Projekti esittää, että normit laaditaan siten, että niiden vaatimukset vastaavat hyvää ympäristönsuojelun tasoa. Toiminnanharjoittajien ja kansalaisten on pys-tyttävä niistä selvästi arvioimaan toimialalta vaadittava ympäristönsuojelun taso.
Normissa määriteltäisiin pääosin sama ympäristönsuojelun taso koko toimialalle, riippumatta siitä, mitä menettelyä toiminnan hyväksyttävyyttä arvioitaessa nou-datettaisiin.
Projekti esittää lisäksi, että toimialakohtaisesti keventäminen toteutetaan seu-raavalla tavalla:
1) pienten energiantuotantoyksiköiden ja nestemäisten polttoaineiden jake-luasemien toimialakohtaisten normien valmistelua jatketaan alatyöryhmien ehdotusten ja lausuntokierrokselta saatavan palautteen pohjalta (liitteet 3 ja 4)
2) murskausasemia ja louhoksia sekä asfalttiasemia koskevat asetukset saate-taan valmiiksi samassa aikataulussa edellä mainittujen kanssa.
Projektissa tarkasteltiin myös normiohjauksen soveltamista eläinsuojiin. Alatyö-ryhmän mielestä normiohjausta voitaisiin parhaiten edistää tarkistamalla maa-taloudesta peräisin olevien nitraattien vesiin pääsyn rajoittamista koskevaa val-tioneuvoston asetusta ja päivittämällä kotieläintalouden ympäristönsuojeluohje ja ympäristölupamenettelyn selkeyttämiseksi annettu ohje. Projekti esittää, että jatkotyö toteutetaan alatyöryhmän esitysten pohjalta. (liite 5)
Projekti esittää edelleen, että lisäksi selvitettäisiin mahdollisuudet soveltaa nor-miohjausta betoniasemiin, tekstiilien vesipesuloihin, pieniin yhdyskuntajäteveden-puhdistamoihin, pienimuotoiseen jätteiden käsittelyyn ja hyödyntämiseen, maan-kaatopaikkatoimintaan ja pienimuotoisiin elintarviketeollisuuden toimintoihin.
6 Normiohjaus ja hallinnolliset menettelyt
6.1
Tausta
Jos normeja halutaan käyttää hallinnollisten menettelyiden keventämisen keinona, on samanaikaisesti tarkoituksenmukaista pohtia myös, missä hallinnollisessa menet-telyissä normiohjausta sovellettaisiin. Normiohjauksen käyttöönotto mahdollistaisi nykyistä ympäristölupamenettelyä kevyempien ja yksinkertaisempien menettelyiden kehittämisen ja samalla hallinnollisen taakan vähentämisen. Yksittäisten toimintojen osalta käsittelyssä vaadittava työpanos vähenisi, mutta samalla voimavaroja ja asi-antuntemusta olisi suunnattava normien valmisteluun.
Nykyinen ympäristölupajärjestelmä perustuu vuonna 2000 voimaan tulleeseen ympäristönsuojelulainsäädännön uudistukseen. Ympäristönsuojelulaki sisältää kol-me pääasiallista kol-menettelymuotoa, YSL:n 6 luvun mukaisen lupakol-menettelyn, YSL:n 10 luvun mukaisen ilmoitusmenettelyn ja YSL:n 65 §:n mukaisen tietojärjestelmään merkitsemisen. Ympäristönsuojelulain mukaisessa lupakäsittelyssä viranomainen arvioi ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavan toiminnan kaikki ympäristö-vaikutukset sekä antaa pilaantumisen ehkäisemistä ja vähentämistä koskevat mää-räykset. Menettelyyn kuuluvat yksityiskohtaisesti säännelty laaja lausuntomenette-ly, kuuleminen ja tiedottaminen. Samaa ympäristönsuojelulain 6 luvussa säädettyä ja IPPC-direktiivin edellyttämää lupamenettelyä käytetään kaikkiin ympäristön-suojelulain mukaan luvanvaraisiin laitoksiin, riippumatta laitoksen koosta tai sen ympäristövaikutuksista. Menettelyn laajasta käyttöalasta, sen soveltuvuudesta ja toimivuudesta on lainsäädännön voimassaolon seitsemänä vuotena kertynyt sekä toiminnanharjoittajille että viranomaisille jo runsaasti kokemusta. Lupamenettelyn nykyisenkaltaista käyttöalaa ei saatujen kokemusten valossa voida enää pitää täysin tarkoituksenmukaisena.
Projekti keskusteli perusteellisesti keventämisen edellyttämistä vaihtoehtoisista menettelymuodoista sekä niiden eduista ja haitoista. Esillä oli myös niin sanottu 0-vaihtoehto, jossa menettelyvaihtoehtoina olisivat ainoastaan nykyinen lupa- ja re-kisteröintimenettely. Selkeydestään huolimatta pysyttäytymällä nykyisessä kahden menettelyn mallissa ei kuitenkaan saavutettaisi tarpeellista hallinnollista joustavuutta ja riittävää keventämistä. Toimialat, joiden laitosten ennakkovalvonnan tarve voidaan hoitaa pelkällä rekisteröintimenettelyllä, ovat lukumäärältään vähäiset. Rekisteröin-timenettelyssä ei tehdä valituskelpoista päätöstä. Toiminnan valvonta perustuu pel-kästään jälkivalvonnallisiin keinoihin. Kansalaisten osallistumisoikeudet toteutuvat YSL:n 65 §:ään perustuvassa menettelyssä niin ikään vain jälkivalvonnan kautta.
Rekisteröintimenettelyyn ohjattavien toimintojen tulisi olla luonteeltaan teknisesti niin standardinomaisia ja toiminnan paikallisten, tapauskohtaisten vaikutusten niin vähäisiä, että riittävän kattava normi voitaisiin toiminnoille säätää. Toiminnan
ym-päristövaikutusten ja naapuruusoikeudellisten vaikutusten tulisi olla varsin vähäisiä.
Käytännössä tässä vaihtoehdossa pääosa nykyisinkin lupamenettelyssä ratkaistavista ympäristölupahakemuksista säilyisi edelleen luvanhakuvelvollisuuden piirissä.
Projekti keskusteli myös siitä, miten ympäristönsuojelulain 10 luvun mukaista il-moitusmenettelyä voitaisiin käyttää keventämisen hallinnollisena välineenä. Projekti piti harkinnan jälkeen tarkoituksenmukaisena varata varsinaiset ilmoitusvelvollisuu-det ja ilmoitusmenettelyt nykyisiin ympäristönsuojelulain 10 luvun mukaisiin tilan-teisiin, jotka koskevat lähinnä tilapäisiä, koeluonteisia ja poikkeuksellisia tilanteita, ei siis pysyvää toimintaa normaalioloissa.
Ympäristönsuojelulain 10 luvun nykyisissä säännöksissä koettiin olevan lainsää-dännöllisiä, hallinnollisia ja menettelyllisiä ongelmia, jos niitä sovellettaisiin pysyviin toimintoihin.
Kuuleminen ilmoitusmenettelyissä perustuu ensinnäkin asianosaiskuulemiseen.
Ympäristövaikutuksia, vaikkapa vain suppeammallakin alueella, aiheuttavissa toi-minnoissa asianosaisten määritteleminen voisi tuottaa ongelmia, mikä taas voisi olla omiaan johtamaan menettelyvirheisiin asian käsittelyssä. Kuuleminen nykyisen ympäristönsuojelulain 10 luvun mukaan on tarpeen, jos ilmoitettu toiminta saattaa olennaisesti vaikuttaa yleisiin tai yksityisiin etuihin. Tällainen kuulemiskynnyksen sisältävä säännös on tulkintakäytännössä osoittautunut vaikeaselkoiseksi. Säännös voi johtaa joko liialliseen tai liian vähäiseen kuulemiseen. Varsinaisesta lausuntome-nettelystä ei nykyisessä ympäristönsuojelulain 10 luvussa säädetä lainkaan.
Nykyinen 30 päivän aikaraja ilmoitusten tekemiselle melua ja tärinää aiheutta-van tilapäisen toiminnan osalta on osoittautunut käytännössä ongelmalliseksi asian tehokkaan käsittelyn kannalta. Melun vuoksi häiriötä aiheuttaneita tapahtumia on saatettu järjestää ilman, että viranomaisella on ollut käytännössä mahdollisuuksia rea-goida häiriöihin. Tämä on saattanut johtaa haitankärsijöiden kannalta kohtuuttomiin tilanteisiin. Asiassa annettavaa valituskelpoista päätöstä pidetään usein tarpeellisena kaikkien osapuolten, kansalaisten ja toiminnanharjoittajan, oikeusturvan kannalta.
Keskusteluiden ja projektin väliraportin saaman lausuntopalautteen perusteella muotoutui lopulta kolmen menettelyn malli, jossa nykyistä ympäristönsuojelulakia täydennettäisiin siten, että luotaisiin nykyisen täysimääräisen yhtenäislupamenette-lyn ja rekisteröintimenetteyhtenäislupamenette-lyn välille uusi kevennetty menettely, niin sanottu hyväksy-mismenettely, jossa hallinnollisia menettelyjä kevennettäisiin osallistumisoikeuksista ja ympäristönsuojelun tasosta kuitenkaan tinkimättä. Kolmen menettelyn mallin haittoina on puolestaan nähty järjestelmän monimutkaisuus ja vaikeaselkoisuus.
Ilman uutta nykyisen lupamenettelyn ja toimintojen rekisteröinnin välille sää-dettävää menettelyä, keventämismahdollisuudet voisivat rajoittua vain siihen, että lupamenettelystä siirretään rekisteröintimenettelyyn osa pienistä energiantuotanto-yksiköistä ja nestemäisten polttoaineiden jakeluasemat, kuten normeja valmistelleet alatyöryhmät esittävät. Lisäksi asfalttiasemille rekisteröintimenettely olisi selkeä vaihtoehto. Ilman hyväksymismenettelyä muita menettelyyn liittyviä kevennyksiä ei mahdollisesti voitaisi toteuttaa, vaan normeja sovellettaisiin täysimääräisessä ympä-ristölupamenettelyssä. Hyväksymismenettelyn käyttöönotto antaisi mahdollisuuden myös arvioida eläinsuojien ympäristövaatimusten käsittelyä lupamenettelyä kevy-emmässä vaihtoehdossa.
Useat Euroopan yhteisön direktiivit, erityisesti jäteasioissa, edellyttävät hallin-nollista etukäteistä toiminnan sallittavuuden arviointia (eng. yleensä authorisation).
Suomessa, toisin kuin monessa muussa jäsenvaltiossa, on näille toiminnoille säädetty ympäristönsuojelulain mukainen täysimääräinen lupamenettely. Etukäteisarviointi ei kuitenkaan EU-lainsäädännön mukaan aina edellytä täysimääräistä lupamenet-telyä.
6.2