ELÄINSUOJIEN NYKYINEN YMPÄRISTÖLUPAMENETTELY

Kotieläintiloja on Suomessa vajaat 25 000 (Tike 2005) ja ne keskittyvät tietyille alueille, lähinnä Lounais- ja Länsi-Suomeen. Tiloista noin 15 100 on päätuotantosuunnaltaan lypsykarjatiloja, noin 4 300 nautatiloja, noin 2 900 sikatiloja ja noin 900 siipikarjatiloja.

Lammastiloja on noin 800 ja hevostiloja noin 2 100. Lisäksi turkistarhoja on noin 1 400.

Ympäristölupavelvollisten kotieläintilojen tarkkaa määrää ei ole tiedossa. Voidaan kuitenkin arvioida, että sika- ja siipikarjatilat sekä turkistarhat ovat lähes kaikki lu-pavelvollisia, kun taas lammas- ja hevostilat ovat pääsääntöisesti alle lupakynnyksen olevia toimintoja.

Kotieläintilojen määrä on puolittunut kymmenessä vuodessa ja niiden vähenemis-vauhti on ollut keskimäärin 6–7 % vuodessa, siipikarjataloudessa 9–10 %. Vuosina 1995–2004 kotieläintalouden päätuotantosuunnista väheni 24 000 tilaa. Vuonna 2013 lypsykarjatiloja olisi trendin mukaan runsaat 9 000. EU:n maatalousuudistuksen vuoksi vähenemisvauhti lienee vähän tätä nopeampi. Jos maidon hinta alenee mer-kittävästi (jopa 20 %), lypsykarjatilojen väheneminen nopeutuu olennaisesti.

Ympäristönsuojelulain (YSL 86/2000) mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavaan toimintaan on oltava lupa. Eläinsuojan luvanvaraisuus perustuu tenpitoon tuotantorakennuksessa. Eläinsuojaan kuuluu toiminnallisesti myös eläin-ten tuottaman lannan varastointi sekä rehunvalmistus ja varastointi tuotantoraken-nuksen yhteydessä. Luvanvaraisuudesta säädetään ympäristönsuojeluasetuksessa (YSA 169/2000). Asetusluettelon lisäksi pienikin eläinsuoja voi tulla luvanvaraiseksi esimerkiksi naapuruussuhdelain (26/1920) tai terveydensuojelulain (763/1994) taik-ka pohjaveden pilaantumisvaaran tai vesistövaikutusten perusteella. Milloin eläin-suojatoiminnalla ei ole selkeää tuotantosuuntaa, luvanvaraisuus ja lupaviranomaisen toimivalta määräytyvät lannan fosforisisällön mukaan. Ympäristöministeriö on lupa-kynnyksen ja toimivallan määrittelyksi ja ympäristölupamenettelyn selkeyttämiseksi laatinut ohjeen (18.3.2002).

Ympäristölupaa tulee hakea kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselta eläinsuo-jalle, joka on tarkoitettu vähintään (YSA 7 § 1 momentti 11 a kohta):

• 30 lypsylehmälle

• 80 lihanaudalle

• 60 täysikasvuiselle emakolle, 210 lihasialle

• 60 hevoselle tai ponille

• 160 uuhelle tai vuohelle

• 2 700 munituskanalle tai 10 000 broilerille

• taikka muulle eläinsuojalle, joka lannantuotannoltaan tai ympäristövaiku-tuksiltaan vastaa 210 lihasialle tarkoitettua eläinsuojaa.

Ympäristölupaa on haettava kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselta myös (YSA 7 § 1 momentti 11 a kohta):

• 250 siitosnaarasminkin tai -hillerin turkistarhalle

• 50 siitosnaarasketun tai -supin turkistarhalle tai

• 50 muun siitosnaaraseläimen turkistarhalle taikka

• muulle turkistarhalle, joka lannantuotannoltaan tai ympäristövaikutuksiltaan vastaa 250 siitosnaarasminkille tarkoitettua turkistarhaa.

Ympäristölupaa tulee hakea alueellisesta ympäristökeskuksesta, mikäli se on tarkoi-tettu vähintään (YSA 6 § 1 momentti 10 a kohta):

LIITE 5/2

• 75 lypsylehmälle

• 200 lihanaudalle

• 250 täysikasvuiselle emakolle, 1 000 lihasialle

• 30 000 munituskanalle, 50 000 broilerille taikka

• muulle eläinsuojalle, joka lannantuotannoltaan tai ympäristövaikutuksiltaan vastaa 1 000 lihasialle tarkoitettua eläinsuojaa.

Ympäristölupaa on haettava alueellisesta ympäristökeskuksesta myös (YSA 6 § 1 momentti 10 b kohta):

• 2 000 siitosnaarasminkin tai -hillerin turkistarhalle

• 600 siitosnaarasketun tai -supin turkistarhalle tai

• 800 muun siitosnaaraseläimen turkistarhalle, taikka

• muulle turkistarhalle, joka lannantuotannoltaan tai ympäristövaikutuksiltaan vastaa 2 000 siitosnaaraminkille tarkoitettua turkistarhaa.

Eläinsuojien ympäristölupapäätöksiä on vuosina 2000–2006 annettu yhteensä noin 2 400. Tästä alueelliset ympäristökeskukset ovat antaneet noin 1 080 ja kunnat noin 1 330. Lupapäätösten lukumäärä on viime vuosina ollut kasvava. Lupapäätösten ohjeellisena tukena ovat toimineet ympäristöministeriön 1998 antama ohje kotieläin-talouden ympäristönsuojelusta sekä ympäristöministeriön vuonna 2000 antama ehdotus turkistarhauksen ympäristönsuojeluohjeeksi. Myös ympäristöministeriön työryhmän vuonna 2001 tekemä ehdotus kotieläinsuojien ympäristölupamenette-lyjen selkeyttämiseksi eli niin sanottu pikasikaraportti sekä kansalliset ja EU-tason BAT-asiakirjat ovat toimineet ympäristölupiin liittyvien erityiskysymysten tukena.

Eläinsuojia koskevista lupapäätöksistä valitetaan suhteessa muuhun luvanva-raiseen toimintaan varsin paljon toisin kuin Rambollin esiselvityksessä on todettu.

Toimialakohtaisen tarkastelun mukaan vain turvetuotantoa ja jätteiden käsittelyä kos-kevista asioista on vireillä enemmän valituksia kuin eläinsuojista. Vaasan hallinto-oi-keudessa valitusasiat ovat ruuhkauttaneet tuomioistuinta, vaikka sen toimintaa onkin tehostettu. Huhtikuussa 2007 Vaasan hallinto-oikeudessa oli vireillä 47 eläinsuojaa ja 8 turkistarhaa koskevaa valitusasiaa. Ajanjaksolla 1.11.2003–20.4.2007 on ollut tai on edelleen vireillä 117 eläinsuoja-asiaa ja suuntaus alkuvuoden 2007 perusteella näyttäi-si alustavasti olevan nouseva. Vaasan hallinto-oikeuteen on sekä kuntien että valtion lupaviranomaisen antamista eläinsuojia koskevista lupapäätöksistä valitettu saman verran. Korkeimmassa hallinto-oikeudessa on käsitelty vuoteen 2007 mennessä 55 eläinsuojaa koskevaa valitusasiaa.

3. Toimialakohtaiset säädökset eli niin sanottu normiohjaus

Ympäristölupamenettelyn keventäminen -projektin (osaprojekti I) väliraportin mu-kaan normiohjauksella tarkoitetaan valituille toimialoille annettavia valtioneuvoston asetuksia, joissa säädettäisiin kootusti kyseisen toimialan ympäristövaatimuksista.

Normi asettaisi toimialan ympäristönsuojeluvaatimuksille minimitason, joka pe-rustuisi jo nykyisin voimassa olevien lupien lupamääräyksiin. Normiohjausta tulisi soveltaa raportin mukaan volyymiltaan suurille ja tekniikaltaan suhteellisen muut-tumattomille toimialoille. Näitä olisivat ainakin eläinsuojat, polttonesteen jakelu-asemat ja pienet polttolaitokset. Normiohjausta käytettäisiin joko lupa-, ilmoitus- tai rekisteröintimenettelyssä.

Väliraportin mukaan, kun normiohjausta sovellettaisiin lupamenettelyssä, lupavi-ranomainen myöntäisi luvan, joka sisältäisi toimialakohtaisen normin ympäristön-suojelulliset vaatimukset. Normin asettama ympäristönsuojelutaso rajaisi, yhdenmu-kaistaisi ja yksinkertaistaisi lupaharkintaa. Paikallisten olosuhteiden vuoksi ja luvan myöntämisen edellytysten täyttymiseksi voitaisiin antaa myös lupamääräyksiä, joita LIITE 5/3

normi ei kata. Normissa ei välttämättä tarvitsisi ratkaista toimialan kaikkia ympäris-tönsuojeluvaatimuksia. Normin ulkopuolelle voisivat jäädä esimerkiksi vaikutukset, joiden arviointiin paikalliset olosuhteet vaikuttavat voimakkaasti. Tällainen on haju, jonka aiheuttama haitta voitaisiin ratkaista tapauskohtaisesti.

Normiohjauksen käyttö rekisteröintimenettelyssä olisi kevyin vaihtoehto, jossa normiohjaus liitettäisiin toiminnan tietojärjestelmään merkitsemiseen. Rekisteröinti-ilmoitus tehtäisiin lupahakemukseen verrattavilla tiedoilla, mutta suppeampana ja toiminnan voisi aloittaa tietyn ajan kuluessa. Lupaa ei tarvittaisi.

Kolmas väliraportissa esitetty menettely olisi ilmoitusmenettely (hyväksymis-menettely), joka toimisi lupa- ja rekisteröintimenettelyn välimuotona. Myös tässä menettelyssä toiminnanharjoittaja laatisi hakemuksen, joka käsiteltäisiin kuten ympä-ristölupahakemus. Hakemuksesta kuultaisiin asianosaisia ja hakemuksesta tehtäisiin valituskelpoinen päätös, jonka sisältö olisi kuitenkin rajoitetumpi kuin ympäristölu-van. Lausuntoja ei pääsääntöisesti pyydettäisi. Toiminnan voisi aloittaa määräajan kuluessa ilmoituksen jättämisestä ja viranomaisen tulisi tehdä asiassa ratkaisu tässä määräajassa.

Eläinsuojatoimintaa on normitettu useassa eri säädöksessä. Seuraavassa on esi-merkkejä mitä ympäristölupaviranomaisen on otettava päätöksenteossa huomioon:

• Valtioneuvoston asetus maataloudesta peräisin olevien nitraattien vesiin pääsyn rajoittamisesta (931/2000, jäljempänä nitraattiasetus)

• Valtioneuvoston päätös pohjavesien suojelemisesta eräiden ympäristölle tai terveydelle vaarallisten aineiden aiheuttamalta pilaantumiselta (364/1994)

• Valtioneuvoston päätös puhdistamolietteen käytöstä maanviljelyksessä (282/1994)

• Valtioneuvoston asetus talousjätevesien käsittelystä vesihuoltolaitosten viemä-riverkostojen ulkopuolisilla alueilla (543/2003)

• Maa- ja metsätalousministeriön rakentamismääräykset ja -ohjeet (MMM-RMO-C4)

Maataloustoimintaa ohjaava muu lainsäädäntö:

• Lannoitevalmistelaki (539/2006)

• Maa- ja metsätalousministeriön asetus lannoitevalmisteista (12/07)

• Maa- ja metsätalousministeriön asetus lannoitevalmisteita koskevan toiminnan harjoittamisesta ja sen valvonnasta (13/07)

• MMMa Eläimistä saatavien sivutuotteiden hävittäminen syrjäisillä alueilla sekä kuolleiden lemmikkieläinten hävittäminen (1374/2004)

• Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1774/2002, muiden kuin ih-misravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden terveyssäännöistä, konsolidoitu versio sisältää muutokset (EY) N:o 808/2003 ja (EY) 668/2004 Lainsäädännön lisäksi maatalouden päästöjä on pyritty vähentämään ohjauksen ja neuvonnan avulla sekä viljelijöille vapaaehtoisen maatalouden ympäristötuki-järjestelmän (ETY nro 2078/92) avulla, johon vuonna 2007 on liittynyt noin 90 % viljelijöistä.

LIITE 5/4