Käsiteltyjen maa-ainesten sijoituskelpoisuus

Käsiteltyjen maa-ainesten ja muiden syntyneiden poistovirtojen sijoituskelpoisuuden arviointi toteutetaan tarkasteltavan maamateriaalin haitta-ainepitoisuuksien ja toivotun sijoituskohteen vaatimusten mukaisesti. Ympäristökuormitusten hyväksyttävyys arvioi-daan vertaamalla seurantatuloksia lupaehtoihin.

Kaatopaikkasijoitus

Kriteerit kaatopaikkasijoitettavuuden arviointiin tullaan esittämään EU:n kaatopaikkadi-rektiivin liitteen 2 kansallisia tulkintoja selventämässä oppaassa jätteiden kaatopaikka-kelpoisuuden osoittamisesta. Esimerkki hyväksyttävän tason arvioinnissa mahdollisesta menettelytavasta on seuraava:

• Verrataan lopputuloksen hyväksyttävyyden arvioimiseksi otettujen yksittäisnäyttei-den haitta-ainepitoisuuksien keskiarvoa ympäristöluvassa esitettyyn hyväksyttävään tasoon. Kaatopaikalle sijoitettaessa lopputulos voidaan hyväksyä, jos pitoisuus on tietyllä luottamustasolla (esim. 95 %) alle hyväksyttävän pitoisuustason.

Kaatopaikkasijoitusta on käsitelty myös osassa 9 ”Sijoittaminen kaatopaikalle”.

Hyötykäyttö

Jos käsitellyt maa-ainekset on tarkoitus hyötykäyttää, osoitetaan, että ne on käsitelty aikaisemmissa luvuissa esitettyjen vaatimusten mukaisesti ja, että ne täyttävät osassa 10

”Hyötykäyttö” esitetyt ehdot. Lopputuloksen hyväksyttävyyden arvioinnissa voidaan käyttää samaa menettelytapaa kuin kaatopaikalle sijoitettaessa. Hyväksyttävän pitoi-suustason ylitysriskin tulisi kuitenkin olla pienempi kuin kaatopaikalle sijoitettaessa.

Hyötykäytettäessä käsiteltyjä maa-aineksia käsittelyprosessin laadunvalvonnan on oltava perusteellisempaa kuin kaatopaikkakäsittelyssä. Hyötykäyttökelpoisuus edellyttää, mm.

• vastaanotettavista maa-aineksista on tutkittu myös prosessiin soveltumattomien hait-ta-aineiden (mm. raskasmetallit, tarvittaessa muut) pitoisuudet. Laitos varmistaa, et-tä maa-ainekset, joissa hyötykäyttöön hyväksytet-tävät haitta-ainepitoisuudet ylittyvät, eivät missään vaiheessa pääse sekoittumaan hyötykäytettävien massojen kanssa

• vastaanotettavien maiden alkuperä ja laatu osoitetaan siirtoasiakirjalla

• kohteessa tai laitoksella on vastaanottotarkastus

• toteuttajalla on laadunvalvontasuunnitelma, jonka mukaisesti käsittelyn laadunhal-linta toteutetaan.

• lopputuloksen laatu (haitta-ainepitoisuudet, pH, vesipitoisuus) osoitetaan riittävän näytteenoton perusteella

• varastointi toteutetaan siten, että puhtaiden ja likaantuneiden maa-ainesten sekoit-tumisvaaraa ei ole

• riippumaton laadunvalvonta tai ulkopuolisen tahon laatutarkastukset tietyin väliajoin

• vastaanotetut ja tuotetut määrät, laadunalitukset ja toiminta laadunalitustapauksissa, analyysitulokset ym. kirjataan ja raportoidaan.

Palauttaminen alkuperäiselle paikalle

Jos pitoisuudet käsitellyissä maa-aineksissa alittavat kohteessa hyväksyttävät pitoisuu-det ja hyötykäyttökelpoisuus sekä hyväksyttävien pitoisuuksien alittuminen on varmis-tettu kohdassa 4.2.5 esitetyn mukaisesti, maa-ainekset soveltuvat palautettaviksi alkupe-räiselle paikalle.

4.6.2 Jälkiseuranta

Siirrettävien laitteistojen osalta jälkitarkkailuun ei yleensä ole tarvetta sen jälkeen, kun toiminta kohteessa on lopetettu ja alue siivottu, mikäli alueen maaperän tai pinta- tai pohjavesien ei epäillä pilaantuneen toiminnan vaikutuksesta. Myös työmaan koko ja alueen maankäyttö vaikuttavat jälkiseurannan tarpeeseen. Käsittelytoiminnan loputtua

tehdään aina siirrettävien käsittelylaitosten osalta kertaluonteinen seurantatutkimus, jolla varmistetaan alueen maaperän puhtaus. Tämä edellyttää näytteenottoa ja näytteiden laboratorioanalyysejä.

Käsiteltyihin maamassoihin mahdollisesti liittyvä jälkiseurannan tarve määräytyy mas-sojen sijoituskohteen asettamien edellytysten perusteella. Kiinteiden käsittelylaitosten ympäristöluvissa edellytetään yleensä prosessialueen ympäristön jatkuvaa seurantaa.

4.6.3 Raportointi

Termodesorption lopputuloksen hyväksyttävyyden arvioimiseksi raportoidaan:

• näytteenottomenettely ja näytteiden määrä

• näytteistä tutkitut haitta-aineet, analyysimenetelmät ja haitta-ainepitoisuudet (jään-nöspitoisuudet)

• vertailu puhdistuksen tavoitetasoon.

Lisäksi raportoidaan:

• käsitellyt materiaalimäärät, vastaanotettu/ alueelta poistettu tai sijoitettu (märkäpai-notonneina)

• käsiteltyjen maamassojen vastaanotto- tai sijoituskohde (mahdollinen jatkokäsittely)

• käsiteltäviksi tulleiden maa-ainesten haitta-ainepitoisuudet

• prosessin seurantaparametrit

• prosessilaitteistojen huolto- ja ylläpitotoimet

• yhteenveto prosessin laadunvalvonnasta (tarkkailusta) ja laadunvalvontatuloksista

• poistokaasujen ja vesien seurannassa käytetyt näytteenotto- ja analyysimenettelyt ja todetut haitta-ainepitoisuudet, syntyvän veden määrä ja jatkokäsittelytapa (laitoksen vedet, suotovedet, tarkkailu)

• kaasujenkäsittelylaitteiston seurantatulokset

• syntyneiden jätteiden laatu, määrä ja sijoituskohteet

• jätevesien johtaminen

• riippumattoman laadunvalvonnan tulokset

• kenttärakenteiden kunnon seuranta

• poikkeustilanteet.

Jos käsitelty maamateriaali sijoitetaan hyötykäyttöön, osoitetaan, että kaikki

hyötykäyt-4.7 Työsuojelu ja turvallisuus

Ennen pilaantuneiden maiden kunnostuksen aloittamista on laadittava kohdekohtainen turvallisuussuunnitelma, joka sisältää myös työsuojeluun liittyvät asiat. Suunnitelma on hyväksytettävä työsuojelupiirissä. Työsuojelusta vastaavien henkilöiden nimet ilmoite-taan ennen töiden aloittamista työsuojeluviranomaisille. Turvallisuussuunnitelman sisäl-töä on tarkemmin käsitelty luvussa 1.6.7.

Maa-ainesten kunnostamiseen termiseen desorptioon liittyy seuraavia fyysisiä ja kemi-allisia riskitekijöitä (mukailtu ohjeen FRTR 2002 perusteella):

Fyysiset riskit

1) Termodesorptiolaitteisto oheislaitteineen voi aiheuttaa huomattavaa melua. Myös maa-ainesten siirtoon käytettävät työkoneet ja ajoneuvot aiheuttavat melua. Lisäksi työkoneiden liikkumisesta aiheutuu merkittävä vaaratekijä työntekijöille.

Torjunta:

• liikkuvien työkoneiden ja kuorma-autojen varustaminen peruutushälyttimillä

• koneita pitää lähestyä aina edestä päin siten, että koneen kuljettaja näkee lähes-tyvän henkilön (silmäkontakti)

• kuulosuojainten käyttö

2) Käsittelylämpötilan noustessa liian suureksi voi paineen ja kuumuuden vaikutukses-ta aiheutua tulipalo- ja räjähdysvaara.

Torjunta:

• käsiteltävyyskokeilla saatujen operointiparametrien huolellinen monitorointi kä-sittelyn aikana

• käyttösuunnitelman laadinta

• käyttöhenkilökunnan koulutus

• turvallisuussuunnitelmien huolellinen noudattaminen

3) Menetelmän käyttöön liittyy usein tulenarkojen nesteiden käyttöä ja varastointia, mistä voi aiheutua tulipalon vaara tai työntekijöiden altistumista haihtuville ai-nesosille.

Torjunta:

• asianmukaiset varastoastiat ja -tilat

• tilojen tuuletuksen järjestäminen

• hyväksyttyjen sähkölaitteiden ja sähköjohtojen käyttäminen ja niiden säännölli-nen tarkistus

• työntekijöiden koulutus

4) Palavia haitta-aineita sisältävät maa-ainekset voivat syttyä palamaan esikäsittelyn, varastoinnin ja siirtojen aikana esim. kuormauksen yhteydessä mahdollisesti tapah-tuvan kipinöinnin vaikutuksesta.

Torjunta:

• maa-ainesten kastelu

• kipinäsuojattujen koneiden ja laitteiden käyttäminen 5) Sähköiskun vaara käytettäessä laitteistoa ulkona.

Torjunta:

• hyväksyttyjen sähkölaitteiden ja -johtojen käyttäminen

• vikavirtakytkimien käyttö

6) Laitteiston osat voivat korrodoitua tai syöpyä joutuessaan kosketuksiin haitta-aineita sisältävien maamassojen kanssa ja rikkoutua aiheuttaen vaaratilanteitä työntekijöille.

Torjunta:

• materiaalien kestävyys haitta-aineita vastaan tarkistettava

• nestevuotojen havaitsemiseen käytettävät ilmaisimet

• riskialttiiden kohtien määräaikainen/jatkuva seuranta

• ennakoivat huollot ja korjaukset

7) Käsitellyt maamassat poistetaan käsittelyrummusta kuumina (jopa 300–400 °C), mikä altistaa työntekijät palovammoille.

Torjuntakeinoja ovat suojavarusteiden käyttö, varoituskilpien käyttö sekä suoja-aitojen ja puomien käyttö.

8) Kuljetinhihnojen, ruuvikuljettimien ja vastaavien käytöstä aiheutuvien fyysisten vammojen riski.

Torjunta:

• suojarakenteiden käyttö

• asianmukainen pukeutuminen (ei löysiä vaatteita)

• laitteita käynnistettäessä (etenkin huoltokatkojen jälkeen) varmistettava, että työntekijöitä ei ole vaaravyöhykkeellä

• käynnistyksessä hälytysääni ja -valo

• viive käynnistyksessä

9) Kuumasta ilmasta aiheutuva auringonpistoksen, nestehukan ja lämpöhalvauksen vaara.

Torjuntakeinoja ovat riittävä nesteiden nauttiminen, suojautuminen auringolta ja lepotauot.

10) Sähköiskun vaara ilmakaapelien alueella.

Torjunta:

• ilmajohtojen ottaminen huomioon suunnitteluvaiheessa

• suojaetäisyyksien määrittäminen

• tarvittaessa virran katkaisu työskentelyn ajaksi 11) liikenneonnettomuudet

Torjunta:

• työmaasta varoittavat liikennemerkit

• työmaaliikenteen suunnittelu

• peruutushälyttimien käyttäminen Kemialliset riskit

1) Työntekijöiden altistuminen haitta-aineille maa-ainesten siirtojen ja käsittelyn aika-na (kaasut, pöly).

Torjunta:

• maamassojen kostuttaminen

• hengityssuojainten käyttö (kaasu- ja pölysuodattimet, oikean suodatintyypin va-lintaan kiinnitettävä erityistä huomiota)

2) Termodesorptiolaitteiston ollessa käynnissä työntekijät voivat altistua epätäydelli-sestä palamisesta syntyville aineille (esim. hiilimonoksidi) ja kaasumaisille haitta-aineille.

Torjunta:

• käsiteltävien maamassojen sisältämien haitta-aineiden huolellinen analysointi

• vain termodesorptioon ja ko. laitteistolle soveltuvien massojen käsittely

• prosessin huolellinen suunnittelu ja poistokaasujen käsittely

• hengityssuojainten käyttö

• ilman laadun tarkkailu

3) Laitteiston korjaus- ja huoltotyöt ja työskentely suljetussa tilassa (mm. säiliöt, rum-mut) voi altistaa työntekijät haitallisille aineille, kaasuille tai hapenpuutteelle.

Torjunta:

• tiedottaminen työntekijöille mahdollisista haitallisista aineista ja suojautumistar-peesta

• happipitoisuusmittareiden käyttö

• ilmanvaihdon järjestäminen

• hengityssuojainten tai happinaamarin käyttö

• huoltotöiden aikatauluttaminen.

5. Pesu

5.1 Yleistä

Maan pesuprosessi voidaan suorittaa on-site -menettelynä, jossa maa-ainekset käsitel-lään siirrettävällä pesulaitteistolla paikan päällä, tai kiinteällä "maanpesuasemalla", off-site. On-site -menettely soveltuu parhaiten suurten massamäärien käsittelyyn, jolloin vältytään massiivisilta kuljetuksilta. Kiinteän aseman etuna on helpompi ympäristön laadunvalvonta.

Tässä ohjeessa pesumenetelmällä tarkoitetaan on-site- tai off-site -menettelyä, jossa maa-aines sekoitetaan veden kanssa ja siitä erotetaan mekaanisin tai kemiallisin mene-telmin haitta-aineita. Pesuprosessi sisältää varsinaisen pesun lisäksi erilaisia lajittelu- ja erotustekniikoita, minkä vuoksi pesun sijaan joskus puhutaan märkäerotustekniikoista.

Kuvassa 5.1 on esitetty maan pesuprosessin päävaiheet ja kuvassa 5.2 esimerkki pilaan-tuneen maan pesuprosessista.

Prosessin aluksi suoritetaan maan esikäsittely ja homogenisointi, jolloin maa seulotaan ja siitä erotetaan erikseen ylisuuret kappaleet. Esikäsittely voi sisältää myös metallinero-tusyksikön ja/tai murskaimen. Varsinaisessa pesuprosessissa maa-aines sekoitetaan pe-suveteen ja seos kulkee erilaisten seulojen, sekoitinten ja suihkujen kautta pesuyksikön läpi, jolloin eri maajakeet erottuvat toisistaan ja osa haitta-aineista irtoaa pesuveteen.

Pesuyksikössä erotusmenetelminä voidaan käyttää em. pesuseulonnan lisäksi esimerkik-si ominaispainoon, partikkelikokoon tai tiheyteen perustuvaa erottelua, flotaatiota, se-dimentaatiota tai saostusta. Pesuveden seassa voidaan käyttää erilaisia apuaineita, kuten pinta-aktiivisia aineita tai haitallisten aineiden liukenemista edistäviä aineita. Haitta-aineiden irtoamista voidaan edistää myös mekaanisilla käsittelyillä sekä nostamalla ve-den lämpötilaa tai muuttamalla sen pH:ta. Hienoin maa-aines, joka sisältää pääosan haitta-aineista, erotetaan lietteenä karkeammasta puhdistetusta maa-aineksesta. Liettees-tä erotetaan pesuneste puristamalla (esim. sakeutin ja suotopuristin), jolloin saadaan noin 50–70 % vettä sisältävä puhdistusjäännös (EPA 1997).

Lietteestä erotettu ja prosessista tuleva pesuneste johdetaan erilliseen vedenkäsittely-yksikköön, jossa haitta-aineet erotetaan pesuvedestä esim. saostuksen avulla ja puhdis-tettu vesi kierrätetään takaisin prosessiin. Saostuksessa käytetään apuna kelatoivia, koa-guloivia tai flokkuloivia kemikaaleja (EPA 1997).

Esikäsittely

•Spiraalit (erotus tiheyden mukaan)

•Saostus

Kuva 5.1 Maan pesuprosessin päävaiheet (LfU Baden-Wűrttemberg 1995, mukaillen).

Maa-ainesten sisältäessä haihtuvia aineita niiden ensisijainen käsittelytapa on huokos-kaasukäsittely. Mikäli haihtuvia aineita sisältävää maata käsitellään pesemällä (kysee-seen tulevat lähinnä ”sekapilaantuneet” maa-ainekset), tulee varmistaa prosessilaitteis-ton soveltuvuus. Haihtuvat yhdisteet tulee pystyä ottamaan talteen pesuprosessin eri vaiheissa, minkä jälkeen ne johdetaan kaasujen puhdistusyksikköön. Kaasujen talteenot-to tulee varmistaa vielä prosessin ulkopuolisin mittauksin.

Kuva 5.2 Esimerkki pilaantuneen maan pesuprosessista (EPA 1997).

5.2 Menetelmän soveltuvuuden arviointi

In document Pilaantuneiden maiden (sivua 158-167)