Kaikkiin uusiin 1.1.1994 jälkeisiin pilaantumistapauksiin sovelletaan ympäristönsuoje-lulain (86/2000) pilaantumista koskevia säännöksiä. Ennen 1.1.1994 sattuneisiin pilaan-tumistapauksiin sovelletaan asian käsittelyn ja menettelyn osalta ympäristönsuojelula-kia. Vastuiden määrittelyssä sovelletaan edelleen jätelakia edeltänyttä lainsäädäntöä.
Pilaantuneiden alueiden kunnostamista koskevaa lainsäädäntöä on käsitelty yksityiskoh-taisesti Ruuskan (2001) julkaisussa.
Euroopan yhteisössä valmistellaan parhaillaan pysyviä orgaanisia yhdisteitä (POP-yhdisteitä, kuten PCB, DDT, PCDD/PDFC ja HCH) koskevaa lainsäädäntöä Tukhol-man sopimuksen (http://www.pops.int/documents/convtext/convtext_en.pdf) ratifioimi-seksi. Komission asetusehdotuksen (KOM(2003)333) mukaan POP-yhdisteitä sisältävä jäte on käsiteltävä siten, että POP-yhdisteet tuhotaan tai muunnetaan palautumattomasti.
Jätteet voidaan kuitenkin käsitellä muulla asianmukaisella tavalla, kun mainittujen ai-neiden pitoisuus jätteessä alittaa asetuksessa annetut pitoisuusrajat. Pitoisuusraja-arvot lisätään asetukseen myöhemmin. Ne vaikuttanevat erityisesti POP-yhdisteillä pilaantu-neiden maiden kunnostusmenetelmien valintaan. Suomessa POP-yhdisteitä koskevat velvoitteet on sisällytetty kansalliseen lainsäädäntöön valtioneuvoston asetuksella 735/2002, joka on tarkoitus kumota EU-säädösten tultua voimaan.
Pilaantuneen maan käsittelyä ja pilaantuneen alueen puhdistamista koskevia hankkeen suunnittelussa ja toteutuksessa huomioon otettavia lakeja ja asiaa koskevia EU-säädöksiä ovat mm.
• ympäristönsuojelulaki (86/2000) ja ympäristönsuojeluasetus (169/2000):
puhdistusvastuun määrittely, lupa- tai ilmoitusvelvollisuus, lupamenettely
• jätelaki (1072/1993) ja jäteasetus (1390/1993)
• ympäristöministeriön asetus yleisimpien jätteiden ja ongelmajätteiden luet-telosta (1129/2001), valtioneuvoston asetus jäteasetuksen liitteen 4 muutta-misesta (1128/2001): jätteiden luokittelu, jätteiden sijoitettavuuden arviointi ja käsittelylle asetettavat vaatimukset
• valtioneuvoston päätös ongelmajätteistä annettavista tiedoista sekä ongelmajätteiden pakkaamisesta ja merkitsemisestä (659/1996)
• valtioneuvoston päätös kaatopaikoista (861/1997, muutos 1049/1999), EU:n kaatopaikkakelpoisuuskriteerit (2003/33/EY): kaatopaikoille ja niille sijoi-tettavalle pilaantuneelle maalle ja käsittelyprosesseissa syntyville jätteille asetettavat vaatimukset
• valtioneuvoston asetus eräistä pysyvistä orgaanisista aineista (735/2002)
• laki ympäristövaikutusten arviointimenettelystä (468/1994), asetus ympäris-tövaikutusten arviointimenettelystä (268/1999)
• valtioneuvoston asetus jätteen polttamisesta (362/2003): termiset laitokset
• työterveys- ja –turvallisuuslainsäädäntö, esim. valtioneuvoston päätös ra-kennustyön turvallisuudesta (629/1994), terveydensuojelulaki (763/1994)
• laki eräistä naapuruussuhteista (26/1920).
1.2.1 Vastuu puhdistuksesta
Ympäristönsuojelulaissa kielletään jätteen tai muun aineen päästäminen maahan siten, että seurauksena on sellainen maaperän laadun huononeminen, josta voi aiheutua vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle tai viihtyisyyden vähenemistä. Alueellinen ympä-ristökeskus voi velvoittaa puhdistamaan pilaantuneen alueen.
Pilaantuneen alueen tutkimus- ja puhdistusvastuu määräytyy ympäristönsuojelulain mu-kaan seuraavasti:
1) Pilaantumisen aiheuttajalla on velvollisuus ilmoittaa pilaantumisesta valvontaviran-omaiselle, selvittää puhdistustarve ja tarvittaessa huolehtia puhdistuksesta.
2) Jos pilaantumisen aiheuttajaa ei löydetä tai tätä ei saada täyttämään puhdistusvelvol-lisuuttaan, vastuu siirtyy alueen haltijalle edellyttäen, että haltija on ollut tietoinen pilaantumisesta.
3) Jos puhdistaminen on kohtuutonta alueen haltijalle, siirtyy puhdistusvastuu kunnal-le.
Maaperän puhdistamiseen liittyviä vastuuperusteita on käsitelty kuntien näkökulmasta tarkemmin Suomen Kuntaliiton (2001) laatimassa esiselvityksessä, joka on saatavissa Suomen Kuntaliiton www-sivuilta http://www.kuntaliitto.fi/pimasa/esiselvitys.htm
1.2.2 Ympäristölupa vai ilmoitus
Pilaantuneiden maiden käsittelylaitokset ja loppusijoituspaikat ovat ympäristöluvanva-raisia. Pilaantuneiden alueiden puhdistukseen voidaan tietyillä ehdoilla ryhtyä tekemällä siitä ilmoitus alueelliselle ympäristökeskukselle (YSL 78 §).
Ilmoitusmenettelyä voidaan käyttää, jos
1) pilaantuneen alueen laajuus ja puhdistustarve on riittävästi selvitetty, 2) puhdistamisessa käytetään yleisesti hyväksyttyä menetelmää ja 3) puhdistaminen ei aiheuta ympäristön pilaantumista.
Lupahakemukset ja ilmoitukset toimitetaan alueelliselle ympäristökeskukselle, jolla on mahdollisuus harkita, täyttyvätkö ilmoitusmenettelyn ehdot. Helsingissä puhdistusil-moitusten käsittelyn toimivalta on ympäristöministeriön päätöksellä siirretty kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle ajaksi 1.6.2001–31.5.2006.
Lupa- ja ilmoituslomakkeet ja ohjeita ympäristöluvan hakumenettelystä on saatavissa ympäristökeskuksista tai Suomen ympäristökeskuksen www-sivuilta
http://www.ymparisto.fi/palvelut/yritys/luvat/ilmoitus.htm.
Ilmoitus on tehtävä 30 vuorokautta ennen puhdistamisen kannalta olennaisen vaiheen aloittamista. Luvanvarainen puhdistus voidaan aloittaa lupaviranomaisen hyväksymiä poikkeuksia lukuun ottamatta vasta, kun lupapäätös on tehty. Myös ilmoituksista teh-dään päätös, jossa käsittelevä viranomainen antaa määräyksiä puhdistustasosta, toimin-nan järjestämisestä ja valvonnasta sekä ympäristöhaittojen ehkäisemisestä.
1.2.3 Pilaantuneisuuden ja sijoitettavuuden arviointi
Pilaantuneiden alueiden kunnostustarpeen ja kunnostustavoitetasojen määrittelyssä on ohjeistuksena yleisesti käytetty ympäristöministeriön muistiossa 5 (Ympäristöministeriö 1994), ns. Samase-raportin liitteissä 1a ja 1b esitettyjä ohje- ja raja-arvoja. Valmisteilla olevassa valtioneuvoston asetuksessa maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista kunnostustarpeen arvioinnin lähtökohtana ovat haitta-aineista aiheutuvat riskit. Asetuksessa esitetään kuitenkin myös ohjearvot, joita voidaan käyttää kunnostus-tarpeen arvioinnissa.
Ympäristöministeriön asetus yleisimpien jätteiden ja ongelmajätteiden luettelosta (1129/2001) korvasi vanhan jäteluettelon vuoden 2002 alussa. Valtioneuvoston asetuk-sessa jäteasetuksen liitteen 4 muuttamisesta (1128/2001) on lueteltu ominaisuudet, joi-den perusteella jätteet luokitellaan ongelmajätteiksi, ja ominaisuuksien tulkinnassa so-vellettavat raja-arvot. Jäteluettelossa ainekset (pilaantuneilta alueilta kaivetut maa-ainekset mukaan luettuina) jaetaan kahteen ryhmään:
• maa- ja kiviainekset, jotka sisältävät vaarallisia aineita (= ongelmajäte)
• muut kuin edellä mainitut maa- ja kiviainekset (= jäte).
Pilaantuneelta alueelta kaivetun maa-aineksen ongelmajäteluonne arvioidaan tarvittaes-sa sen sisältämien vaarallisten aineiden pitoisuuksien ja niistä aiheutuvien vaaraominai-suuksien perusteella (Dahlbo 2002). Jos poistettavat maa-ainekset ohjataan käsittelylai-tokseen, ei maa-aineksen ongelmajäteluonteella yleensä ole merkitystä. Vaaraominai-suuksien arvioinnissa noudatetaan kemikaalilainsäädännön mukaisia aineiden ja valmis-teiden luokittelussa sovellettavia sääntöjä ja menetelmiä, jotka on esitetty sosiaali- ja terveysministeriön asetuksessa kemikaalien luokitusperusteista (807/2001) ja sosiaali- ja terveysministeriön asetuksessa vaarallisten aineiden luettelosta (624/2001). Stabiloitu-jen ja kiinteytettyStabiloitu-jen maa-ainesten luokitus määräytyy käsittelytavan ja stabilointivaiku-tuksen perusteella.
Jätteiden kuljetuksissa ja käsittelyssä on noudatettava ongelmajätteille säädettyjä vel-voitteita. Maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa käytetään ris-kinarviointia ja ohjearvoja.
Pilaantuneiden maiden ja niiden käsittelyssä syntyvien jätteiden kaatopaikkakelpoisuu-den arvioinnissa merkittävin säädös on valtioneuvoston päätös kaatopaikoista (861/1997; muutos 1049/1999). Sen liitteessä 2 esitetään mm. kaatopaikkakelpoisuuden arvioinnin periaatteet ja menettelyt. Sijoitettavuuteen vaikuttaa myös kaatopaikan ym-päristölupa, joka tulee tarkistaa kaatopaikkakohtaisesti.
VNp kaatopaikoista (861/1997, muutos 1049/1999) mukaan kaatopaikoille saa sijoittaa ainoastaan esikäsiteltyä jätettä. Esikäsittelyvaatimus ei kuitenkaan koske jätteitä, jos esikäsittelyllä ei pystytä vähentämään jätteen määrää tai jätteiden sijoittamisesta tervey-delle tai ympäristölle aiheutuvaa vaaraa tai haittaa. Valtioneuvoston asetuksessa (552/2001) on säädetty kansallisen tason vaatimuksena, että esikäsittelyvaatimus astuu voimaan 1.1.2002 käytössä olleiden kaatopaikkojen osalta 1.1.2005.
Suomessa ei ole tähän mennessä rajoitettu DOC-pitoisen (orgaanista ainesta sisältävän) jätteen sijoitusta kaatopaikalle. Runsas orgaanisen aineksen määrä voi kuitenkin edistää haitallisten metallien liukenemista, mikä on huomioitava sijoitusmahdollisuuksia arvioi-taessa.
1.2.4 Ilmoitukset ja asiakirjat
Vesien käsittelyn ja ilmaan joutuvien päästöjen (hiukkaset, VOC-yhdisteet, NOx, jne.) osalta sovelletaan ympäristönsuojelulakia ja asetusta. Termisten käsittelymenetelmien päästöjen hallinnassa noudatetaan VNa jätteenpolttamisesta (362/2003) asettamia vaa-timuksia.
Ilmoitus työsuojeluviranomaiselle
Kunnostushankkeissa tehdään työsuojelusuunnitelma, joka toimitetaan työsuojeluviran-omaisten hyväksyttäväksi.
Kuljetukset
Siirtoasiakirja vaaditaan, kun vaarallisia aineita, joihin lasketaan mm. ongelmajätteet, kuljetetaan yleisellä tiellä tai niiden haltija muuten vaihtuu (VNp ongelmajätteistä an-nettavista tiedoista sekä ongelmajätteiden pakkaamisesta ja merkitsemisestä 659/1996).
Siirtoasiakirja toimii todisteena jätteen asianmukaisesta luovuttamisesta ja vastaanotta-misesta. Asiakirjan tekee jätteen haltija, ja siinä esitetään jätteen haltijan ja kuljettajan nimi ja yhteystiedot, jätteen syntypaikka, haitta-ainepitoisuudet, muut
vaaraominaisuu-det ja määrä sekä siirtopäivämäärä ja määränpää. Siirtoasiakirja on allekirjoitettava ja päivättävä. Siirtoasiakirjaa (kuormakirjaa) tulee käyttää pilaantuneita maita kuljetettaes-sa silloinkin, kun niitä ei luokitella ongelmajätteiksi, ja sitä vaaditaan nykyisin usein lupa- ja ilmoituspäätöksissä. Siirtoasiakirjan malli on esitetty liitteessä 1.
Ilmoitus palo- ja pelastusviranomaisille
Kemikaalien vähäisestä käsittelystä tulee tehdä ilmoitus palopäällikölle tai kemikaali-valvontaviranomaiselle. Helposti syttyviä ja syttyviä palavia nesteitä, joiden leimahdus-piste < 55 oC (bensiini, haihtuvat liuotteet), saa säilyttää ilmoitusta tekemättä enintään 100 litraa ja palavia nesteitä, joiden leimahduspiste > 55 oC (esim. öljyt), saa säilyttää enintään 200 litraa. Haihtuvia orgaanisia yhdisteitä sisältävien maiden käsittelystä (haih-tuvien poltto, talteenotto, tms.) on ilmoitettava palopäällikölle. Rakennuttajan on var-mistettava, että ilmoitus pelastusviranomaisille on tehty.
1.2.5 Ympäristövaikutusten arviointi (YVA)
Ympäristövaikutusten arviointi (YVA) -menettelyssä arvioidaan toiminnan aiheuttamia vaikutuksia ihmisiin, luontoon, yhdyskuntarakenteeseen, maisemaan, kulttuuriperintöön ja luonnonvarojen hyödyntämiseen. Tavoitteena on ehkäistä haitallisia ympäristövaiku-tuksia sekä parantaa kansalaisten mahdollisuuksia osallistua ja vaikuttaa suunnitteluun.
Laitokset, joita ympäristövaikutusten arviointivelvollisuus koskee, on esitetty YVA-asetuksessa (268/1999). Ympäristöministeriö voi tarvittaessa päättää, että menettelyä sovelletaan yksittäistapauksissa myös muihin hankkeisiin tai jo toteutetun hankkeen olennaisiin muutoksiin, jos niistä todennäköisesti aiheutuu merkittäviä haitallisia ympä-ristövaikutuksia (YVAL 4§). Siksi pilaantuneen maan käsittelylaitosta tai -laitteistoa suunniteltaessa on aina syytä selvittää ympäristöviranomaisilta, onko laitos YVA-velvollinen. YVA-asetuksen hankeluettelossa on arviointivelvollisiksi määritelty mm.
seuraavat laitostyypit:
• kaikki ongelmajätteiden käsittelylaitokset, joissa ongelmajätettä poltetaan, käsitel-lään fysikaalis-kemiallisesti tai sijoitetaan kaatopaikalle
• yli 5 000 t vuotuiselle jätemäärälle mitoitetut ongelmajätteen biologiset käsittelylai-tokset
• yli 100 t/d jätettä käsittelemään mitoitetut muiden kuin ongelmajätteiden polttolai-tokset ja fysikaalis-kemialliset käsittelylaipolttolai-tokset
• yli 20 000 t vuotuiselle jätemäärälle mitoitetut yhdyskuntajätteen kaatopaikat ja yli 50 000 t vuotuiselle jätemäärälle mitoitetut muut kuin ongelma- ja yhdyskuntajät-teen kaatopaikat
• yli 20 000 t vuotuiselle jätemäärälle mitoitetut muut kuin ongelmajätteiden biologi-set käsittelylaitokbiologi-set.
Ympäristövaikutusten arviointi on paikkakohtainen, eli siirrettäville käsittelylaitteistoil-le on tehtävä ympäristövaikutusten arviointi kussakin käsittelypaikassa erikseen.
1.3 Hankkeen toteutustavat ja -vaiheet