Kunnostustyön valmistelu .1 Suunnitelma-asiakirjat .1 Suunnitelma-asiakirjat

Stabiloinnin työsuunnitelma on hankkeen yleissuunnitelmaa yksityiskohtaisempi toteu-tussuunnitelma, joka laaditaan lupavaiheen jälkeen ja liitetään urakkasopimukseen.

Suunnitelma laaditaan työmaakohtaisesti ottaen huomioon työmaan erityispiirteet, kuten käsiteltävän massan laatu, tavoitepitoisuudet, kohteen erityisominaisuudet jne.

Työsuunnitelmassa esitetään:

• työmaan yhteystiedot

• lyhyt kuvaus työstä

• hankkeen organisaatio ja vastuuhenkilöt mukaan lukien myös alihankkijat

• lupien ja päätösten hankkeelle asettamat vaatimukset

• maa-aineksen lähtötiedot

• tavoitepitoisuudet

• aikataulu sekä toimenpiteet, jos tavoitteeseen ei päästä aikataulun mukaisesti

• tiedottaminen (työmaan sisäinen, tiedotus viranomaisille ym., julkinen tiedotus)

• katselmukset, työmaakokoukset

• työmaasuunnitelma

• laitteistojen ja niiden toiminnan kuvaus, laitteistojen käyttöön mahdollisesti liittyvät riskit

• side- ja lisäaineiden, kemikaalien ja jätteiden varastointi

• työpiirustukset

• työkuvaukset työvaiheittain

• maa-ainesten esikäsittely

• massojen loppusijoitus (tarvittaessa alueen suunnitelmat, rakentaminen jne.)

• prosessin huolto- ja valvontatoimet

• kaasu- ja vesipäästöjen hallinta

• näytteenotto- ja valvontatoimet ja niiden ajoitus

• toimenpiteitä edellyttävät poikkeamatilanteet

• toimenpiteet poikkeamatilanteissa

• lopputuloksen hyväksyttävyyden arvioimiseksi tarvittavat toimenpiteet

• arkistointi

Työsuunnitelman lisäksi tai liitteiksi laaditaan laadunvarmistussuunnitelma ja työsuoje-luviranomaisen tarkastama työsuojelu- ja turvallisuussuunnitelma sekä tarvittavat näyt-teenotto- ja analyysisuunnitelmat.

3.4.2 Työmaan esivalmistelut

Esivalmisteluvaiheessa tehdään stabiloinnin ja tarvittaessa maa-ainesten loppusijoitus-kohteen vaatimat rakenteet sekä muut työmaan käynnistämisen vaatimat toimet ja han-kitaan tarvittavat lisätiedot alueen ympäristön tilasta. Toimenpiteitä ovat mm.:

• työmaateiden rakentaminen, liikennemerkkien ja opasteiden asennus

• työmaan aitaaminen ja kunnostustyöstä ilmoittavien varoituskylttien kiinnittäminen aitaan

• puiden ja poistettavien rakenteiden raivaus

• tarkistetaan, onko alueella maanalaisia rakenteita, kuten sähkö- ja puhelinkaapeleita, vesi- ja viemärijohtoja, kaasuputkia tms.

• tarvittavien pohjarakenteiden (varastointikentät, käsittelylaitteiston sijoituspaikka, loppusijoitusalue ym.) rakentaminen

• varastoitavien massojen suojausjärjestelyn suunnittelu

• sähkö-, vesi ja viemäriliittymät

• suotovesien keräilyjärjestelmän rakentaminen

• alueen pintavesien kuivatuksen ja ohjauksen suunnittelu

• työmaakoppien ja sosiaalisten tilojen rakentaminen

• ajoneuvojen renkaiden puhdistusmahdollisuuksien järjestäminen

• ilman laadun (pöly, VOC) monitoroinnin järjestäminen (pölypäästöihin jatkuvatoi-minen keräävä mittari) (EPA 1997)

• vertailutietojen hankkiminen ympäristöstä, esim. melumittaukset, ilman laatu, poh-ja- ja pintavesien laatu

• pohjaveden tarkkailuputkien asentaminen tarvittaessa

• vartioinnin järjestäminen tarvittaessa

• käsittelyalueen tarkastaminen.

Välivarastointipaikalle asetettavia vaatimuksia ja välivarastoinnin esivalmistelua käsitellään luvussa 2 ”Kaivu/massanvaihto, kuljetus ja välivarastointi”. Loppusijoituspaikan vaatimuk-sia ja rakenteita käsitellään kohdassa 3.3.1 sekä luvussa 8 ”Tiivistysrakenteet”. Loppusijoi-tuspaikan vaatimusten mukaisuus on tarkastettava esivalmistelutöiden yhteydessä.

3.4.3 Käsiteltävien maa-ainesten vastaanotto ja varastointi

Käsiteltävistä maa-aineksista sekä side- ja lisäaineista on tunnettava ainakin luvussa 3.2

”Menetelmän soveltuvuuden arviointi” esitetyt tiedot. Vastaanotettavien maa-ainesten laatua seurataan tarkastamalla kunkin maa-aineskuorman mukana tuleva siirtoasiakirja tai kuormakirja sekä tarkastamalla kuormat silmämääräisesti. Lisäksi suositellaan, että vastaanottaja tekee pistokoeluonteisesti tarkempia tutkimuksia.

Jos kaikkia tarvittavia haitta-aineita ja ominaisuuksia ei ole tutkittu tai jos vastaanotta-jalla on aistinvaraisen tutkimuksen perusteella syytä olettaa, että varmistustutkimukset ovat tarpeen tai jos muista syistä halutaan varmistaa erän sopimuksenmukaisuus, teh-dään lisätutkimukset kuormasta tai kentälle erikseen sijoitetuista varastokasoista otetta-vista kokoomanäytteistä. Näytteet otetaan luvun 1 kohdassa 1.4.2 esitettyjen ohjeiden mukaisesti. Sopimuksissa tai vastaanottoehdoissa voidaan määrittää, milloin vastaanot-taja voi laskuttaa lisätutkimusten kustannukset toimitvastaanot-tajalta.

Jos kohteeseen otetaan vastaan erilaisia ja eri tavoin tutkittuja maa-aineseriä, ne varas-toidaan siten, että erät eivät sekoitu. Maa-aineserät, joista tehdään lisätutkimuksia, va-rastoidaan erikseen, kunnes analyysitulokset ovat valmiit.

Stabiloitavien massojen välivarastoinnissa varastokasan rakenteeseen sekä uudelleen kuormaukseen kiinnitetään erityistä huomiota, jotta varastoitaessa ei tapahdu

lajittumis-ta. Varastointiin voidaan soveltaa kiviaineksen varastointiin laadittuja ohjeita (Suomen Betoniyhdistys, 2001).

Hienorakeiset kiviainekset varastoidaan kesällä kerroksittain siten, että eri kerrosten reunaan jää vähintään 0,5 metrin levyinen kaista. Kerrosten paksuus on noin 1 metri.

Kasan reunan yli kippaaminen tai varastoiminen päätypenkereeseen on kielletty. Paras tulos saavutetaan, jos kiviainekset voidaan varastoida vetämällä ne matoksi ristikkäin.

Talvella varastointi voidaan tehdä päätypenkkana. Karkearakeiset kiviainekset varastoi-daan päätypenkkana. Jos karkeat kiviainekset varastoivarastoi-daan kerroksittain, paranee aines-ten tasalaatuisuus, mutta toisaalta kiviaines saattaa ajoväylien kohdalta hienontua. Se-koittuneet ja hienontuneet osuudet on tarvittaessa sekoitettava muun materiaalin jouk-koon ennen jatkokäsittelyyn toimittamista.

Maa-ainesten tasalaatuisuutta voidaan tarvittaessa parantaa tekemällä kuormausta varten erillinen ”toimituskasa”, johon otetaan maa-ainesta laajalta alalta avatusta varastokasas-ta. Maamassat voidaan vielä sekoittaa ennen kuormaamisvarastokasas-ta. ”Toimituskasan” tulee olla usean autokuorman kokoinen. Uudelleen kuormattaessa varastokasasta otetaan kuor-maajalla ”siivu” läpi koko kasan, ei pelkästään kauhallinen kerrallaan kasan reunasta.

3.4.4 Massojen esikäsittely

Ennen käsittelyä maamassat esikäsitellään seulomalla stabiloitavaksi soveltumattomat kappaleet pois. Samalla massat homogenoidaan. Seulaylitteen välivarastointia varten on varattava pohjaeristetty varastoalue.

Seulonnan aikana seurataan aineksen kosteutta ja pölyämistä ja tarvittaessa maa-aines kastellaan pölyämisen estämiseksi. Jos maa-ainekset sisältävät terveydelle erityi-sen haitallisia yhdisteitä (keskiarvopitoisuus > raja-arvo) tai jos vaikutusalueella on asuinalueita tai muita herkkiä kohteita, tehdään seulonnan käynnistyttyä sekä tarvittaes-sa myöhemmin työn aikana pölymittaukset työntekijöiden ja/tai mahdollisten lähialueil-la olevien kohteiden suojelemiseksi.

Seulaylite sijoitetaan viranomaisten hyväksymälle sijoituspaikalle tai käsitellään muulla etukäteen sovitulla tavalla. Tavanomaisen tai epäorgaanisen jätteen kaatopaikalle sijoi-tettavan seulaylitteen laatua ja sijoitusehtojen mukaisuutta (hienoainespitoisuus, saastu-neisuus) seurataan käsittelyn aikana aistinvaraisesti. Jos seulaylite sisältää runsaasti haitta-ainepitoista hienoainesta tai muuta mahdollisesti likaantunutta ainesta, materiaali seulotaan uudelleen tai käsitellään muulla tavoin sijoituspaikkaan soveltuvaksi.

Jos seulaylite halutaan hyötykäyttää tai sijoittaa puhtaiden ylijäämämassojen kaatopai-kalle, puhtaus on todettava ottamalla ylitteestä näytteitä, joiden hienoainespitoisuus sekä mahdollinen muun sijoitettavaksi soveltumattoman aineksen pitoisuus tutkitaan pesu-seulonnalla. Näytteet otetaan standardin SFS-EN 932-1 mukaisesti, mieluummin hihna-kuljettimelta vapaasti putoavasta näytteestä. Näytteenottokertojen vähimmäismäärä on kaksi. Jos seulottavan materiaalin määrä on yli 15 000 t, näytteenottokertoja on vähin-tään kolme (näytteenottokertojen määrä voidaan suhteuttaa syntyvän ylitteen määrään).

Kullakin näytteenottokerralla otetaan kolme osanäytettä vähintään puolen tunnin välein.

Niistä valitaan satunnaisotannalla yksi tutkittavaksi. Jos näytteiden hienoainespitoisuus (< 2 mm fraktio) on yli 1 painoprosenttia ja hienoaineksen haitta-ainepitoisuudet ylittä-vät kyseisessä kohteessa hyväksyttäylittä-vät pitoisuudet, materiaali ei sovellu sijoitettavaksi ilman jatko- tai uudelleenkäsittelyä. Jos seulaylitettä hyötykäytetään kaatopaikkaolosuh-teissa (tavanomaisen jätteen kaatopaikka), voidaan hyväksyä enintään 3 painoprosentin hienoainespitoisuus.

3.4.5 Reseptin soveltuvuuden varmistaminen

Maamassojen epähomogeenisuuden ja näytteenottoon liittyvien epävarmuuksien vuoksi reseptin toimivuus varmistetaan työn suunnitteluvaiheessa esikäsitellyistä maa-aineksista otetuista näytteistä. Näytteenotossa seurataan standardin SFS-EN-932-1 vaa-timuksia.

Näytteistä tutkitaan ainakin rakeisuus, humuspitoisuus ja kosteus sekä valmistetaan koekappaleita lujuuden sekä tarpeen mukaan muiden stabiloitumista osoittavien ominai-suuksien tutkimista varten. Koekappaleiden valmistuksessa ja testauksessa käytetään kaikissa tutkimusvaiheissa samoja menetelmiä.

Jos koetulokset eivät ole urakkasopimuksessa tai laadunvalvontasuunnitelmassa esitet-tyjen hyväksymisrajojen sisällä, on reseptiä muutettava siten, että päästään hyväksyt-tyyn tulokseen.