Ehdotus valtioneuvoston asetukseksi polttoaineteholtaan alle 50
LAITOKSEN TOIMINNAN JA PÄÄSTÖJEN TARKKAILU
PÄÄSTÖRAJA-ARVOT
Asetuksen liitteen I ensimmäisessä kohdassa määritettäisiin polttoainekohtaiset pääs-töraja-arvot uusille kattiloille taulukossa 1 ja olemassa oleville kattiloille taulukossa 2.
Taulukoiden päästöraja-arvot perustuvat Suomen ympäristökeskuksen julkaisus-sa n:o 649 “Paras käytettävissä oleva tekniikka (BAT) 5–50 MW:n polttolaitoksisjulkaisus-sa Suomessa” esitettyihin päästöraja-arvoihin. Päästöraja-arvojen perusteet on esitetty tarkemmin kohdassa 8 §. Päästöraja-arvot ilmaan tuleville päästöille.
LIITE II
LAITOKSEN TOIMINNAN JA PÄÄSTÖJEN TARKKAILU
Asetuksen liitteessä II määrättäisiin laitoksen toiminnan ja päästöjen tarkkailusta.
Liitteen I kohdassa määritettäisiin tarkkailusuunnitelman sisältö sisällysluettelo-maisesti ja tarkkailussa huomioitavista seurannoista, mittauksista ja määrityksis-tä tarkemmin II kohdassa. Tarkkailusuunnitelma toimisi käymäärityksis-tännössä eräänlaisena laitoskohtaisena omavalvontasuunnitelmana ja tarkistuslistana, jonka laadinnassa käytäisiin läpi kaikki keskeiset tarkkailuun ja laitoksen seurantaan liittyvät osa-alueet.
Laitoskohtainen suunnitelman laajuus tulisi siten olemaan erilainen eri laitoksille lai-toksen koosta, prosessista, puhdistustekniikan ja käytettävän polttoaineesta mukaan.
Tarkkailusuunnitelman merkitys tulee korostumaan etenkin sellaisilla laitoksilla, jotka siirtyvät rekisteröintimenettelyyn. Huolella laadittu suunnitelma tulee helpot-tamaan ja selkeyttämään laitoksen viranomaisvalvontaa.
Laitoksen käytöntarkkailusta tulisi tarkkailusuunnitelmaan kirjattavaksi taulu-kossa I esitetyt seurannat. Koska pieniltä energiantuotantolaitoksilta ei edellytetä jatkuvatoimisia päästömittauksia, on niiden käytöntarkkailussa erityksen tärkeää seurata laitoksen päästötasoon suoraan vaikuttavia tekijöitä kuten polttoaineen laatuun liittyviä ominaisuuksia ja palamisolosuhteita. Tärkeää on huolehtia myös laitteistojen kuten erottimien toimivuudesta ja säännöllisestä huollosta, joilla häiriö-tilanteita saadaan minimoitua. Käytöntarkkailuosassa mainitut huoltotoimet perus-tuvat pienistä polttolaitoksista laadittuun BAT-julkaisuun “Paras käytettävissä oleva tekniikka (BAT) 5–50 MW:n polttolaitoksissa Suomessa (Suomen ympäristökeskus, julkaisu 649/2003).
Palamisolosuhteista edellytettäisiin jatkuvatoimisesti seurattavaksi happipitoisuut-ta ja lämpötilaa. Lisäksi hiilimonoksidipitoisuuthappipitoisuut-ta edellytettäisiin jatkuvatoimiseshappipitoisuut-ta seurattavaksi yli 20 MW:n turvekattiloissa ja kiinteän polttoaineen kattiloissa, joissa se katsotaan polttoaineen omaisuudet huomioon ottaen olevan keskeinen palamisen hyvyyttä kuvaava parametri.
Kattilan ensimmäiset päästömittaukset edellytettäisiin tehtäväksi viimeistään kah-dentoista kuukauden kuluessa toiminnan aloittamisesta ja ne voitaisiin tehdä laitok-sen takuumittausten yhteydessä. Kahdentoista kuukauden mittainen aika on katsottu riittävän pitkäksi, jotta mittauksissa voidaan huomioida mm. laitoksen mahdollinen käyntiaika eri vuodenaikoina.
Laitoksen päästömittausten suorittamisessa korostettaisiin mittausten kattavuutta, luotettavuutta ja laadun varmennusta, jotta kertaluonteisesti määrävuosin tehtävät mittaukset kuvaisivat mahdollisimman hyvin laitoksen todellisia päästöjä. Esitetyt päästömittausmenettelyt on suhteutettu laitosten kokoluokkaan siten, että ne ovat LIITE 3/34
realistisesti toteutettavissa. Taulukossa 2 esitetyt mittausten määrävuodet perustuvat nykyisissä ympäristöluvissa määrättyihin keskimääräisiin mittaustaajuuksiin.
Jätevesien tarkkailuista tulisi tarkkailusuunnitelmassa esittää mahdolliset purku- ja näytteenottopaikat sekä kuvattava käytetyt näytteenottomenetelmät ja analysoi-tavat parametrit. Purku- ja näytteenottopaikat voidaan havainnollisesti esittää kart-tapohjalla. Näytteenottomenetelmistä tulisi kuvata, onko kyseessä kertaluonteinen vain jatkuva näytteenotto. Analysoitavista parametreista olisi esitettävä käytetty näytteenottomenetelmä. Öljynerottimen toimintaa olisi tarkistettava viimeistään vuoden kuluttua toiminnan alkamisesta, jotta voidaan varmistaa 11 §:ssä määrätty pitoisuustasovaatimus. Tämän jälkeen seurannasta tulisi sopia erikseen valvonta-viranomaisen kanssa. Taulukossa 3 esitetyt parametrit perustuvat toteutuneeseen lupakäytäntöön.
Jätteiden seurannasta tulisi tarkkailusuunnitelmassa esittää jätteiden seuranta-menettelyt, jolla voidaan varmistaa niiden asianmukaisuus. Tuhkan laadun seuraa-miseksi tulisi esittää erillissäädösten mukainen laadunvalvontasuunnitelma, jolla voidaan varmistaa tuhkan asianmukainen hyödyntämis- tai loppusijoituspaikka.
Laitosten toiminnasta aiheutuva melutason mittaukset edellytettäisiin tehtäväksi kertaluoteisena mittauksena ja ne tulisi tehdä ympäristöministeriön melumittaus-ohjeen ja teollisuusmelun mukaisesti. Jotta laitoksen aiheuttamasta melusta saatai-siin mahdollisimman luotettava kuva, tulisi mittaukset tehdä 25 metrin etäisyydellä laitoksesta sekä tontin reunalla. Mittaustulosten mukaan voidaan arvioida 15 §:n määrätyn melutason toteutuminen.
Maaperän pilaantumisesta tulisi tarkkailusuunnitelmassa esittää selvityksen ajan-kohta ja laajuus.
Häiriö- ja poikkeuksellisia tilanteita varten tulisi laitoksen tehdä erillinen 16 §:ssä edellytetty suunnitelma, joka liitetään osaksi tarkkailusuunnitelmaa. Suunnitelman tulisi käsittää laitoksen tunnistettujen riskien pohjalta laaditut toimintaohjeet keskei-simpiä häiriö- ja poikkeuksellisia tilanteita varten.
4. EHDOTUKSEN VAIKUTUKSET
Suoran normiohjauksen avulla tehostetaan ympäristölupien käsittelyä ja mahdolliste-taan kevyemmän menettelyn, tietojärjestelmään rekisteröinnin käyttö, sen sijaan että viranomainen hyväksyy luvanvaraisten laitosten toiminnan edellytykset ympäris-tön pilaantumisen ehkäisemiseksi lupamenettelyssä. Lupakäsittelystä vapautuneita resursseja voidaan siten kohdentaa nykyistä paremmin kunkin alueen keskeisiin ympäristöympäristönsuojelutöihin ja valvontaan ja sitä kautta nostaa ympäristö-suojelun tasoa.
Yhtenäinen normi takaisi laitoksille niiden sijainnista ja menettelystä riippumat-ta ennakoiriippumat-tavissa olevan ja yhtenäisen vaatimusriippumat-tason. Myös hakemusten käsittely nopeutuisi erityisesti tietojärjestelmään rekisteröitävien laitosten osalta. Laitoksia koskevat yhtenäiset vaatimukset selkeyttäisivät myös laitosten valvontaa. Tietojärjes-telmään rekisteröintimenettelyn käyttöönotto merkitsisi myös valvonnan painopis-teen ja myös henkilöstöresurssien siirtämistä ennakkovalvonnasta jälkivalvontaan.
Toiminnanharjoittajien kannalta tärkeää on, että laitoshankkeet voitaisiin jatkossa suunnitella ja käynnistää entistä nopeammin, kun vaatimukset olisivat ennalta tie-dossa.
Laskelmien mukaan alle 50 MW:n energiantuotantolaitoksista noin 90 % eli 900 siirtyisi tietojärjestelmään rekisteröintimenettelyyn. Oletuksena on tällöin, että sekä kuntien että valtion luvittamista laitoksista 70 % on maakaasu-, POR- ja POK-laitoksia ja kiinteän polttoaineen laitoksista 70 % on polttoaineteholtaan alle 20 MW.
LIITE 3/35
Vuosittain kunnissa arvioidaan tehtävän noin 40 ja valtion lupahallinnossa noin 30 ympäristölupapäätöstä polttoaineteholtaan alle 50 MW:n energiantuotantolaitoksille, joista arvion mukaan s noin 60 siirtyisi vuosittain rekisteröinnin puolelle. Kokonaan uusia lupaharkintaan tulevista laitoksista on vain noin 10 %. Kevennetyn menettelyn ohella säästöjä syntyisi myös lupamenettelyssä, koska hakemusten laatu ja lupien käsittely jouhevoituisi selkeiden määräysten ansiosta.
5. VALMISTELU
Asetusehdotuksen valmistelu liittyy ympäristöministeriössä vuonna 2006 käynnis-tyneeseen valtion hallinnon tehostamishankkeeseen, jonka tehtävänä oli valmistella ympäristölupajärjestelmän ja -hallinnon uudistamista. Hanke oli jakautunut kolmeen osaprojektiin, jotka ovat:
1) ympäristölupamenettelyn keventäminen 2) ympäristölupahallinnon uudistaminen ja
3) ympäristölupaprosessin sekä -päätösten tietosisällön ja rakenteen kehittä-minen
Ympäristölupamenettelyn keventäminen -projektin yhtenä tehtävänä oli suoran normiohjauksen kehittäminen. Tätä valmistelu- ja kehitystyötä tukemaan projektiin perustettiin kolme alaryhmää, joiden tehtävänä oli valmistella ehdotukset toimiala-kohtaisiksi normeiksi erikseen valituille toimialoille.
Toimialojen normien rakenteen, sisällön ja yksityiskohtaisuuden oli tarkoitus olla mallina mahdollisesti myöhemmin sopiviksi katsottavien muiden toimialojen nor-mituksen kehittämiselle. Normien tavoitteena olisi tukea nykyistä yhdenmukaisem-paa ja nopeamyhdenmukaisem-paa ympäristölupapäätöksentekoa. Normeja sovellettaisiin laitoksiin, joiden ympäristöasiat käsiteltäisiin sekä tietojärjestelmään rekisteröintimenettelyssä että hyväksymis- ja lupamenettelyissä.
Toimialat valittiin Rambollin selvityksen “Selvitys ympäristölupajärjestelmän yk-sinkertaistamisesta ja yksinkertaistamisen keinoista” johtopäätösten sekä osaprojek-tin jäsenten arvion perusteella. Toimialojen valintakriteereitä olivat seuraavat seikat, joskaan kaikki kriteerit eivät täyty kaikkien toimialojen kohdalla:
• paljon samantyyppisiä ympäristölupavelvollisia toimintoja
• tekniikka standardinomaista
• toiminta ei ole laajaa
• toimintojen ympäristövaikutukset eivät ole merkittäviä
• ei runsaasti muutoksenhakuja Valitut toimialat olivat
• Polttoaineteholtaan alle 50 MW:n polttolaitokset (PINO)
• Polttoaineiden jakeluasemat (JANO)
• eläinsuojat (ENO)
Kullekin toimialalle ympäristöministeriö nimesi 23.1.2007 asiantuntijoista koostuvat alatyöryhmät, joiden tehtäväksi annettiin koota kutakin toimialaa koskevat nykyiset ympäristönsuojeluvaatimukset ja laatia niiden sekä muun tiedon pohjalta toimiala-kohtaiset säädösehdotukset. Säädösehdotus voi sisältää kaikki toimialan kannalta tarpeelliset ympäristömääräykset tai vain osan niistä. Ryhmien tuli myös pohtia, millä edellytyksillä normit soveltuvat käytettäviksi lupa- ja hyväksymis- sekä tietojärjestel-mään rekisteröintimenettelyissä. Lupakynnystä ja valtion ja kunnan välistä toimival-lan jakoa tuli tarkastella siltä osin kun asia olennaisesti liittyy normien soveltamiseen.
LIITE 3/36
Normit tuli laatia niin, että nykyinen ympäristönsuojelutaso vähintään säilyy. Nor-mien perusrunko tuli myös laatia mahdollisuuksien mukaan yhteneväiseksi.
Polttoaineteholtaan alle 50 MW:n polttolaitokset (PINO) -alatyöryhmän kokoon-pano on ollut seuraava:
• Ylitarkastaja Sirpa Salo-Asikainen, ympäristöministeriö, puheenjohtaja
• Ympäristönsuojelutarkastaja Erkki Pärjälä, Kuopion kaupungin ympäristö-keskus
• Ympäristölupapäällikkö Tarja Laitinen, Lahden Seudun Ympäristöpalvelut
• Asiantuntija Matti Nuutila, Energiateollisuus ry
• Ylitarkastaja Aimo Aalto, kauppa- ja teollisuusministeriö
• Ylitarkastaja Pirke Suoheimo, Suomen ympäristökeskus
• Ylitarkastaja Ari Seppänen, ympäristöministeriö
• Lainsäädäntöneuvos Oili Rahnasto, ympäristöministeriö
• Yli-insinööri Päivi Pulkkanen, Kaakkois-Suomen ympäristökeskus, jäsen-sihteeri
Työryhmä on pitänyt yhteensä 12 kokousta. Kokouksissa on kuultu asiantuntijoina seuraavia henkilöitä:
• Tutkija Matias Warsta, Teknillinen korkeakoulu, talousoikeuden laboratorio
• Ylitarkastaja Matti Laitio, ympäristöministeriö, alueiden käytön osasto
• Rakennusneuvos Heikki Aho, ympäristöministeriö, asunto- ja rakennusosas-to
• Ympäristölakimies Kurt Hemnell, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry
• Johtaja Markku Miettinen, Vapo Lämpö ja Sähkö Oy
• EHS-päällikkö Irma Uotila, Fortum Power and Heat Oy
• Valvontapäällikkö Juha Aho, Pohjois-Karjalan ympäristökeskus
• Tutkimusinsinööri Harri Puustinen, Valtion teknillinen tutkimuskeskus
• Toimitusjohtaja Olli Elo, Noviter Oy
• Tutkimusryhmän päällikkö Harri Pietarila, Ilmatieteen laitos
• Eläinlääkintätarkastaja Taina Heimonen-Kauppi, Elintarviketurvallisuusvi-rasto
LIITE 3/37