Sovellettaessa normiohjausta liitteessä 2 kuvatussa hyväksymismenettelyssä viran-omainen tekisi asiassa päätöksen. Toiminta voitaisiin hyväksyä aloitettavaksi, jos siinä muiden säädösten lisäksi noudatettaisiin toimialalle säädettyä normia, eikä toi-minnasta aiheutuisi ympäristönsuojelulain 42 §:ssä tarkoitettua seurausta. Päätöksen sisältö johdettaisiin suoraan normista. Täydentäviä määräyksiä voitaisiin tarvittaessa antaa ympäristönsuojelulain 59 d §:ssä säädetyistä seikoista. Lisämääräysten tarve ratkaistaisiin tapauskohtaiset olosuhteet huomioon ottaen. (liite 2)
Menettelyvaihtoehtoa voitaisiin käyttää muun muassa sellaisiin toimialoihin, jois-sa toiminnat ovat tekniseltä tasoltaan suhteellisen vakiintuneita, jolloin laitosten ympäristövaatimukset olisi mahdollista määrittää ennalta pääosin normin avulla.
Haitankärsijöiden aseman turvaamiseksi olisi näillä toimialoilla kuitenkin tarpeen mahdollistaa osallistumisoikeuksien täysimääräinen käyttö, joskin kuuleminen ja viranomaislausuntojen hankkimismenettely olisivat jonkin verran tavanomaista lu-pamenettelyä suppeampia. Lausuntomenettelyn osalta ei säädettäisi erikseen siitä, minkä viranomaisen lausunnot ovat pakollisia. Harkinta viranomaislausuntojen tar-peellisuudesta jäisi lupaviranomaiselle. Tätä harkintaa luonnollisesti ohjaavat hallin-tolain säännökset viranomaisen asian selvittämisvelvollisuudesta.
Jos hyväksymismenettelyyn osoitettavilla toimialoilla olisi ympäristönsuojelulain 30 §:n 4 momentin mukaisia laitoksia, näihin laitoksiin normi tulisi sovellettavaksi osana lupamenettelyä.
Liitteessä 2 kuvattu hyväksymismenettely pohjautuisi ympäristönsuojelulain muu-tettavaan 30 §:ään, jossa säädettäisiin poikkeuksista luvanvaraisuuteen. Ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavilla toiminnoilla on oltava ympäristölupa ympäris-tönsuojelulain 28 §:n mukaan ja ympäristönsuojeluasetuksessa säädetään tarkemmin niistä toiminnoista, joilta ympäristölupa vaaditaan. Projektin ehdotuksen mukaan toimintaan ei tarvittaisi ympäristölupaa, jos toiminnan ympäristönsuojeluvaatimuk-sista olisi säädetty valtioneuvoston asetuksessa ja toiminta valtioneuvoston asetuksen mukaan hyväksyttäisiin siten kuin ympäristönsuojelulain ehdotettavassa 9 a luvussa säädetään. Norminantovaltuuksia voitaisiin soveltaa ja kevennettyjä menettelyjä käyttää lain 12 §:n 1 momentin 2–7 kohdissa erikseen luetelluilla toimialoilla. Näitä olisivat:
1) maa-, karja-, turkis- ja metsätalous
2) polttoaineteholtaan alle 50 megawatin energiantuotantoyksikkö, 3) asfalttiasema, kivenmurskaamo, kivenlouhimo tai muu kivenlouhinta, 4) polttonesteiden jakeluasema sekä muu näihin rinnastettava toiminta, 5) haihtuvia orgaanisia yhdisteitä käyttävät toiminnot ja
6) jätteen laitos- tai ammattimainen hyödyntäminen ja käsittely.
Vaikka normien säätäminen turvetuotannolle ja kalankasvatukselle saattaisi jossain suhteessa olla mahdollista, projekti katsoi, että nämä toiminnat kaikilta osiltaan kuu-luvat luvanvaraisuuden piiriin. Jatkossa erikseen tehtävien selvitysten ja arvioiden perusteella olisi mahdollista täydentää yllä esitettyä luetteloa. Tämä vaatisi kulloinkin asianmukaisen muutoksen ympäristönsuojelulakiin.
Ympäristönsuojelulaissa säädettäisiin kuitenkin, että eräillä toiminnoilla on aina, toimialasta riippumatta, oltava ympäristölupa. Näitä olisivat:
1) toiminnat, joista aiheutuu vesistön pilaantumista tai vesilaissa tarkoitetun uo-man tai altaan pilaantumista,
2) toiminnat, joista voi aiheutua naapuruussuhdelaissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta,
3) tiettyjä haitallisia aineita vesiin päästävät toiminnot, joiden luvanvaraisuudesta on erikseen säädetty valtioneuvoston asetuksella sekä
4) toiminnat, jotka sijaitsevat tärkeällä tai muulla vedenhankintakäyttöön sovel-tuvalla pohjavesialueella.
Ympäristönsuojelulain uudessa hyväksymismenettelyä koskevassa 9 a luvussa sää-dettäisiin ilmoituksen tekemisestä (59 a §), ilmoituksen käsittelystä (59 b §), asian siirrosta lupamenettelyyn (59 c §), ilmoituksen johdosta tehtävästä hyväksymispää-töksestä (59 d §), päätöksen antamisesta ja siitä tiedottamisesta (59 e §) ja toimista toiminnan muutostilanteissa (59 f §).
Ilmoitus olisi jätettävä kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle kolme kuukautta ennen suunniteltua toiminnan aloittamista. Näin viranomaiselle varattaisiin aikaa ilmoituksen käsittelyyn liittyviin toimiin ennen päätöksen tekemistä ja toiminnan aloittamista. Uudessa 59 d §:ssä säädettäisiin, että kunnan ympäristönsuojeluviran-omaisen olisi pyrittävä tekemään päätöksensä kolmen kuukauden kuluessa ilmoituk-sen vastaanottamisesta. Liitteessä 2 olevassa säännösehdotuksessa nämä vaihtoehdot esitetään rinnakkain.
Koska kiinteä määräaika voisi joissakin yksittäistilanteissa johtaa kohtuuttomiin tilanteisiin viranomaisten kannalta, ehdotetaan myös, että määräajan voisi yksittäis-tapauksessa ylittää erityisen painavasta syystä. Tällaisena erityisen painavana syynä voidaan pitää esimerkiksi sitä, että on olemassa poikkeuksellinen tarve hankkia asi-assa lisäselvityksiä ja niiden hankkiminen pidentää käsittelyaikaa. Poikkeuksellinen syy ei sen sijaan voisi olla esimerkiksi viranomaisen työaikajärjestelyt, kuten lomat.
Toiminta voitaisiin aloittaa vasta viranomaisen tekemän päätöksen jälkeen.
Jos toiminta olisi sellaista, että siihen tarvitaan ympäristölupa jollakin ympä-ristönsuojelulain 30 §:n 4 momentissa mainitulla perusteella, asia olisi siirrettävä toimivaltaiselle lupaviranomaiselle lupa-asiana käsiteltäväksi. Tällöin lupamenet-telyssä voitaisiin hyödyntää aloitetussa hyväksymismenetlupamenet-telyssä kertynyt asiakir-ja-aineisto. Toiminnanharjoittaja voitaisiin velvoittaa täydentämään mahdolliset aineistopuutteet.
Ilmoituksen käsittelyvaiheista säädettäisiin 59 d §:ssä. Hyväksymismenettely päättyisi viranomaisen tekemään päätökseen, jolla toiminta hyväksyttäisiin sillä edellytyksellä, että toiminta on säännösten mukaista ja että toiminnasta ei aiheudu ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentissa säädettyä seurausta, kuten esimerkiksi terveyshaittaa tai merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa taikka erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista.
Päätös olisi sisällöltään merkittävästi lupapäätöstä yksinkertaisempi. Päätöksen ratkaisu perustuisi pääosin suoraan normin asettamiin hyväksymisedellytyksiin, joita ei olisi tarpeen toistaa päätöksessä lupamääräyksinä. Koska valtioneuvoston asetuksessa ei kuitenkaan ole mahdollista ennakoida eikä säädellä kaikkia tarvittavia yksityiskohtia, jotka voivat vaihdella laitoksesta tai toiminnasta toiseen, on tarpeen antaa mahdollisuus hyväksyntäviranomaiselle antaa määräyksiä joistakin rajoite-tuista seikoista. Näitä olisivat toimintaan liittyvät liikennejärjestelyt, toiminta-aikojen määrääminen tai niiden rajoittaminen sekä päästöjen ja vaikutusten tarkkailu. Myös muut valtioneuvoston asetuksessa säädettyjen, toimintaa koskevien velvoitteiden noudattamisen varmistamiseksi annetut määräykset olisivat mahdollisia.
Projekti ehdottaa myös rajoituksia muutoksenhakuun hyväksymismenettelyyn liittyvistä päätöksistä. Varsinaisesta hyväksymistä koskevasta päätöksestä muu-toksenhaku ja muumuu-toksenhakuun oikeutetut määräytyisivät samojen säännösten mukaan kuin lupapäätöksissä. Sen sijaan Vaasan hallinto-oikeuden valitusasiassa antamaan päätökseen voisi hakea muutosta vain, jos korkein hallinto-oikeus antaisi siihen valitusluvan. Perusteena valituslupamenettelylle olisi, että koska laitoksen ympäristönsuojeluvaatimukset valtaosiltaan perustuisivat suoraan laissa ja val-tioneuvoston asetuksessa määriteltyyn vaatimustasoon, muutoksenhakijan tarve oikeussuojaan olisi jossain määrin rajoitettu.
Hyväksyminen poikkeaisi nykyisestä lupamenettelystä ollen sitä yksinkertaisem-pi ja täten hallinnollisesti kevyemyksinkertaisem-pi:
1) ilmoituksen tekemiselle olisi säädetty suhteellisen lyhyt aikaraja,
2) viranomaisen alustava kannanotto toiminnan säännöstenmukaisuudesta olisi liitettävä lausunto- ja kuulemisasiakirjoihin, mikä nopeuttaisi kuulemismenet-telyä,
3) lausuntomenettely olisi kevennetty,
4) kuulemismenettely olisi kevennetty, jolloin toiminnanharjoittajan ilmoituksesta tiedotettaisiin viranomaisen omalla ilmoitustaululla 14 vuorokauden ajan, 5) päätös olisi tehtävä suhteellisen lyhyessä [tavoitteellisessa] määräajassa
ilmoi-tuksen vastaanottamisesta,
6) päätöksessä olisi määräyksiä vain erittäin rajoitetusti ja sen pääasiallinen vel-voittava sisältö johdettaisiin suoraan asetuksesta sekä
7) muutoksenhaku Vaasan hallinto-oikeuden päätöksestä olisi luvanvaraista, jol-loin kokonaiskäsittelyaika jäisi huomattavasti lyhyemmäksi.
Jos normiohjaus yhdistettäisiin hyväksymismenettelyyn, saavutettaisiin osittain samoja etuja kuin jos normia sovelletaan lupamenettelyssä: ympäristönsuojelu-vaatimusten yhtenäistyminen ja ennakoitavuus ja päätöksen kirjoittamisen nopeu-tuminen. Verrattuna lupamenettelyyn hyväksymismenettelyn hallinnolliset vai-heet olisivat yksinkertaisemmat ja siten asian käsittely nopeutuisi entisestään. Jotta menettelyn keventävä vaikutus toteutuisi täysimääräisenä, vaativat säännökset ja
niiden soveltaminen tuekseen informaatio-ohjausta eli ohjeita, oppaita, lomakkeita ja malleja.
On myös ajateltavissa, että hyväksymismenettelyä sovellettaisiin toimintoihin, joille ei ole laadittu toimialakohtaista normia.
6.4