat hylla ja limtub. Ääneni pyytävästä sävystä oppilas ymmärtää, että hänen on haettava liima. On myös tärkeä pitää tietyt tavarat sovituilla paikoilla, jotta oppilas voisi oppia nämä rutiinit.
Liikuntatunnit ovat tärkeitä kielenomaksumisen kannalta. Niiden aikana vahvistetaan tilantajua, koska silloin käytetään jatkuvasti käsitteitä ali, yli, takana, ylhäällä, alhaalla, nopea, hidas, jne. Lapsen mielestä näiden käsitteiden osaaminen tuntuu tarkoituksenmukaiselta, jotta hän voisi osallistua toimintaan. Oppiminen tuntuu luonnolliselta. Oppilailla on positiivinen ja itsestäänselvä asenne kieleen.
On tärkeä tietää heitetäänkö pallo penkin yli vai ali!
Liikuntatunnit tarjoavat lapsille myös mahdollisuuden käyttää ruotsia keskenään, koska se tuntuu tarkoituksenmukaiselta. Esimerkkinä voin mainita pituushypyn. Ensimmäisen luokan alussa oppilaat hyppäsivät pituutta ja viimei-nen hyppy mitattiin. Kerroin kullekin oppilaalle hänen hyppynsä pituuden. Kun oppilas kuuli tuloksensa, hän juoksi pois ja toisti ilmoittamani pituuden. Lapsi tuskin ymmärsi kuinka pitkälle oli hypännyt, mutta tuntui erittäin tärkeältä kyetä ilmoittamaan tovereille oman hyppynsä pituus. Se tuntui oppilaasta tarkoituk-senmukaiselta.
Kieltenopetuksessa on ehdottomasti tärkeintä, että oppilas on motivoitunut ja että hän haluaa oppia, koska oppiminen on tärkeää hänen omasta mielestään!
Kokonaisopetus
Useissa kouluissa puhutaan kokonaisopetuksesta ja useat opettajat ovat alkaneet opettaa kokonaisuuksia. Mielestäni kokonaisuuksien opettaminen on välttämätöntä kielikylvyssä, koska asian on koko ajan oltava oppilaalle tuttu. Itse kokonaisope-tuksessa ei ole mitään uutta, mutta opetusmenetelmiä ja -tapoja on monenlaisia.
Kerron tässä kappaleessa omista kokemuksistani ja niistä tavoista, joita itse olen kehittänyt, löytänyt ja sopeuttanut luokkaani.
Kokonaisopetuksen lähtökohtana luokassani oli asenteiden muuttaminen, mikä sitten osoittautui kaikkein vaikeimmaksi tehtäväksi. On opittava hyväksy-mään, etteivät lapset opi kaikkea annetusta tiedosta ja ettei siihen edes tarvitse pyrkiä. Tavoitteena on antaa lapsille neuvoja kuinka he yksin kertaisesti ja tar-koituksenmukaisesti voivat hakea ne tiedot, joita tarvitsevat jonkin tehtävän tekemiseen.
Ensin on tehtävä kokonaissuunnitelma lukukautta varten. Suunnitelmassa tulee pysyä ja siitä on tehtävä niin käyttökelpoinen, että se on helppo jatkossa toteuttaa. Sitten tarvitaan joustavuutta ja liikkumatilaa. Koko ajan on oltava mahdollisuus pitää hengähdystaukoja. On oltava avoin uusille vaihto ehdoille ja annettava lapsille sama mahdollisuus.
Kokonaissuunnitelma voidaan sitten jakaa pienempiin jaksoihin esim. viik-koa ennen työn alkua. Jaksojen pituutta on mahdollista ja sitä tuleekin vaihdella.
Omien jaksojeni pituus on vaihdellut viikosta kuuteen viikkoon. Ensin aloitin erittäin varovasti. Meillä oli viikon pituinen kokonaisopetus jakso ruotsin kielessä.
Muissa aineissa käytin perinteistä opetusmenetelmää.
Käytin lähtökohtanani opetuskortteja, jotka valmistin itse. Oppilaat haki-vat itse kortin ja tekivät siinä olleen tehtävän. Kaikissa korteissa oli kirjoitus- ja lukutehtäviä lentämisestä ja lentokoneista (teema oli ajankohtainen, koska lapset olivat vierailleet lentokentällä).
Ruotsin kielen tuntien alussa lapset saivat toisinaan tietoja teemaan liit-tyvistä olennaisista asioista. Lapset istuivat piirissä ja osallistuivat aktiivisesti keskusteluun. Aluksi työ sujui hyvin rauhattomasti ja oppilaat kyselivät paljon, olivat levottomia eivätkä oikein tienneet mitä heidän piti tehdä.
Olin turhautunut ja tunsin epäonnistuneeni, mutta olin päättänyt etten luovuta. Kolmantena päivänä huomasin, että oppilaat olivat jo tottuneet uuteen työtapaan ja työrauha oli taattu. Vielä oli oppilaita, jotka vaativat apuani tehtävien teossa. Ohjasin heidät aina toisen oppilaan luo kysymään neuvoa. Lopulta kaikki alkoivat kysyä neuvoa toisiltaan. Huomaa, että neuvot annettiin myös silloin ruotsiksi. Neuvominen oli aina sallittua!
Vähitellen nautimme kaikki työstä ja päätin ottaa matematiikan, piirustuksen, musiikin ja tekstiilityön mukaan kokonaisuuksiin. Kuukausi teeman suunnittelusta tuli vaativa ja suuri työ. Teemana oli piparkakku -ukko ja lähtökohtana satuelokuva.
Ukon olisi oltava ainakin jollain tapaa esillä kaikissa korteissa.
Koska oppilaiden vanhemmat ovat erittäin aktiivisia, pyysin heidän apuaan korttien tekemisessä heti kun olin suunnitellut niiden sisällön.
Korttien sisällön keräsin opetussuunnitelmasta, oppikirjoista ja satukirjoista.
Mahdutin kaiken saamani tiedon värikkäisiin ja mukaviin kortteihin. Esimerkik-si: Piparkakku-ukko on surullinen. Joku on syönyt puolet pipar kakkutaikinasta.
Hänellä oli kolme kiloa taikinaa, kun hän meni nukkumaan. Kuinka paljon joku on syönyt? (Kortissa on ruskea itkevä piparkakku-ukko, joka istuu puolillaan olevan taikinakulhon vieressä.)
Oppilaat olivat erittäin motivoituneita työskentelemään opetuskorteilla.
He tekivät kakki kirjalliset tehtävät piparkakkuvihkoihinsa. Joidenkin korttien tehtäviin liittyi kokeita ja mittaustehtäviä. Oppilaat saivat käyttää energi aansa, kun he innokkaina esim. mittasivat ikkunan pituutta!
Kaikki kortit oli jaettu sisältönsä mukaan ongelma-, luku-, kirjoitus-, matematiikka- ja toimintakortteihin. Tehtyään kortissa olevan tehtävän oppilas kirjasi sen suureen kirjaustaulukkoon, joka meillä oli luokassa. Taulukossa oli jokaisen oppilaan nimi ja nimen kohdalla 24 tyhjää ruutua. Koska eri kortit olivat erivärisiä, oppilas väritti ruudun kunkin kortin väril lä. Yksi värivalintaa koskeva sääntö meillä kuitenkin oli. Oppilas sai tehdä ainoastaan kaksi samanväristä korttia peräkkäin, jotta hänen tehtävänsä vaihtelisivat.
Alussa ilmeni tiettyjä ongelmia. Muutamilla oppilailla oli mahdoton kiire, eivätkä he tehneet tehtäviään tarpeeksi huolellisesti. Mutta huomattuaan, että piparkakkuvihko tarkistettaisiin, heidän työtahtinsa hidastui.
Korttien käyttö tuntui hankalalta myös minusta itsestäni. Minun oli vaikea tietää missä ja miten minua tarvittiin. Mutta vähitellen opin auttamaan ja neuvo-maan niitä, jotka tarvitsivat apua tukahduttamatta heidän työniloaan.
Havaitsin myös, etten voinut nuhdella oppilaita ja pakottaa heitä tekemään tehtäviään. Täytyi tottua antamaan heille aikaa ja vapaus tehdä töitä. Oppilaiden on tunnettava, että luotan heidän tekevän työnsä!
Opettaja voi auttaa oppilaita ja olla kiinnostunut heidän tehtävistään. Oma mielenkiinto on jo puoli voittoa. Oppilas oppii sen minkä haluaa oppia!
Opetuskorttien käyttö auttaa myös oppilaita työskentelemään itsenäisesti.
Heidän itseluottamuksensa paranee ja keskittymiskykynsä kasvaa, mikä on tärkeää kielenoppimisen kannalta.
Mielestäni on tärkeää, että opettaja tekee kaikkea mahdollista yhdessä oppilaidensa kanssa. Yhteistä tekemistä on runsaasti. On vain löydettävä menet-telytavat. Helpointa on työskennellä opetuskorttien avulla, jolloin oppilaat saavat varhain hyvät lähtökohdat tutkimustyyppiseen työskentelyyn, joka varmaankin on tulevaisuuden opetusmenetelmä. Kannattaa jo varhain opettaa oppilaat työs-kentelemään vastuuntuntoisesti ja itsenäisesti käyttäen opettajaa ohjaajana, jolta saa hyviä neuvoja.
Täytyy muistaa, että tämä kaikki vaatii runsaasti harjoitusta sekä opettajalta että oppilaalta. Kaikkea ei voi muuttaa yhdellä kertaa. Täytyy antaa itselleen ja oppilaille aikaa sopeutua. Vähitellen, hitaasti mutta varmasti, kaikki alkaa sujua ja oikeat työskentelytavat löytyvät.
Nyt tämän jälkeen minun oli helppo jatkaa, ja kykenin kehittämään kortti-menetelmää. Työ oli kiitollista. Yhtenä viikkona en käyttänyt kortteja, ja sil loin useat oppilaat kysyivät milloin he jälleen saisivat työskennellä korttien avulla!
Ensi vuonna, kun oppilaat aloittavat kolmannen luokan, lisääntyvät kokonaisopetuksen mahdollisuudet, koska aineita on enemmän ja oppilaat ovat vanhempia. Vähitellen voimme siirtyä yhä vaativimpiin tutkimus tyyppisiin tehtäviin.
Lukuopetus
Useat ihmiset ovat kysyneet minulta milloin oppilaani oppivat lukemaan suomea.
Minun vastaukseni on: ”Lukeminen itsessään on mekaaninen valmius. Kun lapsi oppii yhdistämään äänteitä, hän oppii lukumekaniikan. Luetun ymmärtäminen on aivan eri asia.”
Lukeminen on perusvalmius, joka opitaan ensimmäisellä luokalla. Lasten on opittava lukemaan, jotta voisimme jatkaa eteenpäin.
Kielikylpyluokissa olemme noudattaneet tavanomaista alkuopetusta.
Tietty ero on kuitenkin havaittavissa. Konkreettista materiaalia on runsaasti ja kertausta ja drilliharjoituksia on jatkuvasti. Oppilaat oppivat erilaisia kaavoja ja heidän sanavarastonsa kasvaa harjoitusten rytmin ja melodian avulla. En tarkoita ainoastaan lauluja vaan myös säkeiden rytmiä ja intonaatiota. Oppilas saa perus-turvallisuuden, kun hän tunnistaa sanat.
Kun oppilaat ovat oppineet lukemaan, voidaan keskittyä ymmärtämiseen.
Oppilaiden välillä ilmenee luonnollisesti suuria eroja. Oppilaat voivat pareittain pohtia lukemansa sisältöä. He voivat opetella löytämään toistuvia rakenteita tekstistä. He voivat etsiä asiatietoa ja vastauksia kysymyksiin.
Harjoituksia on runsaasti ja useimmat niistä ovat sopivia käytettäviksi.
Mielestäni ei kuitenkaan ole kovin tärkeää etsiä vastauksia valmiiksi laadittuihin kysymyksiin. Ne tukahduttavat oppilaiden etsimisen ilon. Mutta muutoin tekstejä voi pyöritellä loputtomasti.
Ääneen lukeminen on erittäin ollennaista kielikylvyssä. Olen käyttänyt myös erilaisia esiintymisharjoituksia. Mielestäni on hyödyllistä harjoitella esiinty mistä luokan edessä, ja katson sen onnistuneen hyvin. Useat oppilaat ovat avautuneet ja uskaltavat sanoa mielipiteensä muille ja heidän itseluotta muksensa on kasvanut.
Omaa ääntä on mielestäni sitä paitsi hyvä käyttää. Oppilaat kuulevat miten he itse ääntävät ja tämä vahvistaa myös heidän itse tuntoaan.
Lapset oppivat myös vastaanottamaan kritiikkiä, koska me joka kerta demokraatisesti arvioimme esiintymisen. Keskustelemme äänen vahvuu desta, nopeudesta ja tavasta, jolla oppilas piti kirjaa kädessään. Olemme välttäneet lukuvalmiuden arvostelua näissä yhteyksissä. Mielestämme sellainen ei tuntusi mukavalta, mikäli lukutaito ei vielä ole kovin hyvä. Oppilaat saavat kuitenkin myönteistä palautetta, jos he ovat oppineet lukemaan paremmin. On tuntunut hyvältä huomata, että ujoimmatkin oppilaat ovat tottuneet esiintymään.
Olen myös lukenut runsaasti kirjoja oppilaille. Se on tärkeää myös heidän luetun ymmärtämisensä kannalta. Oppilaat pitävät siitä ja me keskus telemme usein yhdessä kertomuksista.
Olen myös antanut oppilaille lukuläksyjä kotiin. Oppilaat ovat saaneet lukea lukukappaleen kotona vahvistaakseen lukuvalmiuttaan. Muutoin en usko kotitehtävien merkitykseen, mutta hyvän lukuvalmiuden saavuttamiseksi ne ovat paikallaan.
Oppilaat saavat usein itse valita omalle tasolleen sopivan lukukappaleen.
Olen kuitenkin poiminut valittavana olevat kappaleet valmiiksi, jotta voimme keskustella yhdessä niiden sisällöstä. Oppilaat merkitsevät tässäkin tapauksessa paperille tai taulukkoon mitä ovat lukeneet. Oppilailla on nytkin vapaus ja vastuu omasta työstään.
Haluan kuitenkin korostaa, etteivät kaikki oppilaat ehkä vielä kykene itse kontrolloimaan omaa työtään. Näitä oppilaita on autettava. Meillä on luo kassa monta avustajaa. Usein on hyvä keskustella vanhempien kanssa, jotta kaikki yhdessä auttavat antamaan oppilaalle enemmän vastuuta.
Kirjoitustaito
Olen käyttänyt tavanomaisia alkuopetusmenetelmiä opettaessani kirjoit tamisen perusvalmiuksia. Opetukseen on liityttävä äänteitä ja kirjaimia koskevia perus-harjoituksia. Myös silmän ja käden yhteistoimintaa ja hienomotoriikkaa on harjoitettava. Sama koskee myös tyyppikirjain harjoituksia. Menetelmät ovat samat kuin yksikielisissä luokissa.
Tapahtumakirjoittamisessa olen käyttänyt osittain puheeseen perustuvan lukemisen menetelmää. Olemme yhdessä sanelleet tekstin ja harjoitelleet sitä.
Aluksi sanelin itse tekstit, koska lasten sanavarasto ei vielä ollut tarpeeksi laaja. Usein käytimme lähtökohtana ajankohtaisia tapahtumia tai kokemuksia, jotka liittyivät meneillä olevaan teemaan.
Oppilaat ovat harjoitelleet myös prosessikirjoittamista. He ovat kirjoittaneet käsikirjoituksen, keskustelleet tekstistä ja lopuksi kirjoittaneet sen tieto koneelle.
Oppilaat ovat olleet erittäin innokkaita ja mielissään siististä lopputuloksesta.
Lisäksi olemme pelanneet erilaisia sanapelejä ja harjoitelleet oikein-kirjoitusta, merkityksiä ja lausemuotoja. On muistettava pitää leikkiä lähtö kohtana.
Silloin oppilaat ovat motivoituneita ja unohtavat, että he oikeastaan oppivat koko ajan. Annan myöhemmin vihjeitä erilaisesta käyttökelpoisesta materiaalista.
Työtapamme vaihtelevat paljon. Toisinaan oppilaat työskentelevät yksin, toisinaan he ovat istuneet pareittain tai pienryhmissä, ja joskus olemme kaikki olleet yhdessä.
Matematiikka
Kuten aiemmin mainitsin, opitaan perusvalmiudet tavanomaisella tavalla. Tämä koskee myös peruslaskutoimituksia. Matematiikasta voidaan tehdä lapsen kannalta mielenkiintoista ja leikkimielistä. Käytettävissä täytyy olla sopivaa oheismateriaalia ja kuvia. Matemaattisia termejä voi myös käyttää sanaleikeissä. Sanat merkitsevät jotain oikeassa yhteydessä.
Mielestäni matematiikka on kiitollinen aine. Kokonaisuuksissamme on matematiikka ollut mukana koko ajan. On niin paljon laskettavaa, mitat tavaa ja arvioitavaa.
Olen pyrkinyt tekemään matemaatiikasta oppilaille mahdollisimman käy-tännönläheisen. Olemme harjoitelleet loogisilla kokeilla ja ongelmilla. Tehtävät on aina sopeutettu meneillä olevaan teemaan.
Meillä on ollut myös työpisteopetusta, jolloin oppilaat ovat saaneet pienissä kaupoissa käyttää käytännön matematiikkaa. Lisäksi olemme tehneet ryhmä-töitä, laskiessamme mm. suurilla luvuilla. Ongelma- ja toimintakortit ovat myös sisältäneet tehtäviä, joita ratkaistessaan oppilaat ovat mitanneet, arvioineet ja käyttäneet geometriaa.
Geometrian käyttö on myös antoisaa. Oppilaat voidaan esim. lähettää tutki-musretkelle etsimään erilaisia kuvioita. He voivat kerätä kuvioita, tehdä kokoelmia ja koosteita. Työ voidaan tehdä yksin tai pareittain.
Matematiikassa voidaan myös pyöritellä käsitteitä ja tehdä sanaleikkejä.
Jotta oppilas ajattelisi itse ja käyttäisi omaa sanavarastoaan, voidaan esim. keksiä matematiikkasatuja. Näin matematiikan käyttö tuntuu tarkoituksen mukaiselta.
Luokassamme toinen ryhmä keksi sadun toiselle ja päinvastoin. Oppilaat pitivät tästä ja laskivat sydämiensä kyllyydestä. Joskus hämmästyy itsekin heidän tai-tojaan. Täytyy vain antaa heille mahdollisuus osoittaa taitonsa.
Uskonto
Uskonnon opetus tuotti minulle aluksi ongelmia. Niiden syynä oli vaikeus konk-retisoida abstrakteja käsitteitä, kuten turvallinen, rohkea, kateellinen. Mutta yrityksen ja erehdyksen kautta löysin työtavan, joka sopii minulle hyvin.
Minun oli löydettävä satuja, kertomuksia ja eleitä, jotka esittivät näitä ongel-mallisia käsitteitä. Tämän jälkeen oli huomattavasti helpompi työskennellä. Joskus tunsin itseni näyttelijäksi, mutta se rooli sopi minulle hyvin. Aina joku oppilaista keksi oikean sanan ja pystyi kertomaan muille mistä puhuttiin.
Usein ratkaisu löytyi, kun annoin oppilaiden itse dramatisoida tapahtuman.
Samalla he saivat mahdollisuuden harjoitella esiintymistä. Draama on hyvä ope-tusmuoto, oppilaat pitävät siitä ja he saavat käyttää energiaansa.
Toisinaan tuntui sopivimmalta piirtää. Oppilaiden mielestä on mukavaa, että opettaja piirtää taululle. Toisinaan joku oppilaista voi tehdä niin. Musiikki ja laulut sopivat myös hyvin uskonnonopetukseen.
Toisinaan voi tuntua, että on olemassa sanoja ja käsitteitä, joita lapset eivät ymmärrä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että on pääasia, että he ymmärtävät suuret kokonaisuudet. Ei ole niin vakavaa, vaikkeivät he tiedä pienten yksityiskohtien tarkkaa merkitystä. Tärkeintä on, että kommunikaatio toimii.